Villiä parsapiirasta (resepti) ja koronadiagnooseja

Kuten ehkä varsinkin instaseuraajani tietävät, meidän taloudessa on ollut ristinä "long covid" eli kroonistunut koronan pitkä muoto, jo viime keväästä (2020). Vuosipäivä tuli ja meni, eipä ollut juhlinnan aihetta. Meitä ei silloin maalis-huhtikuussa testattu, kuten ei muitakaan kotona alkuvuodesta 2020 koronaa tai muuta flunssaa lievästi sairastavia. Oma "koronani" oli lievästi vuotava nenä ja muutaman päivän outo ihottuma kasvoissa. Erittäin lievä siis. En pitänyt siinä vaiheessa koronana, kun vielä THL:kin tiedotti silloin, ettei nuha ole koronan oire. Jälkitauti alkoi kuitenkin n. 7vko päästä, eli huhtikuun loppupuolella ja sen kanssa on sitten suurimmalti osin saikutettu nyt jo vuoden päivät!

Positiivisen testituloksen puute on aiheuttanut päänvaivaa, mm kun uudelle lääkärille täytyy yrittää vartin vastaanotolla selittää koko vuoden tapahtumat, saadakseen hoitoa oikealta pohjalta. Ja kun hoitoa saa vaan oireen mukaisesti, niin lääkärit on tyypillisen kirjavan pitkän koronan oirekartan takia, vaihtuneet tuhkatiheään. Milloin olen ollut sydänsairaalan asiakas, milloin ihopolin ja aina uudelleen pitää selittää, ettei ole ainoasta päällä olevasta oireesta kyse.

Long covid ei onneksi ole mikään outo ilmiö enää maailmalla ja sitä on aika paljon jo tutkittu. Ainakin kun ajatellaan, ettei koko covid-19 vielä kauaa ole globaalisti ehtinyt pitkin maita ja mantuja retostella. Toki kysymyksiä on edelleen enemmän kun vastauksia. Se tähän mennessä tiedetään, että vähintään 10% saa koronatartuntansa kaupanpäälle tämän pitkän version, myös oireettomista tartunnan saaneista, ja pitkästä versiosta aletaan puhua, kun oireita on edelleen 12 viikon päästä varsinaisesta akuutista vaiheesta. Surullisen monilla on tämän kanssa mennyt jo vuoden päivät. Vaikka tilastot aiheesta puuttuu, niin vertaistukiryhmissä huomaa, että "longhaulereita" on paljon ja enenevissä määrin.

Pitkästä koronasta on tulossa siis seuraava iso kansansairaus ja kuten veikkasin jo kuukausia sitten, lasku tulee olemaan yhteiskunnalle kova. Niin yleinen tämä vitsaus on, että suomessakin on määritelty diagnoosikoodi pitkälle koronalle. Ja nyt tekee mieli sitten jo juhlia, sillä minullekin se nyt vihdoin kirjattiin omakantaan, joten kellekään ei tarvi enää selitellä! Sain siis jälkikäteen sekä oireiden perusteella tehdyn koronadiagnoosin, että diagnoosin "long covidista". Laitan loppuun muutamia linkkejä, josta voit hakea tietoa ja apua, mikäli olet tilanteessa jossa epäilet itselläsi pitkittynytttä koronan muotoa.

No sitten siihen villiin piiraaseen :D Absurdiahan se on uutta diagnoosiaan juhlia! Mutta helpotti henkisesti niin paljon, että teki heti mieli jotain herkkua kehitellä. Aamufiilikset, joten suolaiseen herkutteluun mieliteko veti. Nähdyksi, kuulluksi ja tunnustetuksi tuleminen on hirmuisen tärkeää. Ja kun vielä tajusin, etten joudu seuraavalle lääkärille koko koronatarinaani aasta ööhön selittämään, niin kyllä nousi fiilis kertaheitolla kokkailu ja kehittely -tasolle, heh! Jääkaapin inventaario, pientä inspiraatiota ketoryhmistä ja pikkuisen villi, gluteeniton ja viljaton parsapiirakka tulille!

Valmistin ensin kuusenkerkkäpeston, löydät ohjeen TÄSTÄ linkistä. 

Ohjeesta tulee n 2-2,5 kertainen määrä piirakkaan tarvittavaa pestoa. Kerkkien keräämisen aika, riippuen millä korkeudella suomea asuu, on touko-kesäkuussa. Kuusenkerkkä on siis kuusen vuosikasvu, se vaaleanvihreä pehmeä neulastupsukka. Keräämiseen tarvitsee maanomistajan luvan, mutta ne ovat osa maistuvaa ja ravitsevaa luonnon aarreaittaa, joten niitä kannattaa kerätä pakkaseen talvenkin varalle. Oman pestoni valmistin siis tällä kertaa pakastetuista kuusenkerkistä, mutta mikäli niitä, tai nokkosensiemeniä, ei satu olemaan ja piirakkaa tekee mieli, voinee kokeilla valmiita kaupan pestoja tähän reseptiin. Nokkosen siementä saa ostettua ainakin Yrttipajalta ja olen nähnyt mm Lapin Marian villipestoja tavallisissa ruokakaupoissa. Ne saattaisivat käydä reseptiin, ja miksei ihan perinteinenkin pesto.

Kirsin KETO Villi Parsapiirakka

Pohja:

225g punaleima emmentalraaste

150g pehmeä ja täyteläinen (2,3%) maitorahka

2 isohkoa munaa

1,5dl pofiber

0,5tl ruusu- tai vuorisuolaa

Sekoita taikinaksi ja levitä leivinpaperille pellille käsin taputellen haluamaasi muotoon. Taputtele pohjasta n. 0,5cm paksu ja muotoile  n.1,5-2cm korkeat reunat täytettä varten.

Täyte:

1dl Kirsin KETO Kerkkäpestoa (linkki ylempänä)

400g Philadelphia tuorejuusto maustamaton

n.200g vihreää tuoretta tankoparsaa

Sormisuolaa

Rosepippuria

Styrian kurpitsansiemeniä

Vuohenputken nuoria lehtiä tai muuta kauden villivihannesta (esim Rentunruusun, eli Horsman lehdet käy hyvin tällaiseen koristeluun)

Reunan voiteluun muna ja n. 1rkl seesaminsiemeniä.

Sekoita pesto ja philadelphia ja levitä piiraan pohjalle. 

Huuhdo parsat ja napsauta katkaisemalla tyvi biojätteeseen. Parsa napsahtaa poikki oikeasta kohtaa. (Vihreitä tuoreparsoja ei kuulu kuoria, joten älä kuori :) ) Asettele pinnalle parsaa, vuohenputkea, tai muuta kauden villiä ja kurpitsansiemeniä yms haluamaasi malliin. Jos paksuja parsoja niin ne kannattaa halkaista, ohuet kypsyy kokonaisinakin kyllä. Ripottele koko komeudelle sormisuolaa sopivasti (ota huomioon käyttämäsi peston suolaisuus, mutta parsojen suolattomuus) ja rosepippuria lisäksi väriksi. Voitele taikinareuna ja ripottele sille seesaminsiementä.

Uunissa 200'c kiertoilmalla suunnilleen keskellä 20min, tai oman uunin mukaan, kunnes taikina on kypsä. Kantikkaan piiraan voi jakaa varmaan pienempiinkin annoksiin, meillä tästä sydämestä tuli 7 sopivaa palaa.

Makrot Kirsin KETO Kerkkäpestolla tehtynä per 100g:

HH 2,3g, Prot 10,4g ja Rasva 19,9g

Löydät piirakan Sulamosta TÄSTÄ.

Parsapiirakasta takaisin pitkään koronaan. Tässä ne lupaamani linkit, joista tietoa voi vaikka tulostaa lääkärille, mikäli oma lääkäri on asiasta aivan ulalla. Kukaan ei vielä tiedä mitä pitkä korona voi tuoda tullessaan. Itse koin tässä vaiheessa diagnoosin tärkeäksi, kun positiivinen testi jäi puuttumaan, kunnallisesti ei vasta-ainetestejä tehdä ja käsittääkseni tämä virus voi haitata elämää ja elimistöä vielä vuosienkin päästä. Nyt tiedot, oireet jne ovat omakannassa terveydenhuollon saatavilla, eikä minun tarvitse enää lähteä lääkäriin koronaelämänkerta Post It -lappusille kirjoitettuna :D

Anatomian professori Seppo Parkkilan katsausartikkeli Duodecim Yleistä hyvää asiaa luotettavalta taholta.

Useiden kirjoittajien katsausartikkeli Lääkärilehti.fi Tämä sisältää paljon tärkeitä pointteja! Kirjoittajat todellakin asiantuntijoita. Lääkäriin tuloste mukaan, kumman harva lääkäri tuntuu lääkärilehteä lukevan ;)

(Kirjoittajat:

MARI KANERVA

LT, dosentti, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri, osastonylilääkäri

HUS Tulehduskeskus, infektiosairauksien linja

TIINA SAIRANEN

LT, dosentti, neurologian erikoislääkäri, ylilääkäri

HUS Neurokeskus, neurologian linja

PAULA KAUPPI

LT, dosentti, keuhkosairauksien ja allergologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri

HUS Sydän- ja keuhkokeskus, keuhkosairauksien linja

HELENA LIIRA

LT, dosentti, yleislääketieteen erikoislääkäri, ylilääkäri

HUS Perusterveydenhuollon yksikkö)

Sanna Ukkola Live: 

Haastateltava Risto O. Roine, Neurologian emeritusprofessori Turun Yliopisto, Suomen Aivot ry puheenjohtaja. Haastattelu kirjoitettu luettavaan muotoon ja lopussa linkki tallennettuun haastatteluun. Lämmin katselusuositus! Apuakoronaan.fi sivustolla paljon muutakin mielenkiintoista.

Tukiryhmä potilaille Facebookissa ja mahdollisesti myöhemmin potilasjärjestö longhaulereille täällä. Ainoastaan tilanteesta itse kärsivien hienotunteinen ja luottamuksellinen ryhmä. Asiantuntevat ylläpitäjät.

Yleinen Facebookryhmä sekä koronaa sairastaville, perheenjäsenille yms. täällä. Paljon kokemusta ja paljon tietoa.

Mikä vikana, jos ei meinaa päästä ketoosiin?

Tässä tekstissäni tulee nyt paljon sellaistakin kokemusperäistä tietoa, jota ei mikään tiede tue. Kannattaa silti lukaista, mikäli olet aloittanut ketoilun, eikä kroppa tunnu mitenkään pääsevän ketoosiin.

Kuten seuraajilleni on käynyt moneen kertaan selväksi, itselläni on säästöliekkitausta. Söin vuosia, ellen vuosikymmeniä, aivan liian vähän. En tarkoituksella niukistellut, mutta söin pääasiassa puhdasta ja terveellistä ruokaa, jossa annokset oli kyllä isoja, mutta rasvamäärä pieni. Sapuskassani siis ei vaan kertakaikkiaan ollut riittävästi kaloreita, mikä ajoi kehon säästöliekille. Myös erittäin epäonnistunut karppauskokeilu sai varsinkin kilpirauhaseni epätyytyväiseksi ja hidasti aineenvaihduntaa entisestään. Tilaani on korjattu vuosia. Matkalla on myös käynyt kristallin kirkkaaksi monta syy- ja seuraussuhdetta, eikä ne aina ole kovin loogisesti perusteltavissa.

Tätä kirjoittaessani, olen ollut yli 2v ketolla ja monessa ryhmässä ja valmennuksessa mielenkiinnosta mukana. Tietoa on käytännön mukana kertynyt ja ryhmissä toki sekä opin, että seuraan muidenkin ketoilijoiden kokemuksia.

Monella kilpparivajiksella ja ennenkaikkea, jos on säästöliekkiä kehissä (ilmankin kilppariongelmia), ketoosi saattaa olla niinkin epäloogisesta jutusta kiinni, kun liian isosta kalorivajeesta. Tämä ei oikein meinaa mennä kaaliin, sillä normaalistihan hiilarin vähentämisen ja kalorivajeen yhdistelmällä pääsee vaan nopsemmin ketoosiin. Homman sotkee kuitenkin ilmeisesti -ja tämä omaa päättelyäni, kortisoli.

Eli kun kalorivaje on aina jonkinlainen stressireaktio kropalle, niin säästöliekistä kärsineelle kropalle se on sitä vielä moninverroin. Olen myös usein korostanut, että kilpirauhaseni ei kärsinyt taannoisesta karppauksestani hiilarivajeen takia, vaan siksi, ettei ruokavaliosta poistettujen hiilihydraattien tilalle otettu silloin rasvaa. Kalorivajeessa siis mentiin, vailla tuon taivaallista käsitystä ruokavalion kokonaisuudesta ja sen(kin) kokeilun jälkiseurauksia olen korjannut vuosia. Tämä kalorivajeen vaikutus kilpparivajiksille vahvistetaan mm. Ville Pöntysen "Tasapainoa Kilpirauhaselle" -verkkokurssilla. Sielläkin painotetaan, että millä tahansa ruokavaliolla on mahdollista saada kilpirauhanen toimimaan hyvin, mikäli kaloreita ja ravinteita tulee tarpeeksi. Ketogeenisellä moni Villenkin potilas voi paremmin,  joku on päässyt jopa kilpirauhaslääkkeistä eroon, mutta Ville korostaa, että kalorivajeesta vajaatoimintainen kilpirauhanen ei tykkää. Eli iso kalorivaje on myös kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivälle normaaliakin isompi stressori.

Stressi sitten taas, nostaa kortisolin eritystä ja kortisoli on insuliinin vastavaikuttajahormoni. Stressin aikana myös maksa yrittää olla avulias ja tehtailee varsinkin aamupalaksi glukoosia, vaikka lihasten proteiinista, jos muuta matskua ei käsillä ole. Tämän operaation nimi on glukoneogeneesi, jonka jälkeen siis verensokeri nousee ilman että söisi hiilarin hiilaria. Joissakin diabetekseen liittyvissä lähteissä tämän verensokerin nousun nimi on aamunkoittoilmiö, sillä syyksi saattaa riittää muutaman tunnin paasto, useimmiten siis yöuni. Tämä siis on ongelma, tai vähintään ilmiö, mikä ei sinänsä liity ketoiluun millään tavalla. Mekanismi on todettavissa verensokerimittarilla ja ilmiö on siis todellinen, joskaan ei vaivaa jokaista.

No miten tämä sitten liittyy ketoosiin ja ennen kaikkea siihen, jos se tarkasta ruokavaliosta huolimatta loistaa poissaolollaan? Sellaisen yhtälön kautta, että stressi, oli sitten kalorivajeeseen liittyvää tai ihan vaikka avioero, aiheuttaa sen, että kroppa valmistaa runsaasti stressihormoni kortisolia ja saa aikaan tuota maksan aamupalatehtailua (joskus se valmistaa myös välipaloja ja iltapaloja, ahkera kaveri ;) ). Ja kun verensokeri nousee glukoneogeneesin takia samaan aikaan, kun kortisoli insuliinin vastavaikuttajana torppaa insuliinin toimintaa, niin lopputuloksena verensokeri saattaa olla niin korkea, että kroppa ei vaan kertakaikkiaan pääse ketoosiin, taikka pysy siellä.

Kun elimistöllä on mistä tahansa syystä riittävästi glukoosia polttoaineena, se suosii sitä, eikä edes yritä valmistaa siinä tilanteessa tarpeettomia ketoaineita. Jos näitä olisi yhtä aikaa elimistössä, olisi tilan nimi ketoasidoosi ja se on henkeä uhkaava tilanne. Tästä syystä  niitä ei yhtä aikaa elimistöön "mahdu". Poikkeuksena ykköstyypin diabeetikko, joka voi kyllä ketoilla, mutta jonka täytyy tuolloin olla ruokavalionsa suhteen äärimmäisen pedantti, ilman poikkeuksia. Meillä muilla ketoasidoosia ei pääse ainakaan ruokavalion takia muodostumaan ja siksi verensokerin tarpeeksi iso nousu, mistä tahansa syystä, tipauttaa ketoosista.

Tällöin on joskus ratkaisuna syödä riittävästi, mistä lienee syntynyt tieteeseen perustumaton, mutta kokemusasiantuntijoiden vahvistama urbaanilegenda, että "rasva polttaa rasvaa". Mm. itselläni ja kymmenillä muilla joihin olen ketogeenisen kautta somessa näissä tilanteissa tutustunut, on siis niin, että vasta riittävä määrä rasvaa saa aikaan ketoosin. Nurinkurista, mutta kokemus ja käytäntö usein on, tieteellisesti todistettuun tai matemaattisesti laskettuun verrattuna. Tämä siis joskus tapahtuu riippumatta siitä, paljonko kropalla olisi omia eväitä vatsamakkaroina ja alleina. Eli joillakin se rasvanpoltto ja ketoosi käynnistyy kunnolla vasta, kun syö riittävästi rasvaa. Ei yli tarpeen, vaan pikemmin lähelle kulutusta.

Samalla kannattaa keskittyä poistamaan muita sressin aiheuttajia elämästä, eli riittävä uni, riittävä juominen, riittävät elektrolyytit, laadukkaat ruoka-aineet, ihmissuhteet ja työasiat kuntoon jne jne. Avainasemassa näyttää kuitenkin yllättävän monilla olevan tuo riittävä määrä rasvaa. Törmään tähän yhtenään. Moni laihtumista ahneesti tavoitellessaan aloittaa ketogeenisen ihan valtavilla, jopa yli 25% kalorivajeilla. Toisella tämmönen vaje yhdistettynä pieniin hiilareihin, takaa nopsan ketoosin, toisella se näyttää torppaavan ketoosin kokonaan ja jos ketoosiin pääseekin, niin ainakin säästöliekkitaustaisilla liian iso vaje saattaa aiheuttaa joka tapauksessa painojumin. Tuolloin ei paino nesteiden poistuttua liikahda, vaikka kalorivaje olisi valtava. Tai siis "ehkä juuri sen valtavan kalorivajeen takia".

Myös kasvuhormoni on insuliinin vastavaikuttaja. Kasvuhormonin tuotantoa boostaa mm. pätkäpaasto ja tietyt liikuntalajit. Verensokeri saattaa siis nousta ja ketoosi laskea. Näihin tilanteisiin liittyen ketoosi on yleensä kateissa pätkäpaastolla ennen ensimmäisiä syömisiä ja urheillessa heti ja jonkin aikaa liikunnan jälkeen. Jännästi toisilla nämä samat tilanteet tukevat ketoosia. Yksilöitä ollaan.

Myös infektiot voivat estää ketoosia. Sama syy, eli elimistö pitää yllä glukoosin tuotantoa ja tämä sitten taas on tieteellisestikin todistettu :D Harvinaista, mutta mahdollista.

Kortisonikuuri saattaa aiheuttaa ongelmia päästä ketoosiin. Tämäkin tieteellisesti tunnustetaan, mistä syystä ihmettelen, ettei monikaan tieteeseen nojaava "ketoosiguru" usko teoriaa siitä, että joskus syödyn rasvan lisääminen helpottaa ketoosiin pääsyä. Syy ja vaikutus on kortisonilla mielestäni sama kuin kropan omassa kortisolintuotannossa, eli kun se on insuliinin vastavaikuttaja, jne jne. Nämä eivät onneksi ole uskon asioita, eikä tieteellistä varmistusta tarvita. Yksilö voi kokeilla, miten omalla kohdalla asian laita on ja jos lisätty rasva (eli lisätyt kalorit) avittaa tyytyväisemmän kropan kautta sen ketoosiin pääsyssä, niin Good For You! Älä anna toisten kusta muroihisi, vaan jatka oman kroppasi ehdoilla! Pienenä lisähuomautuksena, astmalääkkeenä käytetyt inhaloitavat kortisonit eivät ilmeisesti päädy juurikaan verenkiertoon ja ovat siten harvemmin ketoosin puuttumisen syy. Etsi siis syytä ensin muualta, vaikka inhaloitavaa kortisonia käyttäisitkin.

Jostain syystä melatoniini saattaa hankaloittaa ketoosia. Varsinkin siis aamupäivän ketoosia. Lähteenä HUS, eli ei liene humpuukia. Ovat tutkineet, että melatoniinin käyttäminen estää insuliinin eritystä ja siten lisää verensokeripitoisuutta. Saman lähteen mukaan näin tapahtuu erityisesti noin 30%:lla suomalaisista, jotka kantavat tyypin 2 diabetekselle altistavaa geeniä. Itse vaihdoin melatoniinini sellaiseen, jossa on murto-osa entiseen melatoniiniini verrattuna sitä itse melatoniinia (0,6mg per annos) ja lisänä siinä on 20mg niasiinia. Siitä huolimatta, että tuotteessa on "ei ketokelpoinen makeutusaine", on tää vahvaan entiseen melatoniiniini verrattuna, toiminut unta helpottavasti, mutta myös ketoosin kannalta paremmin. Minulla kun on vahva tuo aamunkoittoilmiö, vaikken ole diabeetikko ja päälle olen melkoinen stressiessi ;) Ja maksanikin taitaa olla varsinainen glukoosikokkivirtuoosi! Eli haasteita ja ihmeteltävää on minunkin ketomatkallani riittänyt.

Muita syitä, ettei pääse ketoosiin, on väärät luulot syödyn sapuskan makroista, eli mm. piilohiilarit, liian suuri määrä proteiinia (kroppa kun saattaa valmistaa ylimääräisestä prodesta glukoosia), tai vaikkapa liian suuri kokonaisenergian määrä, jonka syynä voi olla liian sapuskan lisäksi tai sijaan, vaikkapa alkoholi. Ketoosissa saattaa pysyä vaikka kuinka isolla kaloriylimäärällä, eikä ketoosi estä lihomista. Mutta kun niin moni asia vaikuttaa tähän upeaan koneeseen nimeltä ihmiskeho, niin jos etsii syytä sille missä ketoosi luuraa, kannattaa tarkistaa myös se, ettei syö ylenmäärin liikaa kulutukseen nähden. Joskus kroppa vaan toteaa, ettei sen tarvitse valmistaa ketoaineita, kun polttoainetta tulee suusta alas tankaten ihan riittävästi, ellei jopa liikaa.

Tämän yleisyydestä on kahdenlaisia kokemuksia. Se on yhteistä, että nähtävästi yksilö aika harvoin arvioi kulutuksensa oikein. Esimerkkinä kaksi ketovalmennusta, joissa olen mukana. Ketokickstartissa on yleisempää, että kulutus arvioidaan liian vähäiseksi. Yksilöt esim. arvioivat kulutustaan laskiessaan energiankulutuslaskureihin, etteivät ole aktiivisia, kun eivät harrasta liikuntaa. Yleensä laskureiden "ei juuri ollenkaan aktiivinen" tarkoittaa kuitenkin petipotilasta. Jo istuma-asento kuluttaa enemmän kaloreita. Makrolaskurit taas ehdottelevat isoja kalorivajeita ja väittävät, että ne ovat "kohtuullisia". Tässä valmennuksessa vetäjät varoittelevat tämän tästä liian niukan syömisen tuomista ongelmista ja hyvinvointivalmentajina heidän asiakkaansa, varsinkin naiset, tyypillisesti niukistelevat kaloreita liikaa. Jakob Valdmalla taasen on potilastyöstään erilaista kokemusta, joten hänen luotsaamassa Keto Akatemiassa, varoitellaan enemmän siitä, että yksilö useammin arvioi kulutuksensa yläkanttiin. Suo siellä, vetelä täällä. Molemmissa valmennuksissa porukka saa huikeita tuloksia! Yksilöiden välillä on kuitenkin isoja eroja siinä, mihin suuntaan pitää tekemisiään korjata, jos homma ei toimi. Kannattaa rauhassa perehtyä ja pohtia vaikka asiantuntijan avulla, että onko omat syömiset balanssissa, mahdollinen kalorivaje sopiva jne. Kalorien ja makrojen laskeminen ei kuitenkaan kuulu ketoiluun elämäntapana, vain "omien sudenkuoppien löytämiseen" ja uuden syömismallin opettelun vaiheeseen. Jokaisen on hyvä pyrkiä kohti intuitiivista syömistä, vaikka mahdollisten ketoosihaasteiden takia joutuisi käyttämään ruokapäiväkirjaa jonkin aikaa apuna.

Joillakin jostain syystä melkein kaikki makeutusaineet nostaa verensokeria, nekin, joiden ei kuuluisi imeytyä. Eli jos olet sulkenut itsestään selvempiä syitä ketoosinmetsästyslistaltasi, niin kannattaa hetkeksi jättää kaikki makeutus pois. Tääkin niitä kummia juttuja, joiden ei pitäisi toimia näin, mutta minkäs teet, jos oma kroppa tekee välillä taikatemppuja! Tästä on spekuloitu, että voiko pelkkä makea maku tehdä aivojen kautta jonkun tepposen verensokerille, tai huijata kroppaa luulemaan ettei tarvitse valmistaa ketoenergiaa, kun on "makeaa energiaa" saatavilla, mutta siis todellakaan virallisia todisteita tästä ei ole.

Itselle sopimattomat ruoka-aineet ovat ilman muuta stressitekijä elimistölle. Sopiiko sinulle esimerkiksi kaikki maidon ainesosat, vai voisiko ketojumin taustalla olla kenties suolistoa, kilpirauhasta, yms häiritsevä ja elimistöön tulehdustilan aiheuttava maitotuote? Maito tässä ainoastaan esimerkki, monelle ketoilijalle juustot ovat erinomaista ketoruokaa. Mikä tahansa ruoka-aine saattaa olla juuri sinulle huono juttu. Gluteeni saattaisi aiheuttaa samaa, mutta harvemmin kukaan ketoilee niin, että ruokavaliossa olisi viljoja. Kannattaa kuitenkin tarkistaa ainesosat pakkauksista. Esim "siemennäkkileipä" sisältää usein niin viljoja kuin jopa makeutusta.

Apuja voi olla MCT-öljystä (joka auttaa elimistöä tuottamaan vähän ketoaineita ilman ketoosiakin), liikunnan hetkellisestä lisäämisestä (kunhan se ei ole kropalle selkeästi stressori), kalorien vähentämisestä (jos syynä liiat kalorit), kalorien lisäämisestä rasvoilla (jos syynä kilppari tai/ja säästöliekki ja/tai liian pienet kalorit). Tuoteselosteet pitää luurata tarkkaan. Sokereita, tärkkelystä ja viljoja on niin leikkeleissä kun marinadeissa yms, missä niitä ei ehkäpä olettaisi olevan. Tiesitkö esimerkiksi, että monessa kebablihassa on viljaa ja vielä gluteenipitoista viljaa? Kysyvä ei tieltä eksy ja ravintoloiden kuuluu kertoa tarjoamiensa ruokien ainesosat kysyttäessä. Ruokapäiväkirjan pito jonkin sovelluksen avulla esim viikon tai kaksi, saattaa valaista asioita, jos sellaista ei ole aiemmin pitänyt. Itse yllätyin esim siitä, kuinka paljon kahvimaidoistani kertyi päivässä hiilareita.

Ketoosia kannattaa kuitenkin tavoitella. Muutamankin ketogeenisellä rkvaliolla potilaitaan hoitavan lääkärin mielestä, ketoosi on turvallinen (myös kilpparivajiksille), toisin kuin vhh ilman ketoosia, joka saattaa olla tie aineenvaihdunnalliseen turmioon. Ketoosi suojaa esim lihasmassaa ja muita aineenvaihduntaa ylläpitäviä elementtejä. VHH saattaa toimia juuri toisinpäin. Alle 0,5 ketoarvo verimittarilla mitattuna, tarkoittaa, ettei aineenvaihdunnalla ole ketoosin suojaavaa vaikutusta ja ongelmia saattaa tulla, vaikkei aiemmin olisi säästöliekistä tai muista aineenvaihdunnan ongelmista kärsinyt. Mukaan luettuna kilpirauhasen vajaatoiminta. Tavoitteena kannattaa siis olla yli 0,5 ketoarvo, mutta mikäli ketoosi on pitkään liki tai yli 3, niin se viittaa liian pieneen proteiinin saantiin ja kroppa kyllä ottaa sen silloin hanakasti lihaksista, ketoosin suojavaikutuksesta huolimatta.

Yksi huomioitava seikka on se, millä mittaa ketoosin. Pissatikut eivät ole kovin luotettavia. Ensinnäkin juodun nesteen määrä vaikuttaa siihen mitä ne näyttää. Jos juo runsaasti, on virtsan määrä suurempi ja ketoaineet näkyy sen seassa laimeampana. Nestehukkainen saattaa taas olla tohkeisaan "vahvassa ketoosissa", vaikka näin ei todellisuudessa olisi. Toiseksi pissatikuissa näkyy ainoastaan ne ketoaineet, joita kroppa ei käytä hyödykseen. Kun on huolellinen ja ketoadaptoituu, ei kroppa heitä enää ketoaineita pönttöön, vaan käyttää ne energiaksi. Olen myös päätellyt, ettei adaptoitumisen jälkeen kroppa enää purskauttele ketoaineita tulemaan kovin randomisti, vaan tuotanto ikään kuin vastaa kysyntään paremmin. Adaptoiduttua pissatikut eivät useinkaan näytä merkkiäkään ketoosista, vaikka ketoosi todellisuudessa olisi vahva. Adaptoituminen saattaa tapahtua parista viikosta muutaman kuukauden sisällä. Jos on ollut ketoosissa aiemminkin, jopa nopeammin. Suosi siis verimittaria, vaikka sen käyttö onkin kalliimpaa.

No niin! Tulipa tekstiä, toivottavasti kestit mukana. Toivottavasti tästä oli myös monelle lukijalle hyötyä.

Ei muuta kun tsemppiä ketoosin metsästykseen!

Ketoterkuin @kirsinketo



Ps. Oon ollu huikeella ketomatkalla keväästä 2018. Sydämellisesti voin suositella pariakin valmennusta. TÄSTÄ pääset lisätietoihin, tai menemällä osoitteeseen www.seeyou.fi
Muutetaan sun elämä!

Helpot vuohenjuustopekonit

Tämä resepti on yli 20 vuoden takaa ja aina ollut yhtä hyvää. Ketolle täydellistä, vielä jos löytää luomupekonia. Tosi kiva suolapala niin noutopöytään, kuin vaikkapa saunan jälkeiseksi herkuksi.

Valmistus ei juuri voisi olla helpompi. Paketti President Vuohenjuustosiivuja, se paketti, jossa on kaksi pötköä juustoa esileikattuina kiekkoina, kääritään mahdollisimman huolellisesti pakettiin pekonia (12 siivua). Kiekot leivinpaperille ja päälle pestoa (n.50g). Samalla kypsyy kirsikkatomskuja oheen. Kiertoilmalla 220'c n.14-15min tai kunnes pekonit kypsiä.

Riippuen käyttämästäsi pekonista ja pestosta, yhden nyytin makrot ovat noin:
Proteiini 5,6g, Rasva 10,8g ja Hiilari 0,5g. Energia 121kcal.

Mikäli käytät Sulamoa, löytyy resepti sieltä nimellä Kirsin KETO Vuohenjuustopekonit.

Ps. Olet tervetullut liittymään samaan ihanaan Ketovalmennukseen, jossa itsekin olen löytänyt luotettavan ketotiedon äärelle. Tästä linkistä halvimpaan voimassa olevaan hintaan ja mun tuki kaupan päälle. Ikuinen jäsenyys yhdellä maksulla, valmennuksen tiedot päivittyvät koko ajan uusimman tutkimustiedon mukaan ja ihan maailman paras tukiryhmä Facebookissa, josta saa aina apua ja vastauksia mikä ikinä mieltä askarruttaakin. Lisäksi rahat takaisin 14pv -takuu. Lämmin suositus!

Mun ensimmäinen pidempi paastoni

Kuten mua Facessa ja Instassa seuraavat jo tietää, olen syönyt ketogeenisesti huhtikuulta 2018 ja koko tämän ajan on olennaisena osana ruokarytmiini kuulunut pätkäpaasto. Kroppani halajaa sitä luontaisesti ja on itseasiassa halunnut millä tahansa ruokavaliolla. Ketogeenisellä asia on vihdoin erittäin jees! Ketolla verensokeri pysyy pitkistä ruokailuväleistä huolimatta tasaisena ja ketoosi myös suojaa lihasmassaa, eli kohtuullisilla paastopätkillä ei lähde kovin helposti purkaantumaan lihaksista prodea ravinnoksi. Ketoadaptoitunut kroppa kun osaa käyttää tehokkaasti rasvaa ja tuottamiaan ketoaineita siihen tarkoitukseen.

Pisimmillään mun pätkikset ovat olleet 24-28h niin, että kahta yötä en ole putkeen nukkunut, syömättä siinä välissä edes jotain. Pätkäpaaston ideahan on, ettei syödä vähempää kuin yleensä, vaan se mitä syödään, syödään tietyssä aikaikkunassa. Useimmiten mulla menee rytmi iltavirkkuna niin, että klo 20-21 vimpat syömiset ja seuraavan kerran sapuskaa sitten 11-15 välillä. (Toki jos on taipumus ylensyödä, pätkäpaastoa voi käyttää myös energiamäärän rajoittamiseen. Tutkimukset osoittavat, että pätkäpaastolla intuitiivisesti syöty kalorimäärä on keskimäärin n.600kcal pienempi kuin useita kertoja päivässä syövällä. Jos kärsii säästöliekistä, kannattaa pätkistellessä tarkkailla, että tulee syötyä tarvittavat kalorit, ettei säästöliekki entisestään pahene.)

Oikeastaan koko ketoilun ajan, olen pyöritellyt päässäni ajatusta myös pidemmästä paastosta. Ketokickstartissa moni paastoaa kerran kk 60h ja asiaan liittyvät postaukset pyörivät Facebookryhmän seinällä. Kuten aiemmista kirjoituksistani on hyvin käynyt ilmi, mulla on kumminkin paha säästöliekki taustalla ja kroppani kannibalisoima lihasmassa vaivalla hankittuna takaisin.-Eikä ole ollut hinkua riskeerata sitä paastoamalla, sillä lihasmassa on yksi tärkeimpiä asioita tehokkaasti toimivan aineenvaihdunnan taustalla.

Terveyssummit 2020 -videoissa, paasto tuli taas esiin tämän tästä terveyttä monipuolisesti edistävänä keinona. Samaten moni Youtubessa ketogeenistä aihetta pyörittelevä sivusto ja tyyppi, jota seuraan, kuten Thomas DeLauer, julkaisee tämän tästä paastotietoutta. Thomaksen videoissa on myös mukavaa knoppitietoa erikseen naisille paastoon liittyen, mikä rohkaisee kokeiluun, sillä naisten hormonitoiminta ottaa syömättömyydestä neniinsä aika paljon helpommin, kuin miesten.

Mulla oli vastikään itsellä hormonitoiminta jotenkin sekaisin kk-kiertoon liittyen ja ruokahalu aika heikossa. Vähän kaikki ruokaan liittyvä tympäisi, eikä vähiten kokkaaminen. Teen melkein kaiken syömäni ruuan itse. Kaikki osui sitten alkuviikosta kohdilleen, kun mieheni lähti työreissuun. Tiistai-iltana ei tehnyt mieli syödä ja ajattelin paastota 24h.

Tiistaina kuitenkin katselin paastovideoita illalla useampiakin ja keskiviikkona oli ajatus jotenkin kypsynyt siihen, että kokeilisinkin paastota 36h. Olo oli kuitenkin niin hyvä 34h:n kohdalla, että päätin jatkaa ensin 48h:n ja lopulta paastoni pituus oli 66h. Tuohonkaan ei olisi ollut tarvetta lopettaa, mutta olin lähdössä liikenteeseen illaksi ja halusin katkaista paaston kotioloissa, kun en tiennyt miten kehoni siihen suhtautuu. 72h olisi muutenkin ollut ehdoton maksimini, sillä sen jälkeen lihasmassaa vääjäämättä lähtee kehon glukoosimateriaaliksi, vaikka olisi kuinka ketoadaptoitunut.

Millaisia kokemuksia paastoni sitten toi. Ensimmäisenä on todettava, että paastoaminen oli ihan mielettömän paljon helpompaa, kun mitä etukäteen kuvittelin. Osaltaan sen ansiosta, että olen valmiiksi ketoosissa. Ei tarvinnut siis kärsiä hiilariviekkareista, nesteen rajusta poistumisesta, tai muista oireista, joita ns. normaalilta ruokavaliolta paastoon siirtyminen aiheuttaa. Osaltaan tässä saattoi olla puhtaasti hyvää säkää, moni säännöllisesti paastoava kertoo jokaisen paaston olevan vähän erilainen.

Keskiviikkona pelkäsin, että alan palelemaan, tai että voimat jotenkin lopahtaisivat. Varsinkin yö arvelutti, sillä jo liian vajaat kalorit päivänä, jolloin kuitenkin olen syönyt, saattavat aiheuttaa sen sortin palelua, etten saa nukuttua. Lueskelin viltin alla illan ja napsin vuoroin Guerandea (harmaa puhdistamaton merisuola) ja viinikiveä (helposti pieninä annoksina nautittava kaliumin lähde).

Illalla otin tavalliseen tapaan magnesiumia ja kaikkeen juomaani veteen laitoin MyProteinin elektrolyytijauhetta, joka on maustamaton ja jonka magnesium on oksidimuodossa. Arvasin, että suoleni toiminta lakkaa, joten toivoin magnesiumoksidin pitävän sitä liikkeellä. Näin ei kuitenkaan käynyt, joten tein sitten suolihuuhtelun kertaalleen hellästi käsisuihkun avulla. Olo oli kuitenkin näin eväin loistava, guerandea yhteensä 1-1,5tl vrk, viinikiveä vähän vähemmän ja kaikessa juomassani nesteessä pakkauksen ohjeen mukainen määrä elektrolyyttejä. Tuota elektrolyyttivettä meni useita litroja päivässä. Jotkut paastoavat maustetuilla elektrolyyteillä, joita itsekin käytän arjessa (Puhdistamo), mutta kun haen paastolla nimenomaan terveyshyötyjä, niin halusin pitää sen mahdollisimman puhtaana. Ei siis mitään marjoihin tai makeutusaineisiin viittaavaa.

Yö sujui ihan lämpimästi ja nukuin ihmeen hyvin. Päättämättömyyttään minua yli viikon kiusanneet kuukautiset alkoivat torstaina ja olosta tuli tosi mukava ja kevyt. Keitin vadelmanlehdestä, puna-apilasta, sitruunamelissasta ja poimulehdestä hormonitoimintaa tasoittavaa teetä ja litkin sitä elektrolyyttiveden ohessa pitkin päivää. Instan puolella totesin, että energiaa oli enemmän 40h:n kohdalla, kun edellisenä iltana 24h:n kohdalla. Torstaina en enää himmaillut, sillä minullahan oli "lupa" lopettaa paasto koska tahansa, ensimmäisen tavoitteen 36h oli täynnä. Touhusin normaaliin tahtiin. Pieni palelu ja nälän tunne katosi kun puin kunnolla päälle ja kävin reilun 40min reippaalla metsäkävelyllä.

Viikkosiivous sujui tavalliseen malliin, joskin yllätyksekseni normaalia hyväntuulisempana, siivousmusa tempaisi jopa mukaansa vähän väliä. Meillä menee imurointiin, lattianpesuun ja petivaatteiden vaihtamiseen semmonen reilu 3h ja petivaatteita tuuletellessani ihmettelin, kuinka tasaisesti energiaa vaan riitti ja riitti. Lopuksi nappasin saunan päälle ja tein vielä n.25min jumppasession hengästyttävillä sykkeillä ja käsipainojen avustuksella. Saunassa tiesin, etten katkaise paastoa vielä 48h:n kohdalla :D Huikeeta! Peilistä katsoi nukkumaan kömpiessä kieltämättä aika ryytyneen näköinen tyyppi, mutta oloa peilikuva ei vastannut yhtään ja olihan päivä ollut touhukas ja pitkä.

Seuraava yö oli levoton ja katkonainen unen osalta. Heräsin kuitenkin suht pirteänä perjantaihin ja palasin aamusta Thomaksen videoiden kimppuun, hakien nimenomaisesti tietoa mahdollisimman järkevään paaston lopetukseen. Uusimman tiedon (2019) mukaan, paasto (varsinkin naisen) kannattaa kuulemma lopettaa hakemalla kortisoli- ja insuliinitasoja kohdilleen, tässä apuna mm. ceyloninkaneli pitkin päivää nesteeseen lisättynä. Keittelin vihreää teetä johon sujautin reilusti kanelia. Kaneli toimii kehossa hieman kuin insuliini, kaikenlaista sitä oppii! Kyselin muutamassa ketoryhmässä ideoita paaston katkaisuun. Hauskasti sain vinkiksi Thomas DeLauerin videot! Kaveri on kuumaa ketopaastokamaa, heh! Varsinaiseen paaston lopetukseen Thomas kehoitti vähärasvaisella proteiinilla ja esimerkiksi merilevällä. Tähän oli monenlaisia perusteita, mutta kiteytettynä, keho on paaston jälkeen niin herkästi vastaanottavassa ja varastoivassa tilassa, että esim hiilihydraatti ja rasva etenkin yhtä aikaa nautittuna, johtaisi siihen, että solut herkästi avautuisivat hiilarille, ja sinne se rasvakin sitten sujahtaisi avoimista ovista. Lisäksi sinkin ja jodin tarve (koska kilpirauhanen) on iso ja niitä kannattaa tarjoilla keholleen heti kun mahdollista. Kaivelin kaappeja ja päädyin merilevään ja tonnikalaan vedessä. Varmistin kropan valmiuden ruokaan nappaamalla yleispäteviä ruuansulatusentsyymejä. Kaneliteen kera sitten eka ateria ääntä kohti.

Moni varoitteli, että paaston purku olisi hankalampaa kuin paasto itsessään, en kokenut sitä ainakaan tällä kertaa niin. Molemmat sujuivat mielestäni suorastaan yllättävän helposti. Söin rauhassa, eikä mitään erityisiä mielitekoja herännyt. Thomaksen ohjeiden mukaisesti odottelin pari tuntia vähärasvaisesta prodesta, ennen kuin tarjoilin kropalle sen kauan kaipaamaa rasvaa. Kuulemma on hyvä tarjota rasvoja monipuolisesti, vaikkapa neljää eri lähdettä. Sulatin pakastimesta lihaisaa luulientä, jota olen keittänyt luomunaudan niskasta, sekoitin siihen vähän laadukasta oliiviöljyä ja lisäksi söin avokadon Herbamarella ja pippurilla. Nappasin ravintolisistä reilun satsin vahvaa kalaöljyä, sinkkiä, D- ja B-vitamiineja, sekä ashwagandhaa (KSM66), jota mieheni kanssa kuuriluontoisesti ollaan tässä muutama viikko syöty, ajatuksena stressin ja unen biohakkerointi.

Olo oli tyytyväinen ja lähdin touhuamaan asioille. Oli "Pimeän kaupan ilta" ja iltapalalla kävin Lifestyle cafe Hemmassa, tapaksilla ja ketokakulla. Oliko ihan pikkuisen hyvää, kun oli aistit terävimmillään, voi hyvää päivää!

Kroppa oli tähänkin ihan tyytyväinen ja vaikka kävin shoppailemassa luomu& herkkukaupoissa pähkinöiden ja konvehtien keskellä, ei herännyt mitään herkkuhimoja. Tuoksut oli kylläkin huumaavia, tosi nautinnollista. Jätin päivän syömiset tähän, sillä ensimmäinen paaston jälkeinen päivä kannattaa useiden lähteiden mukaan syödä kevyesti. Paistoin vielä kalkunanpaistin uunissa ja touhuilin, ennen kuin kävin nukkumaan. Nyt unetkin oli taas kohdillaan!

Lauantaina rytmi on tähän mennessä ollut suht normaali. Pätkäpaastoa iltapäivän puolelle ja sitten rasvakahvi, sekä elektrolyyttiblendis marjoin ja villivihanneksin (tuttuja, jos seuraa mun instaa, kuvaan sinne kaiken minkä syön). Olo on aivan mainio, energinen ja mieliala hyvä. Vatsakin toimi ekan kerran sitten tiistain omin avuin, heh. Syömättömyys olisi nyt jopa vielä helpompaa kuin yleensä ja kun mulla on kaikkien ongelmien ja ylipainon taustalla nimenomaan liian pienet kalorit, niin tässä on vaaran paikka, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Käytän ruokapäiväkirjaa tällä hetkellä ja se selvästi tulee tarpeeseen.

En osaa vielä sanoa, alanko säännönmukaisesti paastoamaan. Meillä on sukurasitteena runsaasti syitä hakea apua autofagiasta, joka onkin nimenomainen pääsyy pidempään paastoon. Autofagia käynnistyy tarpeeksi pitkällä paastolla, se siivoaa rikkinäisiä ja viallisia soluja kropasta. En nyt kirjoita tästä sen enempää, sillä tietoa autofagiasta ja paaston hyödyistä on netti väärällään.

Itselläni paaston helppoudessa oli apua siitä, että olin valmiiksi ketoosissa ja taatusti -isosti- apua siitä, että olin muutaman päivän yksin kotona. En tiedä kuinka paljon hankalampaa olisi ollut paastota ja samalla kokata ruokaa muille. Uskonkin, että tulevat paastoni ajoittuvat samalla tavalla miehen työreissuihin. Nähtäväksi jää, paastoanko kerran vuodessa, vai puolen vuoden välein, vai miten, aika ja olotila sen näyttää sitten. Joka tapauksessa kokemus oli pelkästään positiivinen ja jos on syitä ja/tai kiinnostusta, eikä ole syömishäiriötaustaa, niin kehoitan kaivelemaan paastosta kaiken tiedon ja heittäytymään kokeiluun. Saahan paaston lopetettua koska tahansa, jos siltä tuntuu!

Pari linkkiä:

Thomas DeLauerin paastovideokokoelma tästä linkistä. Kannattaa keskittyä uusimpiin ja jos olet nainen, niin kaivele varsinkin naisille suunnatut pätkät.

Jos mainitsemani elektrolyyttijauhe kiinnostaa, etkä ole vielä asiakas MyProteinilla, niin tällä linkillä saat ensimmäisestä tilauksestasi alen ja voimassa oleviin kamppiksiinkin lisäalen. MyProteinilta saa mm. 0hh nuudeleita, L-Glutamiinia (Elite on hyvälaatuinen), BCAA:ta maustamattomana jne. Firma on melkoinen uutiskirjeellä pommittaja, joten välttämättä en liittyisi listalle.. -Vaikka ainahan uutiskirjeenkin saa peruttua.

Ja toki olet tervetullut liittymän samaan ihanaan Ketovalmennukseen, jossa itsekin olen löytänyt luotettavan ketotiedon äärelle. Tästä linkistä halvimpaan voimassa olevaan hintaan ja mun tuki kaupan päälle. Ikuinen jäsenyys yhdellä maksulla, valmennuksen tiedot päivittyvät koko ajan uusimman tutkimustiedon mukaan ja ihan maailman paras tukiryhmä Facebookissa, josta saa aina apua ja vastauksia mikä ikinä mieltä askarruttaakin. Lisäksi rahat takaisin 14pv -takuu. Lämmin suositus!

Kiistanalaiset Kookossuklaapikkuleivät, herkkua!

Ketogeeninen elämäntapa ei ole itselleni ehdoton uskonto, vaan tapa olla, syödä ja elää, voiden samalla mahdollisimman hyvin. Mielestäni ketogeeniseen elämäntapaan kuuluu herkuttelu, siinä missä elämiseen nyt ylipäätään. Ei joka päivä, mutta silloin tällöin ja ennen kaikkea ilman huonoa omaatuntoa.

Ymmärrän sen, että joku on saattanut olla sokerikoukussa puolet elämästään ja terveyden ylläpito vaatii silloin totaalista pesäeroa kaikesta makeasta, ihan siinä missä ymmärrän senkin, että alkoholistille ei sovi tippakaan alkoholia. Ja hei, pähkinäallerginen saattaa saada oireita jo pelkästä hajusta! Kaikki ei ole kaikille. Minun elämääni kuitenkin kuuluu herkuttelu siinä missä lasi punkkua, silloin tällöin.

En myöskään pidä sokeria niin pahana makeutusaineena, kuin useimpia keinotekoisia makeutuksia. Määrä tekee myrkyn, sanotaan ja omassa elämänasenteessani asia on juuri näin. Siispä saatan ostaa 85% tummaa suklaata ja nauttia siitä pari palaa, siitä huolimatta, että makeutusaine on sokeri. Tai saatan makeuttaa fatbombsini joskus taatelilla stevian tai karppisokerin sijaan, jos kokonaishiilarit jää kuitenkin tarpeeksi pieniksi. Puolikas omena, -miksipä ei! Jos päivän hiilareihin mahtuu.

Tällainen haastaa ketokeskusteluissa ja moni ketouskovainen provosoituu ihan käsittämättömille kierroksille, kun joku mainitseekin sokerin, tai ketoon kuulumattomat kasvikset. Samaten saatetaan tuomita ne ketokelpoisetkin herkut, sillä "herkuttelu on pilannut elämäni!" -Tai muuta vastaavaa. No niin, niin on monen elämän pilannut alkoholikin ja usein vielä alkoholistin läheistenkin elämä on siitä saattanut kärsiä, tavalla tai toisella. Saattaa kuulostaa karulta ja tylyltä ja jopa vähän ilkeältä, mutta tässä kohtaa on yksilö vastuussa ainoastaan itse omista valinnoistaan ja ratkaisuistaan. Jos itselle ei herkuttelu missään muodossa sovi, täytyy kuitenkin antaa tilaa sille, että toisilla elämäntapaan ne herkut luontevasti ja ilman ongelmia kuuluu. Niin se pähkinäallerginenkin luopuu siitä, mikä itselle ei sovi. Kun ei ole vaihtoehtoa.

Tiedän monia joilla syöminen lähtee totaalisesti lapasesta, kun aivot saavat pienenkin aistimuksen makeasta. Tiedän kuitenkin myös monia, joilla ketokelpoiset herkut pitävät liiat mielihalut kurissa. Kun ei tarvitse olla ehdoton, ei tule myöskään mitään totaalisia repsahduksia, joiden jälkiseurauksia sitten kerätään kasaan useita päiviä morkkiksissa velloen. Itselläni on aina ketoherkkuja pakkasessa, ihan siinä missä eiketoilevalle miehelleni pullaa. Ja omissa herkuissani kokonaishiilarit ratkaisee sen, sopiiko ne mielestäni ruokavaliooni vai ei.

No niin, sitten saarnasta pikkuleipään! Sillä tokihan nyt ansaitsette esimerkin siitä, millainen voi olla ihan hyvä ketogeeniseen elämäntapaan kuuluva ketoherkku. -Silloin kun ei ole kyse herkkuholistin ruokavaliosta, vaan meidän ihan tavallisten, terveellisempää elämää tavoittelevien ketoilijoiden. Älkää ymmärtäkö väärin, sympatiseeraan niin alkoholismia kuin herkkuholismia sairautena, mutta se ei ole minun tai muiden ketoilijoiden vastuulla, että herkut tai alkoholi pitäisi piilottaa näkösältä. Sillä useampi meistä kuitenkin on kohtuukäyttäjä.

Kirsin KETO Kookossuklaapikkuleivät

Näistä pikkuleivistä ei tule kauneuskisan voittajia, mutta jos pitää kookoksesta ja tummasta suklaasta, niin tässä on melkoisen maistuva herkkukeksi tee- tai kahvikupposen kylkeen.

Taikina:

4dl kookoshiutaleita

4rkl raakakaakaojauhetta (makeuttamaton)

2rkl kookosjauhoja

2tl leivinjauhetta

1/2tl vuorisuolaa/ruususuolaa/muuta laadukasta suolaa

1/4tl jauhettua kardemummaa

1/4tl Ceyloninkanelia

1/4tl Bourbon vaniljaa/muuta vaniljajauhetta

-> Sekoita

100g sulaa luomuvoita

7rkl karppisokeria/erythritolia

2kpl munia

-> Sekoita ensin yhteen ja sitten kuiviin aineisiin. Tässä vaiheessa voit maistaa, että taikina on mieleistäsi. Jos käyttämäsi voi on suolatonta, kannattaa laittaa vähän enemmän suolaa. Itse käytän yleensä Valion luomuvoita. Suola korostaa suklaan makua, älä jätä sitä pois. Aloitteleva ketoilija saattaa kaivata enemmän makeutusta, mutten suosittele, sillä vähempään makeuteen tottuu yllättävän nopsasti. Taikina hieman jämäköityy, kun sen antaa hetken seistä.

Pyörittele käsissä pieniä palloja ja tilanteen mukaan, muotoile niistä tasapohjaisia kuperia keksejä, tasaisia pikkuleipiä, tai sitten kololla varustettuja pikkuleipiä täytettä varten, kuten kuvassa.

Paista keksejä 200'c uunissa paksuudesta ja uunista riippuen 10-15min. Tarkkaile, ettet käräytä keksejä, ne palavat ihan hetkessä, jos ovat palaakseen :D Itselläni kiertoilmauunissa nämä kololla varustetut keksit ovat tulleet 11 minuutissa. Jäähdytä.

Jos teet taikinasta 26kpl koristelemattomia keksejä, niiden tähän astiset makrot ovat per kpl:

Rasva 7,5g, Proteiini 1,7g, Hiilihydraatti 1g ja energia 81kcal.

Keksit sopivat syötäväksi sellaisenaan. Kuperan malliset, tai lättänät keksit, voit myös raidoittaa ohuella nauhalla sulaa suklaata. Kololla varustettuihin käy paksumpi suklaatäyte, tai esim sokeriton marmeladi. Ihan sen mukaan mitä omaan ruokavalioosi ja hiilarimäärääsi sopii.

Mikäli välttelet valkoista sokeria kuin ruttoa, voit valmistaa itse raakasuklaata, tai ostaa esim. Stevialla makeutettua vhh-suklaata. Myös monien suklaafatbombsien taikina käy näihin täytteeksi.

Oma lempparini on kuitenkin valmistettu ylimmässä kuvassakin näkyvistä suklaista. Maraboun Premium minttu 70% suklaata 4 palaa (40g)  ja J. D. Grossin Arriba 85% suklaata 4 palaa (50g), on juuri sopivan täyteläinen määrä täytettä näihin 26 pikkuleipään. Sulata mikrossa tai vesihauteessa, sekoita hyvin keskenään, kaada jäähtyneiden pikkuleipien monttuihin ja sirottele pinnalle vähän kookoshiutaleita.

Tällä lempparitäytteelläni varustettujen pikkuleipien makrot per kpl:

Rasva 9g, Proteiini 2g, Hiilihydraatti 2g ja energia 100kcal.

Vertailun vuoksi yhdessä saman painoisessa kaupan kookospikkuleivässä, ilman mitään suklaita, olisi hiilareita n. 13-18g. Eli eipä tuosta sokerilla makeutetusta tummasta suklaasta, nyt niin tavattoman suuri ketorikos muodostu, ennemmin herkuttelen näillä hyvin mielin, kun taistelen mielitekoja vastaan ja lopulta mahdollisesti ratkeaisin sokeriherkkuihin. Stevialla mausteut suklaat eivät ole minun makuuni ja sen asian kanssa minun on elettävä. -Mikä ei kyllä itselleni tuota pahemmin tuskaa! ;)

Että sellaista! Itse pidän näitä pakkasessa, jos en vierasvarana heti kaikkia pois tarjoa. Kannattaa ottaa hieman ennen tarjoilua huoneenlämpöön, ettei suklaa ole toivottoman kova jäinen purtava.

Ps. J.D. Gross 85% suklaa Lidl, Marabou Premium minttu 70% suklaa ainakin K-Supermarket ja karppisokeria/erytritolia löydät niin isoista ruokakaupoista, kuin luontaistuotekaupoista.

Sulamon käyttäjät löytävät keksit sulamosta:

Ilman täytettä  ja Minttusuklaatäytteellä

Oon ollu keväästä 2018, mielettömässä ketoryhmässä, elämäni parhaita päätöksiä. Lähde mukaan! Tästä osotteesta halvimpaan voimassaolevaan hintaan ja mun tuki kaupanpäälle! Tehdään se yhdessä! (Kertamaksu, elinikäinen jäsenyys, 14pv rahat takas -takuu.) Muutetaan sun elämä ❤️

Mittaustuloksia 2.

Kun kertoo syövänsä ketogeenisesti, niin melko usein saa keskustelukumppanilta kommentin, että "hän ei kyllä ikimaailmassa lähtisi tuollaiselle epäterveelliselle ja suonet tukkivalle ruokavaliolle". Hämmentävän usein kommentti vielä jaetaan "pitsanpala suupielessä, toinen käsi kokispullolla ja toinen irtaripussilla". Ymmärtänette mitä tarkoitan. Ja kysymättä lainkaan, olenko käynyt, annetaan ohjeeksi käydä verikokeessa mitauttamassa kolesterolit, "sillä tilanteesi saattaa olla jo todella vakava".

Niin. Juonhan joka päivä kahvin, jossa on tyydyttynyttä rasvaa kahtakin lajia, puhumattakaan, että koko ruokavalioni energiamäärä koostuu yli 70% rasvoista. Panostan niissä(kin) toki monipuolisuuteen ja ennen kaikkea laatuun, mutten todellakaan tyydyttynyttä rasvaa välttele.

Olen kuitenkin jo vuosia ollut kiinnostunut siitä mitä kehossani tapahtuu ja kyllä, myös verikokeilla asioita mitaten. Aiemman, maaliskuussa 2019 kirjoittamani postauksen löydät tästä linkistä. Siinä avaan hieman millaisia elintapani ovat olleet aiempien mittausten aikaan.

Kävin taas eilen mitauttamassa kolesteroliarvoni, puhtaasti mielenkiinnosta. Ja mitäpä niille siis on tapahtunut tällä "suonet tukkivalla ruokavaliolla"? Muuta eroa edelliseen mittaukseen ei ole, kuin ehkä hieman korkeammat hiilarit. Syön nykyään syklisesti ja arkihiilarit pyörivät usein 35g tuntumassa.

Syklisestä ketosta en ole tainnut täällä kirjoittaa, mutta siis mikäli tuntee tarvetta, on mahdollista kunnolla ketoadaptoiduttuaan hyödyntää metabolista joustavuutta, tipauttaen itsensä ketoosista esim kerran kk, kahdessa viiikossa, tai jopa kerran viikossa, kuten itse nykyään teen. Se, kuinka usein on varaa syklitellä, on kiinni mm. omista tavoitteista ja rasvaprosentista. Syklisen hiilaripäivänä syödään runsaammin hh hyvistä lähteistä ja pidetään rasvat hieman matalampina. Tätä ei tule aloittaa, ennen adaptoitumista ketoon. Kun on kunnolla adaptoitunut, pääsee takaisin ketoosiin jopa alle vuorokauden. Keholle ei tee hyvää tilanne, jossa ollaan livetty päiviksi ketoosista ja taas ketoosin saavutettuaan, vedetään hiilarit kaakoon ja taas käynnistellään rasvanpolttoa päivätolkulla. Kalorivajeessa saatat myös menettää lihaskudosta, ilman ketoosin tuomaa suojaa. Adaptaatio siis ensin kuntoon. Itselläni oli ketoosia pohjalla n. 6kk ennen syklistä.

Kilpirauhasen vajaatoimintainen saattaa hyötyä syklittelystä. Toki sinun täytyy 100% hallita hiilareita, eikä toisinpäin. Jos olet hiilarien vietävissä, on järkevämpää pysyä tiukemmalla ketolla.

Mutta siis takaisin itse asiaan:

Voisin kuvitella, että tuosta moni pystyy vetämään johtopäätöksen, ettei tämän kohta 45v, 18kk ketogeenisesti syöneen naisihmisen suonet ole ainakaan nyt ihan just huomenna menossa tukkoon. Vaikka taatusti tästäkin se "paremmin minunkin asiani ja terveydentilani tajuava" löytää nyt jotakin moitittavaa ;) Mutta arvatkaapa mitä, ei kiinnosta :D

Let's focus on your own game.

Tarkoitus on otattaa kaikki muutkin verikokeet joskus lähiaikoina uusiksi. Nyt kuitenkin rahareikiä niin monia, että tuo operaatio saa odottaa. Varsinkin, kun jotenkin on kauhean vaikea uskoa, että mikään muukaan arvo olisi yhtäkkiä heittänyt kuperkeikkaa.. Ei siis ole nyt itsensä mittaaminen prioriteettilistalla ykkösenä. Kehonkoostumusmittauksessa aion käydä, kunhan löytäisimme mittaajan kanssa yhteistä aikaa kalentereistamme. Mittaus kun täytyy suorittaa aamulla syömättä ja juomatta. Palaan toki niihinkin tuloksiin sitten täällä ja kerron mikä on tilanne inbodyn mukaan.

Syömisiäni voi seurata instagramissa. Kuvia on useita joka päivältä. Muista, että ruokavalio on runsasrasvainen, eikä rasvan määrä useinkaan käy ilmi kuvasta.

Samaan ihanaan valmennukseen, jossa ketoilen ja ketoiluni aloitin, pääsee täältä. Valmennuksessa sinua odottaa mieletön paketti tietotaitoa ketogeenisestä ruokavaliosta ja sen toteuttamisesta, halutessasi vegaaniversio ketoiluun, halutessasi kuntosaliohjelmat, niin aloittelijalle kun jo edistyneelle salikävijälle, yms, käytössä on myös tietotaitoaan jatkuvasti kartuttavien, itse jo vuosia elämäntapanaan ketoilleiden vetäjien kokemus. Ja tietysti pääsy netin ehkäpä hyvähenkisimpään tsemppiryhmään, jossa saa vastauksen ihan kaikkeen mieltä askarruttavaan, ainakin jos se edes sinne päin liippaa ketoilua ;) Ja toki valmennuksessa on 14pv rahat takaisin -takuu, yhdellä kertamaksulla jäsenyys on ikuinen.

Voikaa hyvin! (Tähän sydän, tai muuta suloista, jota kankea blogialustani ei ymmärrä.)

Miten puretaan säästöliekki?

Tässäpä pulma pureksittavaksi. Omalla kohdallani säästöliekin purkuun meni reilut kolme vuotta, eikä aineenvaihdunta täysin ole edelleenkään "ikäiseni, painoiseni, vastaavalla lihasmassalla ja rasvaprosentilla" varustetun naisen tasolla.

Olen käynyt säästöliekin purkuun kursseja ja ostanut kirjoja, ja kahlannut varmaan satoja tunteja internetin syövereissä tietoa hamuten. Vaikka tietotaito oli jo kohdillaan, en kertakaikkiaan meinannut saada sitä tärkeintä perusasiaa kondikseen: tarpeeksi suurta kalorimäärää riittävän pitkään syödyksi, jotta kroppani uskoisi ja luottaisi "nälänhädän" olevan menneen talven lumia.

Alussa ruuan lisääminen oli toki jopa pelottavaa. Minulla ei ole syömishäiriötä, silti tuntui täysin järjen vastaiselta alkaa lisäämään ruokamääriä, tilanteessa, jossa tuntui ettei lihomista pysäytä mikään. Niillä minikaloreilla joilla olin tottunut elämään, siis lihoin. Laskennallista energiavajetta oli 600-1000kcal päivässä ja kroppani oli tähän jossain vaiheessa adaptoitunut. Keho tekee kaikkensa, sopeutuakseen vallitseviin olosuhteisiin. Lihomisesta ei ole aikoinaan ollut mitään haittaa, päinvastoin, sopiva fläsä varmisti henkilön selviämisen vaihtelevissa olosuhteissa. Ylenpalttisuus on vasta parin viime sukupolven "ongelma", eikä evoluutio ihan tähän kelkkaan ole ehtinyt. Edelleen aivot eivät ymmärrä tilannetta, jossa henkilö tarkoituksella laihduttaa. Elimistö tekee kaikkensa estääkseen vararavinnosta luopumisen ja jos se joutuu siitä luopumaan, pyrkii elimistö hidastamaan toimintojaan vielä pitkään kalorivajeen jälkeen, jotta se saisi vararavinnon nopsasti takaisin. Kauheasta nälänhätäkokemuksesta selvittyään, se yleensä huolehtii, että vararavintoa olisi vähän enemmän kun laihduttamaan lähtiessä, kun kerran "nipin napin tästäkin selvittiin".

Itselläni oli ongelmana se, että pyrin syömään niin terveellisesti, ettei aterioissani ollut loppujen lopuksi riittävästi kaloreita, vaikkakin annoskoot olivat melkoisen miehekkäitä. Kun en ollut koskaan oikeastaan laihduttanut, tai ainakaan laskien makroja, en täysin käsittänyt tilannettani. En millään meinannut uskoa, että ongelmani on liian pieni syöminen. Vuosia olin ajatellut, että taidan syödä liikaa, liikkua liian vähän ja kilpirauhasen vajaatoiminta sai toki osansa syytöksistä, vaikka lääkitys olikin ns. kohdillaan. Kun vihdoin bongasin lääkärin, joka ymmärsi mistä kyse, oli henkisesti aika paha paikka alkaa lisäämään ruokaa. Näin kuitenkin tein. Tämä vaati suunnattoman uskonloikan, toisaalta olin mielestäni myös pakon edessä. Halusin siis jatkaa terveellistä syömistä, itseasiassa säästöliekki oli aiheuttanut minulle jo erinäisiä puutostilojakin, joten halusin viilata ruokavaliotani vieläkin ravinnerikkaampaan suuntaan. Kevyttuotteet vaihdoin täysrasvaisiin, aloin syömään kasapäin heviä ja käytin Sulamon ruokapäiväkirjaa, varmistaakseni että syön tarpeeksi. Helpommin sanottu kun tehty.

Usean vuoden ajan siis opettelin syömään riittävästi. Kun kaloreitaan ei hamunnut mäkkärinluukulta, oli annokset melkoisia ja nolona tunnustan, etten saanut kolmen vuoden aikana kaloreita kohdilleen pidempään kuin kahden viikon pätkissä. Muutaman kilon pullahduskin tuli, mutta uskoa siihen että olin oikealla reitillä, loi se, että lihominen kuitenkin lopulta loppui, vaikka söin enemmän kun vuosiin. Liikuntakin maistui, eikä tarvinnut sättiä itseään laiskaksi ja aloin myös saamaan lihasmassaa takaisin. Kiinteytymistä siis tapahtui, mutta tuntui että läski on ikuista. En kuitenkaan enää haaveillut laihtumisesta, kuinka olisin voinut kalorivajetta kokeillakkaan, kun kerran en vielä ollut saanut kaloreita pitkäkestoisesti edes kulutuksen mukaiseksi? Ja elämä tuntui olevan yhtä syömistä :D Syöminen on toki ihan kivaa, mutta se, kun yrittää illalla seistä jääkaapilla jotain pupeltaen, saadakseen vajeen edes hieman pienemmäksi, saattaa turhauttaa siinä missä kertynyt fläsäkin.

Jotain kautta ketogeeninen ruokavalio sitten ui kuvioon, vaikka ketokarppaamalla olinkin saanut aiemmin säästöliekin nimenomaan pahenemaan. Tästä olen kirjoittanut aiemmin, joten ei siitä sen enempiä. Ymmärsin, että olen tehnyt asioita aiemmin väärin (ketokarppauskokeiluni oli runsasproteiiininen, ei runsasrasvainen) ja heittäydyin nyt uuteen kokeiluun, kun koin, etten ainakaan mitään menetä. Ja muutamassa kuukaudessa ihme tapahtui. Rasvalla on helpompi saada kalorit kohdilleen ja kun vihdoin söin pitkäkestoisesti riittäviä määriä, alkoi painoni hakeutua normaalimmaksi kuin itsestään.

Säästöliekin purkuun ei ole mitään muuta tietä, kuin syödä riittävän pitkään riittävästi. Ja säästöliekin välttämiseen, ei ole mitään muuta tietä, kuin laihduttaa mahdollisimman suurella kalorimäärällä. Kuitenkin keskivertolaihduttaja innoissaan jättää yli 20% jopa puoletkin kaloreistaan pois tuosta vaan, ilman huolen häivää ja usein kuulee perusteluna, että "mulla on kyllä omat eväät kropassa mukana". Se ei kuitenkaan säästöliekiltä suojele, pitää ymmärtää, että elimistölle on hätätila joutua luopumaan rasvavarastoista.

Lupailin kirjoittaa säästöliekin purusta hieman tieteellisemmänkin tekstin, mutta siihen ei elämäntilanteessani ole juuri nyt aikaa. Onneksi suomeksikin löytyy jo paljon tietoa ja linkkaankin tähän Olli Haatajalta muutaman erinomaisen tekstin, jotka kannattaa lukea ajatuksella läpi. Hän ei tietenkään käsittele asiaa erityisesti ketogeenisestä näkökulmasta, vaan avaa säästöliekkiä ilmiönä yleensä ja selittää myös ns. käänteisen dietin metodia, joten minun olisi turhakin samaa asiaa tässä toistella. Kalorit ovat pääasiassa säästöliekkiä purkaessa, tuli ne sitten pääosin rasvasta tai hiilarista. Uskon, että jokainen osaa soveltaa ajatusta omaan ruokavalioonsa, kunhan siihen tutustuu huolella. Reverse diet, tarkoittaa siis sitä, että säästöliekiltä yritetään kääntää syöminen normaaleille kaloreille pikkuhiljaa kaloreita lisäten, että vältetäisiin pullahdus. Käytännössä kuitenkaan mikään ei estä kaloreiden nostoa kulutuksen mukaisiksi kertarysäyksellä, kärsimätön saattaa saada siinä ohimennen muutaman kilon fläsää, mutta toisaalta saa purettua säästöliekkinsä nopsemmassa tahdissa. On ihan mielipidekysymys, tekeekö käänteisen dietin missä tahdissa. Ja osittain luonnekysymys myös ;)

Kuinka kauan sitten säästöliekkiä pitää purkaa? Tähän ei ikävä kyllä ole mitään taulukkoa tai laskukaavaa. Monissa lähteissä olen törmännyt lausahdukseen, että säästöliekkiä joutuu purkamaan yhtä kauan, kuin sitä on kehitellyt. Omalla kohdallani olen syönyt nirkoisesti siitä asti, kun nuoruuden poikaystäväni alkoi annoskoistani huomautella. Ylipainoa ei siis ollut, vaan osasin tuolloin syödä luonnostani kulutuksen mukaan ja se nyt vaan sattui olemaan määrällisesti enemmän, kun poikakaverini kulutus ja annokset sitä myöden suurempia. Voi kun tuolloin olisin tiennyt sen minkä tänään! No, joka tapauksessa, jos ajattelee, että olin säästöliekillä ehkä parikymmentä vuotta ja pahalla säästöliekillä ehkä sellaiset 6-8v, niin en joutunut samaa aikaa säästöliekkiä purkamaan, että pääsin terveyttä uhkaavasta ylipainosta lievän ylipainon puolelle. Mutta epäilemättä aineenvaihduntani käy edelleen hitaammalla vielä pitkään, ehkä jopa vuosia. Nyt kuitenkin ymmärrän huolehtia riittävistä kaloreista, enkä päästä tilannetta ainakaan pahenemaan. Pieni pyöreys ei minua haittaa pätkääkään. Paljon jo sulaneita kiloja onnellisemmaksi minut on tehnyt palautunut terveys. Ja annan kroppani päättää. Jos paino laskee (ylipainoa BMI mukaan on kuutisen kiloa), niin laskekoon, mutten tee nyt mitään muuta sen eteen, kuin koitan syödä johdonmukaisesti ja pitkäkestoisesti tarpeeksi. Omalla kohdallani jo muutaman päivän yli 400kcal vaje, jumauttaa kroppani totaalisesti. Se on siis säikkynä edelleen. Ketogeenisesti olen syönyt nyt yli vuoden. Nämä asiat siis eivät korjaannu helposti. Laskennalinen kulutus on päivästä riippuen n. 2000-2300kcal. Jos haluaisin kalorivajeella laihduttaa, sen vajeen tulisi siis olla hyvin hyvin pieni. Mutta en halua kroppaani kiusata tarpeettomasti, tarpeeksi syöminen edellyttää edelleen töitä ja juuri nyt kaikki "toimii". Tämäkin tilanne riittää itselleni hyvin.

Hän, joka on ylipainonsa kanssa ehkäpä kärsimättömämpi ja jonka säästöliekki ei ole likikään samalla vaikeusasteella kuin minulla oli, voi korjata kaloreitaan esim kuukauden tai pari ja kokeilla sitten kohtuullista kalorivajetta. Ja oikeasti kohtuullisella tarkoitan tyyliin 10-15% kulutuksesta. Jos paino oli jo alhaisilla kaloreilla jumahtanut paikalleen, mutta sen jälkeen on syöty orjallisesti kulutuksen mukaan, niin aineenvaihdunnalla, joka ei vielä ole rikkoontunut, riittää tuon jälkeen maltillinenkin, sen kymmenen prossan luokkaa oleva vaje. Painon pitäisi sillä kääntyä laskusuuntaan parissa viikossa. Jos tätä ei tapahtu, on pakko jatkaa kulutuksen mukaisilla kaloreilla pidempään. Mikäli et saa millään muutosta aikaiseksi ja makrot ja kokonaiskalorit ovat varmasti juuri sinulle oikein laskettuna, niin käy ihmeessä tarkistamassa verikokein, ettet ole jo rikkonut kilpirauhastasi. Itselläni kävi niin, että kun minulla oli ollut jo parikymppisestä kilpirauhaslääkitys, niin se lakkasi tehoamasta pahimpina säästöliekkivuosinani. Thyroxinannostani hilattiin jatkuvasti ylöspäin, eikä moni lääkärikään ymmärtänyt mistä on kyse. Lopulta T3-pitoisuus oli kellahtanut kumoon ja tarvitsen nykyään yhdistelmälääkitystä kilpirauhaseni tukemiseen. -Ja ihan saan peiliin katsoa miksi! Onneksi pärjään pienemmällä lääkemäärällä nyt kun tajuan syödä tarpeeksi.

Ollin tekstit kannattaa lukea. Sieltä löydät selityksen moneen juttuun ja ymmärrys auttaa rohkeasti pysymään suunnitelmassa. Säästöliekistä on aika vähän saman tason helposti ymmärrettäviä kirjoituksia, mutta hyviä hakusanoja on esim reverse diet ja metabolic adaptation. Ihan pelkästään säästöliekkiä googlaamalla löytyy myös suomeksi artikkeleita, jotain mielenkiintoisia muistan lukeneeni ainakin Pöperöproffan blogista, kannattaa googlailla.

Ps. Vaikka kuinka olisi motivaatio laihtua hurjasti ja yhtäkkisesti, vaikkapa häihin tai mihin ikinä, niin suurella kalorivajeella laihduttaminen on kuin pikavippi, tulet maksamaan siitä hirvittävän suuren koron. Matkalla saattaa pudota niin hiukset kuin aineenvaihdunnan taso, vuosiksi eteenpäin. Et ole lihonut muutamassa kuukaudessa. Et voi olettaa, että voisit palata normaalipainoon turvallisesti juurikaan sen nopeammin. Pysyvät tulokset tehdään rauhassa ja pitkäkestoisesti. Samalla tulet tehneeksi järkevän elämäntaparemontin, sillä järkevällä tahdilla edetessäsi, kuin vaivihkaa, totut uusiin tapoihin ja itsellesi sopivaan määrään ruokaa. Ja mikä mukavinta jos on todella reilusti ylipainoa, ihosi pysyy järkevässä painonpudotuksessa helpommin mukana, etkä päädy oleskeluun ylisuuressa, roikkuvassa ihmispuvussa.

Tästä Olli Haatajan Säästöliekkikirjoitukseen

Tästä Olli Haatajan Korjausehdotukseen 1

Tästä Olli Haatajan Korjausehdotukseen 2



Ketogeeniseen ruokavalioon on aivan mieletön valmennus, jossa on facebookin ehkäpä kannustavin ja hyvähenkisin tukiryhmä. Olen ollut myös itse mukana jo keväästä 2018. Liittymisen jälkeen jäsenyys on elinikäinen, eli yhdellä kertamaksulla pääset palaamaan kaikkiin materiaaleihin aina halutessasi. Jos haluat tutustua valmennukseen, voit tehdä sen riskittä, rahat takaisin 14pv takuulla. Mikäli lähdet mukaan juuri tämän linkkini kautta, saat valmennuksen halvimpaan mahdolliseen hintaan ja saat myös minun tukeni. Kirsin kanssa ketoosiin.

Mitä syön aamuisin?

Ketoilua miettivä ystäväni kysyi millaista aamupalaa syön, silloin kun se ei ole blogissanikin vilahtanutta ketoleipää. Jatkokysymys kuului, "onko muuta vaihtoehtoa kuin pekoni kananmunalla?" No on toki! Nyt vuoden ketoiltuani, ketoilun aikaisen pekoninsyömiseni voi laskea yhden käden sormin. Toki ketogeenisen ruokavalion voi halutessaan niinkin koostaa, että syö pekonia vaikka joka aterialla... Mutta ei se ole sen terveellisempi ruoka ketogeenisesti syötynä, kuin muuten, joten moisilla prosessoiduilla ja lisäainein kyllästetyillä elintarvikkeilla rellestämistä kannattaa rajoittaa, tai ei ainakaan pitää niitä päivittäisessä ruokavaliossaan.

Joskus syön munakasta. Oikeastaan minulla on munakaskausia, ja sitten taas ei tule tehtyä niitä viikkoihin, ellei jopa kuukausiin. Veri vetää vihreiden pariin, enkä nyt puhu eduskuntavaaleista, hihhih! Rakastan jo ajatusta kroppani mahdollisimman monipuolisesta ravitsemisesta ja lisäksi söin heviä ennen ketogeenistä runsain mitoin, eli olen siihen vuosien varrella addiktoitunut. Syön usein melko lailla samaa settiä, jota varmaankin voisi siis kutsua juuri meikäläiselle hyvin tyypilliseksi aamuruuaksi.

"Aamuruoka", aamupalan sijaan, sillä yleensä syön silloin huomattavan osan päivän kaloritarpeesta (noin puolet tai jopa vähän yli) ja nämä päivän ensimmäiset syömiset ajoittuvat yleensä puolen päivän tienoille. Aamuruokani saattaa myös konkreettisesti olla osittain tai kokonaan edellisen päivällisen tähteitä.

Perinteisen käsityksen mukaisen aamupalan, jätän siis väliin ja syön suoraan lounasta. Ja tästäkin lupasin kertoa muutamalla sanalla. Tapaani voisi kutsua pätkäpaastoksi ja sitä se käytännössä onkin. Periaatteessa en kuitenkaan tietoisesti paastoile, vaan kroppani ei kovin pian herättyäni halua, ei koskaan ole halunnut, mielellään mitään ruokaa vastaanottaa. Syömiseni siis ajoittuu yleensä noin 8h aikaikkunaan. Kun illalla syön viimeisen kerran 20-21 aikoihin ja seuraavan kerran muuta kuin vettä, laitan suuhuni n. 12-13 aikoihin, paastoa kertyy n. 16h ja tällaista pätkäpaastoa nimitetään "16/8 paastoksi". Pätkäpaasto voi olla myös esim. 12/12, 18/6, 20/4, tai kerran viikossa 24h. 24h paasto toteutetaan yleensä niin, että yhtenä viikonpäivänä syödään illalla ateria ja seuraava ateria samaan aikaan seuraavana iltana. Muut pätkäpaastot soveltuvat käytettäväksi 1-7 kertaa viikossa, ihan omien tuntemusten mukaan.

Pätkäpaastossa ei ole ideana syödä vähempää kuin yleensä, vaan kaloritarve täytetään syömiseen jäävässä aikaikkunassa (24h paastossa syödään muina päivinä vähän enemmän). Pitää siis huolehtia, että jos syö harvoin, niin syö sitten kunnolla. Omalla kohdallani ketoilu auttaa tässä, sillä rasvoilla saa ateriaan kaloreita ilman verensokeripiikkejä tai ähkyn tunnetta. Ei tarvitse myöskään pelätä ruokakoomaa, sillä energiataso pysyy ketoillessa tasaisena. Ketogeeninen ateria ei siis ala painamaan silmäluomilla, vaan päinvastoin nostaa energiatasoa, kuten ruuan mielestäni kuuluisikin tehdä.

Pätkäpaasto antaa suoliston siivousjoukoille mahdollisuuden hoitaa huolella hommansa ja tällä syömismallilla on etunsa myös esimerkiksi kasvuhormonin tuotannon kannalta. Naisen huomattavasti monimutkaisemman hormonitoiminnan vuoksi, en kuitenkaan varauksetta suosittele yhdellekkään naiselle pätkistelyä muulla, kuin ketogeenisellä ruokavaliolla ja mieluusti silloinkin vasta rasva-adaptoitumisen jälkeen. Naisen ei edes ketogeenisellä ruokavaliolla kannata pakottaa kroppansa ravitsemista mihinkään tiettyyn aikaikkunaan, mutta tiedän monen ketoilua aloittavan huomaavan muutamissa viikoissa, että ruokailuvälit pitenevät kuin itsestään. Jos siis homma sujuu kuin luonnostaan, on pätkistely erittäin ok, saattaa laskea stressitasoa ja kehon hiljaista tulehdusta, rauhoittaa suolistoa ja vaikuttaa myönteisesti moneen toimintaan elimistössä. Pätkäpaastosta (engl. intermittent fasting) löydät runsaasti tietoa googlailemalla. Artikkeleita ja youtubevideoita on aiheesta kuin muovia maailman merissä. Pätkistely ei ole kaikille, mutta kannattaa kokeilla, olisiko se sinulle. Ketokickstart-ryhmässä on monilla pätkistely kääntänyt aineenvaihdunnan turbovaihteelle.

Pätkistelit tai et ja olit millä tahansa ruokavaliolla, jatkuva napostelu ei ole viisasta. Suolisto ja ruuansulatus ansaitsevat lepohetkensä. Terveellisetkin herkut, vaikkapa pieni pähkinä tai kirsikkatomaatti, voivat tuntua viattomilta suupaloilta, mutta joka kerta kun laitat jotain suuhusi, käynnistät monimutkaiset entsyymintuotanto- ja kuljetusprosessit kehossasi. Kun syöt, syö kunnolla ja anna sitten kehosi levätä välissä ennen seuraavaa urakkaa. Tällöin kroppasi kiittää ja sinun tulee syötyä enemmän harkittua ruokaa suupalojen sijasta.

No niin ja taas pitkän kaavan kautta asiaan :D

Yleensä aamuruokaani kuuluu kuuma juoma ja syötävää. Ja yleensä kuuma juoma on rasvakahvi, munalatte, tai niiden yhdistelmä, toisinaan tee tai matchalatte rasvoilla.

Lautaseltani löytyy mm. avocadoa ja juustoa salaattipedillä.

Salaattipohja on usein reilu annos babypinaattia, rucolaa, lehtikaalia, tai jotain valmista salaattisekoitusta. Päälle pilkon kurkkua, tai raastan kesäkurpitsaa, sekä muita ketokelpoisia vihreitä sen mukaan mitä kaapista löytyy, tai mitä mieleni milloinkin tekee. Värinä saattaa olla kirsikkatomaattia, tai vaikkapa pala paprikaa ja usein keitettyä tai paistettua kananmunaa.

Vihreille lorautan runsaasti kylmäpuristettua oliiviöljyä, tai punaista palmuöljyä ja RAW:n aivan ihanan maukasta omenasiiderietikkaa. Omenasiiderietikalla on useita terveysvaikutuksia ja se myös auttaa ruokaa sulamaan. Jätä kitkerät kirkastetut omenaviinietikat kaupan hyllyyn (esim Raisio) ja huolehdi, että valitsemassasi etikassa on "the mother" pohjalla, näet sakasta joka pullon pohjalle kertyy, että etikka on elossa. Maku on tällaisessa etikassa aivan erilainen ja kirkastettuja etikoitahan ei voi minään terveystuotteina edes pitää. Omenasiiderietikkaa voi lorauttaa myös juomaveteen.

Avocado ja munat saavat pintaansa Herbamarea ja ripauksen mustaapippuria rouheena. Herbamare on merisuolasta ja luomuyrteistä valmistettua "aromisuolaa" ilman lisäaineita. Sopii ketoiluun suolalisäksikin, sitä voi toisinaan nuolaista vaikkapa kämmenselältä, jotkut juovat paastolla tai muuten nesteytyksenä kuuman veden kera. Perinteinen keltainen aromisuolapurkki on niitä hyllyyn jätettäviä tuotteita arominvahventeineen ja keinotekoisine aromeineen. Jos kaapistasi löytyy tällainen aromisuola, älä laita sitä edes kiertoon, vaan heitä se suosiolla pois.

Juustot minulla vaihtelevat, 0g hiilaria sisältäviä juustoja löytyy laidasta laitaan. Pyrin valitsemaan luomua, mutta rakastan myös Valion Keisarinnaa kiteineen ja mukavan kovaa ja suolaista Mustaleima emmentalia. Niitä tulee ostettua, varsinkin jos sattuvat olemaan tarjouksessa. Tiesitkö muuten, että kauan kypsytetyn juuston kiteet, ovat usein tyrosiiniaminohappokertymiä, joita mm kilpirauhasesi rakastaa. Ei ihme, että varsinkin kilpirauhasen vajaatoimintaisilla, kiteisiin juustoihin tulee usein himo! Joskus saatan pilkkoa salaattiini mozzarellaa, fetaa, tai leipäjuustoa, tai paistaa annoksen päälle kiekon vuohenjuustoa, toki ottaen huomioon juustojen mahdollisesti sisältämät hiilarit.

Valmiiksi pestyt ja tuorekäyttöön tarkoitetut salaattipussit, ovat mielestäni näppäriä arjen jouduttajia. Luomuna saa 60-65g pusseja babypinaattia, rucolaa, tai babyleaf-sekoitusta, ainakin Pirkalta ja Lidlistä. Lidlin luomusalaattipussit löytyvät kylmähyllystä. Usein aamuruokaani käytän koko pussin salaattia, tai esim puolet rucolaa ja puolet babypinaattia. Revin käsin salaattiaineet hieman pienemmäksi, ettei pitkät salaatinroikot turhaan roiski öljyä syödessäni.

Lehtikaali kannattaa huuhdella ja lingota salaattilingolla kuivaksi ja pussittaa puhtaisiin pusseihin uudelleen. Vielä kun käytät amergripin pusseja ja puristat pussista ilmat ennen sulkemista, niin lisäät lehtikaalin käyttöikää useita päiviä. Jos lehtikaalia on niin paljon, ettet käytä sitä kohtuullisessa ajassa, voit pakastaa pestyn kaalin. Pakasteesta lehtikaalia on helppo murentaa lehtiruodin ympäriltä suoraan wokkeihin, munakkaisiin tai vaikkapa viherpirtelöön. Salaatissa pakastettu lehtikaali ei enää niin kovin hyvin toimi.

Parilla pähkinällä, lusikallisella laadukkaita kurpitsansiemeniä, tai muutamalla mantelilla, saat helposti lisää kuituja ja ravinteita ateriaasi. Vaikkapa kahdesta parapähkinästä, saat jo puolet päivän seleenintarpeestasi. Pähkinöistä kertyy kuitenkin helposti energiaa ja myös jonkin verran hiilareita, joten niiden kanssa ei kannata liioitella.

Jo näillä aineilla saat aamuruokaasi helposti n.500kcal. Vielä ruokaisamman salaatista saat lisäämällä lihaa tai kalaa. Esimerkiksi edellisen päivän päivälliseltä jäänyttä lohta, tai vaikkapa tonnikalaa purkista. Myös leikkeleet käyvät, mikäli niitä ruokavalioosi kelpuutat, tai se alussa hieman parjaamani pekoni ;) Kesällä tykkään syödä leikkelelautasia, varsinkin jos on kuuma keli. Jos pätkistelet, niin huolehdi kalorien riittävästä saannista, niin vältät säästöliekin. Pienelläkin kalorivajeella laihtuu kyllä! Tarvittaessa lisään salaattiini majoneesia, ranskankermaa tms. Ja aterian kalorit täydentyy sitten rasvakahvilla.

Hirvittävän vaarallisen, yksipuolisen ja suonia tukkivan ruokavalion näköistä vai mitä :D Sitä ne iltapäivälehdet kuitenkin jaksaa ketogeenisestä otsikoissaan toitottaa. Raaka totuus on kuitenkin se, että yksilö voi syödä millä tahansa ruokavaliolla juuri niin terveellisesti, tai epäterveellisesti, kuin itse päättää.



Ketogeeniseen ruokavalioon on aivan mieletön valmennus, jossa on facebookin ehkäpä kannustavin ja hyvähenkisin tukiryhmä. Olen ollut myös itse mukana jo keväästä 2018. Liittymisen jälkeen jäsenyys on elinikäinen, eli yhdellä kertamaksulla pääset palaamaan kaikkiin materiaaleihin aina halutessasi. Jos haluat tutustua valmennukseen, voit tehdä sen riskittä, rahat takaisin 14pv takuulla. Mikäli lähdet mukaan juuri tämän linkkini kautta, saat valmennuksen halvimpaan mahdolliseen hintaan ja lupaan auttaa sinua ketotaipaleellasi, mitä se mukanaan tuokaan. Kirsin kanssa ketoosiin.

Mittaustuloksia

Lupasin terveysdataa verikokeissa käytyäni! Tässäpä sitä nyt sitten tulee.

Omasta terveyshistoriastani olen kirjoittanut aiemmissa teksteissä. Sen verran tähän tiivistän, että taulukossa 1, sarake "ruokaremontin jälkeen", tarkoittaa sitä aikaa, kun olin alkanut tavoitella kulutuksen mukaisia kaloreita ja putsannut ruokavaliosta "15% ruoanlaittokermat ja violat", sun muut kevyttuotteet pois. Kolesterolien suhteen tilanne oli aiemmin pahempi, mutta näitä tietoja ei ikävä kyllä ollut omakannassa näkyvissä. 2015 sain kuitenkin kommentin, että kolesterolit laskeneet, hyvä :D Joten lääkitystä ei katsottu aiheelliseksi. Kookosöljyä olin alkanut käyttää paistamiseen ja leivoin raakaleipomuksia. Valkoista sokeria en enää käyttänyt kuin aivan satunnaisesti.

Saman taulukon "2017 hevipainotteisella" -sarake, tarkoittaa aikaa jona yritin säästöliekkiä edelleen purkaa ja olin siirtynyt syömään kasvispainotteisesti, mutta sekasyöjänä. Hikiliikuntaa 3-5h viikossa, lähinnä kehonpainotreeniä. Aamut alkoivat smoothieilla jne. Kuvioihin olin ottanut myös satunnaiset rasvakahvit.

Ensimmäiset KETO-verikokeet, otin n. 5kk ketogeenisellä oltuani. Rasvan osuus ruokavaliostani on 75% ja siitä ehkäpä puolet on nk. "kovia rasvoja", mikäli virallista linjaa rasvojen jaossa noudattaa. Rypsit ja rapsit eivät kuitenkaan ruokavaliooni kuulu. Laitan loppuun pari linkkiä videoihin, joissa käy ilmi miksi. "Pehmeisiin rasvoihin" kuuluu mm. oliiviöljy, rasvaiset kalat, avocado-öljy jne.

Joskus ehkä 8kk ketoilun paikkeilla, nostin hh-määrän 30-35 grammaan päivässä. Tämä näkyy odotusteni mukaisesti triglyseridiarvon nousuna. LDL-kolesteroli, eli ns. "huono"kolesteroli, on silti laskusuunnassa. Kaiken kaikkiaan tällä rasvaisella ruokavaliollani, jota viimeiseen mittaukseen mennessä oli jatkunut n.11kk, on siis arvot pelkästään parantuneet.

Ketoilun sanotaan myös olevan vaarallista maksalle ja munuaisille ja kropankin se kuuleman mukaan tulehduttaa. Tämän vuoksi ne halusin mittauttaa, niin ennen ketoilua kun sen aikana.

On se varmaan viralliseen linjaan luottavalle kamalaa katsoa vierestä, kun lykkään kahviini ihka aitoja tyydyttyneitä rasvoja (ghee + MCT) lusikkakaupalla. Nappaan myös tuon tuosta kämmeneltä suolakiteitä, kaliumia ja magnesiumia vedän moninkertaista määrää purkin kyljen suositukseen verrattuna. Hurjaa touhua! Mutta mitä kertovat verikokeet? Ja varsinkin oma olo? Olen sitä mieltä, että kroppa toimii paremmin kuin aikoihin. Eikä vedä suonta, tai muuten kramppaile, mikä aiemmin toisinaan saattoi kivuliaasti keskeyttää treenit, tai liikunnallisen päivän jälkeen yöunet. Ja verikokeet kertovat oman osansa totuutta, niitä ei pysty kukaan kiistämään.

Syön myös eläinperäisiä tuotteita, lihaa suunnilleen kuten ennenkin, munia hieman enemmän ja rasvoja huomattavasti enemmän. Nehän lisäävät kehossa hiljaista tulehdusta, eikö niin? Tai näin meille ainakin jankataan. No, oli miten oli, syön myös reilusti kasviksia, en kuitenkaan varmaan puoltakaan siitä, mitä hevipainotteisella ruokavaliollani (jolla hh oli n.250g vaikken useinkaan syönyt leipää). Eläinperäisen rasvan kulutukseni on takuulla vähintään puolella noussut, muiden rasvojen ohella. Mutta mitä on käynyt tälle kytevälle hiljaiselle tulehdukselle elimistössäni? Onko se nyt ennustetusti roihahtanut liekkeihin elintasosairauksia minulle lietsoen? Olin niin hienosti sen saanut pieneen lukemaan (2) hevipainotteisesti syöden. Nytkö menin ja pilasin koko jutun rasvoilla lotraamalla? No ei siinä ihan niin ole päässyt käymään. Herkän CRP:n arvo oli pienin minulta toistaiseksi koskaan mitattu. Myöskin maksani ja munuaiseni vaikuttavat tyytyväisiltä. Pienenä lisähuomautuksena, minulla on edelleen ylipainoa 5-6kg ja jo yksinään tämän pitäisi lisätä kehon hiljaista tulehdusta.

Laitan tekstin loppuun linkit lisätietoihin, voit lisätä ymmärrystäsi niiden avulla, mikäli näiden verikokeiden nimet eivät ole sinulle tuttuja. En kuitenkaan varauksetta uskoisi ihan kaikkeen materiaaliin linkeissä. Itse olen elävä esimerkki, etteivät tyydyttyneet rasvat ole aina kaiken "kamaluuden" takana, kuten monessa kohtaa viitataan asian olevan ;) Kokonaisuus ratkaisee!

D-vitamiina olen syönyt purkista vuosikausia, kesällä vähemmän, talvella enemmän. Usein talvella on myös lennetty tankkaamaan aurinkoa iholle. Jostain syystä myös D-vitamiini imeytyy nyt paremmin, johtuisiko sen rasvaliukoisuudesta(?). "Ennen ketoa" -lukema mitattiin melko pian etelänreissun jälkeen, mutta tätä uusinta mittausta ennen ihoni on nähnyt aurinkoa viimeksi viime kesänä. Toivottavasti sama tilanne koskee muitakin rasvaliukoisia vitamiineja :) Muita en tällä kertaa mittauttanut, kun en puutoksia epäile. D-vitamiini epäilytti, kun tämä talvi on nyt pelkän ravintolisän varassa menty, mutta hyvältä näyttää senkin puolesta. Ravintolisinä nautituilla elektrolyyteillä en ole munuaisiani saanut rasitustilaan, sen enempää, kun että hätyyttelisin viitearvojen ylärajoja pitoisuuksissa.

Tältä näyttää siis verikokeiden perusteella. Kävin myös Inbodymittauksessa, 09/2018 5kk ketogeeniselle siirtymisen jälkeen ja nyt 6kk myöhemmin uudelleen. Molemmat mittaukset siis otettu ketoosissa. Mitä tapahtuu kropassa kehonkoostumukselle, kun annosteni volyymi tulee vihreistä kasviksista, mutta energia 75%:sti rasvasta? En tietenkään voi puhua kuin omasta puolestani, mutta tunnen nykyään paljon ihmisiä, joiden tulokset ovat samankaltaisia. En siis varsinaisesti laihduta, vaikka painoa putosi kilotolkulla jo ensimmäisten 5kk aikana. Pyrin syömään kulutuksen mukaan tai lähelle sitä. Jos liikun enemmän kuin arkiaktiivisuuteeni olen mukaan laskenut, syön sitä vastaavasti enemmän. Kuten aiemmista teksteistäni käy ilmi, en edellisillä ruokavalioilla laihtunut rankallakaan kalorivajeella. Nyt siis kiloja sulaa kuin huomaamatta.

Kertaalleen omat lihakseni säästöliekillä kannibalisoineena, halusin varmistaa, ettei lipettiin lähtenyt massa ole lihasta. Lisäksi perusaineenvaihdunnan tason haluan vähintään säilyttää, mielummin parantaa. Säästöliekillä hidastin perusaineenvaihduntaani aikalailla, sen ei saa nykyisestä ainakaan huonontua. Siksi siis menin syyskuussa Inbodyyn ja nyt 6kk myöhemmin hakemaan vertailevan tuloksen. Tarkoituksenani on jatkossakin mittauttaa kehonkoostumukseni pari kertaa vuodessa.

Syyskuun ja maaliskuun välillä on perusaineenvaihduntani muuttunut kokonaisen yhden kilokalorin verran parempaan suuntaan. Ei siis ole hurraamista, muttei syytä myöskään huolestua, nimittäin painoa on kuitenkin karannut johonkin 3,6kg. Kehonkoostumusmittaus tietenkin kertoo mistä kehon paino koostuu ja lihasmassaa on lähtenyt vain 0,1kg. JES! Vaivalla takaisin hankkimani lihakset ovat siis edelleen tallella! Tämä 100g:n lihasmassan menetys, voi johtua jo siitä, että reippaat fillarilenkit ovat vaihtuneet vuodenajan mukana rauhallisemmaksi kävelylenkkeilyksi. Tai vaikka siitä, ettei minkään valtakunnan liikunta napostellut vuodenvaihteessa kolmeen viikkoon! Odotin tuolloin koko ajan flunssaa saapuvaksi, mutta jäi lopulta lorvikatarin piikkiin moinen liikuntatauko.

Rasva on sulanut tasaisesti ympäri kroppaa, niin Inbodyn mukaan, kuin perinteisesti nauhalla mitaten. Molempien Inbodymittausten nestetasapainot, kehon vesi yms ovat tismalleen samat. Eli melko luotettavasti voi ajatella mittausten välillä ketoilun sulattaneen kropastani 3,5kg puhdasta laardia. Mittaustulokset kertovat lisäksi, että luun mineraalimassa olisi lisääntynyt 120g. Siinä tapauksessa rasvaa on lähtenyt vielä tuon verran enemmän. Ei harmita kyllä pätkän vertaa :D Ja kertakaikkiaan, olo on kaikkea muuta, kun että olisi jollakin "kuurilla".

Ketoilusta on muodostumassa elämäntapani.

Voikuva: Pixabay user Rodeopix 

Olli Posti ja Teemu Arina keskustelevat rasvoista.

Katsomisen arvoinen keskustelu, joka aiheuttaa monenlaista mietittävää, myös Ollin ja Markku Tuoriniemen välillä. Hieman hälyinen tausta, mutta kannattaa kuunnella silti.

Verikokeiden selityksiä:

HDL

LDL

Triglyseridit

P-Afos

P-Alat

Pt-GFRe

S-CRP-Herkkä

Inbodymittaukset


Ketogeeniseen ruokavalioon on aivan mieletön valmennus, jossa on facebookin ehkäpä kannustavin ja hyvähenkisin tukiryhmä. Olen ollut myös itse mukana jo keväästä 2018. Liittymisen jälkeen jäsenyys on elinikäinen, eli yhdellä kertamaksulla pääset palaamaan kaikkiin materiaaleihin aina halutessasi. Jos haluat tutustua valmennukseen, voit tehdä sen riskittä, rahat takaisin 14pv takuulla. Mikäli lähdet mukaan juuri tämän linkkini kautta, saat valmennuksen halvimpaan mahdolliseen hintaan ja lupaan auttaa sinua ketotaipaleellasi, mitä se mukanaan tuokaan. Kirsin kanssa ketoosiin.