Näytetään tekstit, joissa on tunniste apua koronaan. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste apua koronaan. Näytä kaikki tekstit

tiistai 27. huhtikuuta 2021

Villiä parsapiirasta (resepti) ja koronadiagnooseja


Kuten ehkä varsinkin instaseuraajani tietävät, meidän taloudessa on ollut ristinä "long covid" eli kroonistunut koronan pitkä muoto, jo viime keväästä (2020). Vuosipäivä tuli ja meni, eipä ollut juhlinnan aihetta. Meitä ei silloin maalis-huhtikuussa testattu, kuten ei muitakaan kotona alkuvuodesta 2020 koronaa tai muuta flunssaa lievästi sairastavia. Oma "koronani" oli lievästi vuotava nenä ja muutaman päivän outo ihottuma kasvoissa. Erittäin lievä siis. En pitänyt siinä vaiheessa koronana, kun vielä THL:kin tiedotti silloin, ettei nuha ole koronan oire. Jälkitauti alkoi kuitenkin n. 7vko päästä, eli huhtikuun loppupuolella ja sen kanssa on sitten suurimmalti osin saikutettu nyt jo vuoden päivät!

Positiivisen testituloksen puute on aiheuttanut päänvaivaa, mm kun uudelle lääkärille täytyy yrittää vartin vastaanotolla selittää koko vuoden tapahtumat, saadakseen hoitoa oikealta pohjalta. Ja kun hoitoa saa vaan oireen mukaisesti, niin lääkärit on tyypillisen kirjavan pitkän koronan oirekartan takia, vaihtuneet tuhkatiheään. Milloin olen ollut sydänsairaalan asiakas, milloin ihopolin ja aina uudelleen pitää selittää, ettei ole ainoasta päällä olevasta oireesta kyse.

Long covid ei onneksi ole mikään outo ilmiö enää maailmalla ja sitä on aika paljon jo tutkittu. Ainakin kun ajatellaan, ettei koko covid-19 vielä kauaa ole globaalisti ehtinyt pitkin maita ja mantuja retostella. Toki kysymyksiä on edelleen enemmän kun vastauksia. Se tähän mennessä tiedetään, että vähintään 10% saa koronatartuntansa kaupanpäälle tämän pitkän version, myös oireettomista tartunnan saaneista, ja pitkästä versiosta aletaan puhua, kun oireita on edelleen 12 viikon päästä varsinaisesta akuutista vaiheesta. Surullisen monilla on tämän kanssa mennyt jo vuoden päivät. Vaikka tilastot aiheesta puuttuu, niin vertaistukiryhmissä huomaa, että "longhaulereita" on paljon ja enenevissä määrin.

Pitkästä koronasta on tulossa siis seuraava iso kansansairaus ja kuten veikkasin jo kuukausia sitten, lasku tulee olemaan yhteiskunnalle kova. Niin yleinen tämä vitsaus on, että suomessakin on määritelty diagnoosikoodi pitkälle koronalle. Ja nyt tekee mieli sitten jo juhlia, sillä minullekin se nyt vihdoin kirjattiin omakantaan, joten kellekään ei tarvi enää selitellä! Sain siis jälkikäteen sekä oireiden perusteella tehdyn koronadiagnoosin, että diagnoosin "long covidista". Laitan loppuun muutamia linkkejä, josta voit hakea tietoa ja apua, mikäli olet tilanteessa jossa epäilet itselläsi pitkittynytttä koronan muotoa.


No sitten siihen villiin piiraaseen :D Absurdiahan se on uutta diagnoosiaan juhlia! Mutta helpotti henkisesti niin paljon, että teki heti mieli jotain herkkua kehitellä. Aamufiilikset, joten suolaiseen herkutteluun mieliteko veti. Nähdyksi, kuulluksi ja tunnustetuksi tuleminen on hirmuisen tärkeää. Ja kun vielä tajusin, etten joudu seuraavalle lääkärille koko koronatarinaani aasta ööhön selittämään, niin kyllä nousi fiilis kertaheitolla kokkailu ja kehittely -tasolle, heh! Jääkaapin inventaario, pientä inspiraatiota ketoryhmistä ja pikkuisen villi, gluteeniton ja viljaton parsapiirakka tulille!

Valmistin ensin kuusenkerkkäpeston, löydät ohjeen TÄSTÄ linkistä




Ohjeesta tulee n 2-2,5 kertainen määrä piirakkaan tarvittavaa pestoa. Kerkkien keräämisen aika, riippuen millä korkeudella suomea asuu, on touko-kesäkuussa. Kuusenkerkkä on siis kuusen vuosikasvu, se vaaleanvihreä pehmeä neulastupsukka. Keräämiseen tarvitsee maanomistajan luvan, mutta ne ovat osa maistuvaa ja ravitsevaa luonnon aarreaittaa, joten niitä kannattaa kerätä pakkaseen talvenkin varalle. Oman pestoni valmistin siis tällä kertaa pakastetuista kuusenkerkistä, mutta mikäli niitä, tai nokkosensiemeniä, ei satu olemaan ja piirakkaa tekee mieli, voinee kokeilla valmiita kaupan pestoja tähän reseptiin. Nokkosen siementä saa ostettua ainakin Yrttipajalta ja olen nähnyt mm Lapin Marian villipestoja tavallisissa ruokakaupoissa. Ne saattaisivat käydä reseptiin, ja miksei ihan perinteinenkin pesto.

Kirsin KETO Villi Parsapiirakka



Pohja:

225g punaleima emmentalraaste

150g pehmeä ja täyteläinen (2,3%) maitorahka

2 isohkoa munaa

1,5dl pofiber

0,5tl ruusu- tai vuorisuolaa

Sekoita taikinaksi ja levitä leivinpaperille pellille käsin taputellen haluamaasi muotoon. Taputtele pohjasta n. 0,5cm paksu ja muotoile  n.1,5-2cm korkeat reunat täytettä varten.

Täyte:

1dl Kirsin KETO Kerkkäpestoa (linkki ylempänä)

400g Philadelphia tuorejuusto maustamaton

n.200g vihreää tuoretta tankoparsaa

Sormisuolaa

Rosepippuria

Styrian kurpitsansiemeniä

Vuohenputken nuoria lehtiä tai muuta kauden villivihannesta (esim Rentunruusun, eli Horsman lehdet käy hyvin tällaiseen koristeluun)

Reunan voiteluun muna ja n. 1rkl seesaminsiemeniä.


Sekoita pesto ja philadelphia ja levitä piiraan pohjalle. 


Huuhdo parsat ja napsauta katkaisemalla tyvi biojätteeseen. Parsa napsahtaa poikki oikeasta kohtaa. (Vihreitä tuoreparsoja ei kuulu kuoria, joten älä kuori :) ) Asettele pinnalle parsaa, vuohenputkea, tai muuta kauden villiä ja kurpitsansiemeniä yms haluamaasi malliin. Jos paksuja parsoja niin ne kannattaa halkaista, ohuet kypsyy kokonaisinakin kyllä. Ripottele koko komeudelle sormisuolaa sopivasti (ota huomioon käyttämäsi peston suolaisuus, mutta parsojen suolattomuus) ja rosepippuria lisäksi väriksi. Voitele taikinareuna ja ripottele sille seesaminsiementä.


Uunissa 200'c kiertoilmalla suunnilleen keskellä 20min, tai oman uunin mukaan, kunnes taikina on kypsä. Kantikkaan piiraan voi jakaa varmaan pienempiinkin annoksiin, meillä tästä sydämestä tuli 7 sopivaa palaa.

Makrot Kirsin KETO Kerkkäpestolla tehtynä per 100g:

HH 2,3g, Prot 10,4g ja Rasva 19,9g

Löydät piirakan Sulamosta TÄSTÄ.


Parsapiirakasta takaisin pitkään koronaan. Tässä ne lupaamani linkit, joista tietoa voi vaikka tulostaa lääkärille, mikäli oma lääkäri on asiasta aivan ulalla. Kukaan ei vielä tiedä mitä pitkä korona voi tuoda tullessaan. Itse koin tässä vaiheessa diagnoosin tärkeäksi, kun positiivinen testi jäi puuttumaan, kunnallisesti ei vasta-ainetestejä tehdä ja käsittääkseni tämä virus voi haitata elämää ja elimistöä vielä vuosienkin päästä. Nyt tiedot, oireet jne ovat omakannassa terveydenhuollon saatavilla, eikä minun tarvitse enää lähteä lääkäriin koronaelämänkerta Post It -lappusille kirjoitettuna :D


Anatomian professori Seppo Parkkilan katsausartikkeli Duodecim Yleistä hyvää asiaa luotettavalta taholta.

Useiden kirjoittajien katsausartikkeli Lääkärilehti.fi Tämä sisältää paljon tärkeitä pointteja! Kirjoittajat todellakin asiantuntijoita. Lääkäriin tuloste mukaan, kumman harva lääkäri tuntuu lääkärilehteä lukevan ;)

(Kirjoittajat:

MARI KANERVA

LT, dosentti, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri, osastonylilääkäri

HUS Tulehduskeskus, infektiosairauksien linja

TIINA SAIRANEN

LT, dosentti, neurologian erikoislääkäri, ylilääkäri

HUS Neurokeskus, neurologian linja

PAULA KAUPPI

LT, dosentti, keuhkosairauksien ja allergologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri

HUS Sydän- ja keuhkokeskus, keuhkosairauksien linja

HELENA LIIRA

LT, dosentti, yleislääketieteen erikoislääkäri, ylilääkäri

HUS Perusterveydenhuollon yksikkö)

Sanna Ukkola Live: 

Haastateltava Risto O. Roine, Neurologian emeritusprofessori Turun Yliopisto, Suomen Aivot ry puheenjohtaja. Haastattelu kirjoitettu luettavaan muotoon ja lopussa linkki tallennettuun haastatteluun. Lämmin katselusuositus! Apuakoronaan.fi sivustolla paljon muutakin mielenkiintoista.

Tukiryhmä potilaille Facebookissa ja mahdollisesti myöhemmin potilasjärjestö longhaulereille täällä. Ainoastaan tilanteesta itse kärsivien hienotunteinen ja luottamuksellinen ryhmä. Asiantuntevat ylläpitäjät.

Yleinen Facebookryhmä sekä koronaa sairastaville, perheenjäsenille yms. täällä. Paljon kokemusta ja paljon tietoa.






perjantai 30. lokakuuta 2020

Missä luraa moni hyvinvointiskenen vaikuttaja, kun tarve olisi suurin?


Pandemia on stressaava laji. Moni kokee uutisoinnin pelotteluna, mitä se ei mielestäni ole. Realismista ja totuudesta voidaan puhua, mutta olla myös montaa mieltä. 


Minäkään en halua pelotella, enkä suostu pelkäämään, viisas varovaisuus on oma taktiikkani.


Voin kuvitella hoitohenkilöstön lisästressin sen vuoksi, ettei useinkaan ole tarjota sairastuneille apua. Osa hengistä sentään pystytään lopulta tehohoidolla säästämään, mikä on hienoa! Mutta sairaalaan joutumisen riski koskee vain pientä osaa väestöstä ja suurella osaa lopuista, tyytymättömyys nostaa päätään.


Jotkut eivät usko koko pandemiaan ja useat eivät saa apua. Rajotustoimien perustelu keskustelun tasolla, ehkä osaksi konkreettiset toimetkin, keskittyy ihan liikaa tähän pelkkien henkien pelastamiseen. Tähän painottuva keskustelu sitten taas jakaa porukkaa eri leireihin, osa on sitä mieltä että hienoa, rajotustoimet puree ja osa sitä mieltä että oltas selvästi pärjätty ilmankin, lisäksi salaliitot jyllää epätyytyväisyyden heittäessä bensaa moniin rovioihin. 


Tässä käy myös niin, että todelliset, meitä terveitä, työikäisiä ja hyväkuntoisia, (sekä kaikkia veronmaksajia), koskevat oikeat riskit, jäävät epähuomiossa näiden leirien välisen sodan melskeessä, jonkinlaiseen outoon tiedotuksen pimeään kulmaan. Enää ei riitä, että joku muutakin näkökantaa yrittää kuuluville tuoda, sitä jopa huutaa. Sodan melske on maassamme liian kova, eikä toisiinsa keskittyneet osapuolet enää juuri vilkuile sivuilleen. On luotu oma todellisuus, oma taistelukupla, johon keskitetään kaikki energia.


Tilanne on tässä vähemmän vaihtoehtoisessa todellisuudessa kuitenkin se, että enenevissä määrin on havaittu myös erittäin lievänä covid-19:n sairastaneilla jälkitauteja, jotka vievät työkyvyn, myös ennen perusterveiltä ja hyväkuntoisilta kuukausiksi ja joku tämänkin lystin lopulta maksaa. Itse kuulun tähän ensin lievästi, sitten pitkän kaavan mukaan oirehtivien kasvavaan ryhmään, jolla kohtalotovereita jo keväältä, pelkästään täällä suomessa on tuhansia. Mm Ruotsissa jossa asia on paremmin huomioitu ja jonkin verran jopa tutkittu, arvioidaan tässä jamassa olevia olevan jo yli 100 000, joukon sielläkin koko ajan vaan kasvaessa.


Ilmiön yksilöstä puhutaan nimellä Long hauler #longhauler ja kyse on siis tavallaan koronan pitkittyneestä tautimuodosta, eli nimeltään Long covid #longcovid Ja koronaan sairastuneista oletetaan vähintään 10-30% saavan tämän pitkän tautimuodon riesakseen, hurjimpien veikkausten mukaan jopa 60% kärsii, tai tulee kärsimään, oireistaan yli 3kk.


Kukaan ei tiedä, piilotteleeko varsinainen virus edelleen elimistössä, aiheuttaen herpeksen tyyppisesti, välillä aktivoituessaan moninaiset oireet, vai onko kyse pelkästään erillisistä jälkitiloista (joita on toistaiseksi todettu neljää eri tyyppiä). Se tiedetään, ettei tällä jälkitilalla ole juurikaan yhteyttä siihen, kuinka vakavasti alunperin koronaan sairastui, omia oireitani luulin pitkään allergiaksi ja flunssaosuus voi olla jopa kokonaan oireeton. 


Tällaisessa tilanteessa sitten, kun huomaakin varsin kevyen virustaudin jäljiltä elämänsä takkuavan kuukausia, eikä lääketieteellä ole tarjota muuta apua kun sairaslomalappuja, sitä potilas alkaa tietysti etsimään apua toisaalta. Onhan suomessakin vahvasti valtavirran ajatuksia vastaan uivia ”terveysalan guruja” vino pino! Heidän puoleensahan sitä on ennenkin kääntynyt, kun on terveytensä omiin käsiinsä syystä tai toisesta joutunut ottamaan?


Mutta mihin keskittyy nyt monet näistä ennen niin pyyteetöntä, vaihtoehtoista tapaa ja selfhelppiä tarjonneet mm. ravitsemuksen ja terveyden, joskus itseoppineet gurut? He keskittyvät sotaan! Omien leiriensä vahvistamiseen, omien aseidensa terottamiseen ja me vastaan muut jaotteluun. Heidän julkaisuissaan ei enää keskitytä hyvinvointiin ja SupermarketSurvivalin kaltaisiin ”paranna itsesi omilla valinnoillasi” -ideoihin, vaan barrikadeilla seisoo rinnat röheenä  ”foliohatut” vastaan arkkivihollisensa ”maskipellet”.


Vihollinen ei ole lopulta edes todellinen, sillä maskipellejen puolelta ainoastaan puolustaudutaan, harvemmin hyökätään. Jatkuvan hyökkäyksen hoitaa sitäkin innokkaammin foliohattujen joukkue. Julkaisut tällä joukolla enää harvemmin sisältää mitään terveyteen tai hyvinvointiin viittaavaa, vaan ne vilisevät vastapuolen dissaamista, katkeria kommentteja, muka sukkelia älynväläyksiä vastapuolen tavasta toimia, kaikenkirjavia salaliittoja, ”valtamedian” syyttämistä kaikesta, mahdottomastakin ja erityisesti keskitytään epäolennaisiin asioihin, kuten yksittäisten tilastojen tai toimintatapojen kritisoimiseen.


Tämä sotako nyt vie terveyttä ja hyvinvointia eteenpäin? Se leirikö voi parhaiten, jossa onnistutaan sarkastisin vitsi vääntämään vastapuolesta? Ja eri leirien pommittaessa toisiaan, väliin jää kokonainen taistelutanner täynnä viattomia koronan uhreja. Heitä on näistä molemmista leireistä, sekä leirien ulkopuolisista vapaista ajattelijoista, niitäkin, joilla ei ole hajuakaan mistä oireet johtuu, eikä kumpaakaan leiriä kiinnosta näiden haavoittuneiden auttaminen pätkän vertaa. ”Eihän ne oo kuollu, niillä oli vaan lievä flunssa.” Foliohatut lisää edelliseen kommenttiin, ”tietenkin lievä, tämähän oli tieto” ja maskipellet ”onnekkaat säästyivät sairaalalta”. Mutta kumpikaan puoli ei näytä heräävän siihen että haavoittuneita alkaa olla massoittain. 


Miten tää on voinu mennä tähän? Toisaalla syynä lienee liian kapeakatseinen, pelkän pahimman skenaarion välttely, toisaalla käytös vaikuttaa puuhtaasti sokealta raivolta. Johonkin pitää päästä purkamaan paha olo ja turhautuminen. Ymmärrän sen, että on ahdistavaa kun ei ole tarjota varmoja vinkkejä kenenkään auttamiseksi. Mutta miksi hyvinvointivaikuttajista vain pienen pieni osa edes yrittää pysyä asiallisesti aiheessa? Miten jollekin muka ennen tärkeä elämäntehtävä auttaa ihmisiä voimaan paremmin, on nyt yhtäkkiä vaihtunut pelkkään sanasotaan ja erilaisilla, usein keskenään vertailukelvottomilla tilastoilla, toisen osapuolen torpedointiyrityksiin? Eipäsjuupasvääntö ja siinä hetkelliset, oikeassa olemisen harhan välivoitot, on nyt se uusi elämäntehtävä ja siitä hyötyy.. -Niin, kuka?


Ei ainakaan yhdenkään yksilön hyvinvointi lisäänny pätkän vertaa, oli sitten kyseessä riskiryhmää, terve, koronaa sairastava, tai long hauler. 


Longcovidista tiedetään, että työkyky voi mennä kuukausiksi ja jopa vuosiksi.  Yksi näistä neljästä pitkittyneestä tautimuodosta on monilta oireiltaan kuten kiistelty CFS, joka saattaa puhjeta muidenkin virustautien jälkeen, joten siltä osin asiasta on jo kokemusta myös niinkin pitkittyneenä tilana, kun lopun elämän sairautena. Ja pääosin tämä kohtalo tuntuu iskevän juurikin työikäisiin ja perusterveisiin, joiden kuvitellaan pääsevän helpolla pandemiasta, kuoleman riskin ollessa lähes olematon.


Kuka tämän tärkeän veronmaksajaryhmän saikuttelun lopulta maksaa? Yhteiskunta saattaa kyykätä myös tästä syystä pahasti -ja pitkäkestoisesti. Joku voisi haluta ottaa tämän huomioon tavassaan toimia. Mutta kun THL vähättelee ongelmaa ja suuri osa toisesta osapuolesta, siitä joka ennen oli kiinnostunut terveydestä ennen sairautta ja sympatiseerasi myös tavanomaisen sairaudenhoidon ulkopuolelle putoavia potilasryhmiä, on nyt keskittynyt vain omaan sotakuplaansa, jää asiasta tiedottaminen jo jopa kroonisesti oireilevan ja varsin uupuneen potilasryhmän kontolle.


Minä edes yritän. Levittää sitä tietoisuutta, että koronalla voi olla yllättäviäkin ja varsin pitkäaikaisia seurauksia ja saatat haluta ottaa käyttöön hereillä olevan, muttei kuitenkaan pelokkaan, viisaan varovaisuuden. Se korona kun ei ollutkaan pelkkä flunssa, vaikka niin kovasti tekisi mieli uskoa. Covid-19 tuo mukanaan muitakin todellisia vaaroja, kun kuoleman. 


Yritän myös herätellä tämän maan ns. terveysvaikuttajia. Tsekatkaapa omat viimeaikaiset tuotoksenne, tilanne kun saattaa olla se, ettei  just sun somemateriaali hyödytä enää juuri ketään. Toki, tykkääjiä varmasti riittää, sillä tässä maassa on edelleen monia, joille juuri sinun sanomisillasi ja mielipiteilläsi on merkitystä. Jos ennen olitkin terveysvaikuttaja, niin oletko sitä oikeasti enää? Voisit ehkä miettiä, mitkä sanomisesi vievät aidosti terveyttä ja hyvinvointia eteenpäin ja mikä on lopulta pelkkää tyytymättömyyttäsi ja pahan olon paasaamista, jonka vuoksi eteenpäin sokeana marssiessasi liian moni jää jalkoihin.


Ps. Suomessa (kuin monissa muissakin maissa) on tehty kyselytutkimusta pitkään oireilevien kesken. Tuloksia löytyy mm. www.apuakoronaan.fi sivustolta niille, keitä realiteetit kiinnostavat.