Mikä vikana, jos ei meinaa päästä ketoosiin?

Tässä tekstissäni tulee nyt paljon sellaistakin kokemusperäistä tietoa, jota ei mikään tiede tue. Kannattaa silti lukaista, mikäli olet aloittanut ketoilun, eikä kroppa tunnu mitenkään pääsevän ketoosiin.

Kuten seuraajilleni on käynyt moneen kertaan selväksi, itselläni on säästöliekkitausta. Söin vuosia, ellen vuosikymmeniä, aivan liian vähän. En tarkoituksella niukistellut, mutta söin pääasiassa puhdasta ja terveellistä ruokaa, jossa annokset oli kyllä isoja, mutta rasvamäärä pieni. Sapuskassani siis ei vaan kertakaikkiaan ollut riittävästi kaloreita, mikä ajoi kehon säästöliekille. Myös erittäin epäonnistunut karppauskokeilu sai varsinkin kilpirauhaseni epätyytyväiseksi ja hidasti aineenvaihduntaa entisestään. Tilaani on korjattu vuosia. Matkalla on myös käynyt kristallin kirkkaaksi monta syy- ja seuraussuhdetta, eikä ne aina ole kovin loogisesti perusteltavissa.

Tätä kirjoittaessani, olen ollut yli 2v ketolla ja monessa ryhmässä ja valmennuksessa mielenkiinnosta mukana. Tietoa on käytännön mukana kertynyt ja ryhmissä toki sekä opin, että seuraan muidenkin ketoilijoiden kokemuksia.

Monella kilpparivajiksella ja ennenkaikkea, jos on säästöliekkiä kehissä (ilmankin kilppariongelmia), ketoosi saattaa olla niinkin epäloogisesta jutusta kiinni, kun liian isosta kalorivajeesta. Tämä ei oikein meinaa mennä kaaliin, sillä normaalistihan hiilarin vähentämisen ja kalorivajeen yhdistelmällä pääsee vaan nopsemmin ketoosiin. Homman sotkee kuitenkin ilmeisesti -ja tämä omaa päättelyäni, kortisoli.

Eli kun kalorivaje on aina jonkinlainen stressireaktio kropalle, niin säästöliekistä kärsineelle kropalle se on sitä vielä moninverroin. Olen myös usein korostanut, että kilpirauhaseni ei kärsinyt taannoisesta karppauksestani hiilarivajeen takia, vaan siksi, ettei ruokavaliosta poistettujen hiilihydraattien tilalle otettu silloin rasvaa. Kalorivajeessa siis mentiin, vailla tuon taivaallista käsitystä ruokavalion kokonaisuudesta ja sen(kin) kokeilun jälkiseurauksia olen korjannut vuosia. Tämä kalorivajeen vaikutus kilpparivajiksille vahvistetaan mm. Ville Pöntysen "Tasapainoa Kilpirauhaselle" -verkkokurssilla. Sielläkin painotetaan, että millä tahansa ruokavaliolla on mahdollista saada kilpirauhanen toimimaan hyvin, mikäli kaloreita ja ravinteita tulee tarpeeksi. Ketogeenisellä moni Villenkin potilas voi paremmin,  joku on päässyt jopa kilpirauhaslääkkeistä eroon, mutta Ville korostaa, että kalorivajeesta vajaatoimintainen kilpirauhanen ei tykkää. Eli iso kalorivaje on myös kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivälle normaaliakin isompi stressori.

Stressi sitten taas, nostaa kortisolin eritystä ja kortisoli on insuliinin vastavaikuttajahormoni. Stressin aikana myös maksa yrittää olla avulias ja tehtailee varsinkin aamupalaksi glukoosia, vaikka lihasten proteiinista, jos muuta matskua ei käsillä ole. Tämän operaation nimi on glukoneogeneesi, jonka jälkeen siis verensokeri nousee ilman että söisi hiilarin hiilaria. Joissakin diabetekseen liittyvissä lähteissä tämän verensokerin nousun nimi on aamunkoittoilmiö, sillä syyksi saattaa riittää muutaman tunnin paasto, useimmiten siis yöuni. Tämä siis on ongelma, tai vähintään ilmiö, mikä ei sinänsä liity ketoiluun millään tavalla. Mekanismi on todettavissa verensokerimittarilla ja ilmiö on siis todellinen, joskaan ei vaivaa jokaista.

No miten tämä sitten liittyy ketoosiin ja ennen kaikkea siihen, jos se tarkasta ruokavaliosta huolimatta loistaa poissaolollaan? Sellaisen yhtälön kautta, että stressi, oli sitten kalorivajeeseen liittyvää tai ihan vaikka avioero, aiheuttaa sen, että kroppa valmistaa runsaasti stressihormoni kortisolia ja saa aikaan tuota maksan aamupalatehtailua (joskus se valmistaa myös välipaloja ja iltapaloja, ahkera kaveri ;) ). Ja kun verensokeri nousee glukoneogeneesin takia samaan aikaan, kun kortisoli insuliinin vastavaikuttajana torppaa insuliinin toimintaa, niin lopputuloksena verensokeri saattaa olla niin korkea, että kroppa ei vaan kertakaikkiaan pääse ketoosiin, taikka pysy siellä.

Kun elimistöllä on mistä tahansa syystä riittävästi glukoosia polttoaineena, se suosii sitä, eikä edes yritä valmistaa siinä tilanteessa tarpeettomia ketoaineita. Jos näitä olisi yhtä aikaa elimistössä, olisi tilan nimi ketoasidoosi ja se on henkeä uhkaava tilanne. Tästä syystä  niitä ei yhtä aikaa elimistöön "mahdu". Poikkeuksena ykköstyypin diabeetikko, joka voi kyllä ketoilla, mutta jonka täytyy tuolloin olla ruokavalionsa suhteen äärimmäisen pedantti, ilman poikkeuksia. Meillä muilla ketoasidoosia ei pääse ainakaan ruokavalion takia muodostumaan ja siksi verensokerin tarpeeksi iso nousu, mistä tahansa syystä, tipauttaa ketoosista.

Tällöin on joskus ratkaisuna syödä riittävästi, mistä lienee syntynyt tieteeseen perustumaton, mutta kokemusasiantuntijoiden vahvistama urbaanilegenda, että "rasva polttaa rasvaa". Mm. itselläni ja kymmenillä muilla joihin olen ketogeenisen kautta somessa näissä tilanteissa tutustunut, on siis niin, että vasta riittävä määrä rasvaa saa aikaan ketoosin. Nurinkurista, mutta kokemus ja käytäntö usein on, tieteellisesti todistettuun tai matemaattisesti laskettuun verrattuna. Tämä siis joskus tapahtuu riippumatta siitä, paljonko kropalla olisi omia eväitä vatsamakkaroina ja alleina. Eli joillakin se rasvanpoltto ja ketoosi käynnistyy kunnolla vasta, kun syö riittävästi rasvaa. Ei yli tarpeen, vaan pikemmin lähelle kulutusta.

Samalla kannattaa keskittyä poistamaan muita sressin aiheuttajia elämästä, eli riittävä uni, riittävä juominen, riittävät elektrolyytit, laadukkaat ruoka-aineet, ihmissuhteet ja työasiat kuntoon jne jne. Avainasemassa näyttää kuitenkin yllättävän monilla olevan tuo riittävä määrä rasvaa. Törmään tähän yhtenään. Moni laihtumista ahneesti tavoitellessaan aloittaa ketogeenisen ihan valtavilla, jopa yli 25% kalorivajeilla. Toisella tämmönen vaje yhdistettynä pieniin hiilareihin, takaa nopsan ketoosin, toisella se näyttää torppaavan ketoosin kokonaan ja jos ketoosiin pääseekin, niin ainakin säästöliekkitaustaisilla liian iso vaje saattaa aiheuttaa joka tapauksessa painojumin. Tuolloin ei paino nesteiden poistuttua liikahda, vaikka kalorivaje olisi valtava. Tai siis "ehkä juuri sen valtavan kalorivajeen takia".

Myös kasvuhormoni on insuliinin vastavaikuttaja. Kasvuhormonin tuotantoa boostaa mm. pätkäpaasto ja tietyt liikuntalajit. Verensokeri saattaa siis nousta ja ketoosi laskea. Näihin tilanteisiin liittyen ketoosi on yleensä kateissa pätkäpaastolla ennen ensimmäisiä syömisiä ja urheillessa heti ja jonkin aikaa liikunnan jälkeen. Jännästi toisilla nämä samat tilanteet tukevat ketoosia. Yksilöitä ollaan.

Myös infektiot voivat estää ketoosia. Sama syy, eli elimistö pitää yllä glukoosin tuotantoa ja tämä sitten taas on tieteellisestikin todistettu :D Harvinaista, mutta mahdollista.

Kortisonikuuri saattaa aiheuttaa ongelmia päästä ketoosiin. Tämäkin tieteellisesti tunnustetaan, mistä syystä ihmettelen, ettei monikaan tieteeseen nojaava "ketoosiguru" usko teoriaa siitä, että joskus syödyn rasvan lisääminen helpottaa ketoosiin pääsyä. Syy ja vaikutus on kortisonilla mielestäni sama kuin kropan omassa kortisolintuotannossa, eli kun se on insuliinin vastavaikuttaja, jne jne. Nämä eivät onneksi ole uskon asioita, eikä tieteellistä varmistusta tarvita. Yksilö voi kokeilla, miten omalla kohdalla asian laita on ja jos lisätty rasva (eli lisätyt kalorit) avittaa tyytyväisemmän kropan kautta sen ketoosiin pääsyssä, niin Good For You! Älä anna toisten kusta muroihisi, vaan jatka oman kroppasi ehdoilla! Pienenä lisähuomautuksena, astmalääkkeenä käytetyt inhaloitavat kortisonit eivät ilmeisesti päädy juurikaan verenkiertoon ja ovat siten harvemmin ketoosin puuttumisen syy. Etsi siis syytä ensin muualta, vaikka inhaloitavaa kortisonia käyttäisitkin.

Jostain syystä melatoniini saattaa hankaloittaa ketoosia. Varsinkin siis aamupäivän ketoosia. Lähteenä HUS, eli ei liene humpuukia. Ovat tutkineet, että melatoniinin käyttäminen estää insuliinin eritystä ja siten lisää verensokeripitoisuutta. Saman lähteen mukaan näin tapahtuu erityisesti noin 30%:lla suomalaisista, jotka kantavat tyypin 2 diabetekselle altistavaa geeniä. Itse vaihdoin melatoniinini sellaiseen, jossa on murto-osa entiseen melatoniiniini verrattuna sitä itse melatoniinia (0,6mg per annos) ja lisänä siinä on 20mg niasiinia. Siitä huolimatta, että tuotteessa on "ei ketokelpoinen makeutusaine", on tää vahvaan entiseen melatoniiniini verrattuna, toiminut unta helpottavasti, mutta myös ketoosin kannalta paremmin. Minulla kun on vahva tuo aamunkoittoilmiö, vaikken ole diabeetikko ja päälle olen melkoinen stressiessi ;) Ja maksanikin taitaa olla varsinainen glukoosikokkivirtuoosi! Eli haasteita ja ihmeteltävää on minunkin ketomatkallani riittänyt.

Muita syitä, ettei pääse ketoosiin, on väärät luulot syödyn sapuskan makroista, eli mm. piilohiilarit, liian suuri määrä proteiinia (kroppa kun saattaa valmistaa ylimääräisestä prodesta glukoosia), tai vaikkapa liian suuri kokonaisenergian määrä, jonka syynä voi olla liian sapuskan lisäksi tai sijaan, vaikkapa alkoholi. Ketoosissa saattaa pysyä vaikka kuinka isolla kaloriylimäärällä, eikä ketoosi estä lihomista. Mutta kun niin moni asia vaikuttaa tähän upeaan koneeseen nimeltä ihmiskeho, niin jos etsii syytä sille missä ketoosi luuraa, kannattaa tarkistaa myös se, ettei syö ylenmäärin liikaa kulutukseen nähden. Joskus kroppa vaan toteaa, ettei sen tarvitse valmistaa ketoaineita, kun polttoainetta tulee suusta alas tankaten ihan riittävästi, ellei jopa liikaa.

Tämän yleisyydestä on kahdenlaisia kokemuksia. Se on yhteistä, että nähtävästi yksilö aika harvoin arvioi kulutuksensa oikein. Esimerkkinä kaksi ketovalmennusta, joissa olen mukana. Ketokickstartissa on yleisempää, että kulutus arvioidaan liian vähäiseksi. Yksilöt esim. arvioivat kulutustaan laskiessaan energiankulutuslaskureihin, etteivät ole aktiivisia, kun eivät harrasta liikuntaa. Yleensä laskureiden "ei juuri ollenkaan aktiivinen" tarkoittaa kuitenkin petipotilasta. Jo istuma-asento kuluttaa enemmän kaloreita. Makrolaskurit taas ehdottelevat isoja kalorivajeita ja väittävät, että ne ovat "kohtuullisia". Tässä valmennuksessa vetäjät varoittelevat tämän tästä liian niukan syömisen tuomista ongelmista ja hyvinvointivalmentajina heidän asiakkaansa, varsinkin naiset, tyypillisesti niukistelevat kaloreita liikaa. Jakob Valdmalla taasen on potilastyöstään erilaista kokemusta, joten hänen luotsaamassa Keto Akatemiassa, varoitellaan enemmän siitä, että yksilö useammin arvioi kulutuksensa yläkanttiin. Suo siellä, vetelä täällä. Molemmissa valmennuksissa porukka saa huikeita tuloksia! Yksilöiden välillä on kuitenkin isoja eroja siinä, mihin suuntaan pitää tekemisiään korjata, jos homma ei toimi. Kannattaa rauhassa perehtyä ja pohtia vaikka asiantuntijan avulla, että onko omat syömiset balanssissa, mahdollinen kalorivaje sopiva jne. Kalorien ja makrojen laskeminen ei kuitenkaan kuulu ketoiluun elämäntapana, vain "omien sudenkuoppien löytämiseen" ja uuden syömismallin opettelun vaiheeseen. Jokaisen on hyvä pyrkiä kohti intuitiivista syömistä, vaikka mahdollisten ketoosihaasteiden takia joutuisi käyttämään ruokapäiväkirjaa jonkin aikaa apuna.

Joillakin jostain syystä melkein kaikki makeutusaineet nostaa verensokeria, nekin, joiden ei kuuluisi imeytyä. Eli jos olet sulkenut itsestään selvempiä syitä ketoosinmetsästyslistaltasi, niin kannattaa hetkeksi jättää kaikki makeutus pois. Tääkin niitä kummia juttuja, joiden ei pitäisi toimia näin, mutta minkäs teet, jos oma kroppa tekee välillä taikatemppuja! Tästä on spekuloitu, että voiko pelkkä makea maku tehdä aivojen kautta jonkun tepposen verensokerille, tai huijata kroppaa luulemaan ettei tarvitse valmistaa ketoenergiaa, kun on "makeaa energiaa" saatavilla, mutta siis todellakaan virallisia todisteita tästä ei ole.

Itselle sopimattomat ruoka-aineet ovat ilman muuta stressitekijä elimistölle. Sopiiko sinulle esimerkiksi kaikki maidon ainesosat, vai voisiko ketojumin taustalla olla kenties suolistoa, kilpirauhasta, yms häiritsevä ja elimistöön tulehdustilan aiheuttava maitotuote? Maito tässä ainoastaan esimerkki, monelle ketoilijalle juustot ovat erinomaista ketoruokaa. Mikä tahansa ruoka-aine saattaa olla juuri sinulle huono juttu. Gluteeni saattaisi aiheuttaa samaa, mutta harvemmin kukaan ketoilee niin, että ruokavaliossa olisi viljoja. Kannattaa kuitenkin tarkistaa ainesosat pakkauksista. Esim "siemennäkkileipä" sisältää usein niin viljoja kuin jopa makeutusta.

Apuja voi olla MCT-öljystä (joka auttaa elimistöä tuottamaan vähän ketoaineita ilman ketoosiakin), liikunnan hetkellisestä lisäämisestä (kunhan se ei ole kropalle selkeästi stressori), kalorien vähentämisestä (jos syynä liiat kalorit), kalorien lisäämisestä rasvoilla (jos syynä kilppari tai/ja säästöliekki ja/tai liian pienet kalorit). Tuoteselosteet pitää luurata tarkkaan. Sokereita, tärkkelystä ja viljoja on niin leikkeleissä kun marinadeissa yms, missä niitä ei ehkäpä olettaisi olevan. Tiesitkö esimerkiksi, että monessa kebablihassa on viljaa ja vielä gluteenipitoista viljaa? Kysyvä ei tieltä eksy ja ravintoloiden kuuluu kertoa tarjoamiensa ruokien ainesosat kysyttäessä. Ruokapäiväkirjan pito jonkin sovelluksen avulla esim viikon tai kaksi, saattaa valaista asioita, jos sellaista ei ole aiemmin pitänyt. Itse yllätyin esim siitä, kuinka paljon kahvimaidoistani kertyi päivässä hiilareita.

Ketoosia kannattaa kuitenkin tavoitella. Muutamankin ketogeenisellä rkvaliolla potilaitaan hoitavan lääkärin mielestä, ketoosi on turvallinen (myös kilpparivajiksille), toisin kuin vhh ilman ketoosia, joka saattaa olla tie aineenvaihdunnalliseen turmioon. Ketoosi suojaa esim lihasmassaa ja muita aineenvaihduntaa ylläpitäviä elementtejä. VHH saattaa toimia juuri toisinpäin. Alle 0,5 ketoarvo verimittarilla mitattuna, tarkoittaa, ettei aineenvaihdunnalla ole ketoosin suojaavaa vaikutusta ja ongelmia saattaa tulla, vaikkei aiemmin olisi säästöliekistä tai muista aineenvaihdunnan ongelmista kärsinyt. Mukaan luettuna kilpirauhasen vajaatoiminta. Tavoitteena kannattaa siis olla yli 0,5 ketoarvo, mutta mikäli ketoosi on pitkään liki tai yli 3, niin se viittaa liian pieneen proteiinin saantiin ja kroppa kyllä ottaa sen silloin hanakasti lihaksista, ketoosin suojavaikutuksesta huolimatta.

Yksi huomioitava seikka on se, millä mittaa ketoosin. Pissatikut eivät ole kovin luotettavia. Ensinnäkin juodun nesteen määrä vaikuttaa siihen mitä ne näyttää. Jos juo runsaasti, on virtsan määrä suurempi ja ketoaineet näkyy sen seassa laimeampana. Nestehukkainen saattaa taas olla tohkeisaan "vahvassa ketoosissa", vaikka näin ei todellisuudessa olisi. Toiseksi pissatikuissa näkyy ainoastaan ne ketoaineet, joita kroppa ei käytä hyödykseen. Kun on huolellinen ja ketoadaptoituu, ei kroppa heitä enää ketoaineita pönttöön, vaan käyttää ne energiaksi. Olen myös päätellyt, ettei adaptoitumisen jälkeen kroppa enää purskauttele ketoaineita tulemaan kovin randomisti, vaan tuotanto ikään kuin vastaa kysyntään paremmin. Adaptoiduttua pissatikut eivät useinkaan näytä merkkiäkään ketoosista, vaikka ketoosi todellisuudessa olisi vahva. Adaptoituminen saattaa tapahtua parista viikosta muutaman kuukauden sisällä. Jos on ollut ketoosissa aiemminkin, jopa nopeammin. Suosi siis verimittaria, vaikka sen käyttö onkin kalliimpaa.

No niin! Tulipa tekstiä, toivottavasti kestit mukana. Toivottavasti tästä oli myös monelle lukijalle hyötyä.

Ei muuta kun tsemppiä ketoosin metsästykseen!

Ketoterkuin @kirsinketo



Ps. Oon ollu huikeella ketomatkalla keväästä 2018. Sydämellisesti voin suositella pariakin valmennusta. TÄSTÄ pääset lisätietoihin, tai menemällä osoitteeseen www.seeyou.fi
Muutetaan sun elämä!

Kilpirauhassodan siviiliuhri hankkii Puhtia elämään!

Heippa taas pienen tauon jälkeen!

Koko viikonlopun olen pohdiskellut kaikenlaista kokonaisvaltaiseen terveyteen liittyen. Niin kuin kyllä useimpina muinakin päivinä :D mutta nyt erityisesti, sillä myös oma kilpirauhastani hoitava lääkärini, on menettänyt mahdollisuuden auttaa minua kilpirauhasasioissa. Suoraan sanoen tästä uutisesta meni minulla pasmat sekaisin aika tavalla, sillä niin kokonaisvaltaisesti terveyteeni liittyvästä lääkityksestä on kyse, etten tiedä kuinka jatkossa tulen pärjäämään.

Kaikkien aineenvaihdunnallisten sotkujeni ja ehkäpä osaksi kantamieni geenien vuoksi, syön tavanomaisen T4 kilpirauhaslääkkeen lisäksi erityisluvallista T3 valmistetta. Mikäli saan ruokavaliolla pitkäkestoisesti kaiken vedettyä nappiin, saatan tämän nyttemmin ex-lääkärini mukaan päästä eroon tuosta jäljempänä mainitusta. Ilman sitä en kuitenkaan vielä pärjää, vaikka kaikkeni teen, ei kilpirauhaseni onnistu hommiaan hoitamaan pelkän T4-lääkkeen turvin.

Monille tämä "kilpirauhassota" suomessa on tuttu juttu, toisille ei. Jos aihe ei kosketa omaa lähipiiriä, ei tätä koskevaan uutisointiin ole tietenkään ollut syytä kiinnittää huomiota. Ydinongelma on se, että endogrinologeja on maassamme varsin rajallinen määrä. Endoilla on kahta hoitosuuntausta kilpirauhaseen liittyen ja heillä, joilla on käytössä tämä luvanvarainen yhdistelmälääkitys jota itsekin syön, on niin valtava määrä potilaita, etteivät he ota uusia. Osa muista eri alojen lääkäreistä, on ottanut käyttöön joillain potilaillaan tämän usein ainoan tuloksia tuovan hoitokeinon, mutta Valvira kaikessa "viisaudessaan" (kateudessaan tai jossain ihmeellisessä pätemisen tarpeessaan), on pitänyt huolta suorastaan ajojahdin kautta, että tällaisilta lääkäreiltä viedään mahdollisuus potilaitaan hoitaa, vaikkei minkäänlaisia potilasvahinkoja ole vielä kertaakaan T3 lääkkeen asianmukaisesta käytöstä aiheutunut. Valviran mukaan lääkitystä saavat käyttää ainoastaan endogrinologit ja heistä kilpirauhasta kokonaisvaltaisesti hoitavat, taas eivät ota enempää potilaita.

Tuhansien ihmisten tilanne, tässä hyvinvointivaltioksi kutsutussa huonovointivaltiossa on se, että heidät on jätetty suorastaan heitteille. Hoitosuhdetta asian ymmärtävään lääkäriin ei saa muodostettua, muilta lääkäreiltä evätään oikeus auttaa, vaikka tietotaito löytyisi ja tilannetta yritetään korjata muiden lääkkeiden avulla, eikä se tietenkään tuo samaa tulosta ja liekö on edes turvallista. Näin esimerkkinä, itselläni oli viisi eri reseptilääkettä, ennen yhdistelmälääkkeeni saamista nelisen vuotta sitten, ensimmäiset sain jättää pois jo parissa viikossa oikean lääkityksen saamisesta oireisiini. Reseptiäni on jäljellä muutamia kuukausia ja nyt pohdituttaa, että onko minun palattava entiseen huonovointisuuteeni kilpirauhasen osalta, lähes lääkkeettömän elämäni vaihtuessa samalla entiseen reseptihelvettiin, vai alanko lääketuristiksi satojen, ellei tuhansien muiden tavoin ja alan tekemään lääkärireissuja muualle eurooppaan, tuoden mukanani tarvitsemani lääkkeet.

Tilanne vaikuttaa täysin käsittämättömältä. Osassa EU-maista tätä lääkettä saa jopa ilman reseptiä. Tällaisessa kohdassa alkaa uskoa lääketehtaiden ja suomen lääkkeitä valvovan viraston väliseen korruptioon, sillä minkä muun takia asiasta halutaan tehdä hankala tai liki mahdoton hoitaa? Tiedän ihmisiä, jotka ovat päässeet oikeanlaisella kilpirauhaslääkityksellä työkyvyttömyydestä takaisin työelämään. Luulisi kansakunnallemme tulevan aika hemmetin kalliiksi, saattaa nämä ihmiset takaisin työkyvyttömiksi. Mutta Valviralla on tässä asiassa tiukka linja, lupia napsitaan lääkäreiltä yleensä jopa täysin perusteetta. Kilpirauhasen hoito ei ole yksinkertaista, sen kertoo jo se, ettei kilpirauhasen hoitoon ole pystytty tekemään minkäänlaista käypähoitosuositusta. Eli se, että esimerkiksi tällä minulla toimivalla yhdistelmälääkkeellä ihmisiä hoidetaan, on yhtälainen hoitokeino, kun mikä tahansa muukin. Niin oireet, kuin lääkityksen vaste, on yksilöllisiä ja sellaisena hoidonkin tulisi pysyä. Valvira on itse todennut, ettei perinteinen T4 hoito toimi yksinään kuin reilulla 90%:lla kilpirauhaspotilaita. Lähes 10%:sta suurin osa on siis jätetty heitteille ja kyse on noin kymmenestä tuhannesta ihmisestä.

Itse olen juuri varaamassa kilpirauhaseeni liittyviä verikokeita, siinä pienessä toivonkipinässä, että olisiko vähempi lääkitys jo minulle riittävä. Oireet eivät ikävä kyllä tähän viittaa, mutta toivossa on hyvä elää! En tiedä, pystyykö pelkkä ketoosi minua parantamaan, ainakaan mikäli joudun yrittämään aineenvaihdunnan palauttelua väärän lääkityksen turvin. Hidasta se on ollut nytkin, vaikka lääkitys ja ruokavalio, ovat mitä parhaat ja kaikkeni teen jokaisella elämän saralla. Ehkäpä tässä on siis syytä alkaa tsekkailemaan lentoja ja lääkärinaikoja syksylle sellaiseen maahan, jossa potilaan terveydentila ja hyvinvointi on edelleen byrokratiaa ja lääkärien arvovaltakysymyksiä tärkeämpi asia. Koen olevani siviiliuhri lääkäreiden arvovaltasodassa.

Toivon ettei lukijoistani kovin moni ole yhtä haastavassa tilanteessa kanssani! Tähän sydänemoji, jota kankea blogialustani ei osaa tehdä :)

Päivitän tilannetta käytyäni verikokeissa maaliskuun alussa. Saa pitää peukkuja! Ehkäpä universumi on puolellani tässä asiassa. Samalla aion selvittää ketogeenisen ruokavalioni vaikutuksia edellisen 6kk osalta, kävin siis viimeksi verikokeissa syyskuussa, ketoiltuani edellisestä keväästä. Viimeksi sain kokeista lähes kaikki tarvitsemani kunnallisen terveydenhuollon kautta, sillä esim kolesteroliarvojani ei ollut mitattu kunnallisesti aikoihin, enkä ole työterveyden piirissä. Satuin olemaan mukana FinTerveys 2017 tutkimuksessa, joten minulla oli onnekseni tuoretta vertailudataa kolesteroliarvojen yms osalta, ajalta ennen ketoilua. Muutenhan olisi vaikea tietää mihin suuntaan ruokavalio arvojani on kääntänyt.

Seuraavat yhtä kattavat kokeet saan kunnallisesti vuoden päästä edellisistä, eli ensi syksynä. Haluan kuitenkin nyt välitietoja matkaltani. Vaihtoehtona olisi varata yksityislääkäri ja pytää häneltä lähete verikokeisiin. Tällöin verikokeista saisi Kela-korvauksen. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että kelakorvauksen osuus kokeistani on usein vähemmän kuin yksityislääkärin palkkio, joten en viitsi tehdä asiaa näin mutkikkaasti ja kuitenkin vähintään yhtä kalliisti.  Onneksi nykyään on palveluita, joiden kautta saa tutkituttaa itsestään juuri ne asiat, jotka on tarpeen tietää terveytensä optimoimiseksi. Osasta saa jopa jonkin laista palautetta kokeiden jälkeen. Tällainen palvelu on esimerkiksi Puhti.

Valitsin Puhti palvelusta seuraavat kokeet:

• Puhti terveystarkastus (Voit kurkata sisältöä tästä)
• Kalium
• Magnesium
• Estradioli

Viimeisen nappasin mukaan puhtaasta mielenkiinnosta, muut sisältävät tarpeellista tietoa ketogeenisen ruokavalioni vaikutuksista, kuten maksan ja munuaisten toiminta, kolesteroliarvot, kehon hiljaisen tulehduksen tilanne ja elektrolyyttitasapaino. Vertailen näiden tuloksia sitten edellisiin täällä blogissa, joten jos ketogeenisen ruokavalion konkreettiset tulokset kiinnostavat, kannattaa pysyä kuulolla! Tarjolla olisi ollut myös "Liikkuvan naisen paketti", jossa olisi ollut "Puhti terveystarkastuksen" lisäksi mm. kalium ja magnesium. Kyseisessä paketissa oli kuitenkin myös kohdallani turhia tutkimuksia (B12 ja folaatti), joten listani mukaisesti räätälöiden ostoskoria, sain nuo kaksi mielenkiinnon kohdetta, kreatiniinin ja estradiolin, mukaan parin euron sisään samaan rahaan kuin "Liikkuvan naisen pakettiin" olisi mennyt.

Kilpirauhaskokeissa käyn kunnallisesti, sillä niiden verikoeseuranta sentään on kaksi kertaa vuodessa toistaiseksi sallittu. Muuten kävisikin jo totisesti kukkarolle. Mutta mikä on liian kallista terveyden vaalimiseksi? Mielestäni on aika korvaamatonta tietää missä oikeasti mennään, että osaan sen mukaan toimia tai jatkaa hyväksi todettua toimintaa.

Pari linkkiä:

Tästä Puhti terveyspalveluun.

Julkisesti Valviran vainoamista Youtubekanavallaan käsitellyt lääkäri äänessä:

Ville Pöntynen 1

Ville Pöntynen 2

Villen ja Lääkärikeskus Lupauksen turhauttavasta taistelusta Valviraa vastaan, on monta katsomisen ja ihmettelemisen arvoista youtube-pätkää. Samasta paikasta löytyy muutama mahtava Villen luento.

Edellisten kanssa minulla ei ole kaupallista yhteistyötä.

Ketogeeniseen ruokavalioon voit lähteä mukaani verkkokurssin kautta. Kurssilla on rahat takaisin 14pv takuu. Materiaalit, kuten myös yhtään liioittelematta, ehkäpä facebookin hyvähenkisimmän tukiryhmän jäsenyys, ovat ikuisia yhdellä edullisella kertamaksulla. Olen itse ollut valmennuksen jäsen keväästä 2018 ja mikäli käytät juuri tätä kumppanilinkkiäni, lupaan auttaa sinua sähköisesti ketomatkasi alkutaipaleella mahdollisimman paljon. Linkin kautta saat valmennuksen aina halvimpaan voimassa olevaan hintaan: Kirsin kanssa ketoosiin

Säästöliekki ja matkani kohti ketogeenistä ruokavaliota

Terveyden tilipäivä. Koitti minulla tuossa noin palttia rallaa viisi vuotta sitten. En kunnioittanut lepoa, enkä täysin ymmärtänyt ravinnon merkitystä. Perustietoa oli, mutta käytäntöön oli siirtynyt vain osa.

Tajuamattani olin vuosia syönyt liian vähän. Kroppani yritti sopeutua tilanteeseen, ah, niin viisas ihmiskoneistoni, teki vaikka mitä temppuja selvitäkseen menossani mukana, kunnes kamelilta katkesi selkä. Aika kirjaimellisestikkin. Perättäisiä prolapseja kahdessa nikamavälissä, lopputulemana pysyvä hermovaurio ja rappeutuneet nikamat, mutta myös hyvin kovasti paljon viisaampi Minä.

Matkalla koin kaikenlaista muutakin kun selkäkipua. Yhtenä isoimmista elämäni oppikoulun kursseista, sain sotkettua aineenvaihduntani ja mm. suututettua jo valmiiksi vajaatoimintaisen kilpirauhaseni. Maalaisjärjellä ajateltuna silloinen ideani oli hyvä. Selkääni potiessani välillä petipotilaanakin ja kipuisten viikkojen vierähtäessä kuukausiksi, ajattelin että voisi olla viisasta rajoittaa syömistä. "Etten liho kun en kerran liikkumaan pääse." Tätä ennen olin suunnilleen normaalipainoinen, kosmeettista "kolmea kiloa" toisinaan tiputellen. Muodissa oli karppaaminen ja hiilarit minäkin sitten ruokavaliostani karsin. Paha moka. Paha, paha moka!

Karppitietoutta oli keskustelupalstat, erilaiset karppaussivustot netissä ja naistenlehdet pullollaan. Ketokarppaus ei ollut mitenkään erityisesti tavoitteena, mutta eräs ystäväni ystävällisesti kertoi mistä on kyse, kun henkeni alkoi haista lähinnä viemärille. Okei, siis ketoosi! Tervetuloa, ehkäpä nyt pysyn hoikkana ja kaupan päälle häipyy se missä tahansa painossa aiemmin häirinnyt "kolme kiloa". Särkylääkearsenaalini oli tuolloin kuin aloittelevan huumekauppiaan tuotesalkku. Tramalit, Tradelanit, Lyricat, Panacodit ja monet muut aikatauluttivat päiviäni ja ruokahalu oli todella vähissä. Ennen niin terveellinen ruokavalio alkoi saada outoja piirteitä. En jaksanut enää miettiä hiilareita tai mitään muutakaan vaan söin mikä helpointa oli ja mitä sai syötyä suunnilleen makuuasennosta poistumatta. Yhdessä vaiheessa elin lähinnä suklaalla. Muuhun ei ollut voimia. Muistan naureskelleeni kaverille (johon törmäsin ensiavussa kipupiikkiä ambulanssilla hakiessani), että "tästä ruokavaliosta ei hyvä seuraa". Pelkäsin näet moisesta suklaan syömisestä lihovani, mutta vähänpä ymmärsin mihin tilaan olin elimistöni ajanut.

Tuossa välissä vierähti parikin vuotta, välillä petipotilaana ja välillä vaivoin tolpillaan, järkyttävän pahasta kipuskolioosista kroppa kierona. Söin siis lopulta mitä sattuu ja milloin sattuu, usein vain kerran päivässä. Ja lihoin. Painoa ei niinkään kertynyt, mutta vaatekoko hiipi kuin huomaamatta jo kolmatta kokonumeroa isompaan. Syytin liikunnanpuutetta ja kilpirauhasta. Kilpirauhaslääkettäkin hilattiin ylöspäin, juostessani lääkäreillä, milloin kivunhoitoon liittyen, milloin tavattoman kaikenkattavan väsymyksen takia, milloin hiukset lähtivät tukuittain, milloin tarvitsin mystisten turvotusten takia nesteenpoistolääkettä, milloin mitäkin. Epäiltiin mm. masennusta ja jopa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, reseptejäkin näihin oli tyrkyllä ja tulipa sekin kokeiltua ettei masennuslääkket elimistölleni sovi. Jossain vaiheessa leikattiin refluksi, jonka jälkeenkin jouduin syömään happosalpaajia, infernaalisten ylävatsakipujen takia. Muutama lääkäri kysyi mitä syön, kukaan ei kysynyt "paljonko". Oletus varmaan oli että liikaa. Myös itse kuvittelin asian olevan näin, ei kai sitä muuten ihminen liho? Välillä tiedostin hetkellisesti, ettei suusta ollut mennyt juuri mitään alas lähes päiviin, mutta kun kerran paino silti oli ja pysyi tai jopa nousi, niin jos ei ollut syömisissä vika niin sittenkö kilpirauhasessa? Joku mätti, mutta mikä.

Nukkuminen oli ollut vuosia haastavaa, mutta edes yrityksen tasolla koitin siihen kaikkeni panostaa. Selkä antoi pikkuhiljaa armoa, kun nikamavälissä ei ollut enää mitä pullistua, niin prolapsikierre loppui. Sitä mukaa kun särkylääkkeet väheni, jouduin ottamaan avuksi nukahduslääkkeitä ja melatoniinia. Pidin niitä kuitenkin särkylääkkeitä pienempänä pahana. Yritin myös syödä terveellisemmin, voimien puuttuessa kokkaaminen oli kuitenkin työn takana ja välillä mentiin eineksillä. -Ei sentään enää suklaalla, kun kiputilanne oli helpompi, niin voimia oli sentään hitusen enemmän kuin foliokääreen aukaisuun. Paljon parjatuilla kilpirauhassivuilla sitten ratkesin avunhuutoon. "Poista ruokavaliosta gluteeni ja maitotuotteet" kuului neuvo. Sehän tarkoitti taas syömisten karsimista. Tällä matkalla tuli kokeiltua niin FODMAPit kun muut ja lopulta elimistö sai ihmeellisiä oireita lähes mistä tahansa. Olin uudelleen tilanteessa, jossa voimat olivat tyystin loppu, omalääkäri olisi laskenut kilpirauhaslääkitystä puolella, yksityinen yleislääkäri olisi nostanut lääkitystä puolella ja minä potilaana kahden tulen välissä, enkä jaksanut enää raahautua sängystä kun vessaan ja takaisin. Kokeilin molempia lääkitysvaihtoehtoja muutaman kuukauden ja olotila meni koko ajan hankalammaksi. Suvussani on paljon syöpää. Aloin olla varma, että sairastan vähintään syöpää, kun en kerran melkein tolpillani pysynyt. Kuolemanpelko oli vahvasti läsnä.

Ei ole kuitenkaan vertaistuen vertaista! Avunhuutooni vastattiin toisen kerran ja sain vihdoin vinkin lääkäristä, joka otti uusia potilaita (kilpirauhasasioissa se ei todellakaan ole itsestäänselvää) ja vastaanotto oli niinkin lähellä kun reilun 100km päässä. Hämeenlinnasta siis Helsinkiin "viimeisillä voimilla". Otettiin kaikenlaisia kokeita ja keskusteltiin syömisistäni. Ruokapäiväkirjaani tehdessäni olin ollut varma, että lääkäri haukkuu minut isoista annoskoista, mutta hänpä paljastikin, että päivistäni puuttui noin 1000kcal. En ollut pysähtynyt miettimään kulutustani, sillä enhän mielestäni kuluttanut. Makasin. Katsoin Netflixistä sarjan toisensa jälkeen. Makasin. Yritin löytää apua olooni netistä. Makasin. Söin kerran tai maksimissaan kahdesti päivässä. Kunnes taas makasin. Tarvittiin lääkäri vääntämään rautalangasta, että kokoiseni ja ikäiseni (silloin n.40v, 163cm, 77kg) ihminen kuluttaa terveellä aineenvaihdunnalla sellaiset 1400kcal ollessaan koomassa ja olin syönyt ties kuinka pitkään tämän "koomakulutuksen" alle. Itseasiassa en edes kehdannut kertoa kaudesta, jolloin päivän kalorit ja ravinteet olivat yhtäkuin Fatserin sininen, jos sitäkään. Jo tuo koomakulutus tuntui hurjalta määrältä ruokaa. Siihen kaikki toiminnat ripsien räpsyttelystä aivotoimintaan, tarvitsee kaloreita päälle. Ja toki sain huutia siitä, että olin karsinut alunperin hiilarit. Nyt myöhemmin ketogeeniseen syömiseen perehtyneenä ymmärrän, että olin nimenomaan karsinut hiilarit ottamatta mitään tilalle. Katsokaas kun keho tarvitsee joko glukoosia tai rasvaa. Hiilareita ei voi noin vaan pitkäkestoisesti napata pois ilman, että ottaa rasvaa tilalle. Varsinkin nainen sotkee tällä helposti paletin ja huolella. Hormonitoimintaa myöten. Tätäpä ei karppaajat olleet kertoneet.

Olin siis säästöliekillä ja pahasti. Tuo mystinen tilanne, että paino pysyi samana kokonumeron muuttuessa entistä suuremmaksi, johtui siitä, että kroppani oli kannibalisoinut lihaksensa. Lihas todellakin painaa enemmän kuin rasva. Paljastui ettei B12-vitamiini enää imeytynyt ja varastoraudat eivät olleet hyvässä jamassa nekään. Ja kilpirauhaslääkitys sekä kalorit laitettiin uusiksi. Perinteinen kilpirauhaslääke sisältää T4-hormonia, josta kropan pitäisi osata muuntaa myös T3:a. Kilpirauhanen tuottaa siis usempaa muotoa kilpirauhashormonia, joista nämä kaksi ovat avainasemassa. Minun elimistöni ei enää osannut sen enempää tuottaa, kuin hyödyntää T4:ää edes lääkkeenä. Tämä ei ollut minkään muun syytä kuin omaani. Elimistölläni ei ollut siihen(kään) kertakaikkiaan paukkuja. Rinnalle otettiin siis myös T3-valmiste ja T4:n annosta laskettiin radikaalisti. Sain lääkärin juuri minulle laskemat makroravinteiden määrät (makroravinne = energiaa tuottavat ravinteet, eli hiilihydraatti, proteiini, rasva ja alkoholi) ja näistä makroista koostuvat tavoitekalorit ."Ala nyt alkuun syömään 2300kcal".

Toki mukaan tuli reseptit myös mm B12-vitamiiniin jne. Syömisestä tuli suoranaista tankkaamista. Mutta muutamassa viikossa sain jättää pois vinon pinon lääkkeitä, aina nesteenpoistosta närästykseen. Olo koheni sitä mukaa kun onnistuin syömisessä. Ruokapäiväkirja "Sulamosta" tuli päivittäinen työkalu, kun koitin saada minulle komennetut makrot täyteen. Kiinnostuin minulta puuttuneista vitamiineista ja aloin opiskella aihetta ja minusta kehkeytyikin melkoinen lisäravinnenörtti. Opettelua oli myös syöminen, mikä ei onnistunut kolmen seuraavan vuoden aikana annettujen makrojen mukaan edes kahta viikkoa putkeen. Tuona aikana kuitenkin terveyteni ja oloni jaksamisineen, siirtyivät aivan eri levelille. Lääkkeistä jäi pois kaikki kilpirauhaslääkkeitä ja kesäistä allergialääkettä lukuunottamatta. Esim. nukahduslääkkeet vaihtuivat magnesiumiin ja muutamaan muuhun lisäravinteeseen ja kiinnostuin myös valtavasti lääkkeettömästä kivunhoidosta. Hiilihydraattien osuus tuosta minulle lasketusta kalorimäärästä oli 250g. Sain sen vain vaivoin täyteen, sillä syömäni ruoka oli varsin puhdasta ja terveellistä. Mitä enemmän kiinnostuin terveydestäni ja ruokavalion vaikutuksista siihen, sitä terveellisempään suuntaan syömäni ruokakin meni. Ja kun annetut hiilarit syö kasvispainotteisesta hevistä ja pienestä määrästä riisiä, on se melkoinen kuorma ruokaa johonkin ravitsemuksellisesti huonompaan hiilarilähteeseen verrattuna. Aloin oivaltamaan värien ja rasvojen merkityksen ja kahlasin oppaita ja verkkokursseja ravinteista, sitä teen antaumuksella edelleen. Säästöliekki alkoi purkaantua, mutta läski on ikuista, kuten sanotaan, tai niin silloin luulin. Kun en päässyt edes annettuun tavoitteeseen syömisissä, oli selvää, etten voinut edes kokeilla kalorien rajoittamista laihdutuskeinona. Liikkuminen onneksi maistui ja tienasin sillä kannibalisoimaani lihasmassaa takaisin. Olo oli pulukka, mutta hyväkuntoinen ja jaksava. On se kumma kuinka kaikki pelaa kun on tarpeeksi oikeanlaista bensaa tankissa :D

Joku on saattanut miettiä nyt lukiessaan, että miten ihmeessä tuo sitten päätyi ketogeeniseen ruokavalioon, kun kerran hiilarirajoitus ketokarppaamisineen sai aikaan aineenvaihdunnan rikkomisessa pahemman lumipalloefektin kuin 2019 alkuvuoden lumisateet! Piti taas jotain mennä rikki, että oli syy kokeilla jotain muuta. Tästä kirjoitan seuraavan postauksen.


Ps. Muutama hyödyllinen linkki:

Oman energiantarpeesi arvion voit laskea täällä.

Sulamoon pääset tutustumaan tästä (montaa ruokapäiväkirjasovellusta kokeiltuani, olen todennut Sulamon todellakin rahan arvoiseksi ja luotettavimmaksi).

Ketogeeniseen ruokavalioon voit lähteä mukaani verkkokurssin kautta. Kurssilla on rahat takaisin 14pv takuu. Materiaalit, kuten myös yhtään liioittelematta, ehkäpä facebookin hyvähenkisimmän tukiryhmän jäsenyys, ovat ikuisia yhdellä edullisella kertamaksulla. Olen itse ollut valmennuksen jäsen keväästä 2018 ja mikäli käytät juuri tätä kumppanilinkkiäni, lupaan auttaa sinua sähköisesti ketomatkasi alkutaipaleella mahdollisimman paljon: Kirsinkaaketoosiin