Posti

Olen aina ollut ihmeissäni kyvystäni löytää shoppailtavaa melkein mistä tahansa.

Rakensimme hiljattain hieman syrjemmille kylille, keskustaan kun oli ennen alle kilometri, nykyään jopa kuusi! Ennen saatoin koiraa ulkoiluttaessani hairahtaa vähintään näyteikkunaostoksille. Enää minulla ei ole koiraa, mutta ei sen enempää myöskään näyteikkunoita kävelylenkin varrella.

Olen ennenkin maininnut tekeväni töitä kotoa käsin. Yrityksemme posti kuitenkin ohjautuu postilokeroon, sillä varsinaista käyntiosoitetta ei tarvita, asentajamme lähtevät aina suoraan asiakkaan luo. Postilokeroa käyttämällä saa olla huolettomammin kotona. Oveen koputtaja on todennäköisemmin ystävä tai naapuri, kuin joku aivan ventovieras, ja vapaa-ajan saa näin pyhitettyä vapaa-ajaksi.

Joudun luonnollisesti vierailemaan lähipostissamme säännöllisesti. Postin henkilökunnasta on tullut lähes ystäviäni, joiden kanssa tulee vaihdettua jo muitakin kuulumisia, kuin postin saamiseen tai lähtemiseen liittyviä. Postimme vieressä on muutama ruokakauppa, sekä apteekki, ja usein tämän pidemmälle ei sitten tarvitse asioita hoitaakseen lähteäkään.

En tiedä onko siis kyse tarjonnan puutteesta ympäristössäni, vaiko meikäläisen shoppailevasta luonteesta, mutta Postista on alkanut löytyä vaikka mitä osteltavaa. Heräsin tähän ajatukseen vasta kun ystäväni kävi kahvilla ja ihmetteli Aarikan Hirvos-sarjan mukejani, jotka kerroin ostaneeni Postistamme. Kahvipöytäämme kattoi myös Hirvosservietit, sekä Marimekon tarjotin -kaikki shoppailtu Postista. Rakastan 40-lukua henkivää seinäkalenteriani, jossa ikäväkseni on jäljellä enää muutama kuukausi, -yksinoikeudella Postin valikoimista. Myöhemmin huomasin kirjoittavani lyijykynällä, jonka pää on koristeltu kimaltelevalla strassilla. Kiinnitin myös huomiota naulassa roikkuvaan lempikoruuni, suomalaisen suunnittelijan hopeakoru, -näihinkin varsin harakka luonteeni oli tarrannut Postissamme!

Kaikenlaista pientä on kulkeutunut kotiimme Postilokeroreissuillani. Postimme tuotevalikoimassa on usein jokin teema, joka vaihtuu ilahduttavan usein. Hyllyillä on usein myös jotakin pientä kivaa, jota voi lähettää ystävälle tai kummilapselle päivän piristykseksi. Saatan ostaa sieltä myös karkkia, tai vaikkapa juuri lanseerattua Fatzerin suklaauutuutta. Myös postimerkkivalikoima vaihtuu usein, ja tarjolla on aivan ihania merkkejä, sekä kauniita, mielenkiintoisia, hullunkurisia, että hauskoja. En enää osta edullisia suurpakkauksia ellei postitettavaa ole erityisen paljon, mielummin "koristelen" kirjeeni hienoilla merkeillä.

On sääli että Postit ovat jääneet Itellan jalkoihin. Minusta on tullut lähipostimme vankkumaton puolestapuhuja. En enää shoppaile niistä postimyyntiyrityksistä, jotka toimittavat tuotteensa ilman vaihtoehtoa "lähisiwoihin tai matkahuoltoihin". Asioin mielummin Postissa ja äänestän Postin olemassaolon puolesta, (kuten niin monen muunkin asian puolesta), lompakollani.

Olen hieman flunssainen, joten aion päättää postaukseni tähän. Ulkona on syysmyrsky. Keittän seuraavaksi hieman luomuyrttiteetä, (arvaatkaa mistä ostettua..?), ja haen sitten Iteljoonin kantaman yksityispostini pihanreunuksen laatikolta sisään. Sillä reissulla tuskin keksin mitään shoppailtavaa, vaikka eihän sitä koskaan tiedä.