Moderni Postaus

Olen ollut ilmeisen pihalla jo keväästä saakka, sillä minulla ei ole nähtävästi ollut mitään tilitettävää!


Pihaa rakentaessaan näin voi käydä. Tietokone jää helposti kakkoseksi kun joutuu/saa lykätä kätensä multaan ja keskittyä asettelemaan kiviä mieleiseensä järjestykseen.


Eilen ystäväni "Moulin" -blogi herätteli todellisuuteen. On hämmentävää kuinka tietoteknistä elämämme nykyään on. Kommunikoinnista puhumattakaan, monet muutkin toiminnot ovat lipsuneet lopullisesti digiaikaan. Hämmentävintä on että digitalisoituminen näyttää ujuttautuvan jopa painettuun kirjallisuuteen. Huisaa! No, tästä saisi oman postauksensa, mutta palaan nyt Tytin blogin ensimmäiseen aiheeseen.


Postaus oli otsikon alla: "Onko Postmodernismi ohi?" 
Oijjoi, että voinkin inhota erilaisia -ismejä! Ne ovat aivan liian suuren sateenvarjon alla, -ismejä ja merkityksiä filosofisessa mielessä, kuten myös populaarikulttuurin kannalta, kaikki samassa läjässä, yhtä veteen piirrettyä viivaa!


Minulle itselleni postmodernismi on hyvin pitkälle populaarikulttuuria, jota leimaa hyvin pitkälle kulloinenkin ajanjakso. Mieluiten jaottelen nuo ajanjaksot vuosikymmeniin. Postmodernismi on mielestäni aina kuluvan vuosikymmenensä näköistä, eikä sitä kukaan pysty mihinkään yleismuottiin ahtamaan.

Oih! Niiiiin ihanan kasaria pomoa!

Itse olen eniten fanittanut postmodernismia muodin, muotoilun, musiikin ja kuvataiteen alueilla. Tietty vuosikymmen korostuu minulla sen vuoksi, että postmodernismin ollessa värikkäimillään 80-luvulla, satuin juuri olemaan teini, imeskellen vaikutteita suurien tunteiden saattelemana. Hetkellä huumaavaa ja inspiroivaa, jälkikäteen surkuhupaisan hauskaa, melkein loppuun naurettua.

Pomon tyylipomo

Sitaatti jättämästäni kommentista Moulin blogissa (nimimerkillä KRS):

"..Fiftiissi, sixtiissi, seventiissi, kasari, ysäri, pomon siirtyminen digiaikaan ja 2010: epätietoisuus siitä missä nyt mennään.

Pomo kärsii identiteettikriisistä (ehkä jopa ikäkriisistä) ja aivan turhaan. Pakolliset toimintatavan muutokset aiheuttavat pelkoa ja muutosvastarintaa, mutta milleniumbugia ei tullutkaan ja pomo siirtyi sujuvasti uudelle vuosituhannelle. Veikkaan populaarikulttuurin ilmiöiden ammentavan menneistä vuosikymmenistä hamaaseen tappiin, pomo kulkee sujuvasti mukana. Ei se mihinkään kuole, ei se ole ohi, eikä sen tilalle tarvitse uusia ismejä. Postmodernismioppaan sisällysluetteloon tulee vain uusia lehtiä.."

Omat mielipiteeni ja vaikuttimeni ovat kertyneet ainoastaan havainnoimalla, eivät opiskellen -ismejä tai filosofiaa. 

Virtuaalinen maailma ja elämämme digiajassa pitävät kuitenkin huolen siitä, ettei mikään tyylisuunta, muoti, tai aikansa ilmiö, enää pääse hautautumaan unholaan tai uuden alle, vaan on helposti kaivettavissa esiin kenen tahansa toimesta. Myös aiempia asioita ja ilmiöitä digitoidaan jälkikäteen kansakuntamme kaiveltavaksi ja löydettäväksi, ihailtavaksi ja inhottavaksi. Se minkä minä olen nauranut loppuun, on todennäköisesti jonkin myöhemmän sukupolven ihastelemaa. Aihe on erittäin mielenkiintoinen. Olen tänään pureskellut sitä kuin ihanan makuista pinkkiä purukumia!

Ihanan pomoa 1985. Ja 2010.

Populaarikulttuuri ei siis mielestäni kuole, kuten sitaatissanikin mainitsin. The Show Must Go On! Siinähän se, mielipiteeni kiteytettynä.


Itseasiassa mikään (tai kukaan) ei pääse enää kuolemaan. Jostakusta harvasta digiaikaan siirtymisen vastarannan kiiskestä, saattaa kertyä vähemmän tietoa, mutta vastustelu ei onnistu enää nuorilta sukupolvilta, eikä varsinkaan silmää tavalla tai toisella tekeviltä, oli kyse ilmiöstä, asiasta, taikka ihmisestä. Digiajan rattaissa mennään!

Pomosti digiajan rattaissa.

Postaukseni jälkiruokaherkkuna Musiikkivalinta, olkaa hyvä!

Virtaa pullosta

Oletko kiinnittänyt huomiota siihen mitä lähinuorisosi litkii?

Meilläpäin nuorista, jopa ihan lapsista on tulossa kovaa vauhtia energiajuoma-addikteja. Maassamme on ilmeisesti tämän suuntainen ongelma kauttaaltaan, asia kun on ollut otsikoissa useaan otteeseen.  Itseäni hämmästyttää se miten pöydälle nostettu kissa hätistetään siltä alas alta aikayksikön. Sen jälkeen taas silmät ummessa ollaan täysin välinpitämättömiä siitä missä katti kulloinkin luuraa!

Meilläpäin nuorisolla on jo selviä riippuvuuden merkkejä. Ihmettelen vanhempien välinpitämättömyyttä. Energiajuomia näkee jopa urheilukentillä lasten ja nuorten janojuomana, ts. "urheilujuomana". Tässä ei ole järjen hiventäkään, energiajuomat kun poistavat nestettä kehosta ja urheilujuoma toimii, ja sen tulisi toimia, juuri toisin päin.

Kauppiaille annettiin suositus 15v:n ikärajan asettamisesta energiajuomien myyntiin. Lähimmän kauppamme kauppias on sanonut suoraan ettei niin hyvämyyntisiin tuotteisiin heillä tällaisia vapaaehtoisia ikärajoituksia aleta soveltamaan. Aika härskiä sanon minä. Suuri ala-aste on ihan lähellä ja yhden jos toisenkin penskan näkee koulupäivän päätteeksi kotimatkalla reppu selässä ja pullo kourassa. Viides-kuudesluokkalaisilla energiajuomien kittaaminen tuntuu olevan myös imagokysymys, siinä on jotain reteetä. Niiden juomiseen on siis muodostumassa jo sosiaalinenkin paine.

Omassa taloudessa asuva 12 v ei tunnu pärjäävän päivää ilman energiajuomaa. Meillä niiden ostaminen on kielletty, mutta toisessa kodissa lupa on, joten minkäs teet! Nuoret toki halutessaan poikkeavat ostoksilla ominkin päin, varsinkin jos käytössä on omaa rahaa. Ylimääräistä piristystä nuoren ei pitäisi tarvita. Meilläkin yöunet ovat hyvät ja pitkät, eikä aktiviteetteja ole päivän aikana liikaa.

Alueemme yläasteen välittömässä läheisyydessä sijaitsee kaksi eri ketjujen kauppaa, joissa molemmissa energiajuomat on sijoitettu kassojen välittömään läheisyyteen. Ei tarvitse siis kuluttaa aikaa hyllyjen välissä kurvailuun, vaan saa nopeasti pullon kouraan ja ehtii sen välitunnin aikana vielä siemaisemaan kurkustaan alas.

Terveyshaitat ovat kiistattomia. Kuitenkin suurin osa viralliselta taholta tulleista suosituksista perustuvat hyvin yksittäisiin, joukosta esiin vedettyihin faktoihin. Esim. Elintarvikeviraston suositukset perustuvat juomien korkeisiin sokeri- ja kofeiinipitoisuuksiin. Tälle moni lotkauttaa korvaansa, onhan limuissakin sokeria. Kofeiinia sisältävissä energiajuomissa on kofeiinia suunnilleen saman verran kuin kahvissa. Aiheuttaa edelleen pelkkiä olankohautuksia vanhempien keskuudessa. Uskon että useampi vanhempi puuttuisi kuitenkin siihen, jos heidän neljäsluokkalaisensa joisi kahvia litran tai ylikin vuorokaudessa. Kofeiini kaiken lisäksi kalpenee energiajuomien synteettisten piristeiden listalla.

Meidän kuudesluokkalaisemme toivoi viimejouluna äidiltään lahjaksi minijääkaappia. Koulussa oli tiedotettu energiajuomien haitoista. Samassa yhteydessä kerrottiin, että kauppoihin on tulossa vuoden vaihteessa ikärajoja juomien myyntiin. Minijääkaappi siirsi pojan unelmissa tätä ongelmaa. Hän suunnitteli lataavansa välipäivinä minijääkaappinsa täyteen energiajuomia, isovanhemmiltaan joululahjaksi saamillaan rahoilla. Silloin ikärajan tuleminen ei haittaisi pariin viikkoon. Tämän suunnitelman paljastuminen nosti karvani pystyyn.

Energiajuomat ovat kuitenkin hyvä ja kasvava business. Suomen päivittäistavarakaupoissa myytiin vuonna 2004 >2,7 miljoonaa litraa energiajuomia. Vuonna 2009 vastaava luku oli 10 miljoonaa litraa.

Televisiossa kiellettiin pyörittämästä siiderimainosta jonka päätähtenä oli hauska ja sympaattinen kettuhahmo. Mainos kuulemma vetosi liikaa nuorisoon. Samalla mainoksissa kuitenkin pyörii esim ED- energiajuoman mainokset. Omansa suunnattuna miehille, naisille ja NUORILLE. -Vai mitä olette mieltä TÄMÄN LINKIN mainoslauseesta?

Onneksi löytyy (edes ulkomailta) myös mainontaa jolla yritetään saada lapset/ nuoret heräämään, KUTEN TÄSSÄ.

Toivon täydestä sydämestäni että lainvoimaiset ikärajat energiajuomien myyntiin saataisiin. Jokainen kai on lapsena epäillyt kuulemaansa ja kokeillut laittaa rautanaulan yöksi cocikseen. Nyt ei ole kyse samankaltaisista urbaaneista legendoista. Nyt on kyse ihan oikeasta ongelmasta. Muutamassa lähimaassa (Norja, Tanska ja Ranska) energiajuomien myynti on kielletty kokonaan. Kateeksi käy. Mahtaa olla kouluissakin keskittyneempiä ja vähemmän agressiivisia oppilaita. -Mutta köyhempiä kauppiaita?

Tästä: Energiajuomafaktaa

Laukun täytettä

Edellisiltana herkesin miettimään matkalaukkujen pakkaamista.

Oikeammin, kiinnitin huomioni siihen miten eri tavalla miehet ja naiset suunnittelevat matkalle otettavat tavaransa, ja mitä varsinaisiin laukkujen pakkaamisprosesseihin sitten kuuluu. Yleistän tietenkin rutkasti. Eri kategoriaan kuuluvat työkseen päivittäin matkustavat, sekä partiolaiset.

Aiemmin tuona päivänä kävimme ystävättäreni kanssa tuskaisen puhelinkeskustelun siitä, että lomareissullemme starttaamiseen on enää muutamia päiviä aikaa. Porukalla lähdemme viikoksi Leville. Kumpikaan ei ollut ehtinyt miettiä mitä matkalle ottaa mukaansa. Juuri tämän ystävättäreni kanssa unohdumme luurin varteen helposti, oli sitten kysessä työasiat tai kissanristiäiset. Seuraavien asioiden läpikäyminen kuuluu silti jokaiseen pakkaamisoperaatiooni, oli sitten joku keskustelukumppani tai ei.

Ensimmäisenä yleensä mietityttää sää. Nyt lumi on alkanut sulaa tällä longitudilla suorastaan kohisten, eikä sille ole tiedossa mitään hidastetta, ainakaan Iltapäivälehtien lööppien mukaan. Miten lienee asian laita viikon päästä ja pohjoisemmassa?

Enemmän kuin se onko laskettelurinteitä enää auki, mietitytti se millaisia toppavaatteita mukaan kannattaa pakata -vai kannattaako. Tyyliin "Ne yhdet toppikset olis niin kivat ja pirtsakat, mutta onkohan ne liian paksut?". Tai "Niillä tietyillä housuilla vois kyllä olla rinteessä, mutta ei ne kyllä oo niin kivat afterskissä." ja niin edelleen.

Lisäksi tällaiseen pakkaamispohdintaan naisella kuuluu mm:
- Montako erillistä takkia tarvitaan mukaan, ottaen huomioon käyttötarkoitus, säävaihtelut ja muu vaatetus.
- Monetko kengät aktiviteetteihin, ottaen huomioon käyttötarkoitus, säävaihtelut ja muu vaatetus.
- Monetko kengät yöelämään, ottaen huomioon "these I like most", säävaihtelut ja muu vaatetus.
- Montako pitkähihaista tarvitaan, ottaen huomioon käyttötarkoitus, muu vaatetus ja valitut takit.
- Montako biletysvaatekertaa tarvitaan, ottaen huomioon mahdollinen laukussa rypistyminen, sekä arvioitu pubi-iltojen ja yökerhoiltojen suhde.
- Montako erilaista käsilaukkua tarvitaan, ottaen huomioon "this I like most", käyttötarkoitus ja valitut kengät.
- Millaista oloasuvalikoimaa tarvitaan, ottaen huomioon arvioidut mökki-, pubi- ja yökerhoillat.
- Millainen yöpaita tarvitaan, ottaen huomioon majoitus ja matkakumppanit.
- Montako päähinettä ynnä muuta asustetta tarvitaan, ja millaisia, ottaen huomioon kaikki edelliset.
- Montako alusvaatekertaa tarvitaan, ja millaisia, ottaen huomioon kaikki edelliset.
- Ja mitäs vielä tehdään sille toppahousudilemmalle..?

Kaikkein eniten tämän vaiheen pakkaamisessa vie aikaa se, että jokaista vaatekertaa täytyy sovittaa. Tällä eliminoidaan totaaliset "mitä oikein ajattelin" -morkkikset, sekä pelottava mahdollisuus huomata vasta perillä vaatekokonsa muutokset. Lisäksi kivalla alaosalla ei tee mitään ilman kivaa yläosaa jne.

Yhteisen edun hyväksi nainen pohtii myös pakkaavansa kameran, kännykänlaturin, termospullon, kahvia ja suodattimia, särkylääkkeitä ja ensiaputarpeita, astioita, juuresharjan, mausteita, pyykin- sekä astianpesuaineet, käsi- sekä suihkusaippuat, käsipyyhkeitä, leivinpaperia, foliota, elmukelmua, petivaatteita, seurapelejä ja tietysti "jotain pientä kivaa" kuten musiikkia, kynttilöitä ja serviettejä.

Tämän lisäksi naisella on erillinen lista sisältäen henkilökohtaisia hygieniatarvikkeita, lääkkeitä, erilaista hiustenlaittoon liittyvää tarpeistoa, sekä meikkejä.

Jotain pakataan tietysti mukaan vielä hetken mielijohteesta tai varmuuden vuoksi.

Jos naisella käy hyvä tsäkä, hänen miehensä on huolehtinut mukaan molempien lasketteluvälineet. Niitä saa onneksi myös vuokrata laskettelukeskuksista.

MIES taas pakkaa usein samaan tyyliin kuin eilen oma mieheni, muutaman päivän Tahkonreissulle. Varttia yli kymmenen illalla vaimo alkaa kyselemään oletko jo pakannut, ja lopulta hätistää miehensä hieman ennen puoltayötä television äärestä pakkaamispuuhiin. Mies hakee kassin, pakkaa sinne noin kymmenessä minuutissa kaiken tarvittavan, ja istuu takaisin television ääreen. Mikäli matkakohde on hieman haastavampi, saattaa mies kysyä vaimoltaan että mitäs hänen pitäisi ottaa mukaansa. Tällaisessa vaativamman tason pakkaamisessa saattaa kulua jopa vartti. Vaatteiden oletetaan olevan sopivia ja puhtaita, kun ne kerran omasta kaapista suoraan laukkuun laitetaan.

Jos mies keskustelee ystävänsä kanssa pakkaamisesta, keskustelun sisältö on suunnilleen tällainen: "Tankkasin auton ettei heti tarvi pysähtyä. Pakataan kaikki mahdollisimman pieniin kasseihin että saadaan kaikki mahtumaan autoon. Ja ostetaan perillä sitten juotavat."

Jos miehellä käy hyvä tsäkä, hänen vaimonsa on silittänyt hänen paitansa ja huolehtinut mukaan kaiken tarpeellisen. Jos miehet ovat reissussa keskenään, he pärjäävät poikkeuksetta sillä mitä ovat mukaansa ottaneet.