Villiä parsapiirasta (resepti) ja koronadiagnooseja

Kuten ehkä varsinkin instaseuraajani tietävät, meidän taloudessa on ollut ristinä "long covid" eli kroonistunut koronan pitkä muoto, jo viime keväästä (2020). Vuosipäivä tuli ja meni, eipä ollut juhlinnan aihetta. Meitä ei silloin maalis-huhtikuussa testattu, kuten ei muitakaan kotona alkuvuodesta 2020 koronaa tai muuta flunssaa lievästi sairastavia. Oma "koronani" oli lievästi vuotava nenä ja muutaman päivän outo ihottuma kasvoissa. Erittäin lievä siis. En pitänyt siinä vaiheessa koronana, kun vielä THL:kin tiedotti silloin, ettei nuha ole koronan oire. Jälkitauti alkoi kuitenkin n. 7vko päästä, eli huhtikuun loppupuolella ja sen kanssa on sitten suurimmalti osin saikutettu nyt jo vuoden päivät!

Positiivisen testituloksen puute on aiheuttanut päänvaivaa, mm kun uudelle lääkärille täytyy yrittää vartin vastaanotolla selittää koko vuoden tapahtumat, saadakseen hoitoa oikealta pohjalta. Ja kun hoitoa saa vaan oireen mukaisesti, niin lääkärit on tyypillisen kirjavan pitkän koronan oirekartan takia, vaihtuneet tuhkatiheään. Milloin olen ollut sydänsairaalan asiakas, milloin ihopolin ja aina uudelleen pitää selittää, ettei ole ainoasta päällä olevasta oireesta kyse.

Long covid ei onneksi ole mikään outo ilmiö enää maailmalla ja sitä on aika paljon jo tutkittu. Ainakin kun ajatellaan, ettei koko covid-19 vielä kauaa ole globaalisti ehtinyt pitkin maita ja mantuja retostella. Toki kysymyksiä on edelleen enemmän kun vastauksia. Se tähän mennessä tiedetään, että vähintään 10% saa koronatartuntansa kaupanpäälle tämän pitkän version, myös oireettomista tartunnan saaneista, ja pitkästä versiosta aletaan puhua, kun oireita on edelleen 12 viikon päästä varsinaisesta akuutista vaiheesta. Surullisen monilla on tämän kanssa mennyt jo vuoden päivät. Vaikka tilastot aiheesta puuttuu, niin vertaistukiryhmissä huomaa, että "longhaulereita" on paljon ja enenevissä määrin.

Pitkästä koronasta on tulossa siis seuraava iso kansansairaus ja kuten veikkasin jo kuukausia sitten, lasku tulee olemaan yhteiskunnalle kova. Niin yleinen tämä vitsaus on, että suomessakin on määritelty diagnoosikoodi pitkälle koronalle. Ja nyt tekee mieli sitten jo juhlia, sillä minullekin se nyt vihdoin kirjattiin omakantaan, joten kellekään ei tarvi enää selitellä! Sain siis jälkikäteen sekä oireiden perusteella tehdyn koronadiagnoosin, että diagnoosin "long covidista". Laitan loppuun muutamia linkkejä, josta voit hakea tietoa ja apua, mikäli olet tilanteessa jossa epäilet itselläsi pitkittynytttä koronan muotoa.

No sitten siihen villiin piiraaseen :D Absurdiahan se on uutta diagnoosiaan juhlia! Mutta helpotti henkisesti niin paljon, että teki heti mieli jotain herkkua kehitellä. Aamufiilikset, joten suolaiseen herkutteluun mieliteko veti. Nähdyksi, kuulluksi ja tunnustetuksi tuleminen on hirmuisen tärkeää. Ja kun vielä tajusin, etten joudu seuraavalle lääkärille koko koronatarinaani aasta ööhön selittämään, niin kyllä nousi fiilis kertaheitolla kokkailu ja kehittely -tasolle, heh! Jääkaapin inventaario, pientä inspiraatiota ketoryhmistä ja pikkuisen villi, gluteeniton ja viljaton parsapiirakka tulille!

Valmistin ensin kuusenkerkkäpeston, löydät ohjeen TÄSTÄ linkistä. 

Ohjeesta tulee n 2-2,5 kertainen määrä piirakkaan tarvittavaa pestoa. Kerkkien keräämisen aika, riippuen millä korkeudella suomea asuu, on touko-kesäkuussa. Kuusenkerkkä on siis kuusen vuosikasvu, se vaaleanvihreä pehmeä neulastupsukka. Keräämiseen tarvitsee maanomistajan luvan, mutta ne ovat osa maistuvaa ja ravitsevaa luonnon aarreaittaa, joten niitä kannattaa kerätä pakkaseen talvenkin varalle. Oman pestoni valmistin siis tällä kertaa pakastetuista kuusenkerkistä, mutta mikäli niitä, tai nokkosensiemeniä, ei satu olemaan ja piirakkaa tekee mieli, voinee kokeilla valmiita kaupan pestoja tähän reseptiin. Nokkosen siementä saa ostettua ainakin Yrttipajalta ja olen nähnyt mm Lapin Marian villipestoja tavallisissa ruokakaupoissa. Ne saattaisivat käydä reseptiin, ja miksei ihan perinteinenkin pesto.

Kirsin KETO Villi Parsapiirakka

Pohja:

225g punaleima emmentalraaste

150g pehmeä ja täyteläinen (2,3%) maitorahka

2 isohkoa munaa

1,5dl pofiber

0,5tl ruusu- tai vuorisuolaa

Sekoita taikinaksi ja levitä leivinpaperille pellille käsin taputellen haluamaasi muotoon. Taputtele pohjasta n. 0,5cm paksu ja muotoile  n.1,5-2cm korkeat reunat täytettä varten.

Täyte:

1dl Kirsin KETO Kerkkäpestoa (linkki ylempänä)

400g Philadelphia tuorejuusto maustamaton

n.200g vihreää tuoretta tankoparsaa

Sormisuolaa

Rosepippuria

Styrian kurpitsansiemeniä

Vuohenputken nuoria lehtiä tai muuta kauden villivihannesta (esim Rentunruusun, eli Horsman lehdet käy hyvin tällaiseen koristeluun)

Reunan voiteluun muna ja n. 1rkl seesaminsiemeniä.

Sekoita pesto ja philadelphia ja levitä piiraan pohjalle. 

Huuhdo parsat ja napsauta katkaisemalla tyvi biojätteeseen. Parsa napsahtaa poikki oikeasta kohtaa. (Vihreitä tuoreparsoja ei kuulu kuoria, joten älä kuori :) ) Asettele pinnalle parsaa, vuohenputkea, tai muuta kauden villiä ja kurpitsansiemeniä yms haluamaasi malliin. Jos paksuja parsoja niin ne kannattaa halkaista, ohuet kypsyy kokonaisinakin kyllä. Ripottele koko komeudelle sormisuolaa sopivasti (ota huomioon käyttämäsi peston suolaisuus, mutta parsojen suolattomuus) ja rosepippuria lisäksi väriksi. Voitele taikinareuna ja ripottele sille seesaminsiementä.

Uunissa 200'c kiertoilmalla suunnilleen keskellä 20min, tai oman uunin mukaan, kunnes taikina on kypsä. Kantikkaan piiraan voi jakaa varmaan pienempiinkin annoksiin, meillä tästä sydämestä tuli 7 sopivaa palaa.

Makrot Kirsin KETO Kerkkäpestolla tehtynä per 100g:

HH 2,3g, Prot 10,4g ja Rasva 19,9g

Löydät piirakan Sulamosta TÄSTÄ.

Parsapiirakasta takaisin pitkään koronaan. Tässä ne lupaamani linkit, joista tietoa voi vaikka tulostaa lääkärille, mikäli oma lääkäri on asiasta aivan ulalla. Kukaan ei vielä tiedä mitä pitkä korona voi tuoda tullessaan. Itse koin tässä vaiheessa diagnoosin tärkeäksi, kun positiivinen testi jäi puuttumaan, kunnallisesti ei vasta-ainetestejä tehdä ja käsittääkseni tämä virus voi haitata elämää ja elimistöä vielä vuosienkin päästä. Nyt tiedot, oireet jne ovat omakannassa terveydenhuollon saatavilla, eikä minun tarvitse enää lähteä lääkäriin koronaelämänkerta Post It -lappusille kirjoitettuna :D

Anatomian professori Seppo Parkkilan katsausartikkeli Duodecim Yleistä hyvää asiaa luotettavalta taholta.

Useiden kirjoittajien katsausartikkeli Lääkärilehti.fi Tämä sisältää paljon tärkeitä pointteja! Kirjoittajat todellakin asiantuntijoita. Lääkäriin tuloste mukaan, kumman harva lääkäri tuntuu lääkärilehteä lukevan ;)

(Kirjoittajat:

MARI KANERVA

LT, dosentti, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri, osastonylilääkäri

HUS Tulehduskeskus, infektiosairauksien linja

TIINA SAIRANEN

LT, dosentti, neurologian erikoislääkäri, ylilääkäri

HUS Neurokeskus, neurologian linja

PAULA KAUPPI

LT, dosentti, keuhkosairauksien ja allergologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri

HUS Sydän- ja keuhkokeskus, keuhkosairauksien linja

HELENA LIIRA

LT, dosentti, yleislääketieteen erikoislääkäri, ylilääkäri

HUS Perusterveydenhuollon yksikkö)

Sanna Ukkola Live: 

Haastateltava Risto O. Roine, Neurologian emeritusprofessori Turun Yliopisto, Suomen Aivot ry puheenjohtaja. Haastattelu kirjoitettu luettavaan muotoon ja lopussa linkki tallennettuun haastatteluun. Lämmin katselusuositus! Apuakoronaan.fi sivustolla paljon muutakin mielenkiintoista.

Tukiryhmä potilaille Facebookissa ja mahdollisesti myöhemmin potilasjärjestö longhaulereille täällä. Ainoastaan tilanteesta itse kärsivien hienotunteinen ja luottamuksellinen ryhmä. Asiantuntevat ylläpitäjät.

Yleinen Facebookryhmä sekä koronaa sairastaville, perheenjäsenille yms. täällä. Paljon kokemusta ja paljon tietoa.

Mittaustuloksia

Lupasin terveysdataa verikokeissa käytyäni! Tässäpä sitä nyt sitten tulee.

Omasta terveyshistoriastani olen kirjoittanut aiemmissa teksteissä. Sen verran tähän tiivistän, että taulukossa 1, sarake "ruokaremontin jälkeen", tarkoittaa sitä aikaa, kun olin alkanut tavoitella kulutuksen mukaisia kaloreita ja putsannut ruokavaliosta "15% ruoanlaittokermat ja violat", sun muut kevyttuotteet pois. Kolesterolien suhteen tilanne oli aiemmin pahempi, mutta näitä tietoja ei ikävä kyllä ollut omakannassa näkyvissä. 2015 sain kuitenkin kommentin, että kolesterolit laskeneet, hyvä :D Joten lääkitystä ei katsottu aiheelliseksi. Kookosöljyä olin alkanut käyttää paistamiseen ja leivoin raakaleipomuksia. Valkoista sokeria en enää käyttänyt kuin aivan satunnaisesti.

Saman taulukon "2017 hevipainotteisella" -sarake, tarkoittaa aikaa jona yritin säästöliekkiä edelleen purkaa ja olin siirtynyt syömään kasvispainotteisesti, mutta sekasyöjänä. Hikiliikuntaa 3-5h viikossa, lähinnä kehonpainotreeniä. Aamut alkoivat smoothieilla jne. Kuvioihin olin ottanut myös satunnaiset rasvakahvit.

Ensimmäiset KETO-verikokeet, otin n. 5kk ketogeenisellä oltuani. Rasvan osuus ruokavaliostani on 75% ja siitä ehkäpä puolet on nk. "kovia rasvoja", mikäli virallista linjaa rasvojen jaossa noudattaa. Rypsit ja rapsit eivät kuitenkaan ruokavaliooni kuulu. Laitan loppuun pari linkkiä videoihin, joissa käy ilmi miksi. "Pehmeisiin rasvoihin" kuuluu mm. oliiviöljy, rasvaiset kalat, avocado-öljy jne.

Joskus ehkä 8kk ketoilun paikkeilla, nostin hh-määrän 30-35 grammaan päivässä. Tämä näkyy odotusteni mukaisesti triglyseridiarvon nousuna. LDL-kolesteroli, eli ns. "huono"kolesteroli, on silti laskusuunnassa. Kaiken kaikkiaan tällä rasvaisella ruokavaliollani, jota viimeiseen mittaukseen mennessä oli jatkunut n.11kk, on siis arvot pelkästään parantuneet.

Ketoilun sanotaan myös olevan vaarallista maksalle ja munuaisille ja kropankin se kuuleman mukaan tulehduttaa. Tämän vuoksi ne halusin mittauttaa, niin ennen ketoilua kun sen aikana.

On se varmaan viralliseen linjaan luottavalle kamalaa katsoa vierestä, kun lykkään kahviini ihka aitoja tyydyttyneitä rasvoja (ghee + MCT) lusikkakaupalla. Nappaan myös tuon tuosta kämmeneltä suolakiteitä, kaliumia ja magnesiumia vedän moninkertaista määrää purkin kyljen suositukseen verrattuna. Hurjaa touhua! Mutta mitä kertovat verikokeet? Ja varsinkin oma olo? Olen sitä mieltä, että kroppa toimii paremmin kuin aikoihin. Eikä vedä suonta, tai muuten kramppaile, mikä aiemmin toisinaan saattoi kivuliaasti keskeyttää treenit, tai liikunnallisen päivän jälkeen yöunet. Ja verikokeet kertovat oman osansa totuutta, niitä ei pysty kukaan kiistämään.

Syön myös eläinperäisiä tuotteita, lihaa suunnilleen kuten ennenkin, munia hieman enemmän ja rasvoja huomattavasti enemmän. Nehän lisäävät kehossa hiljaista tulehdusta, eikö niin? Tai näin meille ainakin jankataan. No, oli miten oli, syön myös reilusti kasviksia, en kuitenkaan varmaan puoltakaan siitä, mitä hevipainotteisella ruokavaliollani (jolla hh oli n.250g vaikken useinkaan syönyt leipää). Eläinperäisen rasvan kulutukseni on takuulla vähintään puolella noussut, muiden rasvojen ohella. Mutta mitä on käynyt tälle kytevälle hiljaiselle tulehdukselle elimistössäni? Onko se nyt ennustetusti roihahtanut liekkeihin elintasosairauksia minulle lietsoen? Olin niin hienosti sen saanut pieneen lukemaan (2) hevipainotteisesti syöden. Nytkö menin ja pilasin koko jutun rasvoilla lotraamalla? No ei siinä ihan niin ole päässyt käymään. Herkän CRP:n arvo oli pienin minulta toistaiseksi koskaan mitattu. Myöskin maksani ja munuaiseni vaikuttavat tyytyväisiltä. Pienenä lisähuomautuksena, minulla on edelleen ylipainoa 5-6kg ja jo yksinään tämän pitäisi lisätä kehon hiljaista tulehdusta.

Laitan tekstin loppuun linkit lisätietoihin, voit lisätä ymmärrystäsi niiden avulla, mikäli näiden verikokeiden nimet eivät ole sinulle tuttuja. En kuitenkaan varauksetta uskoisi ihan kaikkeen materiaaliin linkeissä. Itse olen elävä esimerkki, etteivät tyydyttyneet rasvat ole aina kaiken "kamaluuden" takana, kuten monessa kohtaa viitataan asian olevan ;) Kokonaisuus ratkaisee!

D-vitamiina olen syönyt purkista vuosikausia, kesällä vähemmän, talvella enemmän. Usein talvella on myös lennetty tankkaamaan aurinkoa iholle. Jostain syystä myös D-vitamiini imeytyy nyt paremmin, johtuisiko sen rasvaliukoisuudesta(?). "Ennen ketoa" -lukema mitattiin melko pian etelänreissun jälkeen, mutta tätä uusinta mittausta ennen ihoni on nähnyt aurinkoa viimeksi viime kesänä. Toivottavasti sama tilanne koskee muitakin rasvaliukoisia vitamiineja :) Muita en tällä kertaa mittauttanut, kun en puutoksia epäile. D-vitamiini epäilytti, kun tämä talvi on nyt pelkän ravintolisän varassa menty, mutta hyvältä näyttää senkin puolesta. Ravintolisinä nautituilla elektrolyyteillä en ole munuaisiani saanut rasitustilaan, sen enempää, kun että hätyyttelisin viitearvojen ylärajoja pitoisuuksissa.

Tältä näyttää siis verikokeiden perusteella. Kävin myös Inbodymittauksessa, 09/2018 5kk ketogeeniselle siirtymisen jälkeen ja nyt 6kk myöhemmin uudelleen. Molemmat mittaukset siis otettu ketoosissa. Mitä tapahtuu kropassa kehonkoostumukselle, kun annosteni volyymi tulee vihreistä kasviksista, mutta energia 75%:sti rasvasta? En tietenkään voi puhua kuin omasta puolestani, mutta tunnen nykyään paljon ihmisiä, joiden tulokset ovat samankaltaisia. En siis varsinaisesti laihduta, vaikka painoa putosi kilotolkulla jo ensimmäisten 5kk aikana. Pyrin syömään kulutuksen mukaan tai lähelle sitä. Jos liikun enemmän kuin arkiaktiivisuuteeni olen mukaan laskenut, syön sitä vastaavasti enemmän. Kuten aiemmista teksteistäni käy ilmi, en edellisillä ruokavalioilla laihtunut rankallakaan kalorivajeella. Nyt siis kiloja sulaa kuin huomaamatta.

Kertaalleen omat lihakseni säästöliekillä kannibalisoineena, halusin varmistaa, ettei lipettiin lähtenyt massa ole lihasta. Lisäksi perusaineenvaihdunnan tason haluan vähintään säilyttää, mielummin parantaa. Säästöliekillä hidastin perusaineenvaihduntaani aikalailla, sen ei saa nykyisestä ainakaan huonontua. Siksi siis menin syyskuussa Inbodyyn ja nyt 6kk myöhemmin hakemaan vertailevan tuloksen. Tarkoituksenani on jatkossakin mittauttaa kehonkoostumukseni pari kertaa vuodessa.

Syyskuun ja maaliskuun välillä on perusaineenvaihduntani muuttunut kokonaisen yhden kilokalorin verran parempaan suuntaan. Ei siis ole hurraamista, muttei syytä myöskään huolestua, nimittäin painoa on kuitenkin karannut johonkin 3,6kg. Kehonkoostumusmittaus tietenkin kertoo mistä kehon paino koostuu ja lihasmassaa on lähtenyt vain 0,1kg. JES! Vaivalla takaisin hankkimani lihakset ovat siis edelleen tallella! Tämä 100g:n lihasmassan menetys, voi johtua jo siitä, että reippaat fillarilenkit ovat vaihtuneet vuodenajan mukana rauhallisemmaksi kävelylenkkeilyksi. Tai vaikka siitä, ettei minkään valtakunnan liikunta napostellut vuodenvaihteessa kolmeen viikkoon! Odotin tuolloin koko ajan flunssaa saapuvaksi, mutta jäi lopulta lorvikatarin piikkiin moinen liikuntatauko.

Rasva on sulanut tasaisesti ympäri kroppaa, niin Inbodyn mukaan, kuin perinteisesti nauhalla mitaten. Molempien Inbodymittausten nestetasapainot, kehon vesi yms ovat tismalleen samat. Eli melko luotettavasti voi ajatella mittausten välillä ketoilun sulattaneen kropastani 3,5kg puhdasta laardia. Mittaustulokset kertovat lisäksi, että luun mineraalimassa olisi lisääntynyt 120g. Siinä tapauksessa rasvaa on lähtenyt vielä tuon verran enemmän. Ei harmita kyllä pätkän vertaa :D Ja kertakaikkiaan, olo on kaikkea muuta, kun että olisi jollakin "kuurilla".

Ketoilusta on muodostumassa elämäntapani.

Voikuva: Pixabay user Rodeopix 

Olli Posti ja Teemu Arina keskustelevat rasvoista.

Katsomisen arvoinen keskustelu, joka aiheuttaa monenlaista mietittävää, myös Ollin ja Markku Tuoriniemen välillä. Hieman hälyinen tausta, mutta kannattaa kuunnella silti.

Verikokeiden selityksiä:

HDL

LDL

Triglyseridit

P-Afos

P-Alat

Pt-GFRe

S-CRP-Herkkä

Inbodymittaukset


Ketogeeniseen ruokavalioon on aivan mieletön valmennus, jossa on facebookin ehkäpä kannustavin ja hyvähenkisin tukiryhmä. Olen ollut myös itse mukana jo keväästä 2018. Liittymisen jälkeen jäsenyys on elinikäinen, eli yhdellä kertamaksulla pääset palaamaan kaikkiin materiaaleihin aina halutessasi. Jos haluat tutustua valmennukseen, voit tehdä sen riskittä, rahat takaisin 14pv takuulla. Mikäli lähdet mukaan juuri tämän linkkini kautta, saat valmennuksen halvimpaan mahdolliseen hintaan ja lupaan auttaa sinua ketotaipaleellasi, mitä se mukanaan tuokaan. Kirsin kanssa ketoosiin.

"Voi luoja kuin mä repsahin lomalla!"

"Nyt lähti risteilyllä kyllä niin näpistä syömiset!"

"Niin kauan meni hyvin, kunnes sairastuin flunssaan, nyt vedän vaan hiilaria eikä loppua näy..."

"Loppuispa tää hiihtoloma jo, jos pääsisin arjen kautta takas kiinni järkeviin syömisiin."

"Hirveä turvotus, väsymys ja morkkis. Mun hyvin alkanu ketoilu meni viikossa aivan pilalle."

HÖPSIS. Mikään ei ole mennyt pilalle. Ja tähän useampi sydänemoji, jota tämä mahdollisesti rautakangille sukua oleva blogialustani ei osaa tehdä.

Sinulla on oikeasti loppuelämä aikaa korjata tilanne. Mutta mikäli ajattelet, että "aivan sama kun kerran lähti jo näpistä", on asioiden hallintaan saaminen hetki hetkeltä vaikeampaa. Varsinkin, jos ongelmana on hiilarikoukku ja sekä mielesi, että kroppasi himoitsevat nyt pelkkää hiilaria, on tärkeää saada kierre katki. Saattaa olla parasta toimia niin, että kertakaikkiaan konmaritat huushollistasi kaiken hiilaripitoisen tai muun epäkelvon syötävän pois, keräät ne tylysti kassiin ja viet ulos! Lahjoitat vaikka naapurille tai serkunkumminkaimalle, kunhan ne eivät enää huutele nimeäsi ruokakomerosta. Tämän jälkeen lähde päättäväisesti ja huom! Hyvin syöneenä, kauppaan ja täytä kaappisi kaikella ketokelpoisella. Kuuntele hyvää musaa ja fiilistele sitä, kuinka mennyt on mennyttä ja nyt on nyt.

Seuraavaksi uhraat muutaman hetken ajatustyölle, tähän on monia tapoja, eikä yhtä oikeaa tai kaikille sopivaa. Kirjaan ylös muutaman idean, joista saattaa olla hyötyä. Jos joku resonoi juuri sinua, kokeile sitä.

Jos tavoitteesi on laihdutus, niin tarkista, ettet ole yrittänyt edetä liian suurella kalorivajeella. Se jos mikä madaltaa kynnystä poiketa ruokavaliosta harharetkille. Pyydä tähän apua, jos et itse osaa kulutustasi ja kaloreitasi laskea varman päälle. Asia pitää ymmärtää, robottilaskurit heittelevät mukamas kohtuullisia kalorivajeita, joilla saattaa ketoilla itsensä vuosien säästöliekkikierteeseen. Jos yhtään epäilyttää, kysy "viisaammilta". (Ketokickstart-valmennus on oiva paikka ketoilla niin, ettei mitään asioita tarvitse pähkäillä yksin.)

Jos kalorit ovat huidelleet reippaasti ylikin kulutuksen, tai kalorit olisivat sopivat, mutta ruokavalion sisältö on vaan luisunut väärille raiteille, niin saattaa olla paikallaan muistuttaa itseään siitä, miksi on alunperin päättänyt tehdä ruokaremontin. Porkkana toimii yleensä paremmin kuin keppi, joten vaikka yhtenä vaihtoehtona on inhorealistisesti selata vanhoja valokuviaan, niin saattaa olla järkevämpi ja vähintään hyvätuulisempi keino, rakentaa uutta mielikuvaa siitä "tulevasta itsestä".

Ota kynä ja paperia ja rakenna unelmakartta!

Kartta voi olla kynällä piirretty ja kirjoitettu, tai vaikkapa lehtileikkeistä liimattu. Kunhan laitat konkreettisesti ylös niitä positiivisia asioita ja tavoitteita, joita juuri sinä tarvitset elämääsi, voidaksesi mahdollisimman hyvin, ollaksesi paras versio itsestäsi. Mukana tulee olla tavoite, se maali jota kohti kuljet ja jos tavoitteeseen on matkaa enemmänkin, niin mieti myös välitavotteita. Jollakin se voi olla jotain niin yksinkertaista, kuin saada kengännauhat solmittua, tai päästä muutama tuttu rappunen ylös puuskuttamatta. Älä keskity vaa'an lukemaan, ota mielummin itsestäsi valokuvat vaikkapa kerran kuussa, samassa paikassa ja samoissa/samankaltaisissa vaatteissa. Näet edistymisen paljon paremmin ja normaali painonvaihtelu lakkaa stressaamasta. Voit luvata itsellesi palkintoja välitavotteiden saavuttamisesta, mutta varsinkin, jos olet tunnesyöppö, älä aseta palkinnoksi mitään syötävää. Fiilistele ja hipelöi karttaasi ja mieti millainen olo sinulla on, kun olet kullakin tavoite-etapilla.

Jos kartta on sinusta liikaa askartelua ja näpräämistä, ota silti käteesi perinteinen kynä ja paperia ja kirjoita muutama asia ylös. Aivot alkavat työstää käsin kirjoitettua tekstiä syvemmin.

1. Mitkä asiat tukevat mielesi hyvinvointia ja mitä kaipaat lisää?
2. Mitkä asiat tukevat fyysistä hyvinvointiasi ja mitä kaipaat lisää?
3. Mitä päätät tehdä näiden kahden hyvinvoinnin edistämiseksi, heti?

Keskity ajattelemaan niitä kaikkia asioita, joita saat tehdä ja syödä. Jos sallituista ketoherkuista tulee heti mieliteko, anna sille periksi. Aluksi on ihan sama mitä syöt, kunhan pysyt suunnitelmassa ja sinulla pysyy hyvä boogie päällä. Näin lakkaat haikailemasta hiilarimaahan. Alat sitten katselemaan kalorien perään, kun kaikki tuntuu taas muuten sujuvan.

Tavat ja rutiinit kunniaan. Tylsää! Tiedän :D Tavat vaikuttavat kuitenkin pitkällä tähtäimellä eniten siihen, että onnistut tavoitteessasi. Jos kauppalistan tai ruokapäiväkirjan täyttäminen tuntuu työläältä, mieti kuinka kovasti haluat tavoitteeseesi. Ota käyttöön edes sellaiset tavat, jotka jotenkin pystyt sietämään. Kiinnitä jääkaapin oveen lappu, johon kirjoitat tuotteet ylös jo siinä vaiheessa kun ne alkavat olla vähissä. Ota kauppalistasta kuva puhelimeen kun lähdet kotoa, niin se ei jää pyörimään autoon tai laukunpohjalle. Älä päästä kaappeja tyhjäksi, huolehdi että tietyt peruselintarvikkeet ovat aina saatavilla. Pitää olla milloin tahansa helposti tehtävissä jotain sopivaa ruokaa. Maukasta munakasta, ketoleipää, yms, mistä saa nopsasti tehtyä syötävää, jos ei ole energiaa enempiä kokkailla. Tee mahdollisuuksien mukaan aterioita tai aterian osia valmiiksi pakastimeen. Pidä kaapeissa hyvin säilyviä juttuja enemmän kuin parina seuraavana päivänä tarvitset. Juustoja, tonnikalaa tai sardiinia, munia, öljyjä jne. ja osta niitä heti tilalle kun kulutat. Näin et ole pulassa kun elämä tapahtuu, iskee vaikkapa se flunssa tai ylipitkä työvuoro pakkasi sekoittaen. Jos aamut ovat kiireisiä, tee illalla etukäteen valmisteluja aamun eteen. Mittaa vaikkapa rasvakahvin aineet valmiiksi mukiin tai kannuun ja lataa kahvinkeitin valmiiksi. Olet sitten aamulla juonut kahvisi samassa ajassa, kun alusta saakka sen valmistamiseen olisi kulunut aikaa. Kiireisin mittaa rasvat termariin ja nappaa siihen kahvin huoltoasemalta. Pienellä ennakoinnilla saa kuitenkin asiat sujumaan, etkä joudu tilanteisiin, jossa vaihtoehtona on infernaalinen nälkä, pizzataksi, tai huoltoaseman pullamössösämpylä.

Jos ketoilet sairauksia parantaaksesi, muistuta itseäsi niistä asioista, jotka elämässäsi helpottuvat kun pysyt suunnitelmassasi. Haluatko diabeteslääkityksesi takaisin tai nykyisestä eroon? Haluatko verenpainelääkityksen takaisin, tai nykyisestä eroon? Haluatko paremman kiputilanteen, oli kyseessä reumat, nivelrikot, migreenit tai mitkä tahansa säryt, vai annatko mielummin hiilareiden viedä sinut kipujesi kanssa hulluuden partaalle. Haluatko suolistovaivat takaisin, tai nykyisistä eroon? Haluatko enemmän epilepsiakohtauksia vai niistä eroon? Sama ihosairauksien kanssa, tai mikä ikinä sinua vaivaakaan ja siihen ketogeenisesti saatat avun saada. Uskon että asioita tärkeysjärjestykseen laittaessasi, se parempi elämänlaatu on kyllä listallasi irtokarkkipussia korkeammalla. Kirjoita sinulle tärkeät asiat ja arvot ylös ja muistuta itseäsi säännöllisesti miksi näitä valintoja teet.

Millä äänellä puhut sisäisesti itsellesi? Istuuko olkapäälläsi jankuttava ja sättivä hahmo, joka moittii tekemisiäsi jatkuvasti? Taas teit väärin ja taas sorruit ja olet huono ja tyhmä ja laiska ja läski ja vaikka mitä. Ja tästä kaikesta se muistuttaa sinua juuri sillä ärsytävimällä mahdolisella äänensävyllä.

Lopeta sättiminen. Heitä se hahmo huitsin nevadaan siitä mollaamasta. Pyydä keholtasi anteeksi, jos olet sitä haukkunut ja arvostellut. Puhu itsellesi ainoastaan ystävällisellä äänensävyllä, silloinkin kun kehotat itseäsi tekemään jotain. Kuvittele sisäiselle puheellesi vaikka jonkin lempinäyttelijäsi ääni, jos muu ei auta pääsemään sättivästä kotkottajasta eroon. Kerro sille paksuimmallekin vatsamakkaralle, sitkeimmälle allille ja sille särkevälle ranteelle tai selälle, että olet pahoillasi, ja haluat tehdä yhteistyötä tästä eteenpäin. Usko pois, kehosi ei halua olla lihava tai sairas yhtään sen enempää kuin mielesi. Se on yhtälailla olosuhteiden uhri ja sinun täytyy osoittaa se kertomalla, että ymmärrät että tilanteessa on nyt turha ketään tai mitään syytellä. Nyt täytyy alkaa toimimaan. Yhteistyössä ja hyvässä hengessä. Sinä tarjoat kehollesi runsaasti ravinteita ja tarpeeksi energiaa, joten kehosi lakkaa tuottamasta kiputuntemuksia tai turhia stressihormoneja, jotka saavat suunnilleen sen salaatinlehdenkin hyppäämään jenkkakahvantäytteeksi.

Jos sinulla on edelleen olo, että vahinko on jo tapahtunut eikä millään ole enää mitään väliä. Niin mietippä seuraavanlaista tilannetta. Olet ollut lomareissulla ja kotiin palatessasi huomaat, että ikkuna on jäänyt lähtiessäsi auki. Ulkona on tietysti ollut koko viikon pakkasta ja nyt sitten asunnossasi on kylmä kuin kaktuksella umpihangessa. Jätätkö ikkunan auki, sillä mitä väliä? Vahinkohan ehti jo tapahtua! Vai laitatko sen kiinni heti kun mahdollista ja alat lämmittää asuntoasi? Niin. Rakastan vertauksia ja tämä on yksi lempisitaateistani, vaikken sen alkuperää tiedä. Pistää ajattelemaan vai mitä? Eiköhän nyt suljeta ne auki unohtuneet ikkunat.

Image by StockSnap on Pixabay

Ps. Ketogeeniseen ruokavalioon on aivan mieletön valmennus, jossa on facebookin ehkäpä kannustavin ja hyvähenkisin tukiryhmä. Olen ollut myös itse mukana jo keväästä 2018. Liittymisen jälkeen jäsenyys on elinikäinen, eli yhdellä kertamaksulla pääset palaamaan kaikkiin materiaaleihin aina halutessasi. Jos haluat tutustua valmennukseen, voit tehdä sen riskittä, rahat takaisin 14pv takuulla. Mikäli lähdet mukaan juuri tämän linkkini kautta, saat valmennuksen halvimpaan mahdolliseen hintaan ja lupaan auttaa sinua ketotaipaleellasi, mitä se mukanaan tuokaan. Kirsin kanssa ketoosiin.

Jääkö käteesi vain nippu hiuksia ja säästöliekki?

Oman ketomatkani varrella olen kohdannut valtavan määrän ihmisiä, jotka syövät aivan liian vähän. Ja kyllä, suurentelematta asiaa, pidän määrää valtavana, sillä arkielämän kohtaamisten lisäksi, pelkkiä vieraiden yhteydenottoja, on tullut nyt muutaman päivän sisällä enemmän kun viikossa on päiviä. Yksi asia yhdistää, ollaan pudotettu painoa muutama kuukausi ja nyt yhtäkkiä paino on jumahtanut paikoilleen, eikä mikään konsti tunnu tepsivän. Heillä kaikilla on ollut myös "paletti kunnossa", makroista ymmärrys, ruokapäiväkirja käytössä, luullaan että kaikki oikein, paitsi sitten kun ollaan yhdessä katsottu vähän tarkemmin, niin eihän ne speksit sitten kunnossa olleetkaan..

Herättävintä oli kun eräältä yhteyttä ottaneelta lähti jo ei pelkästään hiukset, vaan myös kynnet. Ja joku aika sitten hyvän ystäväni tehdessä selontekoa viimeaikaisista syömisistään lääkärille, lääkäri oli hieman pohdiskellen esittänyt kysymyksen: "onko sinua koskaan jouduttu pakkoruokkimaan?" Alkoi sitten tämäkin pimu ymmärtää syövänsä liian vähän ja kuinka syömishäiriöisenä tuota tilaa asiantuntija jo piti. Kuitenkin, nämä henkilöt ovat kuvitelleet tekevänsä kaiken juuri oikein.

Itse olen ollut liki pitäen vastaavassa tilanteessa, siis etten ymmärtänyt syöväni "liiankin terveellisesti". Tämän seuraukset olivat moninaisia, mutta yhdessä vaiheessa juoksin paniikissa ihotautilääkäriltä toiselle, maksaen heidän olan kohauttelustaan ja kerta toisensa jälkeen istuin kuuntelemassa heidän "näin vaan voi joskus naisellekkin käydä", diagnoosejaan. Kun hiukset lähti minultakin ja siis aivan tupottain. Se on hirveä tunne ja tilanne, jota en kenellekään toivo.

Jopa näistä lääkäreistä he, ketä silloinen ruokavalioni edes kiinnosti, kysyivät ainoastaan mitä söin. Kertaakaan ei kukaan kysynyt paljonko. Ja toki ajattelivat, että liikaa kun kerran ylipainoa muutama kilo oli. Niinhän ajattelin itsekkin.

Tähän samaan sortuu välillä viisaammatkin valmentajat. Eräs minuun yhteyttä ottaneista onnettomista, oli juuri päättänyt jättää maitotuotteet ja pähkinät, sillä ravintovalmentaja oli maininnut ne jumin todennäköiseksi syyksi. Kun paino oli pudonnut hienosti ja tasaisesti yli kymmenen kiloa, mutta nyt pari kuukautta ollut päällänsä totaalinen jumi. Tällaisessa tilanteessa näköjään kysytään rutiinina, "syötkö pähkinöitä tai maitotuotteita", niissä kun saattaa piillä luultua enemmän kaloreita ja hiilareita ja maitoproteiinissa on omat ongelmansa, jotka painojumin takana joskus saattavat piillä. Olen itsekin kuullut tämän neuvon varmaan satoja kertoja. Oli  myös tullut puheeksi että ruokapäiväkirjasovellus Sulamo oli hänellä päivittäisessä käytössä. Mutta se tärkein oli unohtunut, kysyä -paljonko- syöt ja -paljonko- kulutat.

Tämä mimmi oli kuukausia elänyt noin 1000kcal päivittäisellä energiatavoitteella, eikä tietenkään surrut, jos tavoite jäi vielä siitä vähän vajaaksi, sillä hänenhän oli tarkoitus laihduttaa, vielä vähintään 16-20kg. Hän ei ollut koskaan ennen laskenut syömisiään, ei hän osannut kyseenalaistaa sitä, onko tämä kolminumeroinen luku kilokaloreita paljon vai vähän. Siitä huolimatta, että oli laskenut netissä ketomakrot laskurilla ja käytti ruokapäiväkirjaa, johon orjallisesti syötti kaikista suupaloistaan tiedot, ei hän siis tajunnut, että laskurien antamat, mukamas "kohtuulliset" vajeet ja hänen oman kehonsa kulutus, olivat kauempana toisistaan kun suomen viralliset ravitsemussuositukset ketogeenisestä ruokavaliosta. Ja jos hän ei olisi sattunut törmäämään blogitekstiini säästöliekistä, olisi hän siis karsinut syömisistään seuraavaksi ravintovalmentajan ohjeen mukaan pähkinät ja maitotuotteet.

Ne, joiden avulla todennäköisesti oli jonkun aikaa jo pysynyt juuri ja juuri terveen kirjoissa, ellei jopa hengissä. Epäilemättä piakoin olisi löytynyt seuraava ylipainoinen mysteeripotilas lääkärien vastaanotoilta, jolta kukaan ei olisi taaskaan tajunnut kysyä, että paljonko syöt. Mutta ei hätää, aina voi lykätä käteen reseptin mielialalääkkeitä, niin tuntee tehneensä potilaan eteen edes jotain. Ruuan tulisi olla lääkkeemme, mutta suurin osa lääkärikunnasta tuntuu ajattelevan ravitsemusta ihan täysin irrallisena osana ihmisen terveyttä. He, joilla juolahtaa mieleen kysyä terveellisestä syömisestä, eivät ole yleensä kiinnostuneista määristä, kun "osaavat päätellä jotain asiakkaan vyötärönseudun kelluntavarusteista". Ja pieleen saattaa mennä, rankasti.

Myös valmentajien pitäisi pidentää lausettaan "kokeile jättää maitotuotteet ja pähkinät", lauseeksi, "mikäli olet tarkistanut, että syöt tarpeeksi, voit kokeilla jättää maitotuotteet ja pähkinät". Sillä ihmiset kovin mielellään tekevät juuri kuten neuvotaan, kun apua hakevat.

No, viisaista valmentajista ja lääkäreistä ja heidän mokistaan viis, netissä pyörii kaikenlaisia ketokoutseja ja ketovalmentajia, on ketokuiskaajaa ja jos jonkin sortin ketovislaajaa. Satunnaisesti seuraan näitä sivuja ja ryhmiä, joskus osallistun keskusteluunkin. En pystynyt edes kommentoimaan keskustelua, jossa eräs "valmentaja" ihan muutamia päiviä sitten, antoi opiskelijabudjetilla elävälle vinkin, että ketogeenisesti syömällä voit syödä vähemmän kaloreita ilman näläntunnetta, keho tottuu pienempiin kaloreihin kyllä! Niin :D no niin tottuu! Sitä sanotaan säästöliekiksi! Voi herra isä tätä maailmaa ja sen kaiken sortin neuvonantajia.

Olin niin ällikällä lyöty tuosta neuvosta, ettei minulla kertakaikkiaan ollut voimia puuttua asiaan. Sääliksi käy tätä opiskelijaparkaa, jos vinkistä otti vaarin ja myöhemmin maksaa itsensä kipeäksi terveysongelmien kanssa taistellessaan. Kroppa ei ainoastaan "pudota hiuksia" energiaa säästellessään. Priorisoidessaan polttoaineen elintärkeisiin toimintoihin, se lakkaa imeyttämästä ravintoaineita, vitamiineja yms. Loppujen lopuksi keholle on ihan se ja sama, onko sillä edes aivotoimintaa, kunhan sydän ja keuhkot pelaa. Ja ei, se ei riitä hyvinvointiin, että jokaisella on mukana "omat eväät" alleihin ja takapuoleen rasvana pakattuna. Pienellä kalorivajeella voi oikeasti voida ihan kohtuu hyvin, varsinkin, kun muistaa toisinaan herätellä aineenvaihduntaa kulutuksen mukaisin kalorein. Tällöin keho luottaa sinuun ja ettei mitään hätätilaa ole ja laihtuminen on mahdollista. Mutta mitä suurempi vaje on, varsinkin pitkäkestoisesti, sitä varmemmin saat kehosi hälytystilaan. Ja kun saat kroppasi luulemaan, että on nälänhätä, se mielummin pudottaa hiuksesi, kuin luopuu näistä varastoista, joiden turvin se suunnittelee sinun selviävän hengissä nälänhädän yli.

Kunpa vain aivot tajuaisivat silmien näkemän runsauden olevan oikeasti ulottuvillasi ja mahdollisen kalorien nipistelyn oma valintasi, mutta tähän evoluutio ei meitä vielä ole tuunannut. Ei tarvitse mennä montaa sukupolvea taaksepäin, kun ihmiset joutuivat elämään toisinaan puutteessa. Ja sama tilanne on vallinnut sitä ennen kymmeniä, satojakin tuhansia vuosia. Kehomme toimii juuri kuten sen kuuluu, eikä sitä siitä tule torua. Jos on ylimääräistä mitä pudottaa, ei saa olla mihinkään liian kiire. Oikeasti kohtuullisella, eli ei niiden laskurien antamalla, vaan mietityllä kalorivajeella laihtuu kyllä, turvallisesti ja terveyttä vaarantamatta. Rasvakudokseen on myös varastoituneena kaikenlaista, aina vitamiineista mahdollisiin myrkkyihin. Et edes halua näiden aineiden liukenevan kehoosi liian rivakkaa tahtia, siitäkin voi seurata kaikenlaista.

Vaikka olisi mitkä häät tulossa ja motivaatiosi laihtua isompi kun koskaan, kannattaa hetki miettiä, että kun et kerran alkanut tähän projektiin aikaisemmin, niin onko oikeasti järkevää yrittää ehtiä urakoida tavoitetta täyteen kovin lyhyessä ajassa? Sillä säästöliekki ei ole mikään ohimenevä juttu, joka päättyy kun alkaa syömään tai saavuttaa jonkin tietyn vaa'anlukeman. Esimerkiksi "Suurimman pudottajan" jenkkiversion osallistujia tutkittaessa huomattiin, että aineenvaihdunta oli surkean pieni vielä 6 vuotta ohjelmanteon jälkeen. (Ja BTW vain yksi oli onnistunut pitämään saavutetun painon.)

Eli pikalaihdutus järjettömän suurella kalorivajeella, "onnistuessaankin", ajaa kehon tilaan, jolloin ei voi syödä enää murto-osaa entisestä lihomatta. Vaikka olisi kuinka motivoitunut, ei itseään tällaiseen muutaman viikon rääkkiin kannata piiskata.

Tee harkittu päätös ja muuta elintapojasi, tuloksia tulee kyllä! Ja jos päätät lähteä ketogeeniseen ruokavalioon, joka on myös painonhallinnan kannalta erinomainen keino "päästä halutessaan kesäkuntoon" jne. niin ota selvää, hankkiudu valmennukseen jossa ollaan kiinnostuneita terveydestäsi ja sen säilymisestä ja jossa sinulla on ryhmän tuki. Jos lähdet mukaani Ketokickstarttiin, juuri tämän linkin kautta, myös minä autan sinua matkallasi ja voit syödä joko annetun mealplanin mukaan, tai halutessasi laitetaan heti alusta alkaen yhdessä makrot ja kaloritavoitteet kuntoon. Kaikkea ei tarvitse jokaisen tehdä kantapään kautta. Kunnioita ja rakasta kehoasi, meillä on ainoastaan yksi kroppa ja siihen saatavilla hirmuisen vähän varaosia. Kannattaa toimia sen kanssa yhteistyössä, eikä hampaat irvessä kroppansa tahdon vastaisesti. Näin voit kiittää itseäsi vielä vuosiakin myöhemmin!

Ja kuinkas niille "suurille pudottajille" sitten kävikään? Tutkitusti. Tsekkaa täältä.

Juustosämpylöitä ja ketofiiliksiä

Tiiättekö mikä on parasta ketoosissa? Siis silloin kun on ravinteet juuri oikein kohdillaan, elektrolyyteissä tasapaino jne.

On ihan älyttömän hyvä mieli!

Vähän väsyneenäkin jaksaa usein asioita, jotka ennen olisi suosiolla jättänyt seuraavaan päivään, ulkoilemaan päättää lähteä, vaikkei olisi mitään tietoa säästä -säähän on vain pukeutumiskysymys, ja ylipäätään on semmonen kokonaisvaltaisesti levollisempi olo.

Kaikenlaista on vielä illaksi suunnitteilla, mutta päätin piipahtaa kirjoittamassa postauksen, samalla ehtii juoda kupposen teetä kookosöljyllä.

Tänään on parikin ihmistä kysynyt, että onko mitään muuta yhtä nopsaa ketokelpoista leipää, kuin mikroversio, jonka postasin muutama päivä sitten. Ainakin melkein yhtä nopsa löytyy toki! Ketoreseptejä alkaa mystisesti löytämään (ja keksimään) sitä mukaa kun ruokavalio käy tutuksi. Tänään leipasin juustosämpylöitä, pieniä vähähiilarisia leipäsiä, joiden tekemiseen menee muutama minuutti, paistoaikoineen reilu vartti. -Toki uunin pitää ensin lämmetä ;) mutta sen jälkeen leivät ovatkin nopsasti lautasella ja niitä voi tarvittaessa pakastaa.

Ainesosia on neljä ja valmistaminen on taas todella hankalaa ja hermoja raastavaa ;)

Sekoita kipossa

1,5dl Pofiberiä
3tl leivinjauhetta

Lisää kippoon 1pss (150g) punaleima emmentalraastetta
ja 4kpl munia.

Vatkuloi vaikka lusikalla taikinaksi ja nosta taikina leivinpaperille kahdeksaksi "kasaksi". Kasoja voi lusikalla sitten hieman muotoilla siistimmiksi, ettei töröttelevät juustonpalat turhaan kärähdä.

225'c kiertoilmalla leipäset uuniin, kunnes ovat saaneet kauniisti väriä pintaan, noin 10-12min.

Taaskaan et tarvitse valmiille leivälle levitettä tai juustoa, ellet halua. Kukaan ei kiellä sipaisemasta lämpimälle leivälle vähän voita, mutta ilmankin menee!

Nyt moni miettii mitä on Pofiber ja näppärin ehti sen jo googlettaa. -PERUNAkuitua ja muka ketoresepti! Kyllä vaan. Hiilareita on liukenevia ja liukenemattomia, kuten makropostauksessa selitin ja tämän tuotteen kuidut ovat juuri sitä suoliston eläintarhan lempiruokaa, joten ole hyvä, ruoki lemmikkisi samalla kuin itsesi, nämä pikkuleipäset ovat loistavaa ketoruokaa ja yhdessä leipäsessä on vain 1g hiilaria!

Mikäli olet niin pitkällä että käytät Sulamoa, löytyy ohje myös sieltä resepteistä makroineen, nimellä "Kirsin KETO Ammattilaisleipäset". Miksi ammattilaisuus? Tämä ohje (jonka alkuperä ei ole tiedossa) postattiin kerran ketoryhmään niin, että ainesosaluettelossa oli pieni typo. Pofiberin kohdalla luki "Pro Fiber". Ja minähän tietysti kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kiinnostuneena innoissani kyselemään, että mitäs tuo ammattilaiskuitu on ja mistä sitä saa :D Oli hyvinkin todennäköisesti sen viikon parhaat naurut, kun tajusin että tuttu tuote kyseessä.

Tämän tarinan ansiosta muistat  tuotteen nimen, kun lähdet sitä gluteenittomien leivontatarvikkeiden hyllyltä shoppailemaan. Ainakin isoimmista kaupoista pitäisi löytyä, ellei jo omasta jauhokaapistasi!

Yksi leipänen painaa n.50g ja sisältää proteiinia 8,7g, hiilaria 1,2g, rasvaa 7,7g, siis yhteensä 110kcal.

Makrot kuvassa näkyvään annokseen.

Pari linkkiä:

Musavalinta näihin fiiliksiin

Sulamoon pääset tutustumaan tästä (montaa ruokapäiväkirjasovellusta kokeiltuani, olen todennut Sulamon todellakin rahan arvoiseksi ja luotettavimmaksi).

Ketogeeniseen ruokavalioon voit lähteä mukaani verkkokurssin kautta. Kurssilla on rahat takaisin 14pv takuu. Materiaalit, kuten myös yhtään liioittelematta, ehkäpä facebookin hyvähenkisimmän tukiryhmän jäsenyys, ovat ikuisia yhdellä edullisella kertamaksulla. Olen itse ollut valmennuksen jäsen keväästä 2018 ja mikäli käytät juuri tätä kumppanilinkkiäni, lupaan auttaa sinua sähköisesti ketomatkasi alkutaipaleella mahdollisimman paljon: Kirsin kanssa ketoosiin

Säästöliekki ja matkani kohti ketogeenistä ruokavaliota

Terveyden tilipäivä. Koitti minulla tuossa noin palttia rallaa viisi vuotta sitten. En kunnioittanut lepoa, enkä täysin ymmärtänyt ravinnon merkitystä. Perustietoa oli, mutta käytäntöön oli siirtynyt vain osa.

Tajuamattani olin vuosia syönyt liian vähän. Kroppani yritti sopeutua tilanteeseen, ah, niin viisas ihmiskoneistoni, teki vaikka mitä temppuja selvitäkseen menossani mukana, kunnes kamelilta katkesi selkä. Aika kirjaimellisestikkin. Perättäisiä prolapseja kahdessa nikamavälissä, lopputulemana pysyvä hermovaurio ja rappeutuneet nikamat, mutta myös hyvin kovasti paljon viisaampi Minä.

Matkalla koin kaikenlaista muutakin kun selkäkipua. Yhtenä isoimmista elämäni oppikoulun kursseista, sain sotkettua aineenvaihduntani ja mm. suututettua jo valmiiksi vajaatoimintaisen kilpirauhaseni. Maalaisjärjellä ajateltuna silloinen ideani oli hyvä. Selkääni potiessani välillä petipotilaanakin ja kipuisten viikkojen vierähtäessä kuukausiksi, ajattelin että voisi olla viisasta rajoittaa syömistä. "Etten liho kun en kerran liikkumaan pääse." Tätä ennen olin suunnilleen normaalipainoinen, kosmeettista "kolmea kiloa" toisinaan tiputellen. Muodissa oli karppaaminen ja hiilarit minäkin sitten ruokavaliostani karsin. Paha moka. Paha, paha moka!

Karppitietoutta oli keskustelupalstat, erilaiset karppaussivustot netissä ja naistenlehdet pullollaan. Ketokarppaus ei ollut mitenkään erityisesti tavoitteena, mutta eräs ystäväni ystävällisesti kertoi mistä on kyse, kun henkeni alkoi haista lähinnä viemärille. Okei, siis ketoosi! Tervetuloa, ehkäpä nyt pysyn hoikkana ja kaupan päälle häipyy se missä tahansa painossa aiemmin häirinnyt "kolme kiloa". Särkylääkearsenaalini oli tuolloin kuin aloittelevan huumekauppiaan tuotesalkku. Tramalit, Tradelanit, Lyricat, Panacodit ja monet muut aikatauluttivat päiviäni ja ruokahalu oli todella vähissä. Ennen niin terveellinen ruokavalio alkoi saada outoja piirteitä. En jaksanut enää miettiä hiilareita tai mitään muutakaan vaan söin mikä helpointa oli ja mitä sai syötyä suunnilleen makuuasennosta poistumatta. Yhdessä vaiheessa elin lähinnä suklaalla. Muuhun ei ollut voimia. Muistan naureskelleeni kaverille (johon törmäsin ensiavussa kipupiikkiä ambulanssilla hakiessani), että "tästä ruokavaliosta ei hyvä seuraa". Pelkäsin näet moisesta suklaan syömisestä lihovani, mutta vähänpä ymmärsin mihin tilaan olin elimistöni ajanut.

Tuossa välissä vierähti parikin vuotta, välillä petipotilaana ja välillä vaivoin tolpillaan, järkyttävän pahasta kipuskolioosista kroppa kierona. Söin siis lopulta mitä sattuu ja milloin sattuu, usein vain kerran päivässä. Ja lihoin. Painoa ei niinkään kertynyt, mutta vaatekoko hiipi kuin huomaamatta jo kolmatta kokonumeroa isompaan. Syytin liikunnanpuutetta ja kilpirauhasta. Kilpirauhaslääkettäkin hilattiin ylöspäin, juostessani lääkäreillä, milloin kivunhoitoon liittyen, milloin tavattoman kaikenkattavan väsymyksen takia, milloin hiukset lähtivät tukuittain, milloin tarvitsin mystisten turvotusten takia nesteenpoistolääkettä, milloin mitäkin. Epäiltiin mm. masennusta ja jopa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, reseptejäkin näihin oli tyrkyllä ja tulipa sekin kokeiltua ettei masennuslääkket elimistölleni sovi. Jossain vaiheessa leikattiin refluksi, jonka jälkeenkin jouduin syömään happosalpaajia, infernaalisten ylävatsakipujen takia. Muutama lääkäri kysyi mitä syön, kukaan ei kysynyt "paljonko". Oletus varmaan oli että liikaa. Myös itse kuvittelin asian olevan näin, ei kai sitä muuten ihminen liho? Välillä tiedostin hetkellisesti, ettei suusta ollut mennyt juuri mitään alas lähes päiviin, mutta kun kerran paino silti oli ja pysyi tai jopa nousi, niin jos ei ollut syömisissä vika niin sittenkö kilpirauhasessa? Joku mätti, mutta mikä.

Nukkuminen oli ollut vuosia haastavaa, mutta edes yrityksen tasolla koitin siihen kaikkeni panostaa. Selkä antoi pikkuhiljaa armoa, kun nikamavälissä ei ollut enää mitä pullistua, niin prolapsikierre loppui. Sitä mukaa kun särkylääkkeet väheni, jouduin ottamaan avuksi nukahduslääkkeitä ja melatoniinia. Pidin niitä kuitenkin särkylääkkeitä pienempänä pahana. Yritin myös syödä terveellisemmin, voimien puuttuessa kokkaaminen oli kuitenkin työn takana ja välillä mentiin eineksillä. -Ei sentään enää suklaalla, kun kiputilanne oli helpompi, niin voimia oli sentään hitusen enemmän kuin foliokääreen aukaisuun. Paljon parjatuilla kilpirauhassivuilla sitten ratkesin avunhuutoon. "Poista ruokavaliosta gluteeni ja maitotuotteet" kuului neuvo. Sehän tarkoitti taas syömisten karsimista. Tällä matkalla tuli kokeiltua niin FODMAPit kun muut ja lopulta elimistö sai ihmeellisiä oireita lähes mistä tahansa. Olin uudelleen tilanteessa, jossa voimat olivat tyystin loppu, omalääkäri olisi laskenut kilpirauhaslääkitystä puolella, yksityinen yleislääkäri olisi nostanut lääkitystä puolella ja minä potilaana kahden tulen välissä, enkä jaksanut enää raahautua sängystä kun vessaan ja takaisin. Kokeilin molempia lääkitysvaihtoehtoja muutaman kuukauden ja olotila meni koko ajan hankalammaksi. Suvussani on paljon syöpää. Aloin olla varma, että sairastan vähintään syöpää, kun en kerran melkein tolpillani pysynyt. Kuolemanpelko oli vahvasti läsnä.

Ei ole kuitenkaan vertaistuen vertaista! Avunhuutooni vastattiin toisen kerran ja sain vihdoin vinkin lääkäristä, joka otti uusia potilaita (kilpirauhasasioissa se ei todellakaan ole itsestäänselvää) ja vastaanotto oli niinkin lähellä kun reilun 100km päässä. Hämeenlinnasta siis Helsinkiin "viimeisillä voimilla". Otettiin kaikenlaisia kokeita ja keskusteltiin syömisistäni. Ruokapäiväkirjaani tehdessäni olin ollut varma, että lääkäri haukkuu minut isoista annoskoista, mutta hänpä paljastikin, että päivistäni puuttui noin 1000kcal. En ollut pysähtynyt miettimään kulutustani, sillä enhän mielestäni kuluttanut. Makasin. Katsoin Netflixistä sarjan toisensa jälkeen. Makasin. Yritin löytää apua olooni netistä. Makasin. Söin kerran tai maksimissaan kahdesti päivässä. Kunnes taas makasin. Tarvittiin lääkäri vääntämään rautalangasta, että kokoiseni ja ikäiseni (silloin n.40v, 163cm, 77kg) ihminen kuluttaa terveellä aineenvaihdunnalla sellaiset 1400kcal ollessaan koomassa ja olin syönyt ties kuinka pitkään tämän "koomakulutuksen" alle. Itseasiassa en edes kehdannut kertoa kaudesta, jolloin päivän kalorit ja ravinteet olivat yhtäkuin Fatserin sininen, jos sitäkään. Jo tuo koomakulutus tuntui hurjalta määrältä ruokaa. Siihen kaikki toiminnat ripsien räpsyttelystä aivotoimintaan, tarvitsee kaloreita päälle. Ja toki sain huutia siitä, että olin karsinut alunperin hiilarit. Nyt myöhemmin ketogeeniseen syömiseen perehtyneenä ymmärrän, että olin nimenomaan karsinut hiilarit ottamatta mitään tilalle. Katsokaas kun keho tarvitsee joko glukoosia tai rasvaa. Hiilareita ei voi noin vaan pitkäkestoisesti napata pois ilman, että ottaa rasvaa tilalle. Varsinkin nainen sotkee tällä helposti paletin ja huolella. Hormonitoimintaa myöten. Tätäpä ei karppaajat olleet kertoneet.

Olin siis säästöliekillä ja pahasti. Tuo mystinen tilanne, että paino pysyi samana kokonumeron muuttuessa entistä suuremmaksi, johtui siitä, että kroppani oli kannibalisoinut lihaksensa. Lihas todellakin painaa enemmän kuin rasva. Paljastui ettei B12-vitamiini enää imeytynyt ja varastoraudat eivät olleet hyvässä jamassa nekään. Ja kilpirauhaslääkitys sekä kalorit laitettiin uusiksi. Perinteinen kilpirauhaslääke sisältää T4-hormonia, josta kropan pitäisi osata muuntaa myös T3:a. Kilpirauhanen tuottaa siis usempaa muotoa kilpirauhashormonia, joista nämä kaksi ovat avainasemassa. Minun elimistöni ei enää osannut sen enempää tuottaa, kuin hyödyntää T4:ää edes lääkkeenä. Tämä ei ollut minkään muun syytä kuin omaani. Elimistölläni ei ollut siihen(kään) kertakaikkiaan paukkuja. Rinnalle otettiin siis myös T3-valmiste ja T4:n annosta laskettiin radikaalisti. Sain lääkärin juuri minulle laskemat makroravinteiden määrät (makroravinne = energiaa tuottavat ravinteet, eli hiilihydraatti, proteiini, rasva ja alkoholi) ja näistä makroista koostuvat tavoitekalorit ."Ala nyt alkuun syömään 2300kcal".

Toki mukaan tuli reseptit myös mm B12-vitamiiniin jne. Syömisestä tuli suoranaista tankkaamista. Mutta muutamassa viikossa sain jättää pois vinon pinon lääkkeitä, aina nesteenpoistosta närästykseen. Olo koheni sitä mukaa kun onnistuin syömisessä. Ruokapäiväkirja "Sulamosta" tuli päivittäinen työkalu, kun koitin saada minulle komennetut makrot täyteen. Kiinnostuin minulta puuttuneista vitamiineista ja aloin opiskella aihetta ja minusta kehkeytyikin melkoinen lisäravinnenörtti. Opettelua oli myös syöminen, mikä ei onnistunut kolmen seuraavan vuoden aikana annettujen makrojen mukaan edes kahta viikkoa putkeen. Tuona aikana kuitenkin terveyteni ja oloni jaksamisineen, siirtyivät aivan eri levelille. Lääkkeistä jäi pois kaikki kilpirauhaslääkkeitä ja kesäistä allergialääkettä lukuunottamatta. Esim. nukahduslääkkeet vaihtuivat magnesiumiin ja muutamaan muuhun lisäravinteeseen ja kiinnostuin myös valtavasti lääkkeettömästä kivunhoidosta. Hiilihydraattien osuus tuosta minulle lasketusta kalorimäärästä oli 250g. Sain sen vain vaivoin täyteen, sillä syömäni ruoka oli varsin puhdasta ja terveellistä. Mitä enemmän kiinnostuin terveydestäni ja ruokavalion vaikutuksista siihen, sitä terveellisempään suuntaan syömäni ruokakin meni. Ja kun annetut hiilarit syö kasvispainotteisesta hevistä ja pienestä määrästä riisiä, on se melkoinen kuorma ruokaa johonkin ravitsemuksellisesti huonompaan hiilarilähteeseen verrattuna. Aloin oivaltamaan värien ja rasvojen merkityksen ja kahlasin oppaita ja verkkokursseja ravinteista, sitä teen antaumuksella edelleen. Säästöliekki alkoi purkaantua, mutta läski on ikuista, kuten sanotaan, tai niin silloin luulin. Kun en päässyt edes annettuun tavoitteeseen syömisissä, oli selvää, etten voinut edes kokeilla kalorien rajoittamista laihdutuskeinona. Liikkuminen onneksi maistui ja tienasin sillä kannibalisoimaani lihasmassaa takaisin. Olo oli pulukka, mutta hyväkuntoinen ja jaksava. On se kumma kuinka kaikki pelaa kun on tarpeeksi oikeanlaista bensaa tankissa :D

Joku on saattanut miettiä nyt lukiessaan, että miten ihmeessä tuo sitten päätyi ketogeeniseen ruokavalioon, kun kerran hiilarirajoitus ketokarppaamisineen sai aikaan aineenvaihdunnan rikkomisessa pahemman lumipalloefektin kuin 2019 alkuvuoden lumisateet! Piti taas jotain mennä rikki, että oli syy kokeilla jotain muuta. Tästä kirjoitan seuraavan postauksen.


Ps. Muutama hyödyllinen linkki:

Oman energiantarpeesi arvion voit laskea täällä.

Sulamoon pääset tutustumaan tästä (montaa ruokapäiväkirjasovellusta kokeiltuani, olen todennut Sulamon todellakin rahan arvoiseksi ja luotettavimmaksi).

Ketogeeniseen ruokavalioon voit lähteä mukaani verkkokurssin kautta. Kurssilla on rahat takaisin 14pv takuu. Materiaalit, kuten myös yhtään liioittelematta, ehkäpä facebookin hyvähenkisimmän tukiryhmän jäsenyys, ovat ikuisia yhdellä edullisella kertamaksulla. Olen itse ollut valmennuksen jäsen keväästä 2018 ja mikäli käytät juuri tätä kumppanilinkkiäni, lupaan auttaa sinua sähköisesti ketomatkasi alkutaipaleella mahdollisimman paljon: Kirsinkaaketoosiin