Villiä parsapiirasta (resepti) ja koronadiagnooseja

Kuten ehkä varsinkin instaseuraajani tietävät, meidän taloudessa on ollut ristinä "long covid" eli kroonistunut koronan pitkä muoto, jo viime keväästä (2020). Vuosipäivä tuli ja meni, eipä ollut juhlinnan aihetta. Meitä ei silloin maalis-huhtikuussa testattu, kuten ei muitakaan kotona alkuvuodesta 2020 koronaa tai muuta flunssaa lievästi sairastavia. Oma "koronani" oli lievästi vuotava nenä ja muutaman päivän outo ihottuma kasvoissa. Erittäin lievä siis. En pitänyt siinä vaiheessa koronana, kun vielä THL:kin tiedotti silloin, ettei nuha ole koronan oire. Jälkitauti alkoi kuitenkin n. 7vko päästä, eli huhtikuun loppupuolella ja sen kanssa on sitten suurimmalti osin saikutettu nyt jo vuoden päivät!

Positiivisen testituloksen puute on aiheuttanut päänvaivaa, mm kun uudelle lääkärille täytyy yrittää vartin vastaanotolla selittää koko vuoden tapahtumat, saadakseen hoitoa oikealta pohjalta. Ja kun hoitoa saa vaan oireen mukaisesti, niin lääkärit on tyypillisen kirjavan pitkän koronan oirekartan takia, vaihtuneet tuhkatiheään. Milloin olen ollut sydänsairaalan asiakas, milloin ihopolin ja aina uudelleen pitää selittää, ettei ole ainoasta päällä olevasta oireesta kyse.

Long covid ei onneksi ole mikään outo ilmiö enää maailmalla ja sitä on aika paljon jo tutkittu. Ainakin kun ajatellaan, ettei koko covid-19 vielä kauaa ole globaalisti ehtinyt pitkin maita ja mantuja retostella. Toki kysymyksiä on edelleen enemmän kun vastauksia. Se tähän mennessä tiedetään, että vähintään 10% saa koronatartuntansa kaupanpäälle tämän pitkän version, myös oireettomista tartunnan saaneista, ja pitkästä versiosta aletaan puhua, kun oireita on edelleen 12 viikon päästä varsinaisesta akuutista vaiheesta. Surullisen monilla on tämän kanssa mennyt jo vuoden päivät. Vaikka tilastot aiheesta puuttuu, niin vertaistukiryhmissä huomaa, että "longhaulereita" on paljon ja enenevissä määrin.

Pitkästä koronasta on tulossa siis seuraava iso kansansairaus ja kuten veikkasin jo kuukausia sitten, lasku tulee olemaan yhteiskunnalle kova. Niin yleinen tämä vitsaus on, että suomessakin on määritelty diagnoosikoodi pitkälle koronalle. Ja nyt tekee mieli sitten jo juhlia, sillä minullekin se nyt vihdoin kirjattiin omakantaan, joten kellekään ei tarvi enää selitellä! Sain siis jälkikäteen sekä oireiden perusteella tehdyn koronadiagnoosin, että diagnoosin "long covidista". Laitan loppuun muutamia linkkejä, josta voit hakea tietoa ja apua, mikäli olet tilanteessa jossa epäilet itselläsi pitkittynytttä koronan muotoa.

No sitten siihen villiin piiraaseen :D Absurdiahan se on uutta diagnoosiaan juhlia! Mutta helpotti henkisesti niin paljon, että teki heti mieli jotain herkkua kehitellä. Aamufiilikset, joten suolaiseen herkutteluun mieliteko veti. Nähdyksi, kuulluksi ja tunnustetuksi tuleminen on hirmuisen tärkeää. Ja kun vielä tajusin, etten joudu seuraavalle lääkärille koko koronatarinaani aasta ööhön selittämään, niin kyllä nousi fiilis kertaheitolla kokkailu ja kehittely -tasolle, heh! Jääkaapin inventaario, pientä inspiraatiota ketoryhmistä ja pikkuisen villi, gluteeniton ja viljaton parsapiirakka tulille!

Valmistin ensin kuusenkerkkäpeston, löydät ohjeen TÄSTÄ linkistä. 

Ohjeesta tulee n 2-2,5 kertainen määrä piirakkaan tarvittavaa pestoa. Kerkkien keräämisen aika, riippuen millä korkeudella suomea asuu, on touko-kesäkuussa. Kuusenkerkkä on siis kuusen vuosikasvu, se vaaleanvihreä pehmeä neulastupsukka. Keräämiseen tarvitsee maanomistajan luvan, mutta ne ovat osa maistuvaa ja ravitsevaa luonnon aarreaittaa, joten niitä kannattaa kerätä pakkaseen talvenkin varalle. Oman pestoni valmistin siis tällä kertaa pakastetuista kuusenkerkistä, mutta mikäli niitä, tai nokkosensiemeniä, ei satu olemaan ja piirakkaa tekee mieli, voinee kokeilla valmiita kaupan pestoja tähän reseptiin. Nokkosen siementä saa ostettua ainakin Yrttipajalta ja olen nähnyt mm Lapin Marian villipestoja tavallisissa ruokakaupoissa. Ne saattaisivat käydä reseptiin, ja miksei ihan perinteinenkin pesto.

Kirsin KETO Villi Parsapiirakka

Pohja:

225g punaleima emmentalraaste

150g pehmeä ja täyteläinen (2,3%) maitorahka

2 isohkoa munaa

1,5dl pofiber

0,5tl ruusu- tai vuorisuolaa

Sekoita taikinaksi ja levitä leivinpaperille pellille käsin taputellen haluamaasi muotoon. Taputtele pohjasta n. 0,5cm paksu ja muotoile  n.1,5-2cm korkeat reunat täytettä varten.

Täyte:

1dl Kirsin KETO Kerkkäpestoa (linkki ylempänä)

400g Philadelphia tuorejuusto maustamaton

n.200g vihreää tuoretta tankoparsaa

Sormisuolaa

Rosepippuria

Styrian kurpitsansiemeniä

Vuohenputken nuoria lehtiä tai muuta kauden villivihannesta (esim Rentunruusun, eli Horsman lehdet käy hyvin tällaiseen koristeluun)

Reunan voiteluun muna ja n. 1rkl seesaminsiemeniä.

Sekoita pesto ja philadelphia ja levitä piiraan pohjalle. 

Huuhdo parsat ja napsauta katkaisemalla tyvi biojätteeseen. Parsa napsahtaa poikki oikeasta kohtaa. (Vihreitä tuoreparsoja ei kuulu kuoria, joten älä kuori :) ) Asettele pinnalle parsaa, vuohenputkea, tai muuta kauden villiä ja kurpitsansiemeniä yms haluamaasi malliin. Jos paksuja parsoja niin ne kannattaa halkaista, ohuet kypsyy kokonaisinakin kyllä. Ripottele koko komeudelle sormisuolaa sopivasti (ota huomioon käyttämäsi peston suolaisuus, mutta parsojen suolattomuus) ja rosepippuria lisäksi väriksi. Voitele taikinareuna ja ripottele sille seesaminsiementä.

Uunissa 200'c kiertoilmalla suunnilleen keskellä 20min, tai oman uunin mukaan, kunnes taikina on kypsä. Kantikkaan piiraan voi jakaa varmaan pienempiinkin annoksiin, meillä tästä sydämestä tuli 7 sopivaa palaa.

Makrot Kirsin KETO Kerkkäpestolla tehtynä per 100g:

HH 2,3g, Prot 10,4g ja Rasva 19,9g

Löydät piirakan Sulamosta TÄSTÄ.

Parsapiirakasta takaisin pitkään koronaan. Tässä ne lupaamani linkit, joista tietoa voi vaikka tulostaa lääkärille, mikäli oma lääkäri on asiasta aivan ulalla. Kukaan ei vielä tiedä mitä pitkä korona voi tuoda tullessaan. Itse koin tässä vaiheessa diagnoosin tärkeäksi, kun positiivinen testi jäi puuttumaan, kunnallisesti ei vasta-ainetestejä tehdä ja käsittääkseni tämä virus voi haitata elämää ja elimistöä vielä vuosienkin päästä. Nyt tiedot, oireet jne ovat omakannassa terveydenhuollon saatavilla, eikä minun tarvitse enää lähteä lääkäriin koronaelämänkerta Post It -lappusille kirjoitettuna :D

Anatomian professori Seppo Parkkilan katsausartikkeli Duodecim Yleistä hyvää asiaa luotettavalta taholta.

Useiden kirjoittajien katsausartikkeli Lääkärilehti.fi Tämä sisältää paljon tärkeitä pointteja! Kirjoittajat todellakin asiantuntijoita. Lääkäriin tuloste mukaan, kumman harva lääkäri tuntuu lääkärilehteä lukevan ;)

(Kirjoittajat:

MARI KANERVA

LT, dosentti, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri, osastonylilääkäri

HUS Tulehduskeskus, infektiosairauksien linja

TIINA SAIRANEN

LT, dosentti, neurologian erikoislääkäri, ylilääkäri

HUS Neurokeskus, neurologian linja

PAULA KAUPPI

LT, dosentti, keuhkosairauksien ja allergologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri

HUS Sydän- ja keuhkokeskus, keuhkosairauksien linja

HELENA LIIRA

LT, dosentti, yleislääketieteen erikoislääkäri, ylilääkäri

HUS Perusterveydenhuollon yksikkö)

Sanna Ukkola Live: 

Haastateltava Risto O. Roine, Neurologian emeritusprofessori Turun Yliopisto, Suomen Aivot ry puheenjohtaja. Haastattelu kirjoitettu luettavaan muotoon ja lopussa linkki tallennettuun haastatteluun. Lämmin katselusuositus! Apuakoronaan.fi sivustolla paljon muutakin mielenkiintoista.

Tukiryhmä potilaille Facebookissa ja mahdollisesti myöhemmin potilasjärjestö longhaulereille täällä. Ainoastaan tilanteesta itse kärsivien hienotunteinen ja luottamuksellinen ryhmä. Asiantuntevat ylläpitäjät.

Yleinen Facebookryhmä sekä koronaa sairastaville, perheenjäsenille yms. täällä. Paljon kokemusta ja paljon tietoa.

Mikä vikana, jos ei meinaa päästä ketoosiin?

Tässä tekstissäni tulee nyt paljon sellaistakin kokemusperäistä tietoa, jota ei mikään tiede tue. Kannattaa silti lukaista, mikäli olet aloittanut ketoilun, eikä kroppa tunnu mitenkään pääsevän ketoosiin.

Kuten seuraajilleni on käynyt moneen kertaan selväksi, itselläni on säästöliekkitausta. Söin vuosia, ellen vuosikymmeniä, aivan liian vähän. En tarkoituksella niukistellut, mutta söin pääasiassa puhdasta ja terveellistä ruokaa, jossa annokset oli kyllä isoja, mutta rasvamäärä pieni. Sapuskassani siis ei vaan kertakaikkiaan ollut riittävästi kaloreita, mikä ajoi kehon säästöliekille. Myös erittäin epäonnistunut karppauskokeilu sai varsinkin kilpirauhaseni epätyytyväiseksi ja hidasti aineenvaihduntaa entisestään. Tilaani on korjattu vuosia. Matkalla on myös käynyt kristallin kirkkaaksi monta syy- ja seuraussuhdetta, eikä ne aina ole kovin loogisesti perusteltavissa.

Tätä kirjoittaessani, olen ollut yli 2v ketolla ja monessa ryhmässä ja valmennuksessa mielenkiinnosta mukana. Tietoa on käytännön mukana kertynyt ja ryhmissä toki sekä opin, että seuraan muidenkin ketoilijoiden kokemuksia.

Monella kilpparivajiksella ja ennenkaikkea, jos on säästöliekkiä kehissä (ilmankin kilppariongelmia), ketoosi saattaa olla niinkin epäloogisesta jutusta kiinni, kun liian isosta kalorivajeesta. Tämä ei oikein meinaa mennä kaaliin, sillä normaalistihan hiilarin vähentämisen ja kalorivajeen yhdistelmällä pääsee vaan nopsemmin ketoosiin. Homman sotkee kuitenkin ilmeisesti -ja tämä omaa päättelyäni, kortisoli.

Eli kun kalorivaje on aina jonkinlainen stressireaktio kropalle, niin säästöliekistä kärsineelle kropalle se on sitä vielä moninverroin. Olen myös usein korostanut, että kilpirauhaseni ei kärsinyt taannoisesta karppauksestani hiilarivajeen takia, vaan siksi, ettei ruokavaliosta poistettujen hiilihydraattien tilalle otettu silloin rasvaa. Kalorivajeessa siis mentiin, vailla tuon taivaallista käsitystä ruokavalion kokonaisuudesta ja sen(kin) kokeilun jälkiseurauksia olen korjannut vuosia. Tämä kalorivajeen vaikutus kilpparivajiksille vahvistetaan mm. Ville Pöntysen "Tasapainoa Kilpirauhaselle" -verkkokurssilla. Sielläkin painotetaan, että millä tahansa ruokavaliolla on mahdollista saada kilpirauhanen toimimaan hyvin, mikäli kaloreita ja ravinteita tulee tarpeeksi. Ketogeenisellä moni Villenkin potilas voi paremmin,  joku on päässyt jopa kilpirauhaslääkkeistä eroon, mutta Ville korostaa, että kalorivajeesta vajaatoimintainen kilpirauhanen ei tykkää. Eli iso kalorivaje on myös kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivälle normaaliakin isompi stressori.

Stressi sitten taas, nostaa kortisolin eritystä ja kortisoli on insuliinin vastavaikuttajahormoni. Stressin aikana myös maksa yrittää olla avulias ja tehtailee varsinkin aamupalaksi glukoosia, vaikka lihasten proteiinista, jos muuta matskua ei käsillä ole. Tämän operaation nimi on glukoneogeneesi, jonka jälkeen siis verensokeri nousee ilman että söisi hiilarin hiilaria. Joissakin diabetekseen liittyvissä lähteissä tämän verensokerin nousun nimi on aamunkoittoilmiö, sillä syyksi saattaa riittää muutaman tunnin paasto, useimmiten siis yöuni. Tämä siis on ongelma, tai vähintään ilmiö, mikä ei sinänsä liity ketoiluun millään tavalla. Mekanismi on todettavissa verensokerimittarilla ja ilmiö on siis todellinen, joskaan ei vaivaa jokaista.

No miten tämä sitten liittyy ketoosiin ja ennen kaikkea siihen, jos se tarkasta ruokavaliosta huolimatta loistaa poissaolollaan? Sellaisen yhtälön kautta, että stressi, oli sitten kalorivajeeseen liittyvää tai ihan vaikka avioero, aiheuttaa sen, että kroppa valmistaa runsaasti stressihormoni kortisolia ja saa aikaan tuota maksan aamupalatehtailua (joskus se valmistaa myös välipaloja ja iltapaloja, ahkera kaveri ;) ). Ja kun verensokeri nousee glukoneogeneesin takia samaan aikaan, kun kortisoli insuliinin vastavaikuttajana torppaa insuliinin toimintaa, niin lopputuloksena verensokeri saattaa olla niin korkea, että kroppa ei vaan kertakaikkiaan pääse ketoosiin, taikka pysy siellä.

Kun elimistöllä on mistä tahansa syystä riittävästi glukoosia polttoaineena, se suosii sitä, eikä edes yritä valmistaa siinä tilanteessa tarpeettomia ketoaineita. Jos näitä olisi yhtä aikaa elimistössä, olisi tilan nimi ketoasidoosi ja se on henkeä uhkaava tilanne. Tästä syystä  niitä ei yhtä aikaa elimistöön "mahdu". Poikkeuksena ykköstyypin diabeetikko, joka voi kyllä ketoilla, mutta jonka täytyy tuolloin olla ruokavalionsa suhteen äärimmäisen pedantti, ilman poikkeuksia. Meillä muilla ketoasidoosia ei pääse ainakaan ruokavalion takia muodostumaan ja siksi verensokerin tarpeeksi iso nousu, mistä tahansa syystä, tipauttaa ketoosista.

Tällöin on joskus ratkaisuna syödä riittävästi, mistä lienee syntynyt tieteeseen perustumaton, mutta kokemusasiantuntijoiden vahvistama urbaanilegenda, että "rasva polttaa rasvaa". Mm. itselläni ja kymmenillä muilla joihin olen ketogeenisen kautta somessa näissä tilanteissa tutustunut, on siis niin, että vasta riittävä määrä rasvaa saa aikaan ketoosin. Nurinkurista, mutta kokemus ja käytäntö usein on, tieteellisesti todistettuun tai matemaattisesti laskettuun verrattuna. Tämä siis joskus tapahtuu riippumatta siitä, paljonko kropalla olisi omia eväitä vatsamakkaroina ja alleina. Eli joillakin se rasvanpoltto ja ketoosi käynnistyy kunnolla vasta, kun syö riittävästi rasvaa. Ei yli tarpeen, vaan pikemmin lähelle kulutusta.

Samalla kannattaa keskittyä poistamaan muita sressin aiheuttajia elämästä, eli riittävä uni, riittävä juominen, riittävät elektrolyytit, laadukkaat ruoka-aineet, ihmissuhteet ja työasiat kuntoon jne jne. Avainasemassa näyttää kuitenkin yllättävän monilla olevan tuo riittävä määrä rasvaa. Törmään tähän yhtenään. Moni laihtumista ahneesti tavoitellessaan aloittaa ketogeenisen ihan valtavilla, jopa yli 25% kalorivajeilla. Toisella tämmönen vaje yhdistettynä pieniin hiilareihin, takaa nopsan ketoosin, toisella se näyttää torppaavan ketoosin kokonaan ja jos ketoosiin pääseekin, niin ainakin säästöliekkitaustaisilla liian iso vaje saattaa aiheuttaa joka tapauksessa painojumin. Tuolloin ei paino nesteiden poistuttua liikahda, vaikka kalorivaje olisi valtava. Tai siis "ehkä juuri sen valtavan kalorivajeen takia".

Myös kasvuhormoni on insuliinin vastavaikuttaja. Kasvuhormonin tuotantoa boostaa mm. pätkäpaasto ja tietyt liikuntalajit. Verensokeri saattaa siis nousta ja ketoosi laskea. Näihin tilanteisiin liittyen ketoosi on yleensä kateissa pätkäpaastolla ennen ensimmäisiä syömisiä ja urheillessa heti ja jonkin aikaa liikunnan jälkeen. Jännästi toisilla nämä samat tilanteet tukevat ketoosia. Yksilöitä ollaan.

Myös infektiot voivat estää ketoosia. Sama syy, eli elimistö pitää yllä glukoosin tuotantoa ja tämä sitten taas on tieteellisestikin todistettu :D Harvinaista, mutta mahdollista.

Kortisonikuuri saattaa aiheuttaa ongelmia päästä ketoosiin. Tämäkin tieteellisesti tunnustetaan, mistä syystä ihmettelen, ettei monikaan tieteeseen nojaava "ketoosiguru" usko teoriaa siitä, että joskus syödyn rasvan lisääminen helpottaa ketoosiin pääsyä. Syy ja vaikutus on kortisonilla mielestäni sama kuin kropan omassa kortisolintuotannossa, eli kun se on insuliinin vastavaikuttaja, jne jne. Nämä eivät onneksi ole uskon asioita, eikä tieteellistä varmistusta tarvita. Yksilö voi kokeilla, miten omalla kohdalla asian laita on ja jos lisätty rasva (eli lisätyt kalorit) avittaa tyytyväisemmän kropan kautta sen ketoosiin pääsyssä, niin Good For You! Älä anna toisten kusta muroihisi, vaan jatka oman kroppasi ehdoilla! Pienenä lisähuomautuksena, astmalääkkeenä käytetyt inhaloitavat kortisonit eivät ilmeisesti päädy juurikaan verenkiertoon ja ovat siten harvemmin ketoosin puuttumisen syy. Etsi siis syytä ensin muualta, vaikka inhaloitavaa kortisonia käyttäisitkin.

Jostain syystä melatoniini saattaa hankaloittaa ketoosia. Varsinkin siis aamupäivän ketoosia. Lähteenä HUS, eli ei liene humpuukia. Ovat tutkineet, että melatoniinin käyttäminen estää insuliinin eritystä ja siten lisää verensokeripitoisuutta. Saman lähteen mukaan näin tapahtuu erityisesti noin 30%:lla suomalaisista, jotka kantavat tyypin 2 diabetekselle altistavaa geeniä. Itse vaihdoin melatoniinini sellaiseen, jossa on murto-osa entiseen melatoniiniini verrattuna sitä itse melatoniinia (0,6mg per annos) ja lisänä siinä on 20mg niasiinia. Siitä huolimatta, että tuotteessa on "ei ketokelpoinen makeutusaine", on tää vahvaan entiseen melatoniiniini verrattuna, toiminut unta helpottavasti, mutta myös ketoosin kannalta paremmin. Minulla kun on vahva tuo aamunkoittoilmiö, vaikken ole diabeetikko ja päälle olen melkoinen stressiessi ;) Ja maksanikin taitaa olla varsinainen glukoosikokkivirtuoosi! Eli haasteita ja ihmeteltävää on minunkin ketomatkallani riittänyt.

Muita syitä, ettei pääse ketoosiin, on väärät luulot syödyn sapuskan makroista, eli mm. piilohiilarit, liian suuri määrä proteiinia (kroppa kun saattaa valmistaa ylimääräisestä prodesta glukoosia), tai vaikkapa liian suuri kokonaisenergian määrä, jonka syynä voi olla liian sapuskan lisäksi tai sijaan, vaikkapa alkoholi. Ketoosissa saattaa pysyä vaikka kuinka isolla kaloriylimäärällä, eikä ketoosi estä lihomista. Mutta kun niin moni asia vaikuttaa tähän upeaan koneeseen nimeltä ihmiskeho, niin jos etsii syytä sille missä ketoosi luuraa, kannattaa tarkistaa myös se, ettei syö ylenmäärin liikaa kulutukseen nähden. Joskus kroppa vaan toteaa, ettei sen tarvitse valmistaa ketoaineita, kun polttoainetta tulee suusta alas tankaten ihan riittävästi, ellei jopa liikaa.

Tämän yleisyydestä on kahdenlaisia kokemuksia. Se on yhteistä, että nähtävästi yksilö aika harvoin arvioi kulutuksensa oikein. Esimerkkinä kaksi ketovalmennusta, joissa olen mukana. Ketokickstartissa on yleisempää, että kulutus arvioidaan liian vähäiseksi. Yksilöt esim. arvioivat kulutustaan laskiessaan energiankulutuslaskureihin, etteivät ole aktiivisia, kun eivät harrasta liikuntaa. Yleensä laskureiden "ei juuri ollenkaan aktiivinen" tarkoittaa kuitenkin petipotilasta. Jo istuma-asento kuluttaa enemmän kaloreita. Makrolaskurit taas ehdottelevat isoja kalorivajeita ja väittävät, että ne ovat "kohtuullisia". Tässä valmennuksessa vetäjät varoittelevat tämän tästä liian niukan syömisen tuomista ongelmista ja hyvinvointivalmentajina heidän asiakkaansa, varsinkin naiset, tyypillisesti niukistelevat kaloreita liikaa. Jakob Valdmalla taasen on potilastyöstään erilaista kokemusta, joten hänen luotsaamassa Keto Akatemiassa, varoitellaan enemmän siitä, että yksilö useammin arvioi kulutuksensa yläkanttiin. Suo siellä, vetelä täällä. Molemmissa valmennuksissa porukka saa huikeita tuloksia! Yksilöiden välillä on kuitenkin isoja eroja siinä, mihin suuntaan pitää tekemisiään korjata, jos homma ei toimi. Kannattaa rauhassa perehtyä ja pohtia vaikka asiantuntijan avulla, että onko omat syömiset balanssissa, mahdollinen kalorivaje sopiva jne. Kalorien ja makrojen laskeminen ei kuitenkaan kuulu ketoiluun elämäntapana, vain "omien sudenkuoppien löytämiseen" ja uuden syömismallin opettelun vaiheeseen. Jokaisen on hyvä pyrkiä kohti intuitiivista syömistä, vaikka mahdollisten ketoosihaasteiden takia joutuisi käyttämään ruokapäiväkirjaa jonkin aikaa apuna.

Joillakin jostain syystä melkein kaikki makeutusaineet nostaa verensokeria, nekin, joiden ei kuuluisi imeytyä. Eli jos olet sulkenut itsestään selvempiä syitä ketoosinmetsästyslistaltasi, niin kannattaa hetkeksi jättää kaikki makeutus pois. Tääkin niitä kummia juttuja, joiden ei pitäisi toimia näin, mutta minkäs teet, jos oma kroppa tekee välillä taikatemppuja! Tästä on spekuloitu, että voiko pelkkä makea maku tehdä aivojen kautta jonkun tepposen verensokerille, tai huijata kroppaa luulemaan ettei tarvitse valmistaa ketoenergiaa, kun on "makeaa energiaa" saatavilla, mutta siis todellakaan virallisia todisteita tästä ei ole.

Itselle sopimattomat ruoka-aineet ovat ilman muuta stressitekijä elimistölle. Sopiiko sinulle esimerkiksi kaikki maidon ainesosat, vai voisiko ketojumin taustalla olla kenties suolistoa, kilpirauhasta, yms häiritsevä ja elimistöön tulehdustilan aiheuttava maitotuote? Maito tässä ainoastaan esimerkki, monelle ketoilijalle juustot ovat erinomaista ketoruokaa. Mikä tahansa ruoka-aine saattaa olla juuri sinulle huono juttu. Gluteeni saattaisi aiheuttaa samaa, mutta harvemmin kukaan ketoilee niin, että ruokavaliossa olisi viljoja. Kannattaa kuitenkin tarkistaa ainesosat pakkauksista. Esim "siemennäkkileipä" sisältää usein niin viljoja kuin jopa makeutusta.

Apuja voi olla MCT-öljystä (joka auttaa elimistöä tuottamaan vähän ketoaineita ilman ketoosiakin), liikunnan hetkellisestä lisäämisestä (kunhan se ei ole kropalle selkeästi stressori), kalorien vähentämisestä (jos syynä liiat kalorit), kalorien lisäämisestä rasvoilla (jos syynä kilppari tai/ja säästöliekki ja/tai liian pienet kalorit). Tuoteselosteet pitää luurata tarkkaan. Sokereita, tärkkelystä ja viljoja on niin leikkeleissä kun marinadeissa yms, missä niitä ei ehkäpä olettaisi olevan. Tiesitkö esimerkiksi, että monessa kebablihassa on viljaa ja vielä gluteenipitoista viljaa? Kysyvä ei tieltä eksy ja ravintoloiden kuuluu kertoa tarjoamiensa ruokien ainesosat kysyttäessä. Ruokapäiväkirjan pito jonkin sovelluksen avulla esim viikon tai kaksi, saattaa valaista asioita, jos sellaista ei ole aiemmin pitänyt. Itse yllätyin esim siitä, kuinka paljon kahvimaidoistani kertyi päivässä hiilareita.

Ketoosia kannattaa kuitenkin tavoitella. Muutamankin ketogeenisellä rkvaliolla potilaitaan hoitavan lääkärin mielestä, ketoosi on turvallinen (myös kilpparivajiksille), toisin kuin vhh ilman ketoosia, joka saattaa olla tie aineenvaihdunnalliseen turmioon. Ketoosi suojaa esim lihasmassaa ja muita aineenvaihduntaa ylläpitäviä elementtejä. VHH saattaa toimia juuri toisinpäin. Alle 0,5 ketoarvo verimittarilla mitattuna, tarkoittaa, ettei aineenvaihdunnalla ole ketoosin suojaavaa vaikutusta ja ongelmia saattaa tulla, vaikkei aiemmin olisi säästöliekistä tai muista aineenvaihdunnan ongelmista kärsinyt. Mukaan luettuna kilpirauhasen vajaatoiminta. Tavoitteena kannattaa siis olla yli 0,5 ketoarvo, mutta mikäli ketoosi on pitkään liki tai yli 3, niin se viittaa liian pieneen proteiinin saantiin ja kroppa kyllä ottaa sen silloin hanakasti lihaksista, ketoosin suojavaikutuksesta huolimatta.

Yksi huomioitava seikka on se, millä mittaa ketoosin. Pissatikut eivät ole kovin luotettavia. Ensinnäkin juodun nesteen määrä vaikuttaa siihen mitä ne näyttää. Jos juo runsaasti, on virtsan määrä suurempi ja ketoaineet näkyy sen seassa laimeampana. Nestehukkainen saattaa taas olla tohkeisaan "vahvassa ketoosissa", vaikka näin ei todellisuudessa olisi. Toiseksi pissatikuissa näkyy ainoastaan ne ketoaineet, joita kroppa ei käytä hyödykseen. Kun on huolellinen ja ketoadaptoituu, ei kroppa heitä enää ketoaineita pönttöön, vaan käyttää ne energiaksi. Olen myös päätellyt, ettei adaptoitumisen jälkeen kroppa enää purskauttele ketoaineita tulemaan kovin randomisti, vaan tuotanto ikään kuin vastaa kysyntään paremmin. Adaptoiduttua pissatikut eivät useinkaan näytä merkkiäkään ketoosista, vaikka ketoosi todellisuudessa olisi vahva. Adaptoituminen saattaa tapahtua parista viikosta muutaman kuukauden sisällä. Jos on ollut ketoosissa aiemminkin, jopa nopeammin. Suosi siis verimittaria, vaikka sen käyttö onkin kalliimpaa.

No niin! Tulipa tekstiä, toivottavasti kestit mukana. Toivottavasti tästä oli myös monelle lukijalle hyötyä.

Ei muuta kun tsemppiä ketoosin metsästykseen!

Ketoterkuin @kirsinketo



Ps. Oon ollu huikeella ketomatkalla keväästä 2018. Sydämellisesti voin suositella pariakin valmennusta. TÄSTÄ pääset lisätietoihin, tai menemällä osoitteeseen www.seeyou.fi
Muutetaan sun elämä!

Juustosämpylöitä ja ketofiiliksiä

Tiiättekö mikä on parasta ketoosissa? Siis silloin kun on ravinteet juuri oikein kohdillaan, elektrolyyteissä tasapaino jne.

On ihan älyttömän hyvä mieli!

Vähän väsyneenäkin jaksaa usein asioita, jotka ennen olisi suosiolla jättänyt seuraavaan päivään, ulkoilemaan päättää lähteä, vaikkei olisi mitään tietoa säästä -säähän on vain pukeutumiskysymys, ja ylipäätään on semmonen kokonaisvaltaisesti levollisempi olo.

Kaikenlaista on vielä illaksi suunnitteilla, mutta päätin piipahtaa kirjoittamassa postauksen, samalla ehtii juoda kupposen teetä kookosöljyllä.

Tänään on parikin ihmistä kysynyt, että onko mitään muuta yhtä nopsaa ketokelpoista leipää, kuin mikroversio, jonka postasin muutama päivä sitten. Ainakin melkein yhtä nopsa löytyy toki! Ketoreseptejä alkaa mystisesti löytämään (ja keksimään) sitä mukaa kun ruokavalio käy tutuksi. Tänään leipasin juustosämpylöitä, pieniä vähähiilarisia leipäsiä, joiden tekemiseen menee muutama minuutti, paistoaikoineen reilu vartti. -Toki uunin pitää ensin lämmetä ;) mutta sen jälkeen leivät ovatkin nopsasti lautasella ja niitä voi tarvittaessa pakastaa.

Ainesosia on neljä ja valmistaminen on taas todella hankalaa ja hermoja raastavaa ;)

Sekoita kipossa

1,5dl Pofiberiä
3tl leivinjauhetta

Lisää kippoon 1pss (150g) punaleima emmentalraastetta
ja 4kpl munia.

Vatkuloi vaikka lusikalla taikinaksi ja nosta taikina leivinpaperille kahdeksaksi "kasaksi". Kasoja voi lusikalla sitten hieman muotoilla siistimmiksi, ettei töröttelevät juustonpalat turhaan kärähdä.

225'c kiertoilmalla leipäset uuniin, kunnes ovat saaneet kauniisti väriä pintaan, noin 10-12min.

Taaskaan et tarvitse valmiille leivälle levitettä tai juustoa, ellet halua. Kukaan ei kiellä sipaisemasta lämpimälle leivälle vähän voita, mutta ilmankin menee!

Nyt moni miettii mitä on Pofiber ja näppärin ehti sen jo googlettaa. -PERUNAkuitua ja muka ketoresepti! Kyllä vaan. Hiilareita on liukenevia ja liukenemattomia, kuten makropostauksessa selitin ja tämän tuotteen kuidut ovat juuri sitä suoliston eläintarhan lempiruokaa, joten ole hyvä, ruoki lemmikkisi samalla kuin itsesi, nämä pikkuleipäset ovat loistavaa ketoruokaa ja yhdessä leipäsessä on vain 1g hiilaria!

Mikäli olet niin pitkällä että käytät Sulamoa, löytyy ohje myös sieltä resepteistä makroineen, nimellä "Kirsin KETO Ammattilaisleipäset". Miksi ammattilaisuus? Tämä ohje (jonka alkuperä ei ole tiedossa) postattiin kerran ketoryhmään niin, että ainesosaluettelossa oli pieni typo. Pofiberin kohdalla luki "Pro Fiber". Ja minähän tietysti kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kiinnostuneena innoissani kyselemään, että mitäs tuo ammattilaiskuitu on ja mistä sitä saa :D Oli hyvinkin todennäköisesti sen viikon parhaat naurut, kun tajusin että tuttu tuote kyseessä.

Tämän tarinan ansiosta muistat  tuotteen nimen, kun lähdet sitä gluteenittomien leivontatarvikkeiden hyllyltä shoppailemaan. Ainakin isoimmista kaupoista pitäisi löytyä, ellei jo omasta jauhokaapistasi!

Yksi leipänen painaa n.50g ja sisältää proteiinia 8,7g, hiilaria 1,2g, rasvaa 7,7g, siis yhteensä 110kcal.

Makrot kuvassa näkyvään annokseen.

Pari linkkiä:

Musavalinta näihin fiiliksiin

Sulamoon pääset tutustumaan tästä (montaa ruokapäiväkirjasovellusta kokeiltuani, olen todennut Sulamon todellakin rahan arvoiseksi ja luotettavimmaksi).

Ketogeeniseen ruokavalioon voit lähteä mukaani verkkokurssin kautta. Kurssilla on rahat takaisin 14pv takuu. Materiaalit, kuten myös yhtään liioittelematta, ehkäpä facebookin hyvähenkisimmän tukiryhmän jäsenyys, ovat ikuisia yhdellä edullisella kertamaksulla. Olen itse ollut valmennuksen jäsen keväästä 2018 ja mikäli käytät juuri tätä kumppanilinkkiäni, lupaan auttaa sinua sähköisesti ketomatkasi alkutaipaleella mahdollisimman paljon: Kirsin kanssa ketoosiin

Miksi aloitin ketogeenisen ruokavalion?

No nyt jatkoa sille ensimmäiselle helmikuun tekstilleni, jossa siis käväisin todella huonossa kunnossa, mutta suunnilleen jaloilleni pääsin.

Tässä kohtaa siis olin hankkinut melkoisia aineenvaihdunnallisia haasteita, ennenkaikkea syömällä liian vähän. Mutta nyt kilpirauhaselleni oli uusi lääkitys, kulutukseni selvillä ja sen mukaiset kalorit tavoitteena ja aivan järkyttävä motivaatio hoitaa itsensä kokonaisvaltaisesti kuntoon. Imin tietoutta kuin kuivaksi päässyt kaktus vettä ja kävin verkkokurssin ja -valmennuksen toisensa jälkeen mielenkiintoisista aiheista. Aloitin kehonpainoharjoittelun selkäni sallimissa rajoissa ja huolehdin että syömäni ruoka oli paitsi runsasta, myös värikästä ja laadukasta. Hifistelin lisäravinteilla, smoothieilla, kartutin ravitsemustietoani ja kaikenkaikkiaan elämä hymyili. Säästöliekin tuomat lisäkilot kulkivat mukanani, mutten niistä jaksanut välittää, tärkeintä oli että suunnilleen jaksoin ja sain kuntoa ja lihasmassaa takaisin.

Vuodet vieri, kunnes eräällä espanjanreissulla tuttavia moikkaamassa, sain kuumeettoman keuhkokuumeen. En ollut vuosiin mitään pöpöä sairastanut, joten enhän sitä keuhkokuumeeksi ensin tajunnut epäillä. Ilmeisesti panostukseni ravintoon piti tämänkin taudin kourissa minut suht tolpillani, pieni lämpöily ei juuri vauhtia hidastanut ja meni reilusti toista kuukautta, ennekuin menin lääkäriin, tuolloin pitkittyneen yskän takia. Oli toukokuu ja sain keuhkokuumeen häätävän antibiootin. Yskä ei tällä täysin lähtenyt, vaan ilmeni tämän tästä, varsinkin rasituksessa ja aloinkin epäillä rasitusastmaa.

Syyskuun lopulla erään kehnokelisen prätkäreissun päätteeksi tunsin oloni hieman ventiksi, mutta lähdimme kuitenkin taas pimeyttä pakoon espanjaan ja siellä tulinkin sitten ihan kunnolla kipeäksi. Tällä kertaa keuhkoputkentulehdus muuttui suomeen saavuttuamme keuhkokuumeeksi, joka ei taaskaan ollut kuumeinen, mutta veti totaalisen voimattomaksi ja söin tuohon keuhkokuumeeseen viimeisiä antibiootteja vielä juuri ennen vuodenvaihdetta. Uudenvuoden lupaukseni oli tehdä kaikkeni suolistoni eläintarhan eteen, sillä antibiootit oli jotain, mitä en mielellään elimistölleni tarjoillut. Kaikkea on kuitenkin valmis kokeilemaan, kun suihkussa seisoessaan ei meinaa käsiä jaksaa nostaa hiuksia pestäkseen ja kauppareissuilta lähti mukaan tenapaketti jos toinenkin, kun jo kestokramppiin yskimisestä jääneet lihakseni eivät jaksaneet vastustaa pallean painetta yskänkohtauksissa. Jos antibiootein saatiin pöpöjä häädettyä, niin takuulla tuossa kolmen kuukauden jaksossa kuollakupsahti myös suurin osa suolistoni toivotuista asukeista, vaikka Precosan otin käyttöön heti jo antibiootin ohessa ja panostin ruokavaliooni ehkäpä enemmän kun koskaan aiemmin. Korjausoperaatio on mikrobiomini tiimoilta käynnissä edelleen ja jatkunee vielä pitkään.

Tammikuu 2018 meni päivien läpi raahustaessa, kuun lopussa totesin, että oli jo helpompi hengittää ja kävimme kävellen äänestämässä Presidenttiä noin kilsan päässä sijaitsevalla koululla. Joka paikka meni pelkästä kävelystä hapoille, mutta pienestä pakkasesta huolimatta ei keuhkoni saaneet mitään draamakohtausta. Tästä rohkaistuneena otin lyhyet kävelylenkit pitkästä aikaa ohjelmaan ja elämä alkoi taas voittaa. Mutta ei ollut vielä kaikki minulle varatut haasteet takana. Ei todellakaan.

Olimme pojan sotilasvalatilaisuudessa Parolannummella helmikuun loppupuolella ja oloni oli parempi kuin kertaakaan viimeisen 11kk aikana. Valatilaisuuden jälkeen oli kasarmeilla kahvit ja käytiin poikien tupiin tutustumassa. Koko kasarmi yski, tuntui kuin olisi kävellyt keuhkotautiparantolan käytävillä. Mainitsin miehelleni, että nyt kyllä pelottaa, kun seuraavalla viikolla olimme lähdössä taas vaihteeksi eteläiseen eurooppaan ja tuli sellainen olo, että "kolmasko kerta toden sanoo". Pakkasin matkalle mukaan loppuvuodelta jääneet kortisonia sisältävät inhalaattorit yms, jotka ajattelin ottaa käyttöön sitten heti jos huonosti käy. Ja niinhän siinä sitten kävi, että molemmat mieheni kanssa sairastuttiin ja kotimaahan päästyä kulutimme kilpaa nessuja sohvannurkassa reilut kolme viikkoa. Kävin varoiksi keuhkokuvassa, mutta keuhkokuumetta ei tällä kertaa näkynyt. -Kannatti aloittaa kortisonin inhalointi ajoissa, ajattelin! Jopa pientä onnistumisen iloa oli ilmassa, kun säästyin antibiootilta. Pari viikkoa myöhemmin yskin ehkä pahemmin kuin koskaan, vaikken "enää ollut kipeä".

Jatkuvaan viikkoja kestävään yskään alkoi mennä hermot, puhumattakaan jos pysähtyi ajattelemaan, että pientä pätkää helmikuussa lukuunottamatta, olin yskinyt yli vuoden putkeen. Kuvautin kaiken ylähengitysteistä keuhkoihin. Kaikki muu käytiin parhain mahdollisin kuvantamismenetelmin läpi, ainoastaan keuhkojen tähystystä ei tehty. Astma suljettiin pois, kävi itseasiassa ilmi, että minulla on poikkeuksellisen avonaiset ja voimakkaat keuhkot. Verikokeitakin otettiin lopulta vino pino, eräs lääkäri halusi sulkea pois mm. hinkuyskän, joten pahalta taisi kuullostaa toistenkin korvaan yskimiseni. Kävi ilmi että olin sairastanut "lähiaikoina" mykoplasman. Jos en itse ja kaikki minua hoitaneet lääkärini eivät olisi, ajatelleet "kolmas kerta toden sanoo" mentaliteetilla minun sairastavan sitä yhtä ja samaa vuoden takaa alkanutta "keuhkokuumeilua", olisi varmaan se mykoplasman mahdollisuus saatettu tutkia ajoissa ja vaikka sitten olisinkin taas syönyt antibiootteja, olisi se ehkä kokonaisuuden kannalta ollut parempi kun tilanteen pitkittyminen ja kymmenet turhat tutkimukset.

No, niillä korteilla pelataan, mitkä on jaettu ja näin tässä asiassa edettiin. Kevään edetessä olin todella loppu yskimiseen, johon ei tuntunut auttavan mikään. Selän hermovaurio ja raju yskä ei ole kovin hyvin yhteen pelaava pari nekään. Vaikken öisin juuri yskinyt, vei kipuinen selkä yöunet. Kesän alussa oli tiedossa usean viikon prätkäreissu pitkin eurooppaa. Tiesin, etten voisi sinne lähteä, jos en saisi muutosta tilanteeseen. Olin valmis kokeilemaan ihan mitä tahansa, siis ihan kuinka hullua tai hankalaa ideaa tahansa, jos olisi pienikin mahdollisuus että apua saisin. Ruokavalioni oli hiottu timantiksi, eikä hiljaista tulehdusta pitänyt kyteä missään, silti yskä piteli kourissaan. Lähettelin universumille pyyntöjä ratkaista asia ja sitten se alkoi älylaitteiden evästeissä tupsahdella näköpiiriini. Ketogeeninen ruokavalio! Ensimmäinen ajatus oli, ettei sovi minulle, sillä juuri ketokarppaamalla olin saanut pahimmat vahingot elimistössäni aikaiseksi (se osa tarinaani täällä). Universumi oli kuitenkin sinnikäs ja lopulta aloin tutustua aiheeseen paremmin.

"Kun on avoin uuden oppimiselle ja valmis ottamaan oppeja vastaan, opettaja löytää sinut". Tämä buddhalainen viisaus mielessäni tartuin Ketokickstartin mainokseen, kun se ties kuinka monetta kertaa näköpiiriini ilmestyi, sitä tietoisesti hakemattani. "14 pv rahat takaisin takuu". Ajattelin, että en siis menetä mitään, kun käyn tsekkaamassa, voisiko tällainen kilpparinvajis-säästöliekki-mykoplasmarampa löytää edes jollain lailla sovellettavissa olevia apuja eloonsa ja oloonsa. Lähes kaikki mainonta ketogeenisen ruokavalion tiimoilta keskittyy laihduttamiseen ja oli itsestään selvää, etten kalorivajeella voi alkaa leikkimään, kun säästöliekki edellisten "kokeilujen" jäljiltäkin oli vielä lopullisesti purkamatta. Mitä enemmän valmennuksen materiaaliin tutustuin, sitä enemmän tajusin, että ei ketoosi kalorivajetta kaipaa. Tajusin myös miten radikaaleja virheitä olin ominpäin ketokarpatessani tehnyt. Ketogeenistä ruokavaliota ei voinut verrata vuosien takaiseen karppailuuni.

14pv tuli ja meni, en uskaltanut aloittaa, mutta toisaalta avun tarve oli valtava, enkä todellakaan ollut myöskään pyyhettä heittämässä kehään. Valmennuksen matskujen kanssa ei onneksi ole kiire. Yhdellä liittymismaksulla ne ovat käytössä lopun ikää. Ketokickstartin aivan ihanassa vertaistukiryhmässä, sain vinkin, että lukaiseppa Elviira Krebberin "Parantava Ketoosi" -kirja. Tein työtä käskettyä ja vaikken kirjasta suoria apuja ongelmiini löytänytkään, niin se vahvisti mindsettiani siitä, että olin oikean asian äärellä. Muistan mieheni ilmeen, kun laskin kirjan luettuani sen käsistäni ja lausahdin hänelle, että "aion kokeilla ruokavaliota, joka ei voi olla sinunkin arkeesi vaikuttamatta, mutta tästä yskästä on päästävä". Se silmien pyöräytys :D Hihhih! Myöhemmin hän on ITSE muistellut useille ruokavaliotani ihmetteleville tuota ensireaktiotaan. Tuolloin mielessäni oli siis, että aloitan, mutta ajattelin kesää marjoineen ja menetettyjä smoothieita, tulevan reissun syömisiä, Italiaa pizzoineen jne jne. Syksy tuntui paremmalta ajankohdalta. Toisaalta juuri esimerkiksi se prätkäreissu lähestyi nopsaa vauhtia enkä oikein ollut kunnossa sinne lähtemään. Ajattelin kokeilla, että kuinka helppoa tai vaikeaa olisi tipauttaa ruokavalio noille hirmuisen pienille hiilareille (20g) ja oikeastaan ennen kuin kunnolla huomasin, oli ketoiluni jo täydessä vauhdissa! Käväisin kattavissa verikokeissa, että voisin kroppani muutoksista saada mustaa valkoisella. Lähtötasot esimerkiksi kolesteroliarvoistani ja maksan ja munuaisten toiminnasta oli siis ylhäällä.

Yskiminen loppui kahdessa viikossa. Kyllä! Yksi kaunis kevätpäivä vaan huomasin, ettei enää tarvitse yskiä. Olin niin huolella perehtynyt ruokavalioon elektrolyytteineen jo ennen aloitusta, ettei ketoflunssista juuri tarvinnut kärsiä. Fillarilenkeillä kun koitin käydä, niin totesin, että suoraa kyllä sitkutan, mutta ylämäissä menee mummotkin ohi.. Voimantuotto oli hukassa, mutta ajattelin tämän johtuvan enemmän siitä, että olin sairastanut yli vuoden putkeen, enkä millään matematiikalla edes voinut olla kunnossa. Mutta neljännellä ketoiluviikolla tapahtui jotain rasva-adaptaatiossa ja olin kuin Superhessun superpähkinöissä, virtaa oli liikkumiseen yhtäkkiä "kuin joskus ennen", ellei jopa enemmänkin! Ja hieman myöhemmin kurvailin harrikallani pitkin Italian alppiteitä onnesta soikeana.

Kaikki uhraukset mitä syömisiin tulee, olivat todellakin tuon kaiken arvoisia. Italiassa tuli kerran vastaan paikka, jossa ei pizzan lisäksi ollut muuta tarjolla. Valitsin pizzaani runsaat täytteet ja söin pizzastani ne. Pohjan syömättä jättäminen ei näyttänyt edes hämmentävän pizzerian tarjoilijaa. Kesän mittaan joissain paikoissa söin hampurilaisen muiden mukana. Pyysin vain kokkia vaihtamaan paistetut munat sämpylän tilalle ja perunalisäkkeen sijaan kasviksia, parsaa, vuohenjuustoa tms ja vaikkapa extra-annos majoneesia. Yleensä annokseni on aiheutanut kanssaruokailijoissa annoskateutta, ei toisinpäin.

Jos olet jaksanut lukea tänne saakka, niin olen tästä erittäin onnellinen ja otettu. Toivon tarinani jakamisen ja terveydestäni avautumisen auttavan muita vastaavien asioiden kanssa kamppailevia. Olen saanut ketoilusta apua myös erilaisiin kiputiloihin, kehon koostumus on parantunut ihan itsekseen, hitaasti, mutta varmasti ja noin puolen vuoden ketoilun kohdilla otatin uudet verikokeet, kaikki arvot olivat parantuneet entisestään! Tämän vuoden -19 puolella olen alkanut ajattelemaan, että ketogeeninen ruokavalio on minulle enemmän elämäntapa kun kokeilu. Ketoosissa moni asia on aiempaa helpompaa ja esimerkiksi liikunnasta on tullut päivän kohokohta, joskus kun se on ollut enemmän sellaista itsensä patistamista liikkeelle. Kokonaan en terveyden haasteista ole päässyt, eikä voi näin lyhyessä ajassa olettaakkaan, kohtelinhan kehoani väärin useita vuosia. Hermovian kanssa elän edelleen, mutta senkin kanssa ketoosissa on helpompaa. Normaalipainoonkin olisi matkaa kuutisen kiloa. Mihinkään ei kuitenkaan ole nyt kiire, annan aineenvaihdunnan eheytyä ja palautua omaan tahtiinsa ja jatkan terveellistä ja kehoa korjaavaa syömistä.

Ketokickstarttiin mukaan lähteminen on ehdottomasti yksi tähän astisen elämäni parhaita päätöksiä!

Pari linkkiä:

Elviiran kirjaa, joka kuvassa, ei ole enää saatavilla kuin kirpputoreilta, jos joku omastaan on raaskinut luopua. Mutta Elviira lupasi muutama kuukausi sitten Kickstartin haastattelussa, että uusi painos on tulossa uunista ulos! Ja se onkin nyt ennakkotilattavissa ja jos heti tartut tarjoukseen on Adlibriksessa ystävänpäivän alekoodilla YSTÄVÄ saatavissa -15% alennuskin :) Kirjan voi ennakkotilata varmasti mistä tahansa kirjakaupasta ja myöhemmin se löytynee niin kirjakauppojen hyllyiltä kuin kirjastoistakin. Kirjan ennakoitu ilmestymisajankohta on viikolla 9. Tästä Adlibriksen ennakkotilaukseen.

Ketogeeniseen ruokavalioon voit lähteä mukaani liittymällä Ketokickstarttiin. Materiaalit, kuten myös yhtään liioittelematta, ehkäpä facebookin hyvähenkisimmän tukiryhmän jäsenyys, ovat ikuisia yhdellä edullisella kertamaksulla. Olen itse ollut valmennuksen jäsen keväästä 2018 ja mikäli käytät juuri tätä kumppanilinkkiäni, lupaan auttaa sinua sähköisesti ketomatkasi alkutaipaleella mahdollisimman paljon. Tästä Kirsin kanssa ketoosiin!

Ketoisaa lounasta kotoisasti

Oli tuossa erään ystävän kanssa puhetta ketoilun ekologisuudesta. Tai pikemmin hän oli huolissaan sen puutteesta. "Kun keto on niin painottunut eläinperäiseen ruokaan". Tämä on kyllä jonkinlainen urbaani legenda, josta syytän lööppejä ja ennen kaikkea ihan ketoilijan omista valinnoista kiinni.
Ensinnäkin, ketogeeninen ruokavalio ei ole runsasproteiininen, vaan runsasrasvainen. Rasvoja ei ole pakko ottaa ollenkaan eläinperäisistä rasvoista, ellei tietysti itse halua nimenomaan niin tehdä. Viisaampaa on jo kokonaisuudenkin kannalta panostaa laajaan rasvojen kirjoon ja niissä laatuun.
Toiseksi, puhtaasti ketogeenisesti syövän lautasen volyymi tulee kasviksista. Eli kaikenlaista vihreää maan päällä kasvavaa, poislukien esim herneet. Tätä vihreää mahtuu ruokavalioon melkein enemmän kun pystyy syömään. On mahdollista, vaikkakin hieman haastavampaa, olla myös täysin vegeketoilija.
Itse panostan yleensä kaikessa mahdollisimman lähiin ja luomuun ja puhtaaseen, oikeastaan lähinnä lompakonnyörien ja saatavuuden rajoissa. Joskus on kuitenkin kiva oikasta jossain, kuten nyt, kun syön ketoisaa lounastani, munia ihan tuubista puristetulla lohimajoneesilla. (Munat ja versot on kyllä luomuja.) Ohessa rasvakahvi, joka puuttuu kuvasta. Helppoa ja hyvää!
Omat "ei niin kovin ekologiset" ketovalintani olivat käytössä jo ennen ketoilua. Lähinnä kylmäpuristetut ja neitsyet oliivi- sekä kookosöljy, MCT-öljy, erilaiset pähkinät, jotkin makeanveden levät ja avocado. Kukaan ei käske edellämainittuja tällä ruokavaliolla syömään, mutta laadukasta ravintoa ne ovat. Oliiviöljyn terveyshyödyt ovat kiistattomia ja esim kookosöljystä on myös ketoosin kannalta hyötyjä, ikävä kyllä vaan näitä ei löydy sinivalkoisena. Olen myös tilannut muutaman lisäravinteen rapakon takaa. Ostan kuitenkin 99% kaikista lisäravinteistakin, mieluiten suomalaisena, mutta vähintään suomalaisista verkkokaupoista. Sinunapteekki on hyvä, suomalainen ja halpa. Sieltä voi tehdä edullisia ostoksia, mitä lisäravinteisiin ja luontaistuotteisiin tulee.
Jos nyt syönkin muualta tuotuja juttuja, kuten avocadot, niin paljon vastaavia rekkarahdilla kulkevia on jäänyt pois, eihän tähän ruokavalioon kuulu esim sellaiset ketopahikset kuin banaani tai appelsiini.. Tällainen edes hieman tasoittaa pakkaa! Ja jos ajattelee, että tuo antiekologinen ruokalistani oli käytössäni jo ennen ketoilua, niin pelkästään ekologisempaan suuntaan ovat minunkin syömiseni siis menneet!
Joku saattaa syödä ns. Dirty Ketoa noudatellen, eli pitkälle prosessoituja juttuja tyyliin pekonia ja kestomakkaroita. Tällainen "kerma+pekonidieetti" ei tietenkään kenenkään terveyttä mitenkään erityisesti edistä. Epäilen, ettei tällaisen henkilön valinnat ole järkevimmästä päästä millään muullakaan ruokavaliolla. Ne ovat kuitenkin omia valintoja (joita tässä sinänsä en arvostele). Turha sen enempää tuollaisista valinnoista, kun niiden seurauksistakaan, on ketogeenistä ruokavaliota syyttää.
Toisinaan itsekin sorrun. Kassoilla on yleensä houkutuksina jos jonkin sortin namuja, mutta joiltakin Lidlin kassoilta löytyy myös näppäriä salamisnackseja. Kesähelteillä sellaisen syötyään oli kuin uusi ihminen! Ehkä maailma ei pelastunut, mutta olisiko se pelastunut enempää, jos olisin jollakin toisella ruokavaliolla ja valinnut sen suklaapatukan?

Ps. Tässä annoksessa proteiini 16g, hiilarit 1g ja rasva 22g. Perfectly Keto!

Pari linkkiä:

Tästä Sinunapteekkiin

Yllä mainitun kanssa minulla ei ole yhteistyötä, mutta lämpimästi suosittelen!

Tästä Kirsin kanssa ketoosiin

Ketogeeniseen ruokavalioon voit lähteä mukaani myös tämän verkkokurssin kautta. Kurssilla on rahat takaisin 14pv takuu. Materiaalit, kuten myös yhtään liioittelematta, ehkäpä facebookin hyvähenkisimmän tukiryhmän jäsenyys, ovat ikuisia yhdellä edullisella kertamaksulla. Olen itse ollut valmennuksen jäsen keväästä 2018 ja mikäli käytät juuri tätä kumppanilinkkini osoitetta, lupaan auttaa sinua sähköisesti ketomatkasi alkutaipaleella mahdollisimman paljon.

Makrolaskurihelvetti? Vai erinomainen työkalu syödä oikein?

Lupailin kirjoittaa seuraavaksi elämänsattumuksista, joiden kautta päädyin ketoilijaksi, mutta lukijan hartaasta toiveesta avaankin nyt tässä välissä asiaa, joka montaa aloittelevaa ruokaremonttilaista mietityttää ja jopa ahdistaa.

Nimittäin makroravinteet. Osalle selvää pässinlihaa, osa kokee ihan hirmuisen monimutkaisena ja hankalana ja jopa ketogeenisen syömisen esteenä tämän koko ”makrohelvetin”! Tästä(kään) ei kannata lannistua. Lisähuomautuksena, mikäli olet tajuamattasi hiilareista pikku pöhnässä kuin tilhi pakkasenpuremista pihlajanmarjoista, mutta urakoit itsesi urheasti ketoosin puolelle, niin trust me! Kaikesta tuppaa tulemaan jatkossa astetta tai paria helpompaa!

Mitäs ne makrot nyt sitten ovat? Ne ovat polttoainetta jolla kuljet, eli kehon energianlähteenä toimivaa ravintoa ja näitä eri polttoainelaatuja on neljä. Hiilihydraatit, proteiinit, rasvat ja alkoholi. Näistä makroravinteista koostuu päiväsi energiansaanti, elikkäs kalorit. Tavallisesti varsinkin laihduttamaan lähtevät, keskittyvät kokonaiskaloreihin ja niiden nipistämiseen. Perinteinen (ja usein tuloksia tuottamaton) ”liiku enemmän kuin syöt, niin laihdut” -ajattelu on siis lähinnä kalorien laskemista ja niin allekirjoittanut kuin lukemattomat muut, ovat jo aika päiviä sitten huomanneet, ettei tämä toimi kuin muutamalla harvalla. Yleensä tämän hoksaamista odotellessa, on kertynyt ylimääräisiä kiloja, hormonitoiminnan haasteita, säästöliekkiä ja muuta harmia, mutta palataan siihen joskus myöhemmin.Ketogeenisellä ruokavaliolla et välttämättä tarvitse edes kalorivajetta laihtuaksesi. Kertynyt ylipaino voi johtua monesta muustakin seikasta kun liiasta syömisestä. Ketoosi korjaa sinua kohti tasapainoa. Lisäksi ketogeenisellä ruokavaliolla elimistö kuluttaa 200-250kcal enemmän kuin muulla tavalla syömällä. Ketoillessa voi normaalipainoinen siis joutua syömään jopa hieman enemmän kuin aiemmin.

Makrolaskentaan perustuvassa ajattelussa, lasketaan kullekin yksilölle sopiva kalorimäärä ja jaetaan se tavoitteiden ja kehonkoostumuksen mukaisiin makroihin, joiden mukaisesti sitten syödään. Tässä kohtaa siellä on jo monella kädet pystyssä antautumisen merkkinä, mutta älkääs nyt säikkykö, kannattaa uhrata asialle muutama hetki vaikka hyvän kahvikupposen äärellä, kyllä se ymmärrys sieltä alkaa aueta.

Makrolaskentaan perustuva ruokavalio voi olla mikä tahansa. Me täällä tietysti pureskellaan nimenomaan ketogeenistä ruokavaliota, sillä parantavaa ketoosiahan tässä tavoitellaan. Ketogeeninen ruokavalio on matalahiilihydraattinen, runsasrasvainen ja proteiinia syödään kohtuudella ja omien tavoitteiden mukaisesti. Halutessasi voit pitää mukana alkoholin. Elämää ei ole tarkoitus lopettaa, vaikka adaptoitumisen ajan on hyvä olla kokonaan alkotta.  Ketoosissa alkonkin kanssa pitää ottaa useampia asioita huomioon, absolutistiksi ei silti ole pakko ryhtyä, ellei alkoholi muuten satu olemaan ongelma. Asia alkoholiinkin voidaan palata toisella kerralla, jos se jotakuta mietityttää.

Alussa hiilihydraatin määrä pidetään maksimissaan 20g:ssa. Imeytyvän hiilarin tarpeeksi pieni määrä, on nimenomaan se, joka johtaa elimistösi ketoosiin. Syömättä ei siis tarvitse olla, tai edes kalorivajeessa, päästäkseen ketoosiin ja ketoosia voi pitää pitkäkestoisena elämäntapana näin halutessaan. Eli alkuun hh (=hiilihydraatti) 20g. Nyt pitää muistaa, ettei puhuta parinkymmenen gramman painoisesta vaikkapa tomaatin tai parsanpalasesta, ne ovat hiilihydraatin lähteitä ja sisältävät erilaisia määriä hiilihydraattia. Joskus ruoka-aineet voivat sisältää vaikkapa jokaista makroa ja varsinkin hevissä on lisäksi paljon vettä. No. Kun esim. lihassa voi pääsääntöisesti laskea olevan n.20g proteiinia 100g:ssa, ei siis riitä että punnitaan makrolähteiden painot, vaan on hyvä ottaa käyttöön jokin ruokapäiväkirjasovellus, joka tekee tuon makrolaskennan puolestasi. THL pitää yllä myös varsin luotettavaa sivustoa, josta voi ruokien ja ruoka-aineiden sisältämät makrot käydä luntsimassa. Eli Fineli käyttöön, mikäli haluaa suunnilleen kartalle, muttei missään nimessä halua ottaa käyttöön ruokapäiväkirjaa. Sivulta löytyy myös ilmainen (joskin hieman kankea käytettävyydeltään) ruokapäiväkirjamahdollisuus. Maksulliset ruokapäiväkirjat ovat aivan erilaisia käyttää, älä pelästy jos kokeilet tuota byrokraattisen kankeaa Fineliä ;)

Finelistä voi myös tarkistaa, mikäli epäilee jonkin muun ruokapäiväkirjan tietojen olevan väärässä. Varsinkin muissa ilmaisversioissa heittoja kyllä makrojen määrissä löytyy ikävän paljon.

Hh:n kohdalla, seurataan nimenomaan imeytyvän hiilihydraatin määrää. Ruoka-aineissa on myös liukenematonta hiilaria, esim. kuitua, hiilaria jota ei vältellä, vaan jota pitääkin saada runsaasti, sillä se on suolistomme mikrobiomin hengissä pysymisen edellytys. Suomalaisissa pakkausmerkinnöissä hh ja kuidut on ilmoitettu erikseen, se helpottaa hommaa. Finelistä jos katsot vaikkapa parsan tai avokadon hiilareita, huomaat, että nämä molemmat sisältävät runsaasti myös kuituja. Ulkomaisissa ohjeissa ja resepteissä nämä kaikki hiilarit on saatettu niputtaa yhteen ja tämä voi aiheuttaa pienen mietintämyssyn lukijalle. Monesti ulkomaiset ketoilijat noudattavat myös paljon väljemmältä kuulostavia hh-rajoja. Syynä on juuri se, että monessa maassa kaikki hh niputetaan yhteen. Tällaisessa epäselvässä tilanteessa, tarkista määrät Finelistä.

Liukenematon kuitu ei nosta verensokeria. Laadukas ruokapäiväkirja, kuten Sulamo, laskee puolestasi erikseen myös imeytyvän ja liukenemattoman hiilarin osuudet ja säästyt tältä päänvaivalta.

No niin, nyt on siis imeytyvän hiilarin raja tiedossa. Tällä rajalla starttaavat ketoilemaan lähes kaikki muut paitsi veget, joilla hiilareiden osuus on väkisinkin hieman suurempi. En ole vegeketoilun ekspertti, mutta valmennuksessa jossa olen siis ollut pitkään mukana ja johon olet tervetullut mukaan, on oma osionsa vegeille, eli ketoosin hyödyt on saatavilla myös kasvissyöjille. Muut makrot riippuvat sitten sukupuolestasi, kulutuksestasi, lihasmassastasi/rasvaprosentistasi (näiden arviotkin riittää), iästäsi, pituudestasi, painostasi ja tavoitteistasi. Mikäli tavoite on painonpudotus ja lihasmassaa ei erityisesti ole, on makrolaskenta melko helppoa. Lihaksikkaan ja todella paljon liikkuvan, kannattaa ottaa huomioon tarvittava proteiinin määrä, ei ole tarkoituksen mukaista syödä liian vähää proteiinia, jolloin kroppa tarvittaessa napsii sitä omista lihaksistaan. Proteiini on kuitenkin siitä jännä makro, että kroppa osaa valmistaa ylimääräisestä proteiinista glukoosia, jolloin verensokeri nousee ja saatat tipahtaa ketoosista, joten henkilökohtainen proteiinien määrä on tavoite, jota ei ihan surutta kauheasti saisi ylitellä.

No, kun on saatu proteiinin määrä selville (laitan tekstin loppuun vielä suuntaa antavia prodemääriä) ja hh määrä, sekä omat tavoitteet ovat tiedossa, niin loput syömästäsi energiasta tuleekin sitten rasvasta. Ja ketogeeninen ruokavalio on todellakin rasvainen. Suurimmalla osalla kuntoliikkujista (ja toki sohvaperunoista) rasvasta tulee ylivoimaisesti suurin osa päivän makroista. Urheilullisilla varsinkin normaalipainoisilla, saattaa joskus olla makroissa prodet ja rasvat suunnilleen samoilla viivoilla tai proden määrä jopa hieman korkeampi, mutta tämä on siis kaikenkansan keskellä poikkeuksellista. Yleensä rasvan osuus kaloreista on yli 70%. Ja rasva on se joka rasvanpolton käynnistää, korjaa ketoosin kanssa hormonitoimintaa, pitää hiukset päässä ja niin kropan kuin mielen tyytyväisenä. Tässä kohtaa monilla on suurimman aivotyöskentelyn paikka. Koko ikämmehän on käsketty välttelemään rasvaa ja nyt sitä syödäänkin sitten runsain mitoin ja monessa muodossa. Näin se menee, rasvat parantavat, ketoosi parantaa ja kun ketogeenisen ruokavaliosi kalorit ovat juuri sopivat, eli eivät liian suuret, eivätkä missään tapauksessa myöskään liian pienet, niin kroppa toimii ja korjaa itseään ja mikä parasta, mahdolliset ylikilot karisevat samalla kun nälkä pysyy poissa.

No onko niitä makroja nyt sitten aivan pakko laskea? Ei. Ei tässä elämässä ole pakko kun syntyä ja toistaiseksi kuolla ja jokaisen ruokavalio lähtee omista intresseistä ja pohjautuu vapaaehtoisuuteen. Ketoilla voi fiilispohjalta, mutta makrojen laskeminen ehkäisee niin mahdolliset ylilyönnit, kuin ennen kaikkea liian niukat kalorit, johon syöminen helposti lipsuu etenkin tämän kaltaisella nälkää pois pitävällä ruokavaliolla. Makrolaskenta sopii parhaiten ihmisille, jotka eivät ole taipuvaisia neuroottisuuteen.  Jos sinulla on syömishäiriötaustaa, tai tiedät etukäteen että alkaessasi seurata syömisiäsi, et pysty pian enää poikkeamaan tästä rutiinista, niin laskisin makroja vain sen aikaa, että alkaa hahmottumaan millainen se ketogeeninen lautasmalli on.

Itselleni on useiden kuukausien jälkeen edelleen hankalaa saada rasvat täyteen, en useinkaan onnistuisi siinä ilman ruokapäiväkirjaa. Rasva-adaptaation ajan, eli alussa nelisen viikkoa, kirjasin syömiseni joka päivä, tämän jälkeen hieman löysemmin rantein. Viikonloppuisin en yleensä ruokapäiväkirjaa täytä, enkä reissussa. Minulle henkilökohtaisesti ruokapäiväkirja on ennemmin stressiä poistava kuin lisäävä tekijä. Voin luottaa siihen että syön tarpeeksi ja oikein, enkä riko kroppaani ja aineenvaihduntaani, sekin kokemus kun on plakkarissa.

Jos jo ajatus laskemisesta saa hiuksesi nousemaan pystyyn, niin aloita karsimalla itsestään selvät höttöhiilarit, jotka tähän ruokavalioon eivät kuulu. Ei se ketoosi ole kaikille elämän ehto. Painon voit saada laskemaan jo sillä, että hylkäät ruokavaliostasi karkit, leivonnaiset, limsat, siiderit, oluet, mehut, viljat, makeat hedelmät, perunan ynnä muut juurekset, riisin ja tietysti pastan. Tilalle oliiviöljyä, rasvaista kalaa, avokadoa ja runsain mitoin vihreitä maan päällä kasvavia kasviksia, kurkkua, parsaa, pinaattia jne. Lopputulos ilman laskemista on kuitenkin todennäköisemmin VHH kuin ketogeeninen. Jos tällä ei ole sinulle väliä, niin anna mennä!  Taatusti saavutat tälläkin menetelmällä terveyttä elämääsi, varsinkin jos kärsit ylipainosta.

Mikäli kuitenkin on jo kaikenlaista kremppaa, mahdollisesti kakkostyypin diabetesta tai sen esiastetta, metabolista oireyhtymää, korkeaa kolesterolia tai korkeaa verenpainetta, suvussa riski muistisairauksille tai syöville, epäilet hormonitoimintasi tökkivän, suoliston kanssa on ongelmia, turvottaa, olet usein mieli maassa ja/tai väsymyksen kourissa, aivosumuinen tai muuten virtaa vailla, niin haluatko mieluummin jatkaa samalla linjalla, vai kokeilla miltä tuntuisi olla taas terveempi ja virkeämpi? Samaten, jos sinulla ei ole hajuakaan siitä paljonko edes nyt syöt ja kulutat, niin näiden tietojen selvittäminen kannattaa, ettei mennä terveyden kanssa ojasta allikkoon. Alku voi vaatia hieman vaivannäköä, mutta takaan, ettei kaikki ole niin hankalaa kuin miltä saattaa alkuun vaikuttaa.

Vaikka tavoitteenasi ei olisi laihtua grammaakaan, niin ketoosi on käsittämättömän tasapainottava tila. Ketoosi on niin paljon enemmän kun laihdutuskeino, että on sääli että ihmiset pitävät näitä synonyyminä. Itse en lähtenyt laihduttamaan, vaan nimenomaan parantamaan ja ehkäisemään sairauksia. Kuin itsestään kroppani on myös hakeutunut hieman pienempään kokoon. Pidän ketogeenistä ruokavaliota ennen kaikkea parantavana, mutta se on kieltämättä monille ylipainoisille myös helppo keino laihduttaa. Sopivan kalorivajeen valintaan laihduttajalle, palaan toisessa kirjoituksessa. Enemmän ei ole tässä kohtaa parempi. Älkää ihmiset ahnehtiko liian isoja kalorivajeita, niistä ei hyvä heilu!

Ps.

Proteiinin määrästä. Suuntaa antavat tarpeellisen proteiinin määrät ketogeenisellä ruokavaliolla ovat seuraavanlaiset.

1.  Jos ei liikuta juuri lainkaan, niin 0,6-0,8g per painokilo.
2.  Perus aktiiviset, fyysinen työ tai ulkoilua päivittäin jne. 0,8-1g per painokilo.
3.  Jos treenataan salilla tai urheillaan, niin 1-1,2g, jopa 1,5g per painokilo.
4.  Poikkeuksen tekee sairaalloisen lihavat, joiden proteiinin tarve ei ole ihan niin suuri kuin kilojen mukaan laskien tulisi. Yksilöitä siis löytyy, mutta yllä olevat sopii useimmille.

Pari linkkiä

Tästä Sulamoon

Tästä Fineliin

Yllä mainittujen kanssa minulla ei ole yhteistyötä, mutta lämpimästi suosittelen!

Tästä Kirsin kanssa ketoosiin

Ketogeeniseen ruokavalioon voit lähteä mukaani myös tämän verkkokurssin kautta. Kurssilla on rahat takaisin 14pv takuu. Materiaalit, kuten myös yhtään liioittelematta, ehkäpä facebookin hyvähenkisimmän tukiryhmän jäsenyys, ovat ikuisia yhdellä edullisella kertamaksulla. Olen itse ollut valmennuksen jäsen keväästä 2018 ja mikäli käytät juuri tätä kumppanilinkkini osoitetta, lupaan auttaa sinua sähköisesti ketomatkasi alkutaipaleella mahdollisimman paljon. Tyhmiä kysymyksiä ei ole ja pohditaan yhdessä niitä sinulle sopivia makroja ja kaloreita. Jos makroajattelu ahdistaa, niin kurssilta löyty 14pvn meal plan, josta voi ottaa mallia omiin annoksiin kunnes homma on tuttua.  

Avokado on täydellistä ketoilijan evästä. Imeytyvää hh 0,8g per 100g, runsaasti kuitua ja hyviä rasvoja.

Vastuuvapauslauseke ja tekijänoikeus

Ethän kopsaile ja jaa tekstejäni tai osia siitä ilman lupaa, kiitos. Kirsin KETO-sivulle faceen ja tähän blogiin saa kuitenkin aina linkata ja facessa olevan postauksen saa toki siellä halutessaan jakaa sellaisenaan eteenpäin.

En ole terveydenhuollon ammattilainen. Tekstejäni ja siinä esitettyä sisältöä ei voida pitää hoitosuosituksina, eikä tämä blogi, kirjoittamani tekstit, tai facebooksivun muukaan sisältö toimi lääketieteellisenä hoito-oppaana.

Säästöliekki ja matkani kohti ketogeenistä ruokavaliota

Terveyden tilipäivä. Koitti minulla tuossa noin palttia rallaa viisi vuotta sitten. En kunnioittanut lepoa, enkä täysin ymmärtänyt ravinnon merkitystä. Perustietoa oli, mutta käytäntöön oli siirtynyt vain osa.

Tajuamattani olin vuosia syönyt liian vähän. Kroppani yritti sopeutua tilanteeseen, ah, niin viisas ihmiskoneistoni, teki vaikka mitä temppuja selvitäkseen menossani mukana, kunnes kamelilta katkesi selkä. Aika kirjaimellisestikkin. Perättäisiä prolapseja kahdessa nikamavälissä, lopputulemana pysyvä hermovaurio ja rappeutuneet nikamat, mutta myös hyvin kovasti paljon viisaampi Minä.

Matkalla koin kaikenlaista muutakin kun selkäkipua. Yhtenä isoimmista elämäni oppikoulun kursseista, sain sotkettua aineenvaihduntani ja mm. suututettua jo valmiiksi vajaatoimintaisen kilpirauhaseni. Maalaisjärjellä ajateltuna silloinen ideani oli hyvä. Selkääni potiessani välillä petipotilaanakin ja kipuisten viikkojen vierähtäessä kuukausiksi, ajattelin että voisi olla viisasta rajoittaa syömistä. "Etten liho kun en kerran liikkumaan pääse." Tätä ennen olin suunnilleen normaalipainoinen, kosmeettista "kolmea kiloa" toisinaan tiputellen. Muodissa oli karppaaminen ja hiilarit minäkin sitten ruokavaliostani karsin. Paha moka. Paha, paha moka!

Karppitietoutta oli keskustelupalstat, erilaiset karppaussivustot netissä ja naistenlehdet pullollaan. Ketokarppaus ei ollut mitenkään erityisesti tavoitteena, mutta eräs ystäväni ystävällisesti kertoi mistä on kyse, kun henkeni alkoi haista lähinnä viemärille. Okei, siis ketoosi! Tervetuloa, ehkäpä nyt pysyn hoikkana ja kaupan päälle häipyy se missä tahansa painossa aiemmin häirinnyt "kolme kiloa". Särkylääkearsenaalini oli tuolloin kuin aloittelevan huumekauppiaan tuotesalkku. Tramalit, Tradelanit, Lyricat, Panacodit ja monet muut aikatauluttivat päiviäni ja ruokahalu oli todella vähissä. Ennen niin terveellinen ruokavalio alkoi saada outoja piirteitä. En jaksanut enää miettiä hiilareita tai mitään muutakaan vaan söin mikä helpointa oli ja mitä sai syötyä suunnilleen makuuasennosta poistumatta. Yhdessä vaiheessa elin lähinnä suklaalla. Muuhun ei ollut voimia. Muistan naureskelleeni kaverille (johon törmäsin ensiavussa kipupiikkiä ambulanssilla hakiessani), että "tästä ruokavaliosta ei hyvä seuraa". Pelkäsin näet moisesta suklaan syömisestä lihovani, mutta vähänpä ymmärsin mihin tilaan olin elimistöni ajanut.

Tuossa välissä vierähti parikin vuotta, välillä petipotilaana ja välillä vaivoin tolpillaan, järkyttävän pahasta kipuskolioosista kroppa kierona. Söin siis lopulta mitä sattuu ja milloin sattuu, usein vain kerran päivässä. Ja lihoin. Painoa ei niinkään kertynyt, mutta vaatekoko hiipi kuin huomaamatta jo kolmatta kokonumeroa isompaan. Syytin liikunnanpuutetta ja kilpirauhasta. Kilpirauhaslääkettäkin hilattiin ylöspäin, juostessani lääkäreillä, milloin kivunhoitoon liittyen, milloin tavattoman kaikenkattavan väsymyksen takia, milloin hiukset lähtivät tukuittain, milloin tarvitsin mystisten turvotusten takia nesteenpoistolääkettä, milloin mitäkin. Epäiltiin mm. masennusta ja jopa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, reseptejäkin näihin oli tyrkyllä ja tulipa sekin kokeiltua ettei masennuslääkket elimistölleni sovi. Jossain vaiheessa leikattiin refluksi, jonka jälkeenkin jouduin syömään happosalpaajia, infernaalisten ylävatsakipujen takia. Muutama lääkäri kysyi mitä syön, kukaan ei kysynyt "paljonko". Oletus varmaan oli että liikaa. Myös itse kuvittelin asian olevan näin, ei kai sitä muuten ihminen liho? Välillä tiedostin hetkellisesti, ettei suusta ollut mennyt juuri mitään alas lähes päiviin, mutta kun kerran paino silti oli ja pysyi tai jopa nousi, niin jos ei ollut syömisissä vika niin sittenkö kilpirauhasessa? Joku mätti, mutta mikä.

Nukkuminen oli ollut vuosia haastavaa, mutta edes yrityksen tasolla koitin siihen kaikkeni panostaa. Selkä antoi pikkuhiljaa armoa, kun nikamavälissä ei ollut enää mitä pullistua, niin prolapsikierre loppui. Sitä mukaa kun särkylääkkeet väheni, jouduin ottamaan avuksi nukahduslääkkeitä ja melatoniinia. Pidin niitä kuitenkin särkylääkkeitä pienempänä pahana. Yritin myös syödä terveellisemmin, voimien puuttuessa kokkaaminen oli kuitenkin työn takana ja välillä mentiin eineksillä. -Ei sentään enää suklaalla, kun kiputilanne oli helpompi, niin voimia oli sentään hitusen enemmän kuin foliokääreen aukaisuun. Paljon parjatuilla kilpirauhassivuilla sitten ratkesin avunhuutoon. "Poista ruokavaliosta gluteeni ja maitotuotteet" kuului neuvo. Sehän tarkoitti taas syömisten karsimista. Tällä matkalla tuli kokeiltua niin FODMAPit kun muut ja lopulta elimistö sai ihmeellisiä oireita lähes mistä tahansa. Olin uudelleen tilanteessa, jossa voimat olivat tyystin loppu, omalääkäri olisi laskenut kilpirauhaslääkitystä puolella, yksityinen yleislääkäri olisi nostanut lääkitystä puolella ja minä potilaana kahden tulen välissä, enkä jaksanut enää raahautua sängystä kun vessaan ja takaisin. Kokeilin molempia lääkitysvaihtoehtoja muutaman kuukauden ja olotila meni koko ajan hankalammaksi. Suvussani on paljon syöpää. Aloin olla varma, että sairastan vähintään syöpää, kun en kerran melkein tolpillani pysynyt. Kuolemanpelko oli vahvasti läsnä.

Ei ole kuitenkaan vertaistuen vertaista! Avunhuutooni vastattiin toisen kerran ja sain vihdoin vinkin lääkäristä, joka otti uusia potilaita (kilpirauhasasioissa se ei todellakaan ole itsestäänselvää) ja vastaanotto oli niinkin lähellä kun reilun 100km päässä. Hämeenlinnasta siis Helsinkiin "viimeisillä voimilla". Otettiin kaikenlaisia kokeita ja keskusteltiin syömisistäni. Ruokapäiväkirjaani tehdessäni olin ollut varma, että lääkäri haukkuu minut isoista annoskoista, mutta hänpä paljastikin, että päivistäni puuttui noin 1000kcal. En ollut pysähtynyt miettimään kulutustani, sillä enhän mielestäni kuluttanut. Makasin. Katsoin Netflixistä sarjan toisensa jälkeen. Makasin. Yritin löytää apua olooni netistä. Makasin. Söin kerran tai maksimissaan kahdesti päivässä. Kunnes taas makasin. Tarvittiin lääkäri vääntämään rautalangasta, että kokoiseni ja ikäiseni (silloin n.40v, 163cm, 77kg) ihminen kuluttaa terveellä aineenvaihdunnalla sellaiset 1400kcal ollessaan koomassa ja olin syönyt ties kuinka pitkään tämän "koomakulutuksen" alle. Itseasiassa en edes kehdannut kertoa kaudesta, jolloin päivän kalorit ja ravinteet olivat yhtäkuin Fatserin sininen, jos sitäkään. Jo tuo koomakulutus tuntui hurjalta määrältä ruokaa. Siihen kaikki toiminnat ripsien räpsyttelystä aivotoimintaan, tarvitsee kaloreita päälle. Ja toki sain huutia siitä, että olin karsinut alunperin hiilarit. Nyt myöhemmin ketogeeniseen syömiseen perehtyneenä ymmärrän, että olin nimenomaan karsinut hiilarit ottamatta mitään tilalle. Katsokaas kun keho tarvitsee joko glukoosia tai rasvaa. Hiilareita ei voi noin vaan pitkäkestoisesti napata pois ilman, että ottaa rasvaa tilalle. Varsinkin nainen sotkee tällä helposti paletin ja huolella. Hormonitoimintaa myöten. Tätäpä ei karppaajat olleet kertoneet.

Olin siis säästöliekillä ja pahasti. Tuo mystinen tilanne, että paino pysyi samana kokonumeron muuttuessa entistä suuremmaksi, johtui siitä, että kroppani oli kannibalisoinut lihaksensa. Lihas todellakin painaa enemmän kuin rasva. Paljastui ettei B12-vitamiini enää imeytynyt ja varastoraudat eivät olleet hyvässä jamassa nekään. Ja kilpirauhaslääkitys sekä kalorit laitettiin uusiksi. Perinteinen kilpirauhaslääke sisältää T4-hormonia, josta kropan pitäisi osata muuntaa myös T3:a. Kilpirauhanen tuottaa siis usempaa muotoa kilpirauhashormonia, joista nämä kaksi ovat avainasemassa. Minun elimistöni ei enää osannut sen enempää tuottaa, kuin hyödyntää T4:ää edes lääkkeenä. Tämä ei ollut minkään muun syytä kuin omaani. Elimistölläni ei ollut siihen(kään) kertakaikkiaan paukkuja. Rinnalle otettiin siis myös T3-valmiste ja T4:n annosta laskettiin radikaalisti. Sain lääkärin juuri minulle laskemat makroravinteiden määrät (makroravinne = energiaa tuottavat ravinteet, eli hiilihydraatti, proteiini, rasva ja alkoholi) ja näistä makroista koostuvat tavoitekalorit ."Ala nyt alkuun syömään 2300kcal".

Toki mukaan tuli reseptit myös mm B12-vitamiiniin jne. Syömisestä tuli suoranaista tankkaamista. Mutta muutamassa viikossa sain jättää pois vinon pinon lääkkeitä, aina nesteenpoistosta närästykseen. Olo koheni sitä mukaa kun onnistuin syömisessä. Ruokapäiväkirja "Sulamosta" tuli päivittäinen työkalu, kun koitin saada minulle komennetut makrot täyteen. Kiinnostuin minulta puuttuneista vitamiineista ja aloin opiskella aihetta ja minusta kehkeytyikin melkoinen lisäravinnenörtti. Opettelua oli myös syöminen, mikä ei onnistunut kolmen seuraavan vuoden aikana annettujen makrojen mukaan edes kahta viikkoa putkeen. Tuona aikana kuitenkin terveyteni ja oloni jaksamisineen, siirtyivät aivan eri levelille. Lääkkeistä jäi pois kaikki kilpirauhaslääkkeitä ja kesäistä allergialääkettä lukuunottamatta. Esim. nukahduslääkkeet vaihtuivat magnesiumiin ja muutamaan muuhun lisäravinteeseen ja kiinnostuin myös valtavasti lääkkeettömästä kivunhoidosta. Hiilihydraattien osuus tuosta minulle lasketusta kalorimäärästä oli 250g. Sain sen vain vaivoin täyteen, sillä syömäni ruoka oli varsin puhdasta ja terveellistä. Mitä enemmän kiinnostuin terveydestäni ja ruokavalion vaikutuksista siihen, sitä terveellisempään suuntaan syömäni ruokakin meni. Ja kun annetut hiilarit syö kasvispainotteisesta hevistä ja pienestä määrästä riisiä, on se melkoinen kuorma ruokaa johonkin ravitsemuksellisesti huonompaan hiilarilähteeseen verrattuna. Aloin oivaltamaan värien ja rasvojen merkityksen ja kahlasin oppaita ja verkkokursseja ravinteista, sitä teen antaumuksella edelleen. Säästöliekki alkoi purkaantua, mutta läski on ikuista, kuten sanotaan, tai niin silloin luulin. Kun en päässyt edes annettuun tavoitteeseen syömisissä, oli selvää, etten voinut edes kokeilla kalorien rajoittamista laihdutuskeinona. Liikkuminen onneksi maistui ja tienasin sillä kannibalisoimaani lihasmassaa takaisin. Olo oli pulukka, mutta hyväkuntoinen ja jaksava. On se kumma kuinka kaikki pelaa kun on tarpeeksi oikeanlaista bensaa tankissa :D

Joku on saattanut miettiä nyt lukiessaan, että miten ihmeessä tuo sitten päätyi ketogeeniseen ruokavalioon, kun kerran hiilarirajoitus ketokarppaamisineen sai aikaan aineenvaihdunnan rikkomisessa pahemman lumipalloefektin kuin 2019 alkuvuoden lumisateet! Piti taas jotain mennä rikki, että oli syy kokeilla jotain muuta. Tästä kirjoitan seuraavan postauksen.


Ps. Muutama hyödyllinen linkki:

Oman energiantarpeesi arvion voit laskea täällä.

Sulamoon pääset tutustumaan tästä (montaa ruokapäiväkirjasovellusta kokeiltuani, olen todennut Sulamon todellakin rahan arvoiseksi ja luotettavimmaksi).

Ketogeeniseen ruokavalioon voit lähteä mukaani verkkokurssin kautta. Kurssilla on rahat takaisin 14pv takuu. Materiaalit, kuten myös yhtään liioittelematta, ehkäpä facebookin hyvähenkisimmän tukiryhmän jäsenyys, ovat ikuisia yhdellä edullisella kertamaksulla. Olen itse ollut valmennuksen jäsen keväästä 2018 ja mikäli käytät juuri tätä kumppanilinkkiäni, lupaan auttaa sinua sähköisesti ketomatkasi alkutaipaleella mahdollisimman paljon: Kirsinkaaketoosiin