Moderni Postaus

Olen ollut ilmeisen pihalla jo keväästä saakka, sillä minulla ei ole nähtävästi ollut mitään tilitettävää!


Pihaa rakentaessaan näin voi käydä. Tietokone jää helposti kakkoseksi kun joutuu/saa lykätä kätensä multaan ja keskittyä asettelemaan kiviä mieleiseensä järjestykseen.


Eilen ystäväni "Moulin" -blogi herätteli todellisuuteen. On hämmentävää kuinka tietoteknistä elämämme nykyään on. Kommunikoinnista puhumattakaan, monet muutkin toiminnot ovat lipsuneet lopullisesti digiaikaan. Hämmentävintä on että digitalisoituminen näyttää ujuttautuvan jopa painettuun kirjallisuuteen. Huisaa! No, tästä saisi oman postauksensa, mutta palaan nyt Tytin blogin ensimmäiseen aiheeseen.


Postaus oli otsikon alla: "Onko Postmodernismi ohi?" 
Oijjoi, että voinkin inhota erilaisia -ismejä! Ne ovat aivan liian suuren sateenvarjon alla, -ismejä ja merkityksiä filosofisessa mielessä, kuten myös populaarikulttuurin kannalta, kaikki samassa läjässä, yhtä veteen piirrettyä viivaa!


Minulle itselleni postmodernismi on hyvin pitkälle populaarikulttuuria, jota leimaa hyvin pitkälle kulloinenkin ajanjakso. Mieluiten jaottelen nuo ajanjaksot vuosikymmeniin. Postmodernismi on mielestäni aina kuluvan vuosikymmenensä näköistä, eikä sitä kukaan pysty mihinkään yleismuottiin ahtamaan.

Oih! Niiiiin ihanan kasaria pomoa!

Itse olen eniten fanittanut postmodernismia muodin, muotoilun, musiikin ja kuvataiteen alueilla. Tietty vuosikymmen korostuu minulla sen vuoksi, että postmodernismin ollessa värikkäimillään 80-luvulla, satuin juuri olemaan teini, imeskellen vaikutteita suurien tunteiden saattelemana. Hetkellä huumaavaa ja inspiroivaa, jälkikäteen surkuhupaisan hauskaa, melkein loppuun naurettua.

Pomon tyylipomo

Sitaatti jättämästäni kommentista Moulin blogissa (nimimerkillä KRS):

"..Fiftiissi, sixtiissi, seventiissi, kasari, ysäri, pomon siirtyminen digiaikaan ja 2010: epätietoisuus siitä missä nyt mennään.

Pomo kärsii identiteettikriisistä (ehkä jopa ikäkriisistä) ja aivan turhaan. Pakolliset toimintatavan muutokset aiheuttavat pelkoa ja muutosvastarintaa, mutta milleniumbugia ei tullutkaan ja pomo siirtyi sujuvasti uudelle vuosituhannelle. Veikkaan populaarikulttuurin ilmiöiden ammentavan menneistä vuosikymmenistä hamaaseen tappiin, pomo kulkee sujuvasti mukana. Ei se mihinkään kuole, ei se ole ohi, eikä sen tilalle tarvitse uusia ismejä. Postmodernismioppaan sisällysluetteloon tulee vain uusia lehtiä.."

Omat mielipiteeni ja vaikuttimeni ovat kertyneet ainoastaan havainnoimalla, eivät opiskellen -ismejä tai filosofiaa. 

Virtuaalinen maailma ja elämämme digiajassa pitävät kuitenkin huolen siitä, ettei mikään tyylisuunta, muoti, tai aikansa ilmiö, enää pääse hautautumaan unholaan tai uuden alle, vaan on helposti kaivettavissa esiin kenen tahansa toimesta. Myös aiempia asioita ja ilmiöitä digitoidaan jälkikäteen kansakuntamme kaiveltavaksi ja löydettäväksi, ihailtavaksi ja inhottavaksi. Se minkä minä olen nauranut loppuun, on todennäköisesti jonkin myöhemmän sukupolven ihastelemaa. Aihe on erittäin mielenkiintoinen. Olen tänään pureskellut sitä kuin ihanan makuista pinkkiä purukumia!

Ihanan pomoa 1985. Ja 2010.

Populaarikulttuuri ei siis mielestäni kuole, kuten sitaatissanikin mainitsin. The Show Must Go On! Siinähän se, mielipiteeni kiteytettynä.


Itseasiassa mikään (tai kukaan) ei pääse enää kuolemaan. Jostakusta harvasta digiaikaan siirtymisen vastarannan kiiskestä, saattaa kertyä vähemmän tietoa, mutta vastustelu ei onnistu enää nuorilta sukupolvilta, eikä varsinkaan silmää tavalla tai toisella tekeviltä, oli kyse ilmiöstä, asiasta, taikka ihmisestä. Digiajan rattaissa mennään!

Pomosti digiajan rattaissa.

Postaukseni jälkiruokaherkkuna Musiikkivalinta, olkaa hyvä!