Pandemia on stressaava laji. Moni kokee uutisoinnin pelotteluna, mitä se ei mielestäni ole. Realismista ja totuudesta voidaan puhua, mutta olla myös montaa mieltä.
Minäkään en halua pelotella, enkä suostu pelkäämään, viisas varovaisuus on oma taktiikkani.
Voin kuvitella hoitohenkilöstön lisästressin sen vuoksi, ettei useinkaan ole tarjota sairastuneille apua. Osa hengistä sentään pystytään lopulta tehohoidolla säästämään, mikä on hienoa! Mutta sairaalaan joutumisen riski koskee vain pientä osaa väestöstä ja suurella osaa lopuista, tyytymättömyys nostaa päätään.
Jotkut eivät usko koko pandemiaan ja useat eivät saa apua. Rajotustoimien perustelu keskustelun tasolla, ehkä osaksi konkreettiset toimetkin, keskittyy ihan liikaa tähän pelkkien henkien pelastamiseen. Tähän painottuva keskustelu sitten taas jakaa porukkaa eri leireihin, osa on sitä mieltä että hienoa, rajotustoimet puree ja osa sitä mieltä että oltas selvästi pärjätty ilmankin, lisäksi salaliitot jyllää epätyytyväisyyden heittäessä bensaa moniin rovioihin.
Tässä käy myös niin, että todelliset, meitä terveitä, työikäisiä ja hyväkuntoisia, (sekä kaikkia veronmaksajia), koskevat oikeat riskit, jäävät epähuomiossa näiden leirien välisen sodan melskeessä, jonkinlaiseen outoon tiedotuksen pimeään kulmaan. Enää ei riitä, että joku muutakin näkökantaa yrittää kuuluville tuoda, sitä jopa huutaa. Sodan melske on maassamme liian kova, eikä toisiinsa keskittyneet osapuolet enää juuri vilkuile sivuilleen. On luotu oma todellisuus, oma taistelukupla, johon keskitetään kaikki energia.
Tilanne on tässä vähemmän vaihtoehtoisessa todellisuudessa kuitenkin se, että enenevissä määrin on havaittu myös erittäin lievänä covid-19:n sairastaneilla jälkitauteja, jotka vievät työkyvyn, myös ennen perusterveiltä ja hyväkuntoisilta kuukausiksi ja joku tämänkin lystin lopulta maksaa. Itse kuulun tähän ensin lievästi, sitten pitkän kaavan mukaan oirehtivien kasvavaan ryhmään, jolla kohtalotovereita jo keväältä, pelkästään täällä suomessa on tuhansia. Mm Ruotsissa jossa asia on paremmin huomioitu ja jonkin verran jopa tutkittu, arvioidaan tässä jamassa olevia olevan jo yli 100 000, joukon sielläkin koko ajan vaan kasvaessa.
Ilmiön yksilöstä puhutaan nimellä Long hauler #longhauler ja kyse on siis tavallaan koronan pitkittyneestä tautimuodosta, eli nimeltään Long covid #longcovid Ja koronaan sairastuneista oletetaan vähintään 10-30% saavan tämän pitkän tautimuodon riesakseen, hurjimpien veikkausten mukaan jopa 60% kärsii, tai tulee kärsimään, oireistaan yli 3kk.
Kukaan ei tiedä, piilotteleeko varsinainen virus edelleen elimistössä, aiheuttaen herpeksen tyyppisesti, välillä aktivoituessaan moninaiset oireet, vai onko kyse pelkästään erillisistä jälkitiloista (joita on toistaiseksi todettu neljää eri tyyppiä). Se tiedetään, ettei tällä jälkitilalla ole juurikaan yhteyttä siihen, kuinka vakavasti alunperin koronaan sairastui, omia oireitani luulin pitkään allergiaksi ja flunssaosuus voi olla jopa kokonaan oireeton.
Tällaisessa tilanteessa sitten, kun huomaakin varsin kevyen virustaudin jäljiltä elämänsä takkuavan kuukausia, eikä lääketieteellä ole tarjota muuta apua kun sairaslomalappuja, sitä potilas alkaa tietysti etsimään apua toisaalta. Onhan suomessakin vahvasti valtavirran ajatuksia vastaan uivia ”terveysalan guruja” vino pino! Heidän puoleensahan sitä on ennenkin kääntynyt, kun on terveytensä omiin käsiinsä syystä tai toisesta joutunut ottamaan?
Mutta mihin keskittyy nyt monet näistä ennen niin pyyteetöntä, vaihtoehtoista tapaa ja selfhelppiä tarjonneet mm. ravitsemuksen ja terveyden, joskus itseoppineet gurut? He keskittyvät sotaan! Omien leiriensä vahvistamiseen, omien aseidensa terottamiseen ja me vastaan muut jaotteluun. Heidän julkaisuissaan ei enää keskitytä hyvinvointiin ja SupermarketSurvivalin kaltaisiin ”paranna itsesi omilla valinnoillasi” -ideoihin, vaan barrikadeilla seisoo rinnat röheenä ”foliohatut” vastaan arkkivihollisensa ”maskipellet”.
Vihollinen ei ole lopulta edes todellinen, sillä maskipellejen puolelta ainoastaan puolustaudutaan, harvemmin hyökätään. Jatkuvan hyökkäyksen hoitaa sitäkin innokkaammin foliohattujen joukkue. Julkaisut tällä joukolla enää harvemmin sisältää mitään terveyteen tai hyvinvointiin viittaavaa, vaan ne vilisevät vastapuolen dissaamista, katkeria kommentteja, muka sukkelia älynväläyksiä vastapuolen tavasta toimia, kaikenkirjavia salaliittoja, ”valtamedian” syyttämistä kaikesta, mahdottomastakin ja erityisesti keskitytään epäolennaisiin asioihin, kuten yksittäisten tilastojen tai toimintatapojen kritisoimiseen.
Tämä sotako nyt vie terveyttä ja hyvinvointia eteenpäin? Se leirikö voi parhaiten, jossa onnistutaan sarkastisin vitsi vääntämään vastapuolesta? Ja eri leirien pommittaessa toisiaan, väliin jää kokonainen taistelutanner täynnä viattomia koronan uhreja. Heitä on näistä molemmista leireistä, sekä leirien ulkopuolisista vapaista ajattelijoista, niitäkin, joilla ei ole hajuakaan mistä oireet johtuu, eikä kumpaakaan leiriä kiinnosta näiden haavoittuneiden auttaminen pätkän vertaa. ”Eihän ne oo kuollu, niillä oli vaan lievä flunssa.” Foliohatut lisää edelliseen kommenttiin, ”tietenkin lievä, tämähän oli tieto” ja maskipellet ”onnekkaat säästyivät sairaalalta”. Mutta kumpikaan puoli ei näytä heräävän siihen että haavoittuneita alkaa olla massoittain.
Miten tää on voinu mennä tähän? Toisaalla syynä lienee liian kapeakatseinen, pelkän pahimman skenaarion välttely, toisaalla käytös vaikuttaa puuhtaasti sokealta raivolta. Johonkin pitää päästä purkamaan paha olo ja turhautuminen. Ymmärrän sen, että on ahdistavaa kun ei ole tarjota varmoja vinkkejä kenenkään auttamiseksi. Mutta miksi hyvinvointivaikuttajista vain pienen pieni osa edes yrittää pysyä asiallisesti aiheessa? Miten jollekin muka ennen tärkeä elämäntehtävä auttaa ihmisiä voimaan paremmin, on nyt yhtäkkiä vaihtunut pelkkään sanasotaan ja erilaisilla, usein keskenään vertailukelvottomilla tilastoilla, toisen osapuolen torpedointiyrityksiin? Eipäsjuupasvääntö ja siinä hetkelliset, oikeassa olemisen harhan välivoitot, on nyt se uusi elämäntehtävä ja siitä hyötyy.. -Niin, kuka?
Ei ainakaan yhdenkään yksilön hyvinvointi lisäänny pätkän vertaa, oli sitten kyseessä riskiryhmää, terve, koronaa sairastava, tai long hauler.
Longcovidista tiedetään, että työkyky voi mennä kuukausiksi ja jopa vuosiksi. Yksi näistä neljästä pitkittyneestä tautimuodosta on monilta oireiltaan kuten kiistelty CFS, joka saattaa puhjeta muidenkin virustautien jälkeen, joten siltä osin asiasta on jo kokemusta myös niinkin pitkittyneenä tilana, kun lopun elämän sairautena. Ja pääosin tämä kohtalo tuntuu iskevän juurikin työikäisiin ja perusterveisiin, joiden kuvitellaan pääsevän helpolla pandemiasta, kuoleman riskin ollessa lähes olematon.
Kuka tämän tärkeän veronmaksajaryhmän saikuttelun lopulta maksaa? Yhteiskunta saattaa kyykätä myös tästä syystä pahasti -ja pitkäkestoisesti. Joku voisi haluta ottaa tämän huomioon tavassaan toimia. Mutta kun THL vähättelee ongelmaa ja suuri osa toisesta osapuolesta, siitä joka ennen oli kiinnostunut terveydestä ennen sairautta ja sympatiseerasi myös tavanomaisen sairaudenhoidon ulkopuolelle putoavia potilasryhmiä, on nyt keskittynyt vain omaan sotakuplaansa, jää asiasta tiedottaminen jo jopa kroonisesti oireilevan ja varsin uupuneen potilasryhmän kontolle.
Minä edes yritän. Levittää sitä tietoisuutta, että koronalla voi olla yllättäviäkin ja varsin pitkäaikaisia seurauksia ja saatat haluta ottaa käyttöön hereillä olevan, muttei kuitenkaan pelokkaan, viisaan varovaisuuden. Se korona kun ei ollutkaan pelkkä flunssa, vaikka niin kovasti tekisi mieli uskoa. Covid-19 tuo mukanaan muitakin todellisia vaaroja, kun kuoleman.
Yritän myös herätellä tämän maan ns. terveysvaikuttajia. Tsekatkaapa omat viimeaikaiset tuotoksenne, tilanne kun saattaa olla se, ettei just sun somemateriaali hyödytä enää juuri ketään. Toki, tykkääjiä varmasti riittää, sillä tässä maassa on edelleen monia, joille juuri sinun sanomisillasi ja mielipiteilläsi on merkitystä. Jos ennen olitkin terveysvaikuttaja, niin oletko sitä oikeasti enää? Voisit ehkä miettiä, mitkä sanomisesi vievät aidosti terveyttä ja hyvinvointia eteenpäin ja mikä on lopulta pelkkää tyytymättömyyttäsi ja pahan olon paasaamista, jonka vuoksi eteenpäin sokeana marssiessasi liian moni jää jalkoihin.
Ps. Suomessa (kuin monissa muissakin maissa) on tehty kyselytutkimusta pitkään oireilevien kesken. Tuloksia löytyy mm. www.apuakoronaan.fi sivustolta niille, keitä realiteetit kiinnostavat.
Tekstit
