Aihe on niin tärkeä, että sen tapetilla pysymiseksi on omistettu kokonainen päivä vuodesta. Media maalailee kuitenkin aiheesta kuvia kulloisenkin kohderyhmänsä mielihalujen mukaisesti. Vähitellen värit haalistuvat tasaisen harmaaksi massaksi, joka ei hätkähdytä tai hämmennä suurta yleisöä. Yksittäisiä yksilöitä asia koskettaa. Massalle jota yritetään tavoittaa, aihe muuttuu otsikko otsikolta näkymättömämmäksi. AIDS-päivästä tulee kuin äitienpäivä lapsettomalle vanhukselle. "Asia ei koske millään tavalla minua".
Oletko asiasta varma?
Minua asia nimittäin koskee. Olin jokin aikaa sitten kylässä ystävättäreni luona -ystävän jonka elämää olin seurannut läheltä jo teiniajoilta lähtien. Hän halusi jakaa kanssani asian, jota hän ei olisi halunnut kertoa, mutta jota hän ei halunnut myöskään pitää salassa. Asian kertomiseen ei meinannut löytyä sanoja. Mielessäni ehdin kirota ystäväni aviomiehen, ehdin epäillä miestä pettäjäksi tai jättäjäksi, ehdin tajuta että ystävänikin on voinut pettää tai olla jättämässä, tai että vaikkapa pariskunnan lapsen isyys voisikin ehkä olla epäselvä. Worstcaseskenaarioita ehti liikkua mielessäni aina lemmikin kuolemasta jonkun tuttavan itsemurhaan. Pommilla ei silti ollut muuta keinoa laskeutua kuin korkealta ja kovaa. Vuolaasti kyynelehtien ystävättäreni sai vihdoin sanottua että hänellä on todettu hiv.
Asialla kesti hetki saavuttaa tajuntani täydessä mittakaavassaan. Itse kuullun ymmärtäminen ei tuottanut vaikeuksia. Sääli ja huoli nostivat päätään saman tien, kuitenkaan sen enempää shokeeraamatta, olenhan luonteeltani ihminen joka hätätilanteessakin pystyy aina toimimaan ja punnitsemaan vaihtoehtoja. Jouduin myöntämään että kommentoitavaa ei asiaan juuri ollut, mikä tahansa pahoittelu olisi ollut jotain aivan liian mietoa palautetta. Toivon että sain välitettyä kuitenkin tunteeni. Viestitin muuten kuin sanoin että toinen on tärkeä, halattiin, rutistettiin, pidettiin kädestä kiinni. Vierailuni ajan kuuntelin, olin kaikesta myötätunnostani ja sydämestäni ystäväni asian, elämän ja terveyden äärellä. Suuttumus "syyllisiä" kohtaan nosti kyllä päätään... Mutta oma romahdukseni tuli vasta myöhemmin, muutamia tunteja yksin asiaa sulateltuani.
Lyönpä vetoa että moni teistä ehti jo kappaleen vaihdon aikana arvuutella, miten ystäväni on tämän kuolettavan taudin tartunnan saanut. Huumeneulan pisto hoitajan tai siivoojan työssä? Miehen syrjähyppy itärajan takana? Verensiirto tautia kantaneen verellä? Ulkomaalaismiehen raiskaus? Mutta ei. Ystäväni on hetero. Naimisissa heteron kanssa. Ei huumekokeiluja, ei saastuneen neulan epäonnisia pistoja, ei pahaa verta. Tavallinen onnellinen hetero perheenäiti. Nykyisen miehensä kanssa suhteen aloitettuaan, sukupuolitautitesteissä käyneenä, aloittanut uuden turvallisen aikuisten välisen kanssakäymisen. Hiv-testejä ei tehty, sillä terveydenhoitohenkilökunta kuittasi testien tarpeen kysymällä asiakkailta kuuluvatko he riskiryhmään. -Irtosuhteita? Ei. Homoseksuaalisuutta? Noh, heh, ei. Suonensisäisiä huumeita? Ei. -Jaha, no sitten hiviä on turha testata. Aha.
Näinhän se menee. Itsekin olen nykyisen suhteeni alussa pyytänyt erikseen päästä myös hiv-testiin. Sairaanhoitaja kuittasi asian minullekin juurikin tällä "et ole riskiryhmää, älä huolehdi" -asenteella. Ja minäkin tyydyin tähän mukisematta.
Ystäväni siis aloitti suhteen, meni naimisiin, osti yhteisen kodin, alkoi odottaa lasta -ja neuvolassa sai kuulla kantavansa lapsensa lisäksi myös hiviä. Sellainen perusuutinenko jonka jokainen raskaana oleva äiti odottaa kuulevansa rutiinitutkimustensa tuloksissa? Epäusko. Tunteiden myllerrys. -Olenko tartuttanut syntymättömän lapseni? -Ehdinkö elää niin pitkään että lapseni syntyy? -Jääkö lapseni orvoksi vanhempien kuollessa AIDSiin? -Mistä olen tämän taudin kantaakseni saanut??!!!
Ystäväni lapsi on todellinen enkeli. Ilman raskautta ystävälläni ei todennäköisesti olisi huomattu olevan tartuntaa, ennenkuin olisi ollut liian myöhäistä. Virus ei lopulta tarttunut lapseen, eikä ihmeen kaupalla ollut tarttunut myöskään lapsen isään, vaikka parisuhde oli kestänyt jo yli seitsemän vuotta. Hoitohenkilökunta jäljitti viruksen ystäväni edelliseen suhteeseen, heteromieheen. Kyseessä ei ollut mikään yhden yön suhde, vaan pidempi seurustelu. Hänkin oli taudinkantaja vuosien takaa, edes aavistamatta moisen olevan mahdollista.
Olin ollut sitä median kohdeyleisöä, joka satunnaisten otsikoiden kautta muisti "tuollaisenkin taudin" olemassaolon, mutta joka onnellisessa pumpulilinnassaan kuvitteli että hiv ja AIDS liittyy biseksuaalisuuteen, seksiturismiin, narkomaniaan, ja jotenkin kaukaisesti niihin aliravittuihin tummaihoisiin lapsiin niissä julisteissa Afrikasta. Nyt tiedostan paremmin että kotisuomessamme asuu ehkä jopa parituhatta kansalaista kantaen tietämättään hiviä. Eikä siis ole kyse mistään pääkaupunkiseudun tai itärajan ongelmasta. Nyt tiedän myös että hiv leviää pääosin nimenomaan heterosuhteiden kautta. Ja ettei siltä ole suojassa edes ne ylemmän keskiluokan veronsa maksaneet perheenäiditkään.
Surullinen ja pelottava fakta on myös että hiv tarttuu pääosin henkilöiltä jotka eivät tiedosta kantavansa sitä.
Pysähtykää nyt hyvät ihmiset viimeistään tuon lauseen äärelle. Tässä ei ole todellakaan kyse siitä ettei kantaja tiedostaisi mitään maailman menosta esim. päihteiden käyttönsä takia. Mikä tekee juuri sinusta tai jälkikasvustasi immuunin taudille, hyvien tekojen karma, vai itsepintainen uskomus ettei asia koske juuri teitä? -Se on "niiden" tauti, en minä ole "sellaisten ihmisten" kanssa tekemisissä.
Suomessa on oikeus vaatia hiv-testiin pääsyä anonyymisti. Täällä Hämeenlinnassa testiin pääsee kokonaan paperityöttä esim. Living Roomissa, jossa ystävällinen henkilökunta hoitaa asian tarkistuksen sormenpäästä varttitunnissa. Taudilta on helppo suojautua yksinkertaisesti käyttämällä kondomia. Käytätkö sitä itse kaikissa tilanteissa, vai alentaako esim tavanomainen pikkujoulujuopumus kynnystä unohtaa kondomit kaupan hyllylle -tai jopa käsilaukkuun tai lompakkoon?! Onko kondomi mielestäsi tarpeeton, sillä nykyiselläsi oli exänsäkin kanssa pitkä parisuhde? Neuvotko omia teinejäsi? Siis neuvotko -vai suositteletko unohtamaan seksin suosiolla vielä ainakin muutaman vuoden ajaksi? Asian kieltäminen ei tee sinusta vastuullista vanhempaa.
Suomalaisilla tuntuu olevan edelleen hämärän peitossa miten hiv tarttuu. Tartuntaa pidetään jopa todennäköisempänä hyttysen piston kautta kuin heteroseksissä. Neljäsosa miehistä ja viidesosa naisista (20-29v) oli todellakin vastannut uskovansa hivin tarttuvan hyttysenpistosta, tuoreessa (2010) asiaa tiedustelleessa tutkimuksessa. Huolestuttavin seikka mielestäni oli se että teininuorisomme vastasi kuvittelevansa hivin parantuvan lääkekuurilla. Niin naiivi en sentään ole ollut missään vaiheessa, kuin tämä nuori, juuri seksi-ikää saavuttamassa oleva sukupolvemme on tänä päivänä.
Mutta heille AIDS ei olekaan koskaan ollut mikään uutinen. Minä olen sentään teininä surrut muun maailman mukana Freddie Mercuryn draagista "homorakkauskuolemaa".
Tekstit
