Mikä vikana, jos ei meinaa päästä ketoosiin?

Tässä tekstissäni tulee nyt paljon sellaistakin kokemusperäistä tietoa, jota ei mikään tiede tue. Kannattaa silti lukaista, mikäli olet aloittanut ketoilun, eikä kroppa tunnu mitenkään pääsevän ketoosiin.

Kuten seuraajilleni on käynyt moneen kertaan selväksi, itselläni on säästöliekkitausta. Söin vuosia, ellen vuosikymmeniä, aivan liian vähän. En tarkoituksella niukistellut, mutta söin pääasiassa puhdasta ja terveellistä ruokaa, jossa annokset oli kyllä isoja, mutta rasvamäärä pieni. Sapuskassani siis ei vaan kertakaikkiaan ollut riittävästi kaloreita, mikä ajoi kehon säästöliekille. Myös erittäin epäonnistunut karppauskokeilu sai varsinkin kilpirauhaseni epätyytyväiseksi ja hidasti aineenvaihduntaa entisestään. Tilaani on korjattu vuosia. Matkalla on myös käynyt kristallin kirkkaaksi monta syy- ja seuraussuhdetta, eikä ne aina ole kovin loogisesti perusteltavissa.

Tätä kirjoittaessani, olen ollut yli 2v ketolla ja monessa ryhmässä ja valmennuksessa mielenkiinnosta mukana. Tietoa on käytännön mukana kertynyt ja ryhmissä toki sekä opin, että seuraan muidenkin ketoilijoiden kokemuksia.

Monella kilpparivajiksella ja ennenkaikkea, jos on säästöliekkiä kehissä (ilmankin kilppariongelmia), ketoosi saattaa olla niinkin epäloogisesta jutusta kiinni, kun liian isosta kalorivajeesta. Tämä ei oikein meinaa mennä kaaliin, sillä normaalistihan hiilarin vähentämisen ja kalorivajeen yhdistelmällä pääsee vaan nopsemmin ketoosiin. Homman sotkee kuitenkin ilmeisesti -ja tämä omaa päättelyäni, kortisoli.

Eli kun kalorivaje on aina jonkinlainen stressireaktio kropalle, niin säästöliekistä kärsineelle kropalle se on sitä vielä moninverroin. Olen myös usein korostanut, että kilpirauhaseni ei kärsinyt taannoisesta karppauksestani hiilarivajeen takia, vaan siksi, ettei ruokavaliosta poistettujen hiilihydraattien tilalle otettu silloin rasvaa. Kalorivajeessa siis mentiin, vailla tuon taivaallista käsitystä ruokavalion kokonaisuudesta ja sen(kin) kokeilun jälkiseurauksia olen korjannut vuosia. Tämä kalorivajeen vaikutus kilpparivajiksille vahvistetaan mm. Ville Pöntysen "Tasapainoa Kilpirauhaselle" -verkkokurssilla. Sielläkin painotetaan, että millä tahansa ruokavaliolla on mahdollista saada kilpirauhanen toimimaan hyvin, mikäli kaloreita ja ravinteita tulee tarpeeksi. Ketogeenisellä moni Villenkin potilas voi paremmin,  joku on päässyt jopa kilpirauhaslääkkeistä eroon, mutta Ville korostaa, että kalorivajeesta vajaatoimintainen kilpirauhanen ei tykkää. Eli iso kalorivaje on myös kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivälle normaaliakin isompi stressori.

Stressi sitten taas, nostaa kortisolin eritystä ja kortisoli on insuliinin vastavaikuttajahormoni. Stressin aikana myös maksa yrittää olla avulias ja tehtailee varsinkin aamupalaksi glukoosia, vaikka lihasten proteiinista, jos muuta matskua ei käsillä ole. Tämän operaation nimi on glukoneogeneesi, jonka jälkeen siis verensokeri nousee ilman että söisi hiilarin hiilaria. Joissakin diabetekseen liittyvissä lähteissä tämän verensokerin nousun nimi on aamunkoittoilmiö, sillä syyksi saattaa riittää muutaman tunnin paasto, useimmiten siis yöuni. Tämä siis on ongelma, tai vähintään ilmiö, mikä ei sinänsä liity ketoiluun millään tavalla. Mekanismi on todettavissa verensokerimittarilla ja ilmiö on siis todellinen, joskaan ei vaivaa jokaista.

No miten tämä sitten liittyy ketoosiin ja ennen kaikkea siihen, jos se tarkasta ruokavaliosta huolimatta loistaa poissaolollaan? Sellaisen yhtälön kautta, että stressi, oli sitten kalorivajeeseen liittyvää tai ihan vaikka avioero, aiheuttaa sen, että kroppa valmistaa runsaasti stressihormoni kortisolia ja saa aikaan tuota maksan aamupalatehtailua (joskus se valmistaa myös välipaloja ja iltapaloja, ahkera kaveri ;) ). Ja kun verensokeri nousee glukoneogeneesin takia samaan aikaan, kun kortisoli insuliinin vastavaikuttajana torppaa insuliinin toimintaa, niin lopputuloksena verensokeri saattaa olla niin korkea, että kroppa ei vaan kertakaikkiaan pääse ketoosiin, taikka pysy siellä.

Kun elimistöllä on mistä tahansa syystä riittävästi glukoosia polttoaineena, se suosii sitä, eikä edes yritä valmistaa siinä tilanteessa tarpeettomia ketoaineita. Jos näitä olisi yhtä aikaa elimistössä, olisi tilan nimi ketoasidoosi ja se on henkeä uhkaava tilanne. Tästä syystä  niitä ei yhtä aikaa elimistöön "mahdu". Poikkeuksena ykköstyypin diabeetikko, joka voi kyllä ketoilla, mutta jonka täytyy tuolloin olla ruokavalionsa suhteen äärimmäisen pedantti, ilman poikkeuksia. Meillä muilla ketoasidoosia ei pääse ainakaan ruokavalion takia muodostumaan ja siksi verensokerin tarpeeksi iso nousu, mistä tahansa syystä, tipauttaa ketoosista.

Tällöin on joskus ratkaisuna syödä riittävästi, mistä lienee syntynyt tieteeseen perustumaton, mutta kokemusasiantuntijoiden vahvistama urbaanilegenda, että "rasva polttaa rasvaa". Mm. itselläni ja kymmenillä muilla joihin olen ketogeenisen kautta somessa näissä tilanteissa tutustunut, on siis niin, että vasta riittävä määrä rasvaa saa aikaan ketoosin. Nurinkurista, mutta kokemus ja käytäntö usein on, tieteellisesti todistettuun tai matemaattisesti laskettuun verrattuna. Tämä siis joskus tapahtuu riippumatta siitä, paljonko kropalla olisi omia eväitä vatsamakkaroina ja alleina. Eli joillakin se rasvanpoltto ja ketoosi käynnistyy kunnolla vasta, kun syö riittävästi rasvaa. Ei yli tarpeen, vaan pikemmin lähelle kulutusta.

Samalla kannattaa keskittyä poistamaan muita sressin aiheuttajia elämästä, eli riittävä uni, riittävä juominen, riittävät elektrolyytit, laadukkaat ruoka-aineet, ihmissuhteet ja työasiat kuntoon jne jne. Avainasemassa näyttää kuitenkin yllättävän monilla olevan tuo riittävä määrä rasvaa. Törmään tähän yhtenään. Moni laihtumista ahneesti tavoitellessaan aloittaa ketogeenisen ihan valtavilla, jopa yli 25% kalorivajeilla. Toisella tämmönen vaje yhdistettynä pieniin hiilareihin, takaa nopsan ketoosin, toisella se näyttää torppaavan ketoosin kokonaan ja jos ketoosiin pääseekin, niin ainakin säästöliekkitaustaisilla liian iso vaje saattaa aiheuttaa joka tapauksessa painojumin. Tuolloin ei paino nesteiden poistuttua liikahda, vaikka kalorivaje olisi valtava. Tai siis "ehkä juuri sen valtavan kalorivajeen takia".

Myös kasvuhormoni on insuliinin vastavaikuttaja. Kasvuhormonin tuotantoa boostaa mm. pätkäpaasto ja tietyt liikuntalajit. Verensokeri saattaa siis nousta ja ketoosi laskea. Näihin tilanteisiin liittyen ketoosi on yleensä kateissa pätkäpaastolla ennen ensimmäisiä syömisiä ja urheillessa heti ja jonkin aikaa liikunnan jälkeen. Jännästi toisilla nämä samat tilanteet tukevat ketoosia. Yksilöitä ollaan.

Myös infektiot voivat estää ketoosia. Sama syy, eli elimistö pitää yllä glukoosin tuotantoa ja tämä sitten taas on tieteellisestikin todistettu :D Harvinaista, mutta mahdollista.

Kortisonikuuri saattaa aiheuttaa ongelmia päästä ketoosiin. Tämäkin tieteellisesti tunnustetaan, mistä syystä ihmettelen, ettei monikaan tieteeseen nojaava "ketoosiguru" usko teoriaa siitä, että joskus syödyn rasvan lisääminen helpottaa ketoosiin pääsyä. Syy ja vaikutus on kortisonilla mielestäni sama kuin kropan omassa kortisolintuotannossa, eli kun se on insuliinin vastavaikuttaja, jne jne. Nämä eivät onneksi ole uskon asioita, eikä tieteellistä varmistusta tarvita. Yksilö voi kokeilla, miten omalla kohdalla asian laita on ja jos lisätty rasva (eli lisätyt kalorit) avittaa tyytyväisemmän kropan kautta sen ketoosiin pääsyssä, niin Good For You! Älä anna toisten kusta muroihisi, vaan jatka oman kroppasi ehdoilla! Pienenä lisähuomautuksena, astmalääkkeenä käytetyt inhaloitavat kortisonit eivät ilmeisesti päädy juurikaan verenkiertoon ja ovat siten harvemmin ketoosin puuttumisen syy. Etsi siis syytä ensin muualta, vaikka inhaloitavaa kortisonia käyttäisitkin.

Jostain syystä melatoniini saattaa hankaloittaa ketoosia. Varsinkin siis aamupäivän ketoosia. Lähteenä HUS, eli ei liene humpuukia. Ovat tutkineet, että melatoniinin käyttäminen estää insuliinin eritystä ja siten lisää verensokeripitoisuutta. Saman lähteen mukaan näin tapahtuu erityisesti noin 30%:lla suomalaisista, jotka kantavat tyypin 2 diabetekselle altistavaa geeniä. Itse vaihdoin melatoniinini sellaiseen, jossa on murto-osa entiseen melatoniiniini verrattuna sitä itse melatoniinia (0,6mg per annos) ja lisänä siinä on 20mg niasiinia. Siitä huolimatta, että tuotteessa on "ei ketokelpoinen makeutusaine", on tää vahvaan entiseen melatoniiniini verrattuna, toiminut unta helpottavasti, mutta myös ketoosin kannalta paremmin. Minulla kun on vahva tuo aamunkoittoilmiö, vaikken ole diabeetikko ja päälle olen melkoinen stressiessi ;) Ja maksanikin taitaa olla varsinainen glukoosikokkivirtuoosi! Eli haasteita ja ihmeteltävää on minunkin ketomatkallani riittänyt.

Muita syitä, ettei pääse ketoosiin, on väärät luulot syödyn sapuskan makroista, eli mm. piilohiilarit, liian suuri määrä proteiinia (kroppa kun saattaa valmistaa ylimääräisestä prodesta glukoosia), tai vaikkapa liian suuri kokonaisenergian määrä, jonka syynä voi olla liian sapuskan lisäksi tai sijaan, vaikkapa alkoholi. Ketoosissa saattaa pysyä vaikka kuinka isolla kaloriylimäärällä, eikä ketoosi estä lihomista. Mutta kun niin moni asia vaikuttaa tähän upeaan koneeseen nimeltä ihmiskeho, niin jos etsii syytä sille missä ketoosi luuraa, kannattaa tarkistaa myös se, ettei syö ylenmäärin liikaa kulutukseen nähden. Joskus kroppa vaan toteaa, ettei sen tarvitse valmistaa ketoaineita, kun polttoainetta tulee suusta alas tankaten ihan riittävästi, ellei jopa liikaa.

Tämän yleisyydestä on kahdenlaisia kokemuksia. Se on yhteistä, että nähtävästi yksilö aika harvoin arvioi kulutuksensa oikein. Esimerkkinä kaksi ketovalmennusta, joissa olen mukana. Ketokickstartissa on yleisempää, että kulutus arvioidaan liian vähäiseksi. Yksilöt esim. arvioivat kulutustaan laskiessaan energiankulutuslaskureihin, etteivät ole aktiivisia, kun eivät harrasta liikuntaa. Yleensä laskureiden "ei juuri ollenkaan aktiivinen" tarkoittaa kuitenkin petipotilasta. Jo istuma-asento kuluttaa enemmän kaloreita. Makrolaskurit taas ehdottelevat isoja kalorivajeita ja väittävät, että ne ovat "kohtuullisia". Tässä valmennuksessa vetäjät varoittelevat tämän tästä liian niukan syömisen tuomista ongelmista ja hyvinvointivalmentajina heidän asiakkaansa, varsinkin naiset, tyypillisesti niukistelevat kaloreita liikaa. Jakob Valdmalla taasen on potilastyöstään erilaista kokemusta, joten hänen luotsaamassa Keto Akatemiassa, varoitellaan enemmän siitä, että yksilö useammin arvioi kulutuksensa yläkanttiin. Suo siellä, vetelä täällä. Molemmissa valmennuksissa porukka saa huikeita tuloksia! Yksilöiden välillä on kuitenkin isoja eroja siinä, mihin suuntaan pitää tekemisiään korjata, jos homma ei toimi. Kannattaa rauhassa perehtyä ja pohtia vaikka asiantuntijan avulla, että onko omat syömiset balanssissa, mahdollinen kalorivaje sopiva jne. Kalorien ja makrojen laskeminen ei kuitenkaan kuulu ketoiluun elämäntapana, vain "omien sudenkuoppien löytämiseen" ja uuden syömismallin opettelun vaiheeseen. Jokaisen on hyvä pyrkiä kohti intuitiivista syömistä, vaikka mahdollisten ketoosihaasteiden takia joutuisi käyttämään ruokapäiväkirjaa jonkin aikaa apuna.

Joillakin jostain syystä melkein kaikki makeutusaineet nostaa verensokeria, nekin, joiden ei kuuluisi imeytyä. Eli jos olet sulkenut itsestään selvempiä syitä ketoosinmetsästyslistaltasi, niin kannattaa hetkeksi jättää kaikki makeutus pois. Tääkin niitä kummia juttuja, joiden ei pitäisi toimia näin, mutta minkäs teet, jos oma kroppa tekee välillä taikatemppuja! Tästä on spekuloitu, että voiko pelkkä makea maku tehdä aivojen kautta jonkun tepposen verensokerille, tai huijata kroppaa luulemaan ettei tarvitse valmistaa ketoenergiaa, kun on "makeaa energiaa" saatavilla, mutta siis todellakaan virallisia todisteita tästä ei ole.

Itselle sopimattomat ruoka-aineet ovat ilman muuta stressitekijä elimistölle. Sopiiko sinulle esimerkiksi kaikki maidon ainesosat, vai voisiko ketojumin taustalla olla kenties suolistoa, kilpirauhasta, yms häiritsevä ja elimistöön tulehdustilan aiheuttava maitotuote? Maito tässä ainoastaan esimerkki, monelle ketoilijalle juustot ovat erinomaista ketoruokaa. Mikä tahansa ruoka-aine saattaa olla juuri sinulle huono juttu. Gluteeni saattaisi aiheuttaa samaa, mutta harvemmin kukaan ketoilee niin, että ruokavaliossa olisi viljoja. Kannattaa kuitenkin tarkistaa ainesosat pakkauksista. Esim "siemennäkkileipä" sisältää usein niin viljoja kuin jopa makeutusta.

Apuja voi olla MCT-öljystä (joka auttaa elimistöä tuottamaan vähän ketoaineita ilman ketoosiakin), liikunnan hetkellisestä lisäämisestä (kunhan se ei ole kropalle selkeästi stressori), kalorien vähentämisestä (jos syynä liiat kalorit), kalorien lisäämisestä rasvoilla (jos syynä kilppari tai/ja säästöliekki ja/tai liian pienet kalorit). Tuoteselosteet pitää luurata tarkkaan. Sokereita, tärkkelystä ja viljoja on niin leikkeleissä kun marinadeissa yms, missä niitä ei ehkäpä olettaisi olevan. Tiesitkö esimerkiksi, että monessa kebablihassa on viljaa ja vielä gluteenipitoista viljaa? Kysyvä ei tieltä eksy ja ravintoloiden kuuluu kertoa tarjoamiensa ruokien ainesosat kysyttäessä. Ruokapäiväkirjan pito jonkin sovelluksen avulla esim viikon tai kaksi, saattaa valaista asioita, jos sellaista ei ole aiemmin pitänyt. Itse yllätyin esim siitä, kuinka paljon kahvimaidoistani kertyi päivässä hiilareita.

Ketoosia kannattaa kuitenkin tavoitella. Muutamankin ketogeenisellä rkvaliolla potilaitaan hoitavan lääkärin mielestä, ketoosi on turvallinen (myös kilpparivajiksille), toisin kuin vhh ilman ketoosia, joka saattaa olla tie aineenvaihdunnalliseen turmioon. Ketoosi suojaa esim lihasmassaa ja muita aineenvaihduntaa ylläpitäviä elementtejä. VHH saattaa toimia juuri toisinpäin. Alle 0,5 ketoarvo verimittarilla mitattuna, tarkoittaa, ettei aineenvaihdunnalla ole ketoosin suojaavaa vaikutusta ja ongelmia saattaa tulla, vaikkei aiemmin olisi säästöliekistä tai muista aineenvaihdunnan ongelmista kärsinyt. Mukaan luettuna kilpirauhasen vajaatoiminta. Tavoitteena kannattaa siis olla yli 0,5 ketoarvo, mutta mikäli ketoosi on pitkään liki tai yli 3, niin se viittaa liian pieneen proteiinin saantiin ja kroppa kyllä ottaa sen silloin hanakasti lihaksista, ketoosin suojavaikutuksesta huolimatta.

Yksi huomioitava seikka on se, millä mittaa ketoosin. Pissatikut eivät ole kovin luotettavia. Ensinnäkin juodun nesteen määrä vaikuttaa siihen mitä ne näyttää. Jos juo runsaasti, on virtsan määrä suurempi ja ketoaineet näkyy sen seassa laimeampana. Nestehukkainen saattaa taas olla tohkeisaan "vahvassa ketoosissa", vaikka näin ei todellisuudessa olisi. Toiseksi pissatikuissa näkyy ainoastaan ne ketoaineet, joita kroppa ei käytä hyödykseen. Kun on huolellinen ja ketoadaptoituu, ei kroppa heitä enää ketoaineita pönttöön, vaan käyttää ne energiaksi. Olen myös päätellyt, ettei adaptoitumisen jälkeen kroppa enää purskauttele ketoaineita tulemaan kovin randomisti, vaan tuotanto ikään kuin vastaa kysyntään paremmin. Adaptoiduttua pissatikut eivät useinkaan näytä merkkiäkään ketoosista, vaikka ketoosi todellisuudessa olisi vahva. Adaptoituminen saattaa tapahtua parista viikosta muutaman kuukauden sisällä. Jos on ollut ketoosissa aiemminkin, jopa nopeammin. Suosi siis verimittaria, vaikka sen käyttö onkin kalliimpaa.

No niin! Tulipa tekstiä, toivottavasti kestit mukana. Toivottavasti tästä oli myös monelle lukijalle hyötyä.

Ei muuta kun tsemppiä ketoosin metsästykseen!

Ketoterkuin @kirsinketo



Ps. Oon ollu huikeella ketomatkalla keväästä 2018. Sydämellisesti voin suositella pariakin valmennusta. TÄSTÄ pääset lisätietoihin, tai menemällä osoitteeseen www.seeyou.fi
Muutetaan sun elämä!