Mittaustuloksia 2.

Kun kertoo syövänsä ketogeenisesti, niin melko usein saa keskustelukumppanilta kommentin, että "hän ei kyllä ikimaailmassa lähtisi tuollaiselle epäterveelliselle ja suonet tukkivalle ruokavaliolle". Hämmentävän usein kommentti vielä jaetaan "pitsanpala suupielessä, toinen käsi kokispullolla ja toinen irtaripussilla". Ymmärtänette mitä tarkoitan. Ja kysymättä lainkaan, olenko käynyt, annetaan ohjeeksi käydä verikokeessa mitauttamassa kolesterolit, "sillä tilanteesi saattaa olla jo todella vakava".

Niin. Juonhan joka päivä kahvin, jossa on tyydyttynyttä rasvaa kahtakin lajia, puhumattakaan, että koko ruokavalioni energiamäärä koostuu yli 70% rasvoista. Panostan niissä(kin) toki monipuolisuuteen ja ennen kaikkea laatuun, mutten todellakaan tyydyttynyttä rasvaa välttele.

Olen kuitenkin jo vuosia ollut kiinnostunut siitä mitä kehossani tapahtuu ja kyllä, myös verikokeilla asioita mitaten. Aiemman, maaliskuussa 2019 kirjoittamani postauksen löydät tästä linkistä. Siinä avaan hieman millaisia elintapani ovat olleet aiempien mittausten aikaan.

Kävin taas eilen mitauttamassa kolesteroliarvoni, puhtaasti mielenkiinnosta. Ja mitäpä niille siis on tapahtunut tällä "suonet tukkivalla ruokavaliolla"? Muuta eroa edelliseen mittaukseen ei ole, kuin ehkä hieman korkeammat hiilarit. Syön nykyään syklisesti ja arkihiilarit pyörivät usein 35g tuntumassa.

Syklisestä ketosta en ole tainnut täällä kirjoittaa, mutta siis mikäli tuntee tarvetta, on mahdollista kunnolla ketoadaptoiduttuaan hyödyntää metabolista joustavuutta, tipauttaen itsensä ketoosista esim kerran kk, kahdessa viiikossa, tai jopa kerran viikossa, kuten itse nykyään teen. Se, kuinka usein on varaa syklitellä, on kiinni mm. omista tavoitteista ja rasvaprosentista. Syklisen hiilaripäivänä syödään runsaammin hh hyvistä lähteistä ja pidetään rasvat hieman matalampina. Tätä ei tule aloittaa, ennen adaptoitumista ketoon. Kun on kunnolla adaptoitunut, pääsee takaisin ketoosiin jopa alle vuorokauden. Keholle ei tee hyvää tilanne, jossa ollaan livetty päiviksi ketoosista ja taas ketoosin saavutettuaan, vedetään hiilarit kaakoon ja taas käynnistellään rasvanpolttoa päivätolkulla. Kalorivajeessa saatat myös menettää lihaskudosta, ilman ketoosin tuomaa suojaa. Adaptaatio siis ensin kuntoon. Itselläni oli ketoosia pohjalla n. 6kk ennen syklistä.

Kilpirauhasen vajaatoimintainen saattaa hyötyä syklittelystä. Toki sinun täytyy 100% hallita hiilareita, eikä toisinpäin. Jos olet hiilarien vietävissä, on järkevämpää pysyä tiukemmalla ketolla.

Mutta siis takaisin itse asiaan:

Voisin kuvitella, että tuosta moni pystyy vetämään johtopäätöksen, ettei tämän kohta 45v, 18kk ketogeenisesti syöneen naisihmisen suonet ole ainakaan nyt ihan just huomenna menossa tukkoon. Vaikka taatusti tästäkin se "paremmin minunkin asiani ja terveydentilani tajuava" löytää nyt jotakin moitittavaa ;) Mutta arvatkaapa mitä, ei kiinnosta :D

Let's focus on your own game.

Tarkoitus on otattaa kaikki muutkin verikokeet joskus lähiaikoina uusiksi. Nyt kuitenkin rahareikiä niin monia, että tuo operaatio saa odottaa. Varsinkin, kun jotenkin on kauhean vaikea uskoa, että mikään muukaan arvo olisi yhtäkkiä heittänyt kuperkeikkaa.. Ei siis ole nyt itsensä mittaaminen prioriteettilistalla ykkösenä. Kehonkoostumusmittauksessa aion käydä, kunhan löytäisimme mittaajan kanssa yhteistä aikaa kalentereistamme. Mittaus kun täytyy suorittaa aamulla syömättä ja juomatta. Palaan toki niihinkin tuloksiin sitten täällä ja kerron mikä on tilanne inbodyn mukaan.

Syömisiäni voi seurata instagramissa. Kuvia on useita joka päivältä. Muista, että ruokavalio on runsasrasvainen, eikä rasvan määrä useinkaan käy ilmi kuvasta.

Samaan ihanaan valmennukseen, jossa ketoilen ja ketoiluni aloitin, pääsee täältä. Valmennuksessa sinua odottaa mieletön paketti tietotaitoa ketogeenisestä ruokavaliosta ja sen toteuttamisesta, halutessasi vegaaniversio ketoiluun, halutessasi kuntosaliohjelmat, niin aloittelijalle kun jo edistyneelle salikävijälle, yms, käytössä on myös tietotaitoaan jatkuvasti kartuttavien, itse jo vuosia elämäntapanaan ketoilleiden vetäjien kokemus. Ja tietysti pääsy netin ehkäpä hyvähenkisimpään tsemppiryhmään, jossa saa vastauksen ihan kaikkeen mieltä askarruttavaan, ainakin jos se edes sinne päin liippaa ketoilua ;) Ja toki valmennuksessa on 14pv rahat takaisin -takuu, yhdellä kertamaksulla jäsenyys on ikuinen.

Voikaa hyvin! (Tähän sydän, tai muuta suloista, jota kankea blogialustani ei ymmärrä.)

Ketoisaa kaalilooraa

Eilen tekaisin treenisafkaa siitä mitä kaapista löytyi ja tuli melkoisen maukas ja varsin ketokelpoinen kaalilaatikko! Tää upposi miehellenikin hyvin.

Kaali oli keskikokoinen kerä, siitä jäi siivottuna n.800g käytettäväksi. 150g tuli kahdesta keskikokoisesta punasipulista. Meillä on iso paistinpannu, kaalisuikaleita mahtui siinä juuri ja juuri kääntelemään. Kaalikin vetäytyy paistaessa kasaan ja lötkööntyy, joten sipulit mahtuu myöhemmin samaan pannuun. Wokkipannu vois toimia paistamiseen hyvin.

Tässäpä ohje, annoksessa hyvä määrä rasvaa ja proteiinia ja kohtuulliset hiilarit. Varsinkin satokauden aikaan aika edullistakin ruokaa.

Laita uuni lämpenemään, kiertoilma 180'c.

Suikaloi kaali ja paista sitä voissa isolla pannulla (tai kahdessa erässä pienemmällä), kunnes alkaa pehmetä ja saada väriä. Lisää siivutettu punasipuli, 1tl herbamarea, 1tl timjami, 1tl rosmariini (tai sopiva määrä tuoretta rosmariinia silputtuna) ja kun sipulitkin kuullottuneet, siirrä voideltuun uunivuokaan.

Ruskista jauheliha voissa ja mausta: 1tl herbamarea, 1liemikuutio, 1tl juustokuminaa, eli jeeraa, 1tl paprikajauhetta ja 2tl mustapippurirouhetta. Kaada ruskistuneelle jauhelihalle kermapurkki ja anna keittyä hetki kasaan. Lisää fetakuutio murentaen tai paloina.

Kaada kastike vuokaan ja sekoita hyvin. Laita uuniin hautumaan n.20min.

Mikäli käytät Sulamoa, löytyy ruoka resepteistä nimellä "Kirsin KETO Kaalilaatikko".

Ketogeeniseen ruokavalioon on aivan mieletön valmennus, jossa on facebookin ehkäpä kannustavin ja hyvähenkisin tukiryhmä. Olen ollut myös itse mukana jo keväästä 2018. Liittymisen jälkeen jäsenyys on elinikäinen, eli yhdellä kertamaksulla pääset palaamaan kaikkiin materiaaleihin aina halutessasi. Jos haluat tutustua valmennukseen, voit tehdä sen riskittä, rahat takaisin 14pv takuulla. Mikäli lähdet mukaan juuri tämän linkkini kautta, saat valmennuksen halvimpaan mahdolliseen hintaan ja saat myös minun tukeni. Kirsin kanssa ketoosiin.

Miten puretaan säästöliekki?

Tässäpä pulma pureksittavaksi. Omalla kohdallani säästöliekin purkuun meni reilut kolme vuotta, eikä aineenvaihdunta täysin ole edelleenkään "ikäiseni, painoiseni, vastaavalla lihasmassalla ja rasvaprosentilla" varustetun naisen tasolla.

Olen käynyt säästöliekin purkuun kursseja ja ostanut kirjoja, ja kahlannut varmaan satoja tunteja internetin syövereissä tietoa hamuten. Vaikka tietotaito oli jo kohdillaan, en kertakaikkiaan meinannut saada sitä tärkeintä perusasiaa kondikseen: tarpeeksi suurta kalorimäärää riittävän pitkään syödyksi, jotta kroppani uskoisi ja luottaisi "nälänhädän" olevan menneen talven lumia.

Alussa ruuan lisääminen oli toki jopa pelottavaa. Minulla ei ole syömishäiriötä, silti tuntui täysin järjen vastaiselta alkaa lisäämään ruokamääriä, tilanteessa, jossa tuntui ettei lihomista pysäytä mikään. Niillä minikaloreilla joilla olin tottunut elämään, siis lihoin. Laskennallista energiavajetta oli 600-1000kcal päivässä ja kroppani oli tähän jossain vaiheessa adaptoitunut. Keho tekee kaikkensa, sopeutuakseen vallitseviin olosuhteisiin. Lihomisesta ei ole aikoinaan ollut mitään haittaa, päinvastoin, sopiva fläsä varmisti henkilön selviämisen vaihtelevissa olosuhteissa. Ylenpalttisuus on vasta parin viime sukupolven "ongelma", eikä evoluutio ihan tähän kelkkaan ole ehtinyt. Edelleen aivot eivät ymmärrä tilannetta, jossa henkilö tarkoituksella laihduttaa. Elimistö tekee kaikkensa estääkseen vararavinnosta luopumisen ja jos se joutuu siitä luopumaan, pyrkii elimistö hidastamaan toimintojaan vielä pitkään kalorivajeen jälkeen, jotta se saisi vararavinnon nopsasti takaisin. Kauheasta nälänhätäkokemuksesta selvittyään, se yleensä huolehtii, että vararavintoa olisi vähän enemmän kun laihduttamaan lähtiessä, kun kerran "nipin napin tästäkin selvittiin".

Itselläni oli ongelmana se, että pyrin syömään niin terveellisesti, ettei aterioissani ollut loppujen lopuksi riittävästi kaloreita, vaikkakin annoskoot olivat melkoisen miehekkäitä. Kun en ollut koskaan oikeastaan laihduttanut, tai ainakaan laskien makroja, en täysin käsittänyt tilannettani. En millään meinannut uskoa, että ongelmani on liian pieni syöminen. Vuosia olin ajatellut, että taidan syödä liikaa, liikkua liian vähän ja kilpirauhasen vajaatoiminta sai toki osansa syytöksistä, vaikka lääkitys olikin ns. kohdillaan. Kun vihdoin bongasin lääkärin, joka ymmärsi mistä kyse, oli henkisesti aika paha paikka alkaa lisäämään ruokaa. Näin kuitenkin tein. Tämä vaati suunnattoman uskonloikan, toisaalta olin mielestäni myös pakon edessä. Halusin siis jatkaa terveellistä syömistä, itseasiassa säästöliekki oli aiheuttanut minulle jo erinäisiä puutostilojakin, joten halusin viilata ruokavaliotani vieläkin ravinnerikkaampaan suuntaan. Kevyttuotteet vaihdoin täysrasvaisiin, aloin syömään kasapäin heviä ja käytin Sulamon ruokapäiväkirjaa, varmistaakseni että syön tarpeeksi. Helpommin sanottu kun tehty.

Usean vuoden ajan siis opettelin syömään riittävästi. Kun kaloreitaan ei hamunnut mäkkärinluukulta, oli annokset melkoisia ja nolona tunnustan, etten saanut kolmen vuoden aikana kaloreita kohdilleen pidempään kuin kahden viikon pätkissä. Muutaman kilon pullahduskin tuli, mutta uskoa siihen että olin oikealla reitillä, loi se, että lihominen kuitenkin lopulta loppui, vaikka söin enemmän kun vuosiin. Liikuntakin maistui, eikä tarvinnut sättiä itseään laiskaksi ja aloin myös saamaan lihasmassaa takaisin. Kiinteytymistä siis tapahtui, mutta tuntui että läski on ikuista. En kuitenkaan enää haaveillut laihtumisesta, kuinka olisin voinut kalorivajetta kokeillakkaan, kun kerran en vielä ollut saanut kaloreita pitkäkestoisesti edes kulutuksen mukaiseksi? Ja elämä tuntui olevan yhtä syömistä :D Syöminen on toki ihan kivaa, mutta se, kun yrittää illalla seistä jääkaapilla jotain pupeltaen, saadakseen vajeen edes hieman pienemmäksi, saattaa turhauttaa siinä missä kertynyt fläsäkin.

Jotain kautta ketogeeninen ruokavalio sitten ui kuvioon, vaikka ketokarppaamalla olinkin saanut aiemmin säästöliekin nimenomaan pahenemaan. Tästä olen kirjoittanut aiemmin, joten ei siitä sen enempiä. Ymmärsin, että olen tehnyt asioita aiemmin väärin (ketokarppauskokeiluni oli runsasproteiiininen, ei runsasrasvainen) ja heittäydyin nyt uuteen kokeiluun, kun koin, etten ainakaan mitään menetä. Ja muutamassa kuukaudessa ihme tapahtui. Rasvalla on helpompi saada kalorit kohdilleen ja kun vihdoin söin pitkäkestoisesti riittäviä määriä, alkoi painoni hakeutua normaalimmaksi kuin itsestään.

Säästöliekin purkuun ei ole mitään muuta tietä, kuin syödä riittävän pitkään riittävästi. Ja säästöliekin välttämiseen, ei ole mitään muuta tietä, kuin laihduttaa mahdollisimman suurella kalorimäärällä. Kuitenkin keskivertolaihduttaja innoissaan jättää yli 20% jopa puoletkin kaloreistaan pois tuosta vaan, ilman huolen häivää ja usein kuulee perusteluna, että "mulla on kyllä omat eväät kropassa mukana". Se ei kuitenkaan säästöliekiltä suojele, pitää ymmärtää, että elimistölle on hätätila joutua luopumaan rasvavarastoista.

Lupailin kirjoittaa säästöliekin purusta hieman tieteellisemmänkin tekstin, mutta siihen ei elämäntilanteessani ole juuri nyt aikaa. Onneksi suomeksikin löytyy jo paljon tietoa ja linkkaankin tähän Olli Haatajalta muutaman erinomaisen tekstin, jotka kannattaa lukea ajatuksella läpi. Hän ei tietenkään käsittele asiaa erityisesti ketogeenisestä näkökulmasta, vaan avaa säästöliekkiä ilmiönä yleensä ja selittää myös ns. käänteisen dietin metodia, joten minun olisi turhakin samaa asiaa tässä toistella. Kalorit ovat pääasiassa säästöliekkiä purkaessa, tuli ne sitten pääosin rasvasta tai hiilarista. Uskon, että jokainen osaa soveltaa ajatusta omaan ruokavalioonsa, kunhan siihen tutustuu huolella. Reverse diet, tarkoittaa siis sitä, että säästöliekiltä yritetään kääntää syöminen normaaleille kaloreille pikkuhiljaa kaloreita lisäten, että vältetäisiin pullahdus. Käytännössä kuitenkaan mikään ei estä kaloreiden nostoa kulutuksen mukaisiksi kertarysäyksellä, kärsimätön saattaa saada siinä ohimennen muutaman kilon fläsää, mutta toisaalta saa purettua säästöliekkinsä nopsemmassa tahdissa. On ihan mielipidekysymys, tekeekö käänteisen dietin missä tahdissa. Ja osittain luonnekysymys myös ;)

Kuinka kauan sitten säästöliekkiä pitää purkaa? Tähän ei ikävä kyllä ole mitään taulukkoa tai laskukaavaa. Monissa lähteissä olen törmännyt lausahdukseen, että säästöliekkiä joutuu purkamaan yhtä kauan, kuin sitä on kehitellyt. Omalla kohdallani olen syönyt nirkoisesti siitä asti, kun nuoruuden poikaystäväni alkoi annoskoistani huomautella. Ylipainoa ei siis ollut, vaan osasin tuolloin syödä luonnostani kulutuksen mukaan ja se nyt vaan sattui olemaan määrällisesti enemmän, kun poikakaverini kulutus ja annokset sitä myöden suurempia. Voi kun tuolloin olisin tiennyt sen minkä tänään! No, joka tapauksessa, jos ajattelee, että olin säästöliekillä ehkä parikymmentä vuotta ja pahalla säästöliekillä ehkä sellaiset 6-8v, niin en joutunut samaa aikaa säästöliekkiä purkamaan, että pääsin terveyttä uhkaavasta ylipainosta lievän ylipainon puolelle. Mutta epäilemättä aineenvaihduntani käy edelleen hitaammalla vielä pitkään, ehkä jopa vuosia. Nyt kuitenkin ymmärrän huolehtia riittävistä kaloreista, enkä päästä tilannetta ainakaan pahenemaan. Pieni pyöreys ei minua haittaa pätkääkään. Paljon jo sulaneita kiloja onnellisemmaksi minut on tehnyt palautunut terveys. Ja annan kroppani päättää. Jos paino laskee (ylipainoa BMI mukaan on kuutisen kiloa), niin laskekoon, mutten tee nyt mitään muuta sen eteen, kuin koitan syödä johdonmukaisesti ja pitkäkestoisesti tarpeeksi. Omalla kohdallani jo muutaman päivän yli 400kcal vaje, jumauttaa kroppani totaalisesti. Se on siis säikkynä edelleen. Ketogeenisesti olen syönyt nyt yli vuoden. Nämä asiat siis eivät korjaannu helposti. Laskennalinen kulutus on päivästä riippuen n. 2000-2300kcal. Jos haluaisin kalorivajeella laihduttaa, sen vajeen tulisi siis olla hyvin hyvin pieni. Mutta en halua kroppaani kiusata tarpeettomasti, tarpeeksi syöminen edellyttää edelleen töitä ja juuri nyt kaikki "toimii". Tämäkin tilanne riittää itselleni hyvin.

Hän, joka on ylipainonsa kanssa ehkäpä kärsimättömämpi ja jonka säästöliekki ei ole likikään samalla vaikeusasteella kuin minulla oli, voi korjata kaloreitaan esim kuukauden tai pari ja kokeilla sitten kohtuullista kalorivajetta. Ja oikeasti kohtuullisella tarkoitan tyyliin 10-15% kulutuksesta. Jos paino oli jo alhaisilla kaloreilla jumahtanut paikalleen, mutta sen jälkeen on syöty orjallisesti kulutuksen mukaan, niin aineenvaihdunnalla, joka ei vielä ole rikkoontunut, riittää tuon jälkeen maltillinenkin, sen kymmenen prossan luokkaa oleva vaje. Painon pitäisi sillä kääntyä laskusuuntaan parissa viikossa. Jos tätä ei tapahtu, on pakko jatkaa kulutuksen mukaisilla kaloreilla pidempään. Mikäli et saa millään muutosta aikaiseksi ja makrot ja kokonaiskalorit ovat varmasti juuri sinulle oikein laskettuna, niin käy ihmeessä tarkistamassa verikokein, ettet ole jo rikkonut kilpirauhastasi. Itselläni kävi niin, että kun minulla oli ollut jo parikymppisestä kilpirauhaslääkitys, niin se lakkasi tehoamasta pahimpina säästöliekkivuosinani. Thyroxinannostani hilattiin jatkuvasti ylöspäin, eikä moni lääkärikään ymmärtänyt mistä on kyse. Lopulta T3-pitoisuus oli kellahtanut kumoon ja tarvitsen nykyään yhdistelmälääkitystä kilpirauhaseni tukemiseen. -Ja ihan saan peiliin katsoa miksi! Onneksi pärjään pienemmällä lääkemäärällä nyt kun tajuan syödä tarpeeksi.

Ollin tekstit kannattaa lukea. Sieltä löydät selityksen moneen juttuun ja ymmärrys auttaa rohkeasti pysymään suunnitelmassa. Säästöliekistä on aika vähän saman tason helposti ymmärrettäviä kirjoituksia, mutta hyviä hakusanoja on esim reverse diet ja metabolic adaptation. Ihan pelkästään säästöliekkiä googlaamalla löytyy myös suomeksi artikkeleita, jotain mielenkiintoisia muistan lukeneeni ainakin Pöperöproffan blogista, kannattaa googlailla.

Ps. Vaikka kuinka olisi motivaatio laihtua hurjasti ja yhtäkkisesti, vaikkapa häihin tai mihin ikinä, niin suurella kalorivajeella laihduttaminen on kuin pikavippi, tulet maksamaan siitä hirvittävän suuren koron. Matkalla saattaa pudota niin hiukset kuin aineenvaihdunnan taso, vuosiksi eteenpäin. Et ole lihonut muutamassa kuukaudessa. Et voi olettaa, että voisit palata normaalipainoon turvallisesti juurikaan sen nopeammin. Pysyvät tulokset tehdään rauhassa ja pitkäkestoisesti. Samalla tulet tehneeksi järkevän elämäntaparemontin, sillä järkevällä tahdilla edetessäsi, kuin vaivihkaa, totut uusiin tapoihin ja itsellesi sopivaan määrään ruokaa. Ja mikä mukavinta jos on todella reilusti ylipainoa, ihosi pysyy järkevässä painonpudotuksessa helpommin mukana, etkä päädy oleskeluun ylisuuressa, roikkuvassa ihmispuvussa.

Tästä Olli Haatajan Säästöliekkikirjoitukseen

Tästä Olli Haatajan Korjausehdotukseen 1

Tästä Olli Haatajan Korjausehdotukseen 2



Ketogeeniseen ruokavalioon on aivan mieletön valmennus, jossa on facebookin ehkäpä kannustavin ja hyvähenkisin tukiryhmä. Olen ollut myös itse mukana jo keväästä 2018. Liittymisen jälkeen jäsenyys on elinikäinen, eli yhdellä kertamaksulla pääset palaamaan kaikkiin materiaaleihin aina halutessasi. Jos haluat tutustua valmennukseen, voit tehdä sen riskittä, rahat takaisin 14pv takuulla. Mikäli lähdet mukaan juuri tämän linkkini kautta, saat valmennuksen halvimpaan mahdolliseen hintaan ja saat myös minun tukeni. Kirsin kanssa ketoosiin.

Koutsauksella "aivot auki"

Jo on ollut kevät! Itselläni on ollut suurimman osan aikaa olo, että päivät ovat tietyssä mielessä "selviytymistä" aamusta iltaan! Joskus elämä on. En uskalla edes ajatella, miten olisin selvinnyt, mikäli ruokavalio olisi hunningolla. Onneksi ketogeeninen pelkästään tuo, ei vie.

Ihan pelkällä ruokavaliolla en enää olisi selvinnyt. Väsymystila alkoi kertyä ja aivot jumittaa. Asioita alkoi kertyä rästiin ja vaikka tiedostin ongelman ja jätin suosiolla monta asiaa tuonnemmaksi (kuten esim tämän blogin päivittämisen), niin kummasti niistäkin tekemättömistä asioista oli huono omatunto. Mitä väsyneempi on, sitä enemmän näkee ongelmina asiat, jotka eivät niitä oikeasti tietenkään olisi. Aloin tunnistaa burnoutin merkkejä.

Pariin kertaan burnoutin läpikäyneenä, päätin tehdä asialle edes joten kuten ajoissa jotain. Mitä keinoja sitten on käytettävissä, kun hallitsee itse NLP:n ja monen muun mielten lukkojen aukaisukeinot, mutta on ikäänkuin liian väsynyt käyttämään niitä tehokkaasti? Mieleen tuli psykologin vastaanotto. Tuumasta toimeen ja soittamaan aikaa julkiselta. Nopeasti kävi selväksi, ettei asiat ihan toivomassani aikataulussa etene. Psykiatrian sairaanhoitajia on tällaisia tilanteita varten (täällä Hämeenlinnassa) alueellisesti yksi per terveysasema. Heillä on puhelinaika 11-12 arkisin, jolloin vastaavat ja antavat itselleen aikoja. Olin asialla perjantaina ja puolenpäivän jälkeen. Asia siirtyi siis maanantaille.

Maanantaina ja tiistaina yritin päästä soittoaikana läpi, turhaan. Keskiviikkona loppui usko ja soitin terveysasemalle, eli jätin soittopyynnön ja kun puhelukontaktiin pääsin, sain kuulla, että heidän asemansa psykhoitsu on koulutuksessa seuraavaan päivään. Kun vihdoin sain hoitajan kiinni annettuna puhelinaikana, oli kulunut täysi viikko ja ensimmäisen 45min tapaamisajan sain tuosta puhelusta kymmenen päivän päähän. En voi olla säälimättä heitä, jotka vaikkapa itsetuhoisina yrittävät saada apua tällaisesta järjestelmästä. -Aina kai voisi kävellä ensiapuun. Toivon että oikeasti hätätilassa oleva todella tekee niin.

45min parin viikon välein oli mielestäni yhtä tyhjän kanssa, varsinkin kun hoitaja koulutuksensa mukaan aloittaa tasolta "kerro kuka olet ja perhesuhteet". Oma elämäni on ollut varsin vaiherikasta, minulla menisi ensimmäinen vuosi tähän tahtiin selittää mennyttä elämääni, ennen kuin hoitaja olisi suunnilleen kartalla ja päästäisiin tähän päivään kiinni. Melkoisen turhauttavaa. Otin toki seuraavan ajan kalenteriin ja kolmannenkin. Mutta kun sitten juttelin erään rakkaan ja viisaan läheiseni kanssa asiasta ja hän toi esiin mahdollisuuden osallistua International Coach Federationin sertifioimaan koutsaukseen puhelimitse, ajattelin, ettei se ainakaan ota ellei anna. Ja aikakin saatiin sovittua muutaman päivän päähän.

Millaista koutsaus sitten on? Mielestäni ainakin paljon tehokkaampaa, verraten kokemukseeni psykiatrian puolelta (vaikka minulla on ollut erittäin myönteisiäkin kontakteja psykiatriseen sairaanhoitoon elämäni varrella). Koutsi haastattelee ja kaivelee vaitiolovelvollisuuden alaisena, lopputuloksena asiakkaan omat oivallukset. Mitään valmiita ideoita koutsi ei saa antaa, vaan asiakas tekee ohjattuna ajatustyön ja löytää ratkaisumallit ja ideat itse. Olen nyt ollut neljällä tunnin mittaisella koutsaussessiolla ja jokaisesta on seurannut mieletön aivomyrsky ja monta ahaa-elämystä. Palkitsevaa, oivaltavaa, aivoja ja ajatuksia avaavaa ja monessa mielessä voimaannuttavaa. Vaikkakaan sessiot eivät sinänsä ole mitään kevyttä kamaa ja voivat tuoda hetkellistä väsymystä, tai jopa uupumisen tunteita, niin perusvireeni on kuitenkin selvästi positiivisempi aina session jälkeen. Ajatustyö vaatii energiaa ja sitä kropalle kannattaa tarjoilla, levon ja ravitsevan ruuan muodossa. Sillä aivomyrsky ei jää tähän tunnin puheluun, vaan jatkuu vielä pitkään. Totaalinen aivojumini on nyt avautumassa selkeämmäksi ajatuksenjuoksuksi, session aikana töhertämässäni ruutuvihossa on konkreettisia ratkaisuja ja ideoita, joita tehdä harjoituksina ja joilla palauttaa itseään "ruotiin" viikon mittaan ja tämä kaikki edistys samassa ajassa, kun psykiatrinen sairaanhoitaja on saanut piirreltyä papereihinsa suurpiirteisen kartan perhesuhteistani.

Sinällään en haluaisi sättiä hyvinvointivaltiomme ilmaista terveydenhuoltoa, mutta välillä ei voi olla ihmettelemättä, kuinka tavattoman tehotonta se on. Ja haluan uskoa, että jos olisin oikeasti henkeä uhkaavan "romuna", osaisi sairaanhoitaja asiaan puuttua ja ohjata eteenpäin ajoissa. Mutta hieman epäilyttää, pakko myöntää. Oma onneni on, ettei asiat ole ihan niin huonosti ja alkava burnoutkin lienee selätettävissä. Nyt kun on selkeämmät sävelet ja ymmärrän koutsauksen ansiosta taas omien ajatusmallieni sudenkuopat, uskon, että pystyn voimavarojeni puitteissa ne kiertämään.

Pitää tunnistaa, ettei oikeasti ole eroa fyysisellä ja psyykkisellä jaksamisella. Jos paukut on loppu, ne on. Mutta ajatukset voi olla kuin säkki täynnä sekalaisia monenkirjavia matonkuteita. Kutoakseen niistä vaikkapa kolmella värillä maton, on matonkuteet kaivettava esiin yksi kerrallaan, keskittyen tietyn värisiin kuteisiin. Säkissä on toki matskua lukuisiin mattoihin. Kaikkien kuteiden aika ei ole nyt ja vaikka järjestyksessä olevat asiat ovat kivoja, niin jos keskittyy ensin koko säkin setvimiseen, jää se ensimmäinenkin matto kutomatta, matonkuteet kun eivät tästä säkistä lopu koskaan, niitä tulee aina vaan lisää.

Jos siis ajatukset on yhtä matonkudesähellystä, kuten minulla oli, niin ajattele niin, että säkissä kaikki on tarpeellista, mistään ei tarvitse luopua, kaiken aika vaan ei ole juuri nyt. Ja ota sen jälkeen sieltä käyttöön järjestyksessä niitä kuteita, joilla juuri nyt on eniten merkitystä. Muu matsku säilyy kyllä säkissä. Voit käyttää ne, kun niiden aika on.

Moni tekee "to do -listoja". Sanoisin, että jos yhtään on tuntua, että miten kaikesta selviää voiton puolelle, niin on tärkeää jättää osa tuon listan "matonkuteista" suosiolla säkkiin, tavallaan "not to do- listalle", mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ne olisivat unholassa ainaiseen. Kaikelle on vaan aikansa ja paikkansa. Jos ei tänään, niin ehkä huomenna tai ensi vuonna. Liika on liikaa ja väsymystä pitäisi hoitaa siinä missä sairautta, niistä molemmista selviäminen on terveyden edellytys. Koutsauksen alkumetreillä aivoistani putkahti slogan, johon haluan pyrkiä. "Hallittu hyvinvointi, tavoitettu terveys." Se, että "selviää arjesta", on kaukana tästä. Olen nyt muistuttanut ja päivittäin aion itseäni muistuttaa, että vaikka sinnikkyydellä ja sisulla on mahdollista saada tuhat ja sata asiaa aikaiseksi, niin tahdonvoimalla ei pidä itseään terveenä. Ja sekä fyysisesti, että psyykkisesti, meillä kaikilla on käytössä vain rajallinen määrä resursseja. Aina voi venyä? Toki, ainakin tiettyyn pisteeseen saakka. Yleensä lopulta kroppa pysäyttää tavalla tai toisella. Pikavipeistä harvoin seuraa mitään hyvää. Kuten tiedetään, niiden korot on melkoisia maksettavaksi. On opittava sanomaan ei. Mutta monen meistä, on myös opittava asettamaan rajoja itselleen, lähinnä siis omiin vaatimuksiinsa. Tämä on helpommin sanottu kun tehty, mutta kuitenkin täysin mahdollista.

Lapset tarvitsevat rakastavia rajoja. Suurin osa ymmärtää tämän. Mutta tällä somettamisen ja ulkoisten impulssien ilotulituksen aikakaudella, meidän pitää asettaa rakastavat rajat myös itsellemme. Kuka sitten missäkin asioissa rajoja tarvitsee, niin harvalla meistä oikeasti on kovin pitkään voimia siihen kaikkeen, mitä mieli haluaisi tehdä ja toteuttaa. Ja huono omatunto siitä, ettei ole kaikkivoipainen, se vasta hullua onkin! Muista, että kaikki tekemätön ja kaikki ajatuksesi ja ideasi, ovat vain matonkudesäkki, joka on hyvässä tallessa. Kudo matto kerrallaan ja anna muun odottaa aikaansa. Joka päivä ei ole pakko kutoa mitään. Ja jos olet väsynyt, hoida väsymystäsi kuten sairautta. Älä ainoastaan toivo, että se menisi itsestään ohi, äläkä yritä ainoastaan elää ja selvitä. Keinoja löytyy kyllä, väsyneenä vaan ongelmat tuntuvat moninkertaisilta.

Väsymys saattaa olla myös piiloutuneena ylisuorittamiseen, mikään ei ole rästissä, mutta kaikesta selvitäkseen ikään kuin käy ylikierroksilla. Tavallaan se oma to do -lista ja kaikki ylipursuilevat ajatukset, ovat kuin se matonkudesäkki, mutta pullotettuna. Ja kun kaiken pyrkii kaatamaan pullosta kerralla ulos, ei sieltä tule kuin "pelkkä liru", lopulta ei mitään. Ja siihen pelkkään liruttamiseen tarvitaan kohtuuttoman paljon pullon ravistelua. Koko ajan on olo että tapahtuu, mutta käytännössä sen kaiken aikaansaamiseen kuluu koko ajan kohtuuttomasti voimavaroja. Yritä saada ajatukset ja tekeminen järjestykseen, ota säkistä tai pullosta kuteita yksi kerrallaan ja vähemmän reagoiden käsiin sattuvaan väriin, enemmän harkitussa järjestyksessä. Tavoittele oman hyvinvointisi hallintaa. Näin tavoitat terveyden ja tasapainon. Ja pysäytät itsesi, ennen, kuin kroppasi on siihen pakotettu puolestasi. "Jos nyt ei ole aikaa pysähtymiseen, on myöhemmin oltava aikaa sairastamiseen."

Ja jos tuntuu, ettet saa aivojasi auki, kierroksiasi laskemaan, tai tekemistäsi tehokkaaksi ja järkeväksi omin avuin, koutsauksesta saattaa olla iso apu. Sekä ammatillisesti, että yksityisesti.

Tämä on vielä tuotava esiin. Psykiatriselle sairaanhoidolle on taatusti paikkansa. Jos voit todella huonosti, otat toki yhteyttä terveydenhuoltoon. Koutsi ei ole terapeutti eikä edes mentori. Koutsausprosessissa katse on tulevassa. Kuitenkin, vaikka joskus ahdistuksen takana voi olla kemiallinen aivojumi, niin usein se jumahdus onkin "mekaanisemmin purettavissa oleva" ja jälkimmäiseen tällaista eisairaanhoidollista ja varsin tehokkaalta tuntuvaa koutsausta, uskallan lämpimästi suositella!

No mites tämä kaikki sitten liittyy ketoiluun? :) Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Olet ehkä ketoilija, joka haluaa saada viimeisetkin palikat hyvinvoinnistaan kuntoon. Ehkäpä olet jo aloittanut ketoilun, mutta palaat tämän tästä "vanhoihin tapoihisi", tai sitten vasta pallottelet ajatuksella aloittaa ruokavaliomuutos ja ehkäpä jopa elämänmuutos, muttet osaa tulla mihinkään järkevään lopputulokseen siitä, pitäisikö vai eikö ja mistä on enemmän hyötyä kun haittaa. Usko minua, tiedät jo ratkaisun. Tarvitset ehkä vain vähän apuja ajatustesi järjestämiseen ;)

Kokemuksesta tiedän, ettei mikään murhe suista täysin raiteilta, edes todella rasittuneena ja väsyneenä, kun ei samalla kiusaa kroppaansa sopimattomalla sapuskalla. Yksi matonkude säkistä kerrallaan. Jos kärsii vaikkapa jatkuvista suolistovaivoista, voi sen tuoma rasitustila olla niin suuri, että enemmän vähemmän kaikki saattaa tuntua ylivoimaiselta. Ketoperheessämme on kuitenkin koettu useita parantumisia hyvin monenlaisten vaivojen osalta. Puhuin juuri Pääsiäisen jälkeen ketoilun aloittaneen ystäväni kanssa ja hankalat vatsavaivat ovat hänelläkin muisto vain. Kahdessa arkiviikossa! Tällainen edistyminen vapauttaa valtavasti resursseja jaksamisen osalta muuhun.

Pari linkkiä:

Koutsauksesta kiinnostuneen kannattaa käväistä täällä.


Ketogeeniseen ruokavalioon on aivan mieletön valmennus, jossa on facebookin ehkäpä kannustavin ja hyvähenkisin tukiryhmä. Olen ollut myös itse mukana jo keväästä 2018. Liittymisen jälkeen jäsenyys on elinikäinen, eli yhdellä kertamaksulla pääset palaamaan kaikkiin materiaaleihin aina halutessasi. Jos haluat tutustua valmennukseen, voit tehdä sen riskittä, rahat takaisin 14pv takuulla. Mikäli lähdet mukaan juuri tämän linkkini kautta, saat valmennuksen halvimpaan mahdolliseen hintaan ja saat myös minun tukeni. Kirsin kanssa ketoosiin.

Mitä syön aamuisin?

Ketoilua miettivä ystäväni kysyi millaista aamupalaa syön, silloin kun se ei ole blogissanikin vilahtanutta ketoleipää. Jatkokysymys kuului, "onko muuta vaihtoehtoa kuin pekoni kananmunalla?" No on toki! Nyt vuoden ketoiltuani, ketoilun aikaisen pekoninsyömiseni voi laskea yhden käden sormin. Toki ketogeenisen ruokavalion voi halutessaan niinkin koostaa, että syö pekonia vaikka joka aterialla... Mutta ei se ole sen terveellisempi ruoka ketogeenisesti syötynä, kuin muuten, joten moisilla prosessoiduilla ja lisäainein kyllästetyillä elintarvikkeilla rellestämistä kannattaa rajoittaa, tai ei ainakaan pitää niitä päivittäisessä ruokavaliossaan.

Joskus syön munakasta. Oikeastaan minulla on munakaskausia, ja sitten taas ei tule tehtyä niitä viikkoihin, ellei jopa kuukausiin. Veri vetää vihreiden pariin, enkä nyt puhu eduskuntavaaleista, hihhih! Rakastan jo ajatusta kroppani mahdollisimman monipuolisesta ravitsemisesta ja lisäksi söin heviä ennen ketogeenistä runsain mitoin, eli olen siihen vuosien varrella addiktoitunut. Syön usein melko lailla samaa settiä, jota varmaankin voisi siis kutsua juuri meikäläiselle hyvin tyypilliseksi aamuruuaksi.

"Aamuruoka", aamupalan sijaan, sillä yleensä syön silloin huomattavan osan päivän kaloritarpeesta (noin puolet tai jopa vähän yli) ja nämä päivän ensimmäiset syömiset ajoittuvat yleensä puolen päivän tienoille. Aamuruokani saattaa myös konkreettisesti olla osittain tai kokonaan edellisen päivällisen tähteitä.

Perinteisen käsityksen mukaisen aamupalan, jätän siis väliin ja syön suoraan lounasta. Ja tästäkin lupasin kertoa muutamalla sanalla. Tapaani voisi kutsua pätkäpaastoksi ja sitä se käytännössä onkin. Periaatteessa en kuitenkaan tietoisesti paastoile, vaan kroppani ei kovin pian herättyäni halua, ei koskaan ole halunnut, mielellään mitään ruokaa vastaanottaa. Syömiseni siis ajoittuu yleensä noin 8h aikaikkunaan. Kun illalla syön viimeisen kerran 20-21 aikoihin ja seuraavan kerran muuta kuin vettä, laitan suuhuni n. 12-13 aikoihin, paastoa kertyy n. 16h ja tällaista pätkäpaastoa nimitetään "16/8 paastoksi". Pätkäpaasto voi olla myös esim. 12/12, 18/6, 20/4, tai kerran viikossa 24h. 24h paasto toteutetaan yleensä niin, että yhtenä viikonpäivänä syödään illalla ateria ja seuraava ateria samaan aikaan seuraavana iltana. Muut pätkäpaastot soveltuvat käytettäväksi 1-7 kertaa viikossa, ihan omien tuntemusten mukaan.

Pätkäpaastossa ei ole ideana syödä vähempää kuin yleensä, vaan kaloritarve täytetään syömiseen jäävässä aikaikkunassa (24h paastossa syödään muina päivinä vähän enemmän). Pitää siis huolehtia, että jos syö harvoin, niin syö sitten kunnolla. Omalla kohdallani ketoilu auttaa tässä, sillä rasvoilla saa ateriaan kaloreita ilman verensokeripiikkejä tai ähkyn tunnetta. Ei tarvitse myöskään pelätä ruokakoomaa, sillä energiataso pysyy ketoillessa tasaisena. Ketogeeninen ateria ei siis ala painamaan silmäluomilla, vaan päinvastoin nostaa energiatasoa, kuten ruuan mielestäni kuuluisikin tehdä.

Pätkäpaasto antaa suoliston siivousjoukoille mahdollisuuden hoitaa huolella hommansa ja tällä syömismallilla on etunsa myös esimerkiksi kasvuhormonin tuotannon kannalta. Naisen huomattavasti monimutkaisemman hormonitoiminnan vuoksi, en kuitenkaan varauksetta suosittele yhdellekkään naiselle pätkistelyä muulla, kuin ketogeenisellä ruokavaliolla ja mieluusti silloinkin vasta rasva-adaptoitumisen jälkeen. Naisen ei edes ketogeenisellä ruokavaliolla kannata pakottaa kroppansa ravitsemista mihinkään tiettyyn aikaikkunaan, mutta tiedän monen ketoilua aloittavan huomaavan muutamissa viikoissa, että ruokailuvälit pitenevät kuin itsestään. Jos siis homma sujuu kuin luonnostaan, on pätkistely erittäin ok, saattaa laskea stressitasoa ja kehon hiljaista tulehdusta, rauhoittaa suolistoa ja vaikuttaa myönteisesti moneen toimintaan elimistössä. Pätkäpaastosta (engl. intermittent fasting) löydät runsaasti tietoa googlailemalla. Artikkeleita ja youtubevideoita on aiheesta kuin muovia maailman merissä. Pätkistely ei ole kaikille, mutta kannattaa kokeilla, olisiko se sinulle. Ketokickstart-ryhmässä on monilla pätkistely kääntänyt aineenvaihdunnan turbovaihteelle.

Pätkistelit tai et ja olit millä tahansa ruokavaliolla, jatkuva napostelu ei ole viisasta. Suolisto ja ruuansulatus ansaitsevat lepohetkensä. Terveellisetkin herkut, vaikkapa pieni pähkinä tai kirsikkatomaatti, voivat tuntua viattomilta suupaloilta, mutta joka kerta kun laitat jotain suuhusi, käynnistät monimutkaiset entsyymintuotanto- ja kuljetusprosessit kehossasi. Kun syöt, syö kunnolla ja anna sitten kehosi levätä välissä ennen seuraavaa urakkaa. Tällöin kroppasi kiittää ja sinun tulee syötyä enemmän harkittua ruokaa suupalojen sijasta.

No niin ja taas pitkän kaavan kautta asiaan :D

Yleensä aamuruokaani kuuluu kuuma juoma ja syötävää. Ja yleensä kuuma juoma on rasvakahvi, munalatte, tai niiden yhdistelmä, toisinaan tee tai matchalatte rasvoilla.

Lautaseltani löytyy mm. avocadoa ja juustoa salaattipedillä.

Salaattipohja on usein reilu annos babypinaattia, rucolaa, lehtikaalia, tai jotain valmista salaattisekoitusta. Päälle pilkon kurkkua, tai raastan kesäkurpitsaa, sekä muita ketokelpoisia vihreitä sen mukaan mitä kaapista löytyy, tai mitä mieleni milloinkin tekee. Värinä saattaa olla kirsikkatomaattia, tai vaikkapa pala paprikaa ja usein keitettyä tai paistettua kananmunaa.

Vihreille lorautan runsaasti kylmäpuristettua oliiviöljyä, tai punaista palmuöljyä ja RAW:n aivan ihanan maukasta omenasiiderietikkaa. Omenasiiderietikalla on useita terveysvaikutuksia ja se myös auttaa ruokaa sulamaan. Jätä kitkerät kirkastetut omenaviinietikat kaupan hyllyyn (esim Raisio) ja huolehdi, että valitsemassasi etikassa on "the mother" pohjalla, näet sakasta joka pullon pohjalle kertyy, että etikka on elossa. Maku on tällaisessa etikassa aivan erilainen ja kirkastettuja etikoitahan ei voi minään terveystuotteina edes pitää. Omenasiiderietikkaa voi lorauttaa myös juomaveteen.

Avocado ja munat saavat pintaansa Herbamarea ja ripauksen mustaapippuria rouheena. Herbamare on merisuolasta ja luomuyrteistä valmistettua "aromisuolaa" ilman lisäaineita. Sopii ketoiluun suolalisäksikin, sitä voi toisinaan nuolaista vaikkapa kämmenselältä, jotkut juovat paastolla tai muuten nesteytyksenä kuuman veden kera. Perinteinen keltainen aromisuolapurkki on niitä hyllyyn jätettäviä tuotteita arominvahventeineen ja keinotekoisine aromeineen. Jos kaapistasi löytyy tällainen aromisuola, älä laita sitä edes kiertoon, vaan heitä se suosiolla pois.

Juustot minulla vaihtelevat, 0g hiilaria sisältäviä juustoja löytyy laidasta laitaan. Pyrin valitsemaan luomua, mutta rakastan myös Valion Keisarinnaa kiteineen ja mukavan kovaa ja suolaista Mustaleima emmentalia. Niitä tulee ostettua, varsinkin jos sattuvat olemaan tarjouksessa. Tiesitkö muuten, että kauan kypsytetyn juuston kiteet, ovat usein tyrosiiniaminohappokertymiä, joita mm kilpirauhasesi rakastaa. Ei ihme, että varsinkin kilpirauhasen vajaatoimintaisilla, kiteisiin juustoihin tulee usein himo! Joskus saatan pilkkoa salaattiini mozzarellaa, fetaa, tai leipäjuustoa, tai paistaa annoksen päälle kiekon vuohenjuustoa, toki ottaen huomioon juustojen mahdollisesti sisältämät hiilarit.

Valmiiksi pestyt ja tuorekäyttöön tarkoitetut salaattipussit, ovat mielestäni näppäriä arjen jouduttajia. Luomuna saa 60-65g pusseja babypinaattia, rucolaa, tai babyleaf-sekoitusta, ainakin Pirkalta ja Lidlistä. Lidlin luomusalaattipussit löytyvät kylmähyllystä. Usein aamuruokaani käytän koko pussin salaattia, tai esim puolet rucolaa ja puolet babypinaattia. Revin käsin salaattiaineet hieman pienemmäksi, ettei pitkät salaatinroikot turhaan roiski öljyä syödessäni.

Lehtikaali kannattaa huuhdella ja lingota salaattilingolla kuivaksi ja pussittaa puhtaisiin pusseihin uudelleen. Vielä kun käytät amergripin pusseja ja puristat pussista ilmat ennen sulkemista, niin lisäät lehtikaalin käyttöikää useita päiviä. Jos lehtikaalia on niin paljon, ettet käytä sitä kohtuullisessa ajassa, voit pakastaa pestyn kaalin. Pakasteesta lehtikaalia on helppo murentaa lehtiruodin ympäriltä suoraan wokkeihin, munakkaisiin tai vaikkapa viherpirtelöön. Salaatissa pakastettu lehtikaali ei enää niin kovin hyvin toimi.

Parilla pähkinällä, lusikallisella laadukkaita kurpitsansiemeniä, tai muutamalla mantelilla, saat helposti lisää kuituja ja ravinteita ateriaasi. Vaikkapa kahdesta parapähkinästä, saat jo puolet päivän seleenintarpeestasi. Pähkinöistä kertyy kuitenkin helposti energiaa ja myös jonkin verran hiilareita, joten niiden kanssa ei kannata liioitella.

Jo näillä aineilla saat aamuruokaasi helposti n.500kcal. Vielä ruokaisamman salaatista saat lisäämällä lihaa tai kalaa. Esimerkiksi edellisen päivän päivälliseltä jäänyttä lohta, tai vaikkapa tonnikalaa purkista. Myös leikkeleet käyvät, mikäli niitä ruokavalioosi kelpuutat, tai se alussa hieman parjaamani pekoni ;) Kesällä tykkään syödä leikkelelautasia, varsinkin jos on kuuma keli. Jos pätkistelet, niin huolehdi kalorien riittävästä saannista, niin vältät säästöliekin. Pienelläkin kalorivajeella laihtuu kyllä! Tarvittaessa lisään salaattiini majoneesia, ranskankermaa tms. Ja aterian kalorit täydentyy sitten rasvakahvilla.

Hirvittävän vaarallisen, yksipuolisen ja suonia tukkivan ruokavalion näköistä vai mitä :D Sitä ne iltapäivälehdet kuitenkin jaksaa ketogeenisestä otsikoissaan toitottaa. Raaka totuus on kuitenkin se, että yksilö voi syödä millä tahansa ruokavaliolla juuri niin terveellisesti, tai epäterveellisesti, kuin itse päättää.



Ketogeeniseen ruokavalioon on aivan mieletön valmennus, jossa on facebookin ehkäpä kannustavin ja hyvähenkisin tukiryhmä. Olen ollut myös itse mukana jo keväästä 2018. Liittymisen jälkeen jäsenyys on elinikäinen, eli yhdellä kertamaksulla pääset palaamaan kaikkiin materiaaleihin aina halutessasi. Jos haluat tutustua valmennukseen, voit tehdä sen riskittä, rahat takaisin 14pv takuulla. Mikäli lähdet mukaan juuri tämän linkkini kautta, saat valmennuksen halvimpaan mahdolliseen hintaan ja lupaan auttaa sinua ketotaipaleellasi, mitä se mukanaan tuokaan. Kirsin kanssa ketoosiin.

Verikoepaketista tarjous!

Ihan mieletöntä, Ketokickstart sai oman tarjouksen juuri ketogeenisesti syövää kiinnostelevista verikokeista!

Tässäpä linkki, tarjouksen voimassaolosta ei ole tietoa. Lähetettä et tarvitse. Puhtipalvelun kokeet otetaan Synlabin laboratorioissa.

Verikokeet on mielenkiintoista ottaa ennen ketoilua tai ketoilun alkuvaiheessa ja sitten esimerkiksi 6-8kk päästä uudelleen, jolloin ruokavaliomuutoksen konkreettiset vaikutukset käyvät ilmi. Tarvittaessa voi sitten viilata omalle elimistölle sopivampaan suuntaan syömisiä, mutta useinmiten nämä tulokset paranee ketogeenisesti syövillä kohisten. Olettaen toki, että koostaa annoksensa järkevästi, myös ketogeenisesti voi syödä epäterveellisesti, kuten muillakin ruokavalioilla.

Iloa ja valoa päivääsi!

Mukaan Ketokickstartvalmennukseen pääset tästä. Olen ollut valmennuksen jäsen keväästä 2018 ja koen tehneeni yhden elämäni parhaita päätöksiä liittyessäni siihen. Yhdellä kertamaksulla ikuinen jäsenyys ja juuri tätä linkkiä käyttämällä saat myös minun tukeni ketomatkallesi.

Mittaustuloksia

Lupasin terveysdataa verikokeissa käytyäni! Tässäpä sitä nyt sitten tulee.

Omasta terveyshistoriastani olen kirjoittanut aiemmissa teksteissä. Sen verran tähän tiivistän, että taulukossa 1, sarake "ruokaremontin jälkeen", tarkoittaa sitä aikaa, kun olin alkanut tavoitella kulutuksen mukaisia kaloreita ja putsannut ruokavaliosta "15% ruoanlaittokermat ja violat", sun muut kevyttuotteet pois. Kolesterolien suhteen tilanne oli aiemmin pahempi, mutta näitä tietoja ei ikävä kyllä ollut omakannassa näkyvissä. 2015 sain kuitenkin kommentin, että kolesterolit laskeneet, hyvä :D Joten lääkitystä ei katsottu aiheelliseksi. Kookosöljyä olin alkanut käyttää paistamiseen ja leivoin raakaleipomuksia. Valkoista sokeria en enää käyttänyt kuin aivan satunnaisesti.

Saman taulukon "2017 hevipainotteisella" -sarake, tarkoittaa aikaa jona yritin säästöliekkiä edelleen purkaa ja olin siirtynyt syömään kasvispainotteisesti, mutta sekasyöjänä. Hikiliikuntaa 3-5h viikossa, lähinnä kehonpainotreeniä. Aamut alkoivat smoothieilla jne. Kuvioihin olin ottanut myös satunnaiset rasvakahvit.

Ensimmäiset KETO-verikokeet, otin n. 5kk ketogeenisellä oltuani. Rasvan osuus ruokavaliostani on 75% ja siitä ehkäpä puolet on nk. "kovia rasvoja", mikäli virallista linjaa rasvojen jaossa noudattaa. Rypsit ja rapsit eivät kuitenkaan ruokavaliooni kuulu. Laitan loppuun pari linkkiä videoihin, joissa käy ilmi miksi. "Pehmeisiin rasvoihin" kuuluu mm. oliiviöljy, rasvaiset kalat, avocado-öljy jne.

Joskus ehkä 8kk ketoilun paikkeilla, nostin hh-määrän 30-35 grammaan päivässä. Tämä näkyy odotusteni mukaisesti triglyseridiarvon nousuna. LDL-kolesteroli, eli ns. "huono"kolesteroli, on silti laskusuunnassa. Kaiken kaikkiaan tällä rasvaisella ruokavaliollani, jota viimeiseen mittaukseen mennessä oli jatkunut n.11kk, on siis arvot pelkästään parantuneet.

Ketoilun sanotaan myös olevan vaarallista maksalle ja munuaisille ja kropankin se kuuleman mukaan tulehduttaa. Tämän vuoksi ne halusin mittauttaa, niin ennen ketoilua kun sen aikana.

On se varmaan viralliseen linjaan luottavalle kamalaa katsoa vierestä, kun lykkään kahviini ihka aitoja tyydyttyneitä rasvoja (ghee + MCT) lusikkakaupalla. Nappaan myös tuon tuosta kämmeneltä suolakiteitä, kaliumia ja magnesiumia vedän moninkertaista määrää purkin kyljen suositukseen verrattuna. Hurjaa touhua! Mutta mitä kertovat verikokeet? Ja varsinkin oma olo? Olen sitä mieltä, että kroppa toimii paremmin kuin aikoihin. Eikä vedä suonta, tai muuten kramppaile, mikä aiemmin toisinaan saattoi kivuliaasti keskeyttää treenit, tai liikunnallisen päivän jälkeen yöunet. Ja verikokeet kertovat oman osansa totuutta, niitä ei pysty kukaan kiistämään.

Syön myös eläinperäisiä tuotteita, lihaa suunnilleen kuten ennenkin, munia hieman enemmän ja rasvoja huomattavasti enemmän. Nehän lisäävät kehossa hiljaista tulehdusta, eikö niin? Tai näin meille ainakin jankataan. No, oli miten oli, syön myös reilusti kasviksia, en kuitenkaan varmaan puoltakaan siitä, mitä hevipainotteisella ruokavaliollani (jolla hh oli n.250g vaikken useinkaan syönyt leipää). Eläinperäisen rasvan kulutukseni on takuulla vähintään puolella noussut, muiden rasvojen ohella. Mutta mitä on käynyt tälle kytevälle hiljaiselle tulehdukselle elimistössäni? Onko se nyt ennustetusti roihahtanut liekkeihin elintasosairauksia minulle lietsoen? Olin niin hienosti sen saanut pieneen lukemaan (2) hevipainotteisesti syöden. Nytkö menin ja pilasin koko jutun rasvoilla lotraamalla? No ei siinä ihan niin ole päässyt käymään. Herkän CRP:n arvo oli pienin minulta toistaiseksi koskaan mitattu. Myöskin maksani ja munuaiseni vaikuttavat tyytyväisiltä. Pienenä lisähuomautuksena, minulla on edelleen ylipainoa 5-6kg ja jo yksinään tämän pitäisi lisätä kehon hiljaista tulehdusta.

Laitan tekstin loppuun linkit lisätietoihin, voit lisätä ymmärrystäsi niiden avulla, mikäli näiden verikokeiden nimet eivät ole sinulle tuttuja. En kuitenkaan varauksetta uskoisi ihan kaikkeen materiaaliin linkeissä. Itse olen elävä esimerkki, etteivät tyydyttyneet rasvat ole aina kaiken "kamaluuden" takana, kuten monessa kohtaa viitataan asian olevan ;) Kokonaisuus ratkaisee!

D-vitamiina olen syönyt purkista vuosikausia, kesällä vähemmän, talvella enemmän. Usein talvella on myös lennetty tankkaamaan aurinkoa iholle. Jostain syystä myös D-vitamiini imeytyy nyt paremmin, johtuisiko sen rasvaliukoisuudesta(?). "Ennen ketoa" -lukema mitattiin melko pian etelänreissun jälkeen, mutta tätä uusinta mittausta ennen ihoni on nähnyt aurinkoa viimeksi viime kesänä. Toivottavasti sama tilanne koskee muitakin rasvaliukoisia vitamiineja :) Muita en tällä kertaa mittauttanut, kun en puutoksia epäile. D-vitamiini epäilytti, kun tämä talvi on nyt pelkän ravintolisän varassa menty, mutta hyvältä näyttää senkin puolesta. Ravintolisinä nautituilla elektrolyyteillä en ole munuaisiani saanut rasitustilaan, sen enempää, kun että hätyyttelisin viitearvojen ylärajoja pitoisuuksissa.

Tältä näyttää siis verikokeiden perusteella. Kävin myös Inbodymittauksessa, 09/2018 5kk ketogeeniselle siirtymisen jälkeen ja nyt 6kk myöhemmin uudelleen. Molemmat mittaukset siis otettu ketoosissa. Mitä tapahtuu kropassa kehonkoostumukselle, kun annosteni volyymi tulee vihreistä kasviksista, mutta energia 75%:sti rasvasta? En tietenkään voi puhua kuin omasta puolestani, mutta tunnen nykyään paljon ihmisiä, joiden tulokset ovat samankaltaisia. En siis varsinaisesti laihduta, vaikka painoa putosi kilotolkulla jo ensimmäisten 5kk aikana. Pyrin syömään kulutuksen mukaan tai lähelle sitä. Jos liikun enemmän kuin arkiaktiivisuuteeni olen mukaan laskenut, syön sitä vastaavasti enemmän. Kuten aiemmista teksteistäni käy ilmi, en edellisillä ruokavalioilla laihtunut rankallakaan kalorivajeella. Nyt siis kiloja sulaa kuin huomaamatta.

Kertaalleen omat lihakseni säästöliekillä kannibalisoineena, halusin varmistaa, ettei lipettiin lähtenyt massa ole lihasta. Lisäksi perusaineenvaihdunnan tason haluan vähintään säilyttää, mielummin parantaa. Säästöliekillä hidastin perusaineenvaihduntaani aikalailla, sen ei saa nykyisestä ainakaan huonontua. Siksi siis menin syyskuussa Inbodyyn ja nyt 6kk myöhemmin hakemaan vertailevan tuloksen. Tarkoituksenani on jatkossakin mittauttaa kehonkoostumukseni pari kertaa vuodessa.

Syyskuun ja maaliskuun välillä on perusaineenvaihduntani muuttunut kokonaisen yhden kilokalorin verran parempaan suuntaan. Ei siis ole hurraamista, muttei syytä myöskään huolestua, nimittäin painoa on kuitenkin karannut johonkin 3,6kg. Kehonkoostumusmittaus tietenkin kertoo mistä kehon paino koostuu ja lihasmassaa on lähtenyt vain 0,1kg. JES! Vaivalla takaisin hankkimani lihakset ovat siis edelleen tallella! Tämä 100g:n lihasmassan menetys, voi johtua jo siitä, että reippaat fillarilenkit ovat vaihtuneet vuodenajan mukana rauhallisemmaksi kävelylenkkeilyksi. Tai vaikka siitä, ettei minkään valtakunnan liikunta napostellut vuodenvaihteessa kolmeen viikkoon! Odotin tuolloin koko ajan flunssaa saapuvaksi, mutta jäi lopulta lorvikatarin piikkiin moinen liikuntatauko.

Rasva on sulanut tasaisesti ympäri kroppaa, niin Inbodyn mukaan, kuin perinteisesti nauhalla mitaten. Molempien Inbodymittausten nestetasapainot, kehon vesi yms ovat tismalleen samat. Eli melko luotettavasti voi ajatella mittausten välillä ketoilun sulattaneen kropastani 3,5kg puhdasta laardia. Mittaustulokset kertovat lisäksi, että luun mineraalimassa olisi lisääntynyt 120g. Siinä tapauksessa rasvaa on lähtenyt vielä tuon verran enemmän. Ei harmita kyllä pätkän vertaa :D Ja kertakaikkiaan, olo on kaikkea muuta, kun että olisi jollakin "kuurilla".

Ketoilusta on muodostumassa elämäntapani.

Voikuva: Pixabay user Rodeopix 

Olli Posti ja Teemu Arina keskustelevat rasvoista.

Katsomisen arvoinen keskustelu, joka aiheuttaa monenlaista mietittävää, myös Ollin ja Markku Tuoriniemen välillä. Hieman hälyinen tausta, mutta kannattaa kuunnella silti.

Verikokeiden selityksiä:

HDL

LDL

Triglyseridit

P-Afos

P-Alat

Pt-GFRe

S-CRP-Herkkä

Inbodymittaukset


Ketogeeniseen ruokavalioon on aivan mieletön valmennus, jossa on facebookin ehkäpä kannustavin ja hyvähenkisin tukiryhmä. Olen ollut myös itse mukana jo keväästä 2018. Liittymisen jälkeen jäsenyys on elinikäinen, eli yhdellä kertamaksulla pääset palaamaan kaikkiin materiaaleihin aina halutessasi. Jos haluat tutustua valmennukseen, voit tehdä sen riskittä, rahat takaisin 14pv takuulla. Mikäli lähdet mukaan juuri tämän linkkini kautta, saat valmennuksen halvimpaan mahdolliseen hintaan ja lupaan auttaa sinua ketotaipaleellasi, mitä se mukanaan tuokaan. Kirsin kanssa ketoosiin.

Kurppakaritsa"pastaa"

Ketoilijoille on tarjolla jopa kokonaan hiilaritonta pastaa. Nämä jakavat mielipiteitä, joku ei voi sietää, toinen syö hyvällä ruokahalulla. Löydät tuotteet erikoisliikkeissä nimellä "Shirataki" tai "Konjac". Laitan loppuun linkin ja alekoodin Myproteinin uusille asiakkaille. Heillä myös konjacpastoja valikoimissaan.

Tällainen hiilariton ja oikeastaan muutenkin "kaiketon" pasta kohotti kulmakarvojani ja muistan heittäneeni yhden näytteenä saamani pussin tällaista "zero pastaa" lopulta roskiin päiväyksen ummetessa. Tuote epäilytti niin ettei tullut edes kokeiltua. Pidin tuotetta jotenkin teollisena lisäainepläjäyksenä, jolla ei olisi ravinnon kanssa juurikaan yhteistä. Olin täysin hakoteillä.

Wikipedia kertoo Konjac'ista seuraavaa:

"Konjak (jap. 蒟蒻、菎蒻, kon'nyaku) on perinteinen aasialainen ruoka-aine. Sitä saadaan pökkövehkoihin kuuluvasta mukulapökkövehkasta (Amorphophallus konjac), joka kasvaa sekä luonnonvaraisena että viljeltynä Aasiassa. Kasvista tehdään konjak-jauhetta ja -hyytelöä. Sitä käytetään myös vegaaniruokavaliolle sopivana liivatteen korvikkeena. Siinä on runsaasti kuituja eikä lähes ollenkaan energiaa. Kasvin kuivattu mukula sisältää noin 40 prosenttia glukomannaanipolysakkaridia, joka tekee konjak-hyytelöstä todella sitkeää. Konjakissa on myös kaliumia, kalsiumia, rautaa ja sinkkiä.

Konjak on myös painonhallintatuote, joka sisältää EU:n hyväksymän terveysväitteen mukaisen määrän laihduttavaa glukomannaanikuitua. Lisäksi konjak sisältää verensokeria tasapainottavaa kromia, josta voi olla laihduttajalle apua mielitekojen ja makeanhimon hallinnassa. Tieteellisen tutkimuksen perusteella Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on hyväksynyt konjak-juuresta peräisin olevan glukomannaanikuidun laihduttavan vaikutuksen painonpudotuksessa yhdessä vähäenergisen ruokavalion kanssa. EFSA:n arviointi hyväksyttiin EU:n parlamentissa 25.5.2012, ja säädös astui voimaan 14.6.2012 kaikissa EU:n jäsenvaltioissa."

Tämä tieto kohotti kulmakarvojani vielä hieman lisää. Ei se sitten mikään zerocolafunlight-tyyppinen höpöhöpötuote ollutkaan. Kuituja ja glukomannaania. -Äkkiä tuotteesta tulikin ketoilijaa kiinnostava!

Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, kun ostaa näitä laihduttajille suunnattuja "pastankorvikkeita", joissakin on edullinen hinta, mutta hintaa on saatu alemmaksi lisäämällä tärkkelystä. Siinä missä aidossa shiratakissa ei ole ollenkaan hiilaria, saattaa sitä marketin vhh- tai slimnuudelissa olla annosta kohti 8-16g. Kaikki tuotteet ovat ilmeisesti hyvin kuitupitoisia, joten jos makroihisi mahtuu, voit markettiversiotakin suht hyvillä mielin syödä.

Jotkut kertovat, että nämä markettiversiot ovat paremman makuisia. Oma kokemus on, että kumpikaan ei maistu miltään. Koostumuskin on aika kumimainen ja näistä syistä shirataki tarvitsee kavereikseen ennakkoluulottoman mielen ja maistuvan kastikkeen.

Nuudelimuoto on shiratakista ehkä hieman helpommin lähestyttävä, sillä se on ohutta. Esim alla olevassa reseptissä käyttämästäni "pennestä", on tullut kommentteja, mm "muistuttaa mustekalaa" ja "vähän kun söisi sitkeitä sieniä". Itse kallistun mustekalan puolelle, varsinkin kun en sienistä tykkää :D

Oli konjacpastasi missä muodossa tahansa, se kuuluu huuhdella hyvin ennen käyttöä, ohjeen mukaan kylmällä vedellä. Itse olen vuorotellut kylmää ja lämmintä, jolloin pastasta irtoaa eniten epäilyttävää tuoksua, joka siinä tuoreeltaan on. Ennakkoluulottomasti kannattaa kuitenkin kokeilla, sillä mikäli shirataki on sinun juttusi, saat sillä helposti vaihtelua ruokavalioon ja runsaasti kuituja, jotka paitsi edistävät painonhallintaa, myös tuppaavat jäämään ketoillessa helposti vähiin.

Runsaan kuidun vuoksi, muista myös juoda runsaasti kun syöt shiratakia, ettei suolen toiminta hidastu liikaa.

Tässä eräs reseptini, jossa shiratakipastaa olen hyödyntänyt. Tuhdista ruuasta tulee kylläinen ja tyytyväinen olo. On kelvannut myös muulle perheelle oikein hyvin.

Kuuteen annokseen Kurppakaritsaa tarvitset:

1 keskikokoinen sipuli
800g karitsan luomujauhelihaa
1rkl kookosöljyä tai voita paistamiseen
1tl chilijauhe
1tl mustapippurirouhe
1tl kuivattu basilika
1rkl paprikajauhe
1tl laadukasta suolaa
1 luomu lihaliemikuutio
2 kynttä valkosipulia
400g luomu tomaattimurska
250g Koskenlaskija ruoka maustamaton
500g kesäkurpitsaa (n.2 pientä tai 1,5 isoa)
1 punainen chili (tai maun mukaan enemmän)
1-3 100g:n pussia Zero "pastaa"

Ruskista pilkottu sipuli ja karitsanlihat. Lisää loppuvaiheessa chilijauhe, pippuri, basilika, paprikajauhe, suola, lihaliemikuutio ja puristettu valkosipuli. Ruskista hieman lisää. Lisää tomaattimurska ja koskenlaskija ruoka ja jätä kannen alle muhimaan.

Pilko kesäkurpitsat ja chili, lisää ne kastikkeeseen.

Huuhtele shiratakit huolellisesti ja lisää kastikkeen joukkoon. Anna muhia matalalla lämmöllä vielä 10-15min ja ruoka on valmista.

Ravintosisältö per 100g: Prot 7,8g, Hiilari 1,7g, Rasva 8,7g ja energiaa 118kcal.

Jos olet niin pitkällä ketoilua, että käytät Sulamoa (toiselta nimeltään Sulattamo, Kaisalle terkkuja ;D), niin tämä löytyy sieltä resepteistä nimellä Kirsin KETO Kurppakaritsa.

Zeropastojen määrä ei vaikuta juuri muuhun kuin ruuan kuitupitoisuuteen. Hiilarimäärä ei nouse, eikä juuri kaloritkaan. Voit siis "pastan" määrällä säätää ruuan täyttävyyttä. Kuuteen annokseen jaettuna jo yksi pussi koko kastikkeen seassa esim huuhtelukuvassa näkyvää Zero Penneä, on ollut arjessa ihan riittävä määrä. Jos kaipaa todella tuhtia annosta, voi pastan määrää lisätä mielensä mukaan. Joskus todella liikunnallisena päivänä, on ollut kiva syödä koko pussi pastaa yhdessä annoksessa.

Jos kastikkeeseen ei laita Zeropastaa lainkaan, kannattaa jättää suola pois ja lisätä sitä vasta valmiiseen kastikkeeseen mikäli tarvetta. Näin voi tehdä vaikkapa jos kaikki perheessäsi eivät ketoile. Jos kuitenkin haluat syödä oman annoksesi Zeropastan kera, niin voit paistaa pastan huuhtelun jälkeen pannulla, öljyssä tai voissa ja maustaa suolalla ja pippurilla. Muu perhe voi syödä kurppakaritsaa jonkin tavallisen pastan, tai vaikkapa jasminriisin kera.

Hyvää ruokahalua!

Myproteinin konjactuotteita

Tässä ruuassa söin  Myproteinin Zero nuudeleita

Kurppakaritsaan meni tällä kertaa penneä (huuhtelukuva)

Marketeista löytyviä Slim pastatuotteita. Ne sisältävät hh reilu 8g /100g, huom! ja pakkaus 200g.

Pari linkkiä:

Myproteinilta tällä linkillä ensimmäisestä tilauksestasi -20%, kun tilaat vähintään 40€:lla.

Sulamo on melkoinen sulattamo :D Siihen pääset tutustumaan täältä. Muista, että omia makrojasi et ketogeenisellä ruokavaliolla voi laskea Sulamossa. Mutta omien ketomakrojen seuraamiseen Sulamo toimii loistavasti. Kyseessä on siis ruokapäiväkirjasovellus.

Ketogeeniseen ruokavalioon on aivan mieletön valmennus, jossa on facebookin ehkäpä kannustavin ja hyvähenkisin tukiryhmä. Olen ollut myös itse mukana jo keväästä 2018. Liittymisen jälkeen jäsenyys on elinikäinen, eli yhdellä kertamaksulla pääset palaamaan kaikkiin materiaaleihin aina halutessasi. Jos haluat tutustua valmennukseen, voit tehdä sen riskittä, rahat takaisin 14pv takuulla. Mikäli lähdet mukaan juuri tämän linkkini kautta, saat valmennuksen halvimpaan mahdolliseen hintaan ja lupaan auttaa sinua ketotaipaleellasi, mitä se mukanaan tuokaan. Kirsin kanssa ketoosiin.

"Voi luoja kuin mä repsahin lomalla!"

"Nyt lähti risteilyllä kyllä niin näpistä syömiset!"

"Niin kauan meni hyvin, kunnes sairastuin flunssaan, nyt vedän vaan hiilaria eikä loppua näy..."

"Loppuispa tää hiihtoloma jo, jos pääsisin arjen kautta takas kiinni järkeviin syömisiin."

"Hirveä turvotus, väsymys ja morkkis. Mun hyvin alkanu ketoilu meni viikossa aivan pilalle."

HÖPSIS. Mikään ei ole mennyt pilalle. Ja tähän useampi sydänemoji, jota tämä mahdollisesti rautakangille sukua oleva blogialustani ei osaa tehdä.

Sinulla on oikeasti loppuelämä aikaa korjata tilanne. Mutta mikäli ajattelet, että "aivan sama kun kerran lähti jo näpistä", on asioiden hallintaan saaminen hetki hetkeltä vaikeampaa. Varsinkin, jos ongelmana on hiilarikoukku ja sekä mielesi, että kroppasi himoitsevat nyt pelkkää hiilaria, on tärkeää saada kierre katki. Saattaa olla parasta toimia niin, että kertakaikkiaan konmaritat huushollistasi kaiken hiilaripitoisen tai muun epäkelvon syötävän pois, keräät ne tylysti kassiin ja viet ulos! Lahjoitat vaikka naapurille tai serkunkumminkaimalle, kunhan ne eivät enää huutele nimeäsi ruokakomerosta. Tämän jälkeen lähde päättäväisesti ja huom! Hyvin syöneenä, kauppaan ja täytä kaappisi kaikella ketokelpoisella. Kuuntele hyvää musaa ja fiilistele sitä, kuinka mennyt on mennyttä ja nyt on nyt.

Seuraavaksi uhraat muutaman hetken ajatustyölle, tähän on monia tapoja, eikä yhtä oikeaa tai kaikille sopivaa. Kirjaan ylös muutaman idean, joista saattaa olla hyötyä. Jos joku resonoi juuri sinua, kokeile sitä.

Jos tavoitteesi on laihdutus, niin tarkista, ettet ole yrittänyt edetä liian suurella kalorivajeella. Se jos mikä madaltaa kynnystä poiketa ruokavaliosta harharetkille. Pyydä tähän apua, jos et itse osaa kulutustasi ja kaloreitasi laskea varman päälle. Asia pitää ymmärtää, robottilaskurit heittelevät mukamas kohtuullisia kalorivajeita, joilla saattaa ketoilla itsensä vuosien säästöliekkikierteeseen. Jos yhtään epäilyttää, kysy "viisaammilta". (Ketokickstart-valmennus on oiva paikka ketoilla niin, ettei mitään asioita tarvitse pähkäillä yksin.)

Jos kalorit ovat huidelleet reippaasti ylikin kulutuksen, tai kalorit olisivat sopivat, mutta ruokavalion sisältö on vaan luisunut väärille raiteille, niin saattaa olla paikallaan muistuttaa itseään siitä, miksi on alunperin päättänyt tehdä ruokaremontin. Porkkana toimii yleensä paremmin kuin keppi, joten vaikka yhtenä vaihtoehtona on inhorealistisesti selata vanhoja valokuviaan, niin saattaa olla järkevämpi ja vähintään hyvätuulisempi keino, rakentaa uutta mielikuvaa siitä "tulevasta itsestä".

Ota kynä ja paperia ja rakenna unelmakartta!

Kartta voi olla kynällä piirretty ja kirjoitettu, tai vaikkapa lehtileikkeistä liimattu. Kunhan laitat konkreettisesti ylös niitä positiivisia asioita ja tavoitteita, joita juuri sinä tarvitset elämääsi, voidaksesi mahdollisimman hyvin, ollaksesi paras versio itsestäsi. Mukana tulee olla tavoite, se maali jota kohti kuljet ja jos tavoitteeseen on matkaa enemmänkin, niin mieti myös välitavotteita. Jollakin se voi olla jotain niin yksinkertaista, kuin saada kengännauhat solmittua, tai päästä muutama tuttu rappunen ylös puuskuttamatta. Älä keskity vaa'an lukemaan, ota mielummin itsestäsi valokuvat vaikkapa kerran kuussa, samassa paikassa ja samoissa/samankaltaisissa vaatteissa. Näet edistymisen paljon paremmin ja normaali painonvaihtelu lakkaa stressaamasta. Voit luvata itsellesi palkintoja välitavotteiden saavuttamisesta, mutta varsinkin, jos olet tunnesyöppö, älä aseta palkinnoksi mitään syötävää. Fiilistele ja hipelöi karttaasi ja mieti millainen olo sinulla on, kun olet kullakin tavoite-etapilla.

Jos kartta on sinusta liikaa askartelua ja näpräämistä, ota silti käteesi perinteinen kynä ja paperia ja kirjoita muutama asia ylös. Aivot alkavat työstää käsin kirjoitettua tekstiä syvemmin.

1. Mitkä asiat tukevat mielesi hyvinvointia ja mitä kaipaat lisää?
2. Mitkä asiat tukevat fyysistä hyvinvointiasi ja mitä kaipaat lisää?
3. Mitä päätät tehdä näiden kahden hyvinvoinnin edistämiseksi, heti?

Keskity ajattelemaan niitä kaikkia asioita, joita saat tehdä ja syödä. Jos sallituista ketoherkuista tulee heti mieliteko, anna sille periksi. Aluksi on ihan sama mitä syöt, kunhan pysyt suunnitelmassa ja sinulla pysyy hyvä boogie päällä. Näin lakkaat haikailemasta hiilarimaahan. Alat sitten katselemaan kalorien perään, kun kaikki tuntuu taas muuten sujuvan.

Tavat ja rutiinit kunniaan. Tylsää! Tiedän :D Tavat vaikuttavat kuitenkin pitkällä tähtäimellä eniten siihen, että onnistut tavoitteessasi. Jos kauppalistan tai ruokapäiväkirjan täyttäminen tuntuu työläältä, mieti kuinka kovasti haluat tavoitteeseesi. Ota käyttöön edes sellaiset tavat, jotka jotenkin pystyt sietämään. Kiinnitä jääkaapin oveen lappu, johon kirjoitat tuotteet ylös jo siinä vaiheessa kun ne alkavat olla vähissä. Ota kauppalistasta kuva puhelimeen kun lähdet kotoa, niin se ei jää pyörimään autoon tai laukunpohjalle. Älä päästä kaappeja tyhjäksi, huolehdi että tietyt peruselintarvikkeet ovat aina saatavilla. Pitää olla milloin tahansa helposti tehtävissä jotain sopivaa ruokaa. Maukasta munakasta, ketoleipää, yms, mistä saa nopsasti tehtyä syötävää, jos ei ole energiaa enempiä kokkailla. Tee mahdollisuuksien mukaan aterioita tai aterian osia valmiiksi pakastimeen. Pidä kaapeissa hyvin säilyviä juttuja enemmän kuin parina seuraavana päivänä tarvitset. Juustoja, tonnikalaa tai sardiinia, munia, öljyjä jne. ja osta niitä heti tilalle kun kulutat. Näin et ole pulassa kun elämä tapahtuu, iskee vaikkapa se flunssa tai ylipitkä työvuoro pakkasi sekoittaen. Jos aamut ovat kiireisiä, tee illalla etukäteen valmisteluja aamun eteen. Mittaa vaikkapa rasvakahvin aineet valmiiksi mukiin tai kannuun ja lataa kahvinkeitin valmiiksi. Olet sitten aamulla juonut kahvisi samassa ajassa, kun alusta saakka sen valmistamiseen olisi kulunut aikaa. Kiireisin mittaa rasvat termariin ja nappaa siihen kahvin huoltoasemalta. Pienellä ennakoinnilla saa kuitenkin asiat sujumaan, etkä joudu tilanteisiin, jossa vaihtoehtona on infernaalinen nälkä, pizzataksi, tai huoltoaseman pullamössösämpylä.

Jos ketoilet sairauksia parantaaksesi, muistuta itseäsi niistä asioista, jotka elämässäsi helpottuvat kun pysyt suunnitelmassasi. Haluatko diabeteslääkityksesi takaisin tai nykyisestä eroon? Haluatko verenpainelääkityksen takaisin, tai nykyisestä eroon? Haluatko paremman kiputilanteen, oli kyseessä reumat, nivelrikot, migreenit tai mitkä tahansa säryt, vai annatko mielummin hiilareiden viedä sinut kipujesi kanssa hulluuden partaalle. Haluatko suolistovaivat takaisin, tai nykyisistä eroon? Haluatko enemmän epilepsiakohtauksia vai niistä eroon? Sama ihosairauksien kanssa, tai mikä ikinä sinua vaivaakaan ja siihen ketogeenisesti saatat avun saada. Uskon että asioita tärkeysjärjestykseen laittaessasi, se parempi elämänlaatu on kyllä listallasi irtokarkkipussia korkeammalla. Kirjoita sinulle tärkeät asiat ja arvot ylös ja muistuta itseäsi säännöllisesti miksi näitä valintoja teet.

Millä äänellä puhut sisäisesti itsellesi? Istuuko olkapäälläsi jankuttava ja sättivä hahmo, joka moittii tekemisiäsi jatkuvasti? Taas teit väärin ja taas sorruit ja olet huono ja tyhmä ja laiska ja läski ja vaikka mitä. Ja tästä kaikesta se muistuttaa sinua juuri sillä ärsytävimällä mahdolisella äänensävyllä.

Lopeta sättiminen. Heitä se hahmo huitsin nevadaan siitä mollaamasta. Pyydä keholtasi anteeksi, jos olet sitä haukkunut ja arvostellut. Puhu itsellesi ainoastaan ystävällisellä äänensävyllä, silloinkin kun kehotat itseäsi tekemään jotain. Kuvittele sisäiselle puheellesi vaikka jonkin lempinäyttelijäsi ääni, jos muu ei auta pääsemään sättivästä kotkottajasta eroon. Kerro sille paksuimmallekin vatsamakkaralle, sitkeimmälle allille ja sille särkevälle ranteelle tai selälle, että olet pahoillasi, ja haluat tehdä yhteistyötä tästä eteenpäin. Usko pois, kehosi ei halua olla lihava tai sairas yhtään sen enempää kuin mielesi. Se on yhtälailla olosuhteiden uhri ja sinun täytyy osoittaa se kertomalla, että ymmärrät että tilanteessa on nyt turha ketään tai mitään syytellä. Nyt täytyy alkaa toimimaan. Yhteistyössä ja hyvässä hengessä. Sinä tarjoat kehollesi runsaasti ravinteita ja tarpeeksi energiaa, joten kehosi lakkaa tuottamasta kiputuntemuksia tai turhia stressihormoneja, jotka saavat suunnilleen sen salaatinlehdenkin hyppäämään jenkkakahvantäytteeksi.

Jos sinulla on edelleen olo, että vahinko on jo tapahtunut eikä millään ole enää mitään väliä. Niin mietippä seuraavanlaista tilannetta. Olet ollut lomareissulla ja kotiin palatessasi huomaat, että ikkuna on jäänyt lähtiessäsi auki. Ulkona on tietysti ollut koko viikon pakkasta ja nyt sitten asunnossasi on kylmä kuin kaktuksella umpihangessa. Jätätkö ikkunan auki, sillä mitä väliä? Vahinkohan ehti jo tapahtua! Vai laitatko sen kiinni heti kun mahdollista ja alat lämmittää asuntoasi? Niin. Rakastan vertauksia ja tämä on yksi lempisitaateistani, vaikken sen alkuperää tiedä. Pistää ajattelemaan vai mitä? Eiköhän nyt suljeta ne auki unohtuneet ikkunat.

Image by StockSnap on Pixabay

Ps. Ketogeeniseen ruokavalioon on aivan mieletön valmennus, jossa on facebookin ehkäpä kannustavin ja hyvähenkisin tukiryhmä. Olen ollut myös itse mukana jo keväästä 2018. Liittymisen jälkeen jäsenyys on elinikäinen, eli yhdellä kertamaksulla pääset palaamaan kaikkiin materiaaleihin aina halutessasi. Jos haluat tutustua valmennukseen, voit tehdä sen riskittä, rahat takaisin 14pv takuulla. Mikäli lähdet mukaan juuri tämän linkkini kautta, saat valmennuksen halvimpaan mahdolliseen hintaan ja lupaan auttaa sinua ketotaipaleellasi, mitä se mukanaan tuokaan. Kirsin kanssa ketoosiin.

Miten sovittaa alkoholi ja ketogeeninen ruokavalio yhteen?

Ruokavalion, jonka on tarkoitus olla elämäntapa, on hyvä joustaa elämäntilanteiden mukaan. Muuten sitä olisikin hankalampi noudattaa.

Ketoillessa on ihan mahdollista myös silloin tällöin juhlia kera alkoholin. Muutamia asioita täytyy kuitenkin ottaa huomioon ja on myös hyvä ymmärtää mitä alkoholi tekee elimistölle ja elimistössä, ennen kuin päättää kuinka usein ja missä tilanteissa sitä juuri itse haluaa käyttää. Päätinkin siis kirjoittaa pienen alkoholitietopaketin, minkä ei ole tarkoitus säikytellä, mutta toivottavasti se auttaa tiedostamaan terveyteen liittyviä asioita, joita alkoholin käyttöön liittyy.

Kohtuukäyttäjälle alkoholista tuleva energia on aina ylimääräistä energiaa, joka varastoidaan rasvana ja joka syrjäyttää muut energianlähteet, kuten rasvan ja hiilihydraatin. Mikäli laihdutat ja juot alkoholia, joudut sanomaan heipat rasvanpoltolle niin pitkäksi aikaa kun alkoholia on elimistössäsi. Kudoksissa siis käytetään alkoholin aineenvaihduntatuotetta, asetaattia, ensisijaisena energianlähteenä ja alkoholin voi laskea sisältävän energiaa n. 7kcal per gramma.

Alkoholi häiritsee muuta aineenvaihduntaa ja ravintoaineiden varastointia. Keho suhtautuu alkoholiin kuten myrkkyyn ja käy sen kimppuun kaikin voimin, poistaakseen sen elimistöstä. Kaikki muu jää toissijaiseksi. Kohtuukäyttäjällä alkoholidehydrogenaasi muuttaa alkoholin mahalaukussa ja maksassa asetaldehydiksi (ja sitten asetaatiksi, sekä asetyylikoentsyymi A:ksi), mutta alkoholimäärän lisääntyessä elimistö joutuu ottamaan käyttöön apukeinoja, kuten entsyymi CYP2E1:n, että saisi kaiken alkoholin hapetettua. CYP2E1-entsyymin aktivoituminen tuottaa happiradikaaleja, sitä kautta vahingoittaen maksan solukalvoja ja proteiineja. Ei ole siis viisasta vetää perseitä olalle tai käyttää alkoholia alvariinsa muutenkaan. Entsyymeissä voi olla geneettisiä eroja ihmisten välillä, mikä selittää miksi jotkut ovat herkempiä alkoholille kuin toiset. Ruoka hidastaa alkoholin imeytymistä jokaisella, joten on aina viisasta huolehtia, ettei juo alkoholia tyhjään vatsaan.

Asetaldehydi on karsinogeeni, eli syöpää tutkitusti aiheuttava aine. Se lisää kehon hiljaista tulehdusta, vahingoittaa vatsan limakalvoja ja suolistoa, ehkäisee solujen energiatehtaiden, eli mitokondrioiden energiantuotantoa, mikä edistää maksan rasvoittumista. Asetaldehydi lisää myös muiden syöpää aiheuttavien aineiden vaarallisuutta, mikäli niitä hankkii elimistöönsä samaan aikaan alkoholin kanssa. Oletko ns. viihdetupruttelija? Tämänkin kannattavuutta kannattaa miettiä kahteen kertaan.

Mitäs muuta haittaa Alkon tuotteista meille sitten on? Alkoholin kohtuukäyttö lähinnä lisää rasvojen varastoitumista kehoon. Mutta liiallinen alkoholituotteilla lutraaminen johtaa yleensä aliravitsemukseen, sillä alkoholin hapettamisessa on elimistöllä kova homma, siihen kuluu sekä energiaa, että runsaasti ravintoaineita, esimerkiksi sinkkiä. Alkoholi on liuotin ja tämän vuoksi esim solukalvojen toiminta ja viskositeetti häiriintyy, joka voi johtaa maksasolujen vaurioihin. Alkoholi myös heikentää rasvaliukoisten vitamiinien imeytymistä, se huuhtelee A-vitamiinia elimistöstä nopeammin kun sen kuuluisi kulua muuten, joka saattaa johtaa esimerkiksi hämäräsokeuteen. Ja jopa säännöllisesti, mutta kohtuudella alkoholia käyttävälle, saattaa muodostua puutoksia mm. B1, B6, folaatti, magnesium, sinkki.. -Nyt joku vitsikäs huomauttaa, että bissestä saa B1 vitamiinia :D Joo, niin saa. Ei tarvitse juoda kuin 25 litraa bisseä päivän B1 tarpeen kattaakseen. En usko monenkaan tuohon pystyvän, eikä olut kuulu ketoiluun muutenkaan ;D

Runsas alkoholimäärä vähentää glukoosin muodostusta kehossa, mikä saattaa johtaa hypoglykemiaan, eli liian alhaiseen verensokeriin. Tämä ei yleensä ole kohtuukäyttäjän ongelma. Paitsi, jos kehon glykogeenivarastot sattuvat olemaan kohtalaisen tyhjinä, eli on esimerkiksi juuri liikuttu hiki päässä (tämä voi tarkoittaa salitreeniä tai vaikkapa reippaita kotihommia), tai ollaan vähähiilarisella ruokavaliolla, eli vaikkapas KETOillaan! Silloin glykogeenivarastot ovat merkittävän tyhjät ja alkoholia nautiskelevalla saattaakin olla yllättävä riski turhan mataliin verensokereihin ja sen aiheutamiin seurauksiin.

Sitten on rasvamaksa. Suomessa maksasairauksiin heittää henkensä 1200-1300 kansalaista vuositasolla. Rasvamaksasta maksan ongelmat yleensä alkavat. Alkoholi on vain yksi syy maksan rasvoittumiseen, "ei alkoholiperäistä rasvamaksaa" esiintyy meillä länkkäreillä enenevästi, jopa lapsilla, ja taustalla häärii metabolinen oireyhtymä (keskivartalolihavuus), insuliiniresistenssi, liikalihavuus yleisesti, sekä tyypin 2 diabetes. Tässä vaiheessa tila on kuitenkin palautuva ja voit vaikuttaa siihen muuttamalla elintapoja. Lopeta tissuttelu, puhumattakaan kännääminen. Muuta ruokavaliotasi, aloita ketogeeninen ruokavalio. Kunhan teet päätöksen ja pysyt johdonmukaisena, niin sisäelinten ympäriltä rasva lähtee etujoukoissa. Saatat siis parantaa edellä olevat sairaudet tai niiden esiasteet ja huomattavasti elämänlaatuasi, jo hyvinkin lyhyessä ajassa!

Mistä sitten tietää onko rasvamaksa? Siihen viittavia verikokeita voit pyytää lääkäriltä. Mutta jos olet ylipainoinen, sinulla on myös rasvoittunut maksa, se kuinka paljon, riippuu siitä kuinka lihava olet ja onhan asiassa toki muutama muukin muuttuja. Pääpointti on, että lihavalla on myös lihava maksa, siltä ei oikein voi välttyä. Sitä pahemmin, mitä enemmän vararavinto on kerääntynyt vyötärönseudulle. Jos käytät runsaasti alkoholia, sinulla on ainakin hyvin todennäköisesti rasvamaksa. Maksa ei tunne kipua, mutta saatat silti tuntea kipua oikealla ylävatsalla, sidekudosten venyessä, minkä maksa aiheuttaa kasvaessaan. Normaalisti 1,5kg maksanröllikkä saattaa lihoa rasvoittuessaan 5kg:n mörökölliksi. Sidekudokset paukkuu ja tämän saattaa todellakin tuntea kipuiluna. Toivottavasti et ole päästänyt omaa tilannettasi niin pahaksi. Jos olet, ei mitään peruuttamatonta ole välttämättä vielä tapahtunut, voit pitää itseäsi onnekkaana, sillä sinulla on edelleen mahdollisuus muuttaa elämäsi suunta.

Kun maksasoluja tuhoutuu, ei maksa enää saa hoidettua kaikkia sille kuuluvia hommeleita. Yhtenä myrkynpoisto, joten saattaa alkaa esiintyä myös aivotoiminnan häiriötiloja. Rauhattomuutta, keskittymisvaikeuksia ja sen sellaista. B6 ja foolihapon puutoksen kautta, sekä mahdollisen mahalaukun limakalvo- tai suolisto-ongelmien vuoksi, saattaa muodostua B12-vaje, joka voi aiheuttaa monen muun oireen lisäksi myös peruuttamatonta vahinkoa, mm. erilaisia muistisairauksia. Maksan kyky toimia on rajallinen ja vaikka se tiettyyn pisteeseen saakka voi uudistua, saattaa myös siihen pysyviä vaurioita muodostua. Jos ruokavalio on heikkolaatuinen, lisää jo alkoholin kohtuukäyttö erilaisia puutostiloja elimistössä.

Ketoillessa pääosin vältellään alkoholia. Kohtuus kaikessa, mikä ei ole henkilökohtaisesti ongelma, on kuitenkin osa elämää. Myös ketoilla voi monella tapaa. Mikäli oma valintasi on syödä enemmän "Dirty Keto" -tyyppisesti, mässäillen pekonilla, munilla ja kermalla, ei alkoholin kanssa kannattaisi lutrata sitäkään vähää kuin muuten. (Koska heikkolaatuinen ruokavalio, josta juuri yllä mainitsin.)

Jos kuitenkin panostat ruokavaliossasi runsaisiin ravinteisiin ja alkoholi on sinulle "turvallinen aikuisten karkki" -kuten eräs ystäväni asian ilmaisi, eli ei ainakaan riippuvuutta aiheuttava ongelma, ja otat alkoholin tuomat haasteet huomioon yhdistettynä ketogeeniseen ruokavalioon, niin voit käyttää alkoholia halutessasi osana elämäsi juhlahetkiä suht huoletta. Määrä tekee myrkyn kuten edeltä kävi ilmi, mutta päivittäinen pienikin alkoholiannos on lähinnä terveyden tuhlaamista, se haittaa merkittävästi myös palautumista, vaikka saattaa luoda harhan rentoutuneemmasta olotilasta.

Mitä sitten tulisi osata ottaa huomioon, jos kaikesta huolimatta ketoillessa haluaa alkoholia nautiskella? Ihan ensimmäisenä se, että riippumatta entisestä alkoholin sietokyvystäsi, saatat huomata ketoosissa olevasi huomattavassa humalassa jo varsin pienestä määrästä alkoholia. Tiedossa saattaa siis olla viininhörppimisen lomassa kaikenlaista epäkorrektista käyttäytymisestä, noloihin tilanteisiin ja huonovointisuuteen. Monilla myös ketoosissa tissutellessa tulee tympeä ja väsähtänyt fiilis, ei välttämättä edes maistu.

Kokemuksella voin kertoa, että joillekin kuitenkin maistuu, jos seura, tilaisuus ja fiilis sattuvat kohdilleen. Miten sitten välttää kaikenlaiset örvelöt? Avainasemassa on tehdä valinta. Rasvanpoltosta joudut luopumaan, siinä kohtaa ei ole vaihtoehtoa. Mikäli siis laihdutat, luovut tästä siksi ajaksi kun olet alkoholin vaikutuksen alaisena. Valinnalla tarkoitan sitä, että kroppaasi avittaaksesi kannattaa myös harkita luopuvansa ketoosista, voit suhtautua tähän tuon tulevan turmiollisen illan hintana. Hiilaritankkaus ennen juomista, antaa kropallesi paljon työkaluja kirjaimellisesti selvitä tilanteesta. Tämä ei tarkoita pussia irtokarkkeja tai jotain muuta yhtä hömelöä, vaan hyvistä lähteistä tehtyä harkittua hiilaritankkausta. Syö vaikka kaurapuuroa, aterialla riisiä tai perunaa ja nautiskele muutama hedelmä. Huolehdi nesteen ja elektrolyyttien tankkaamisesta jo aamusta alkaen ja jatka veden juomista alkoholin ohella aina siihen saakka, kun pääsi tyynyyn painat. Ja heti herättyäsi, huuhtele elimistöäsi vedellä ja suoloilla. Sekä ketoosi, että humala ovat diureettisia tiloja. Nesteytys, nesteytys, nesteytys. Ja. Varoituksen sana, ketokrapula saattaa olla ihan yhtä kamala kuin varomaton ketohumala, mutta asianmukaisella hiilaritankkauksella ja nesteytyksellä olet jo puoliksi voitolla tässäkin asiassa!

Mitäs sitten valitaan sieltä Alkon tarjonnasta tai baaritiskiltä? Ketoilija valitsee alkoholin, joka on vähähiilarinen ilman makeutusaineita. Kuivat kuoharit, kuiva valkkari tai punkku, konjakki, vodka, gini, tai "muut kirkkaat", ovat käytännössä vaihtoehtojasi. Toki viinan myös lantraat ketokelpoisesti, eli vedellä, vichyllä tai soodalla. Ja jos valintasi on se konjakki, tai vaikkapa tequila, muistuta itseäsi vielä tarkemmin ja etukäteen siitä, ettei toleranssisi viinaksien siedossa ole entisellään.

Kuivatkin siiderit sisältävät melkoisen määrän sokeria, niiden lisäksi oluet ja lonkerot on hylättävä kaupan hyllyyn. Viineissä jäännössokeri kertoo ketokelpoisuuden, jos viinissä on vaikkapa 3g jäännössokeria litrassa, on se varsin ok vaihtoehto. Alkossa on yleensä jäännössokerin määrä ilmoitettu tuotteen tiedoissa ja myyjät toki auttavat tarvittaessa viinin valinnassa. Mitä puhtaammin olet viimeaikoina syönyt, sitä todennäköisemmin kannattaa myös valita luomuviini. Ketokrapulaasi saattaa vaikuttaa yllättävät valinnat ;) eikä rypäleviljelmien torjunta-aineista ole kehollesi ainakaan hyötyä. Keholle lempeimpiä ovat tietenkin miedot kuivat viinit. Kokemus tuo tässäkin varmuutta. Muista huolehtia syömisistä ja jos aiot juoda vain vähän viiniä, ei ketoosia toki tarvitse katkaista hiilaritankkauksilla, mutta on hyvä syödä sekä ennen juomista kunnolla ruokaa, että viiniä siemaillessa jotain ketokelpoista, vaikkapa juustoja tms. -elektrolyyttejä ja vettä unohtamatta, tai sitä karua tosiasiaa, että pieni alkoholiannos saattaa jopa nostaa veren ketoaineiden määrää, mutta rasvanpolton se pysäyttää. Aina.

Kaksi todella tärkeää huomioon otettavaa seikkaa. Anna kehosi rasva-adaptoitua rauhassa. Älä siis nauti alkoholia, jos suinkin mahdollista, ensimmäisiin 4-6vko ketoilun aloittamisesta. Ja missään nimessä ikinä ei pidä juoda alkoholia paaston aikana tai heti paaston jälkeen. Tämä saattaisi johtaa kehosi todella vaaralliseen myrkytystilaan, alkoholiketoasidoosiin.

Tässäpä tämmönen tietopläjäys, josta toivon olevan hyötyä jos haluat juhlia alkoholin kera ketomatkallasi. Ei muuta kun kippis ja kulaus!

Photo by Ray Piedra from Pexels

Ps. Ketogeeniseen ruokavalioon on aivan mieletön valmennus, jossa olen ollut myös itse mukana jo keväästä 2018. Jos haluat tutustua valmennukseen, voit tehdä sen riskittä, rahat takaisin 14pv takuulla. Mikäli lähdet mukaan juuri tämän linkkini kautta, saat valmennuksen halvimpaan mahdolliseen hintaan ja lupaan auttaa sinua ketotaipaleellasi, mitä se mukanaan tuokaan. Kirsin kanssa ketoosiin.