Katumusruusuja Kristillisdemokraateilta.

Alkuviikon potutus ja piristys tulivat samassa paketissa. Paketin nimi oli KD.

Minulla on ollut aina avara maailmankatsomus. Pohdin muun muassa uskonasioita monelta kantilta, mietin onko viisaus ja tieto käytettävissä yhteisessä tietopankkissamme jossakin aika-avaruudessa, voiko jokin olla todella "Jumalan" luomaa. Silti olen myös Darwinisti ja kuitenkin uskon jonkinlaiseen henkisyyteen, on se missä muodossa hyvänsä. Maksan kirkollisveroa koska koen olevani evlut. ja pidän mm. kirkkoon liittyvää nuorisotoimintaa tarpeellisena. Kaikkia vaihtoehtoja minkä keksin pidän mahdollisena, enkä kenenkään kanssa lähde kiistelemään siitä mihin kukakin uskoo ja onko se oikein vai väärin. "Uskonsodat ovat mielestäni turhimpia kaikista", tämän oman sloganini tuon usein esiin jos aihetta sivutaan. Jokainen uskoo mihin uskoo jos uskoo, ja sitä ei toisten käy kiistäminen. Kukaan ei voi todistaa olevansa enemmän oikeassa kuin joku muu.

Näistä täysin eriävä asia on sitten politiikka. Sitä välillä kehun välillä parjaan, kuten muutkin suomalaiset. Jokainen pitää niitä asioita tarpeellisina ja tärkeinä jotka osuvat tavalla tai toisella omaan elämään. Välillä kannatan puoluetta, useammin samoin ajattelevaa hyvää tyyppiä puolueesta riippumatta. Oli mittari mikä tahansa, Eija-Riitta Korholan jälkeen kukaan Kristillisdemokraatti ei ole jakanut kanssani samaa ajatusmaailmaa.

En ole kyseisen puolueen jäseneksi koskaan liittynyt, mutta epäilen edesmenneen äitini viimeisillä päivillään minut KD:n listoille ilmoittaneen. Tai sitten syy on jonkin yli-innokkaan puoluesihteerin, joka on joko olettanut tai sössinyt. Sekaannusta voi aiheuttaa mm. se että tyttönimeni jakavia on KD:n riveissä. On sitten historia millainen hyvänsä, niin tilipäivän uutiskynnyksen ylitti seuraavat kokemukset.

2008 rakensimme mieheni kanssa taloa. Tuolloin aloin saamaan jonkin näköistä KD:n puoluelehteä ja kaiken maailman kirjepostiakin tipahteli laatikkoon, milloin kevätkutsuja puoluekokoukseen, milloin kannatusmaksuehdotuksia ja milloin jotakin muuta. En asiaan kiinnittänyt huomiota, luulin että kyseessä on puolueen jäsenkosinta.

Talomme vielä ollessa rakennusvaiheessa, sain KD:n Hämeenlinnan puoluetoimistosta puhelun, minua pyydettiin kuntavaaliehdokkaaksi Kristillisdemokraattina. Yllätyin kutsusta, mutten perusteluista, veljelläni ja äidilläni on puoluetaustaa ja itsekin olen ollut monessa mukana. Kieltäydyin toki kohteliaasti. En ollut seurannut millään tavalla politiikkaa äitini saattohoidon, isäni hautajaisten ja hartiapankkitalonrakentamisemme viedessä huomioni täydellisesti. Sanoin myös etten edes kuulu puolueeseen, kuten mihinkään muuhunkaan puolueeseen, joten se viimeistään torppaa asian ja idean lähtökuoppiinsa. Puhelimessa ollut nainen oli yllättynyt etten löydy KD:n riveistä. Hänellä oli ollut eri käsitys asiasta ja pahoitteli tätä asianmukaisesti.

Tässä kohtaa aloin epäilemään että äidilläni olisi asian kanssa tekemistä, sillä postia alkoi tippua kiihtyvällä tahdilla. Taloomme muuton jälkeen osoitteenikin oli korjattu oma-aloitteisesti, joten minua kosiskeltiin ihan vakavissaan. Kaikki KD:n posti oli kuitenkin surullisesti omalta kannaltani roskapostiluokkaa, en edes avannut kirjeitä vaan siirsin paperinkeräykseen tai takansytykkeeksi. Kun kevätkokouskutsu taas tipahti laatikkoon, avasin kuoren ja soitin yhteystiedoissa, mielestäni kirjeen lähettäjiksi merkatuista korkeimmalta taholta vaikuttaneeseen, Helsingin puoluetoimistoon. Kerroin etten ole jäsen ja pyysin ettei postia enää lähetettäisi. Näin luvattiin toimittavan.

Ei mennyt kauaakaan kun taas tippui kirjettä. Soitin uudelleen Helsinkiin josta ohjattiin Hämeenlinnan paikallisosastoon, sillä minua ei Helsingin papereissa ollut näkyvissä. Hämeenlinnassa puhelimeen vastannut henkilö oli juuri aloittanut puoluesihteerinä ja pahoitteli listojen olevan varsin sekaiset edeltäjänsä jäljiltä. Asia luvattiin hoitaa kuntoon.

Ei tarvitse paljoakaan uhrata voimia päättelyyn, kun arvaa ettei kirjeitse lähestyminen suinkaan tähänkään loppunut. Naureskelin itsekseni että nyt KD vei voiton Fortumista, joka yritti vuosia toistuvasti laskuttaa minua sellaisen asunnon sähkönsiirrosta, jossa olin asunut 4kk ja jonka jälkeen olin ollut myös kahden muun osoitteen sähköasiakas. Yhteydenottojen lukumäärän ykköspystin, vei seuraavaksi Hämeenlinnan paikallisosastolle laittamani sähköposti. Pyysin että minut poistetaan listoilta ja kerroin asian alkavan jo hieman ärsyttämään. Hetkeksi posti loppui kokonaan.

Kun taas aloin saamaan lehteä ja kokouskutsuja, en pitkään aikaan jaksanut välittää asiasta vaan siirsin postin suoraan roskiin. Tämän viikon tiistaina kuitenkin maksoin taloutemme laskuja ja kuten nyt aina laskuja maksaessa, ei fiilikset olleet ylimmillään. Avasin urakalla kaikki kuoret ja siinä mukana vahingossa yhden KD:lta tulleen erittäin ystävällisesti esitetyn maksuhuomautuksen, puolueen jäsenmaksun hoitamatta jättämisestä.

Tässä vaiheessa sitten otin suoralinjan Helsinkiin ja siellä vastannut nais-ihminen sai kyllä niskaansa myös harmituksen muustakin laskukasasta. Tähdensin etten halua enää minkäänlaista postia, minua ei saa löytyä heidän ainoaltakaan listaltaan ja varsinkaan laskuja ei enää silmiini saa ajautua. Nainen lupasi hoitaa asian henkilökohtaisesti Hämeenlinnaan saakka.

Seuraavana päivänä sain puhelun vanhemmalta herrasmieheltä. Hän sanoi soittavansa KD:n puoluetoimistolta ja siksi, että oli saanut Helsingistä antamani palautteen. Hän oli huolissaan, sillä puolueen kevätposti Hämeenlinnan osalta, oli jo painettuna ja lähetettynä. Hän siis pahoitteli sitä että tulen saamaan vielä yhden kirjeen ja toivoi etten siitä pahoittaisi kovasti mieltäni. Juttelimme aiheesta ja vähän aiheen vierestäkin, hän oli mm. tuntenut isäni jonka kanssa oli samaa ikäluokkaa. Isäni on syntynyt vuonna -35, joten siksi tässä kohtaa uskallan luokitella juttukumppanini vanhemmaksi herrasmieheksi, 80v rajapyykki kun ei ole kaukanakaan. Olin puhelun jälkeen hieman pahoillani, sillä mies oli todella mukava ja voin hyvin ymmärtää, että kun tuon ikäluokan ihminen on asioita hoitamassa, niin vaikka kuinka olisi skarppi ikäisekseen, voi helposti jäädä yhteystietoja roikkumaan sekaviin ja päällekäisiin sähköisiin rekistereihin. Tunteeni kääntyivät sille mallille, että jos koskaan saan puolueelta vielä postia, en aiheesta välitä, enkä valita, ellei kyseessä ole lasku.

Saman päivän iltana ovellemme koputettiin. Kun menin avaamaan, oven takana seisoi minulle vieras mies käsissään ruusukimppu. Ajattelin hetken että hän on väärällä ovella, mutta hän tarkisti että kyseessä olen minä ja kertoi olevansa KD:n Hämeenlinnan paikallistoimistosta. Hän halusi näillä kymmenellä keltaisella ruusulla henkilökohtaisesti pahoitella sitä, että olen joutunut näin monta kertaa ottamaan yhteyttä ja siitä huolimatta tulen saamaan vielä yhden kirjeen. Tämä oli eri mies kun päivällä puhelimessa ja oli lukenut antamani palautteen tietämättä toisen miehen puhelusta. Hän oli kovasti huolestunut että joudun kokemaan vielä asiassa mielipahaa, sillä juuri hän oli samana päivänä tipauttanut kevätkutsut, minun kutsuni mukaanluettuna, postiin. Tässä vaiheessa voitte kuvitella että asia enää nauratti ja kerroin hyväksyväni anteeksipyynnön ja olevani kantamatta kaunaa asiasta.

Tällaisella vaivannäöllä ja antaumuksella ei asiaa varmasti toimistosotkujen jälkeen hoideta missään muussa puolueessa. Mies lupasi huolehtia tarkasti siitä etten ole enää postin saajien rekisterissä, enkä puolueessa kirjoilla. Hän myös tähdensi että nimenomaan heidän puolueessaan ollaan tarkkoja siitä ettei jäsenrekisterissä ole haamujäseniä tai esimerkiksi jäsenten lapsia, tämä kun tuntuu olevan monessa puolueessa käytäntö jäsenmäärän kasvattamiseksi paperilla. Tästä siis ei ole ollut kysymys ja silti hiljaa mielessäni "kiittelin äitiäni" jonka voin hyvin kuvitella olleen asian takana alunperin. Hän ei kuitenkaan ole toiminut, jos on edes asian takanakaan, jäsenmäärää kasvattaakseen, vaan varmaankin siinä toivossa että innostuisin lähtemään Kristillisdemokraatteihin, jossa äitini epäilemättä on ollut pitkään jäsenenä ja puoluetoiminnassakin mukana.

Ruusut kököttävät tyytyväisinä maljakossaan ja minulla ei ole enää minkäänlaista antipatiaa Kristillisdemokraattien puolueväkeä kohtaan. Se määrä hymyä joka irtoaa joka kerta kävellessäni tuon keltaisen katumusruusukimpun ohi... Tästä viikosta tuli iloisempi viikko.