Pankin holvin kätköistä

Vanhempieni kuolinpesien selvitys tehtiin kolmisen vuotta sitten.

Kaikki mahdollinen pistettiin nippuun ja jakoon, asianajajaakin tarvitsimme sillä isän kuolinpesä oli velkainen, eikä ollut selvää ehtikö isämme periä äitimme, poismenot kun olivat nopeasti peräjälkeen. Verottaja yllättäen halusi omansa ja osasi pitää puolensa, eikä kiveä jätetty kääntämättä omaisuuden arvoa laskiessa.

Muutama viikko takaperin postilaatikkoomme löysi tiensä kirje, jossa Osuuspankki ilmoittaa lopettavansa kauan käyttämättä olleen yrityksen sivutilin ja säilyttävänsä tilillä olleita varoja mikäli niitä joskus joku keksisi alkaa kyselemään.

Kirje oli lähetetty tämän kyseisen Ky:n katuosoitteeseen, eli siihen joka oli ollut voimassa tiliä perustaessa 1991. Sattuman kaupalla iteljooni oli tipauttanut kirjeen naapurin laatikkoon (paritalo), jossa asusti mies joka tunsi aikoinaan vanhempani ja hän lähetti kirjeen minulle.

Otin yhteyttä Osuuspankkiin, jossa ei suoralta kädeltä osattu sanoa onko tilillä ollut varoja. Jatkan vanhempieni yritystä ja osasin soittaa suoraan henkilölle joka tunsi vanhempamme hyvin. Hän lupasi selvittää asiaa.

Tänään hän soitti minulle asian tiimoilta. Kuolinpesät vanhempieni osalta setvittiin juurikin kyseisessä Osuuspankissa, mutta tämä tili ei ollut putkahtanut prosessissa esiin. Syy oli seuraavanlainen: Tuolloin yritysten tileihin ei välttämättä merkitty ketään erityistä käyttäjää/käyttöoikeuksia. Ja kun tilillä ei ollut erityistä käyttäjää, ei tili noussut esiin vanhempieni pesiä setviessä.

Olen aika yllättynyt asiasta, sillä tilin perustajana näkyy kuitenkin äitini. Itse en osannut tällaisen tilin perään aikoinaan kysellä, sillä kaupparekisterissä ei näkynyt enää kuolinpesiä setvittäessä kyseistä aputoiminimeä. Tämä oli siis monien sattumien summa, mutta mielestäni myös pienoinen porsaanreikä, joka olisi saattanut kääntyä pankin eduksi, eikä kukaan olisi välttämättä osannut edes kyseenalaistaa koko asiaa.

Tilillä ei ollut varoja sataakaan euroa, joten vahinko ei olisi meidän kannaltamme ollut suuri, mikäli asia ei koskaan olisi nähnyt päivänvaloa. Summa kuitenkin siirrettiin nykyiselle yrityksemme tilille ja hyvä näin, varat eivät todellakaan kuuluneet pankille ja he kyllä ottavat kulunsa tiliä lopettaessa.

Yhteenveto päähäni nousseista kysymyksistä

- Mitä jos kirje olisi mennyt oikeaan postilaatikkoon?
- Mitä jos Osuuspankissa ei olisi ollut tuttua ja ystävällistä ihmistä, joka jaksoi arkistoja tonkia?
- Mitä jos asia ei olisi nähnyt päivänvaloa ja tilillä olisi ollut tuhansia?

Ei voi kun sanoa että onni onnettomuudessa, ettei varoja enempää ollut. Mutta miten tällaisen tilanteen voi omaiset välttää? Ei mitenkään.

Vedätyksen makua..