Tässä kohtaa siis olin hankkinut melkoisia aineenvaihdunnallisia haasteita, ennenkaikkea syömällä liian vähän. Mutta nyt kilpirauhaselleni oli uusi lääkitys, kulutukseni selvillä ja sen mukaiset kalorit tavoitteena ja aivan järkyttävä motivaatio hoitaa itsensä kokonaisvaltaisesti kuntoon. Imin tietoutta kuin kuivaksi päässyt kaktus vettä ja kävin verkkokurssin ja -valmennuksen toisensa jälkeen mielenkiintoisista aiheista. Aloitin kehonpainoharjoittelun selkäni sallimissa rajoissa ja huolehdin että syömäni ruoka oli paitsi runsasta, myös värikästä ja laadukasta. Hifistelin lisäravinteilla, smoothieilla, kartutin ravitsemustietoani ja kaikenkaikkiaan elämä hymyili. Säästöliekin tuomat lisäkilot kulkivat mukanani, mutten niistä jaksanut välittää, tärkeintä oli että suunnilleen jaksoin ja sain kuntoa ja lihasmassaa takaisin.
Vuodet vieri, kunnes eräällä espanjanreissulla tuttavia moikkaamassa, sain kuumeettoman keuhkokuumeen. En ollut vuosiin mitään pöpöä sairastanut, joten enhän sitä keuhkokuumeeksi ensin tajunnut epäillä. Ilmeisesti panostukseni ravintoon piti tämänkin taudin kourissa minut suht tolpillani, pieni lämpöily ei juuri vauhtia hidastanut ja meni reilusti toista kuukautta, ennekuin menin lääkäriin, tuolloin pitkittyneen yskän takia. Oli toukokuu ja sain keuhkokuumeen häätävän antibiootin. Yskä ei tällä täysin lähtenyt, vaan ilmeni tämän tästä, varsinkin rasituksessa ja aloinkin epäillä rasitusastmaa.
Syyskuun lopulla erään kehnokelisen prätkäreissun päätteeksi tunsin oloni hieman ventiksi, mutta lähdimme kuitenkin taas pimeyttä pakoon espanjaan ja siellä tulinkin sitten ihan kunnolla kipeäksi. Tällä kertaa keuhkoputkentulehdus muuttui suomeen saavuttuamme keuhkokuumeeksi, joka ei taaskaan ollut kuumeinen, mutta veti totaalisen voimattomaksi ja söin tuohon keuhkokuumeeseen viimeisiä antibiootteja vielä juuri ennen vuodenvaihdetta. Uudenvuoden lupaukseni oli tehdä kaikkeni suolistoni eläintarhan eteen, sillä antibiootit oli jotain, mitä en mielellään elimistölleni tarjoillut. Kaikkea on kuitenkin valmis kokeilemaan, kun suihkussa seisoessaan ei meinaa käsiä jaksaa nostaa hiuksia pestäkseen ja kauppareissuilta lähti mukaan tenapaketti jos toinenkin, kun jo kestokramppiin yskimisestä jääneet lihakseni eivät jaksaneet vastustaa pallean painetta yskänkohtauksissa. Jos antibiootein saatiin pöpöjä häädettyä, niin takuulla tuossa kolmen kuukauden jaksossa kuollakupsahti myös suurin osa suolistoni toivotuista asukeista, vaikka Precosan otin käyttöön heti jo antibiootin ohessa ja panostin ruokavaliooni ehkäpä enemmän kun koskaan aiemmin. Korjausoperaatio on mikrobiomini tiimoilta käynnissä edelleen ja jatkunee vielä pitkään.
Tammikuu 2018 meni päivien läpi raahustaessa, kuun lopussa totesin, että oli jo helpompi hengittää ja kävimme kävellen äänestämässä Presidenttiä noin kilsan päässä sijaitsevalla koululla. Joka paikka meni pelkästä kävelystä hapoille, mutta pienestä pakkasesta huolimatta ei keuhkoni saaneet mitään draamakohtausta. Tästä rohkaistuneena otin lyhyet kävelylenkit pitkästä aikaa ohjelmaan ja elämä alkoi taas voittaa. Mutta ei ollut vielä kaikki minulle varatut haasteet takana. Ei todellakaan.
Olimme pojan sotilasvalatilaisuudessa Parolannummella helmikuun loppupuolella ja oloni oli parempi kuin kertaakaan viimeisen 11kk aikana. Valatilaisuuden jälkeen oli kasarmeilla kahvit ja käytiin poikien tupiin tutustumassa. Koko kasarmi yski, tuntui kuin olisi kävellyt keuhkotautiparantolan käytävillä. Mainitsin miehelleni, että nyt kyllä pelottaa, kun seuraavalla viikolla olimme lähdössä taas vaihteeksi eteläiseen eurooppaan ja tuli sellainen olo, että "kolmasko kerta toden sanoo". Pakkasin matkalle mukaan loppuvuodelta jääneet kortisonia sisältävät inhalaattorit yms, jotka ajattelin ottaa käyttöön sitten heti jos huonosti käy. Ja niinhän siinä sitten kävi, että molemmat mieheni kanssa sairastuttiin ja kotimaahan päästyä kulutimme kilpaa nessuja sohvannurkassa reilut kolme viikkoa. Kävin varoiksi keuhkokuvassa, mutta keuhkokuumetta ei tällä kertaa näkynyt. -Kannatti aloittaa kortisonin inhalointi ajoissa, ajattelin! Jopa pientä onnistumisen iloa oli ilmassa, kun säästyin antibiootilta. Pari viikkoa myöhemmin yskin ehkä pahemmin kuin koskaan, vaikken "enää ollut kipeä".
Jatkuvaan viikkoja kestävään yskään alkoi mennä hermot, puhumattakaan jos pysähtyi ajattelemaan, että pientä pätkää helmikuussa lukuunottamatta, olin yskinyt yli vuoden putkeen. Kuvautin kaiken ylähengitysteistä keuhkoihin. Kaikki muu käytiin parhain mahdollisin kuvantamismenetelmin läpi, ainoastaan keuhkojen tähystystä ei tehty. Astma suljettiin pois, kävi itseasiassa ilmi, että minulla on poikkeuksellisen avonaiset ja voimakkaat keuhkot. Verikokeitakin otettiin lopulta vino pino, eräs lääkäri halusi sulkea pois mm. hinkuyskän, joten pahalta taisi kuullostaa toistenkin korvaan yskimiseni. Kävi ilmi että olin sairastanut "lähiaikoina" mykoplasman. Jos en itse ja kaikki minua hoitaneet lääkärini eivät olisi, ajatelleet "kolmas kerta toden sanoo" mentaliteetilla minun sairastavan sitä yhtä ja samaa vuoden takaa alkanutta "keuhkokuumeilua", olisi varmaan se mykoplasman mahdollisuus saatettu tutkia ajoissa ja vaikka sitten olisinkin taas syönyt antibiootteja, olisi se ehkä kokonaisuuden kannalta ollut parempi kun tilanteen pitkittyminen ja kymmenet turhat tutkimukset.
No, niillä korteilla pelataan, mitkä on jaettu ja näin tässä asiassa edettiin. Kevään edetessä olin todella loppu yskimiseen, johon ei tuntunut auttavan mikään. Selän hermovaurio ja raju yskä ei ole kovin hyvin yhteen pelaava pari nekään. Vaikken öisin juuri yskinyt, vei kipuinen selkä yöunet. Kesän alussa oli tiedossa usean viikon prätkäreissu pitkin eurooppaa. Tiesin, etten voisi sinne lähteä, jos en saisi muutosta tilanteeseen. Olin valmis kokeilemaan ihan mitä tahansa, siis ihan kuinka hullua tai hankalaa ideaa tahansa, jos olisi pienikin mahdollisuus että apua saisin. Ruokavalioni oli hiottu timantiksi, eikä hiljaista tulehdusta pitänyt kyteä missään, silti yskä piteli kourissaan. Lähettelin universumille pyyntöjä ratkaista asia ja sitten se alkoi älylaitteiden evästeissä tupsahdella näköpiiriini. Ketogeeninen ruokavalio! Ensimmäinen ajatus oli, ettei sovi minulle, sillä juuri ketokarppaamalla olin saanut pahimmat vahingot elimistössäni aikaiseksi (se osa tarinaani täällä). Universumi oli kuitenkin sinnikäs ja lopulta aloin tutustua aiheeseen paremmin.
"Kun on avoin uuden oppimiselle ja valmis ottamaan oppeja vastaan, opettaja löytää sinut". Tämä buddhalainen viisaus mielessäni tartuin Ketokickstartin mainokseen, kun se ties kuinka monetta kertaa näköpiiriini ilmestyi, sitä tietoisesti hakemattani. "14 pv rahat takaisin takuu". Ajattelin, että en siis menetä mitään, kun käyn tsekkaamassa, voisiko tällainen kilpparinvajis-säästöliekki-mykoplasmarampa löytää edes jollain lailla sovellettavissa olevia apuja eloonsa ja oloonsa. Lähes kaikki mainonta ketogeenisen ruokavalion tiimoilta keskittyy laihduttamiseen ja oli itsestään selvää, etten kalorivajeella voi alkaa leikkimään, kun säästöliekki edellisten "kokeilujen" jäljiltäkin oli vielä lopullisesti purkamatta. Mitä enemmän valmennuksen materiaaliin tutustuin, sitä enemmän tajusin, että ei ketoosi kalorivajetta kaipaa. Tajusin myös miten radikaaleja virheitä olin ominpäin ketokarpatessani tehnyt. Ketogeenistä ruokavaliota ei voinut verrata vuosien takaiseen karppailuuni.
14pv tuli ja meni, en uskaltanut aloittaa, mutta toisaalta avun tarve oli valtava, enkä todellakaan ollut myöskään pyyhettä heittämässä kehään. Valmennuksen matskujen kanssa ei onneksi ole kiire. Yhdellä liittymismaksulla ne ovat käytössä lopun ikää. Ketokickstartin aivan ihanassa vertaistukiryhmässä, sain vinkin, että lukaiseppa Elviira Krebberin "Parantava Ketoosi" -kirja. Tein työtä käskettyä ja vaikken kirjasta suoria apuja ongelmiini löytänytkään, niin se vahvisti mindsettiani siitä, että olin oikean asian äärellä. Muistan mieheni ilmeen, kun laskin kirjan luettuani sen käsistäni ja lausahdin hänelle, että "aion kokeilla ruokavaliota, joka ei voi olla sinunkin arkeesi vaikuttamatta, mutta tästä yskästä on päästävä". Se silmien pyöräytys :D Hihhih! Myöhemmin hän on ITSE muistellut useille ruokavaliotani ihmetteleville tuota ensireaktiotaan. Tuolloin mielessäni oli siis, että aloitan, mutta ajattelin kesää marjoineen ja menetettyjä smoothieita, tulevan reissun syömisiä, Italiaa pizzoineen jne jne. Syksy tuntui paremmalta ajankohdalta. Toisaalta juuri esimerkiksi se prätkäreissu lähestyi nopsaa vauhtia enkä oikein ollut kunnossa sinne lähtemään. Ajattelin kokeilla, että kuinka helppoa tai vaikeaa olisi tipauttaa ruokavalio noille hirmuisen pienille hiilareille (20g) ja oikeastaan ennen kuin kunnolla huomasin, oli ketoiluni jo täydessä vauhdissa! Käväisin kattavissa verikokeissa, että voisin kroppani muutoksista saada mustaa valkoisella. Lähtötasot esimerkiksi kolesteroliarvoistani ja maksan ja munuaisten toiminnasta oli siis ylhäällä.
Yskiminen loppui kahdessa viikossa. Kyllä! Yksi kaunis kevätpäivä vaan huomasin, ettei enää tarvitse yskiä. Olin niin huolella perehtynyt ruokavalioon elektrolyytteineen jo ennen aloitusta, ettei ketoflunssista juuri tarvinnut kärsiä. Fillarilenkeillä kun koitin käydä, niin totesin, että suoraa kyllä sitkutan, mutta ylämäissä menee mummotkin ohi.. Voimantuotto oli hukassa, mutta ajattelin tämän johtuvan enemmän siitä, että olin sairastanut yli vuoden putkeen, enkä millään matematiikalla edes voinut olla kunnossa. Mutta neljännellä ketoiluviikolla tapahtui jotain rasva-adaptaatiossa ja olin kuin Superhessun superpähkinöissä, virtaa oli liikkumiseen yhtäkkiä "kuin joskus ennen", ellei jopa enemmänkin! Ja hieman myöhemmin kurvailin harrikallani pitkin Italian alppiteitä onnesta soikeana.
Kaikki uhraukset mitä syömisiin tulee, olivat todellakin tuon kaiken arvoisia. Italiassa tuli kerran vastaan paikka, jossa ei pizzan lisäksi ollut muuta tarjolla. Valitsin pizzaani runsaat täytteet ja söin pizzastani ne. Pohjan syömättä jättäminen ei näyttänyt edes hämmentävän pizzerian tarjoilijaa. Kesän mittaan joissain paikoissa söin hampurilaisen muiden mukana. Pyysin vain kokkia vaihtamaan paistetut munat sämpylän tilalle ja perunalisäkkeen sijaan kasviksia, parsaa, vuohenjuustoa tms ja vaikkapa extra-annos majoneesia. Yleensä annokseni on aiheutanut kanssaruokailijoissa annoskateutta, ei toisinpäin.
Jos olet jaksanut lukea tänne saakka, niin olen tästä erittäin onnellinen ja otettu. Toivon tarinani jakamisen ja terveydestäni avautumisen auttavan muita vastaavien asioiden kanssa kamppailevia. Olen saanut ketoilusta apua myös erilaisiin kiputiloihin, kehon koostumus on parantunut ihan itsekseen, hitaasti, mutta varmasti ja noin puolen vuoden ketoilun kohdilla otatin uudet verikokeet, kaikki arvot olivat parantuneet entisestään! Tämän vuoden -19 puolella olen alkanut ajattelemaan, että ketogeeninen ruokavalio on minulle enemmän elämäntapa kun kokeilu. Ketoosissa moni asia on aiempaa helpompaa ja esimerkiksi liikunnasta on tullut päivän kohokohta, joskus kun se on ollut enemmän sellaista itsensä patistamista liikkeelle. Kokonaan en terveyden haasteista ole päässyt, eikä voi näin lyhyessä ajassa olettaakkaan, kohtelinhan kehoani väärin useita vuosia. Hermovian kanssa elän edelleen, mutta senkin kanssa ketoosissa on helpompaa. Normaalipainoonkin olisi matkaa kuutisen kiloa. Mihinkään ei kuitenkaan ole nyt kiire, annan aineenvaihdunnan eheytyä ja palautua omaan tahtiinsa ja jatkan terveellistä ja kehoa korjaavaa syömistä.
Ketokickstarttiin mukaan lähteminen on ehdottomasti yksi tähän astisen elämäni parhaita päätöksiä!
Pari linkkiä:
Elviiran kirjaa, joka kuvassa, ei ole enää saatavilla kuin kirpputoreilta, jos joku omastaan on raaskinut luopua. Mutta Elviira lupasi muutama kuukausi sitten Kickstartin haastattelussa, että uusi painos on tulossa uunista ulos! Ja se onkin nyt ennakkotilattavissa ja jos heti tartut tarjoukseen on Adlibriksessa ystävänpäivän alekoodilla YSTÄVÄ saatavissa -15% alennuskin :) Kirjan voi ennakkotilata varmasti mistä tahansa kirjakaupasta ja myöhemmin se löytynee niin kirjakauppojen hyllyiltä kuin kirjastoistakin. Kirjan ennakoitu ilmestymisajankohta on viikolla 9. Tästä Adlibriksen ennakkotilaukseen.
Ketogeeniseen ruokavalioon voit lähteä mukaani liittymällä Ketokickstarttiin. Materiaalit, kuten myös yhtään liioittelematta, ehkäpä facebookin hyvähenkisimmän tukiryhmän jäsenyys, ovat ikuisia yhdellä edullisella kertamaksulla. Olen itse ollut valmennuksen jäsen keväästä 2018 ja mikäli käytät juuri tätä kumppanilinkkiäni, lupaan auttaa sinua sähköisesti ketomatkasi alkutaipaleella mahdollisimman paljon. Tästä Kirsin kanssa ketoosiin!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!