Jääkö käteesi vain nippu hiuksia ja säästöliekki?

Oman ketomatkani varrella olen kohdannut valtavan määrän ihmisiä, jotka syövät aivan liian vähän. Ja kyllä, suurentelematta asiaa, pidän määrää valtavana, sillä arkielämän kohtaamisten lisäksi, pelkkiä vieraiden yhteydenottoja, on tullut nyt muutaman päivän sisällä enemmän kun viikossa on päiviä. Yksi asia yhdistää, ollaan pudotettu painoa muutama kuukausi ja nyt yhtäkkiä paino on jumahtanut paikoilleen, eikä mikään konsti tunnu tepsivän. Heillä kaikilla on ollut myös "paletti kunnossa", makroista ymmärrys, ruokapäiväkirja käytössä, luullaan että kaikki oikein, paitsi sitten kun ollaan yhdessä katsottu vähän tarkemmin, niin eihän ne speksit sitten kunnossa olleetkaan..

Herättävintä oli kun eräältä yhteyttä ottaneelta lähti jo ei pelkästään hiukset, vaan myös kynnet. Ja joku aika sitten hyvän ystäväni tehdessä selontekoa viimeaikaisista syömisistään lääkärille, lääkäri oli hieman pohdiskellen esittänyt kysymyksen: "onko sinua koskaan jouduttu pakkoruokkimaan?" Alkoi sitten tämäkin pimu ymmärtää syövänsä liian vähän ja kuinka syömishäiriöisenä tuota tilaa asiantuntija jo piti. Kuitenkin, nämä henkilöt ovat kuvitelleet tekevänsä kaiken juuri oikein.

Itse olen ollut liki pitäen vastaavassa tilanteessa, siis etten ymmärtänyt syöväni "liiankin terveellisesti". Tämän seuraukset olivat moninaisia, mutta yhdessä vaiheessa juoksin paniikissa ihotautilääkäriltä toiselle, maksaen heidän olan kohauttelustaan ja kerta toisensa jälkeen istuin kuuntelemassa heidän "näin vaan voi joskus naisellekkin käydä", diagnoosejaan. Kun hiukset lähti minultakin ja siis aivan tupottain. Se on hirveä tunne ja tilanne, jota en kenellekään toivo.

Jopa näistä lääkäreistä he, ketä silloinen ruokavalioni edes kiinnosti, kysyivät ainoastaan mitä söin. Kertaakaan ei kukaan kysynyt paljonko. Ja toki ajattelivat, että liikaa kun kerran ylipainoa muutama kilo oli. Niinhän ajattelin itsekkin.

Tähän samaan sortuu välillä viisaammatkin valmentajat. Eräs minuun yhteyttä ottaneista onnettomista, oli juuri päättänyt jättää maitotuotteet ja pähkinät, sillä ravintovalmentaja oli maininnut ne jumin todennäköiseksi syyksi. Kun paino oli pudonnut hienosti ja tasaisesti yli kymmenen kiloa, mutta nyt pari kuukautta ollut päällänsä totaalinen jumi. Tällaisessa tilanteessa näköjään kysytään rutiinina, "syötkö pähkinöitä tai maitotuotteita", niissä kun saattaa piillä luultua enemmän kaloreita ja hiilareita ja maitoproteiinissa on omat ongelmansa, jotka painojumin takana joskus saattavat piillä. Olen itsekin kuullut tämän neuvon varmaan satoja kertoja. Oli  myös tullut puheeksi että ruokapäiväkirjasovellus Sulamo oli hänellä päivittäisessä käytössä. Mutta se tärkein oli unohtunut, kysyä -paljonko- syöt ja -paljonko- kulutat.

Tämä mimmi oli kuukausia elänyt noin 1000kcal päivittäisellä energiatavoitteella, eikä tietenkään surrut, jos tavoite jäi vielä siitä vähän vajaaksi, sillä hänenhän oli tarkoitus laihduttaa, vielä vähintään 16-20kg. Hän ei ollut koskaan ennen laskenut syömisiään, ei hän osannut kyseenalaistaa sitä, onko tämä kolminumeroinen luku kilokaloreita paljon vai vähän. Siitä huolimatta, että oli laskenut netissä ketomakrot laskurilla ja käytti ruokapäiväkirjaa, johon orjallisesti syötti kaikista suupaloistaan tiedot, ei hän siis tajunnut, että laskurien antamat, mukamas "kohtuulliset" vajeet ja hänen oman kehonsa kulutus, olivat kauempana toisistaan kun suomen viralliset ravitsemussuositukset ketogeenisestä ruokavaliosta. Ja jos hän ei olisi sattunut törmäämään blogitekstiini säästöliekistä, olisi hän siis karsinut syömisistään seuraavaksi ravintovalmentajan ohjeen mukaan pähkinät ja maitotuotteet.

Ne, joiden avulla todennäköisesti oli jonkun aikaa jo pysynyt juuri ja juuri terveen kirjoissa, ellei jopa hengissä. Epäilemättä piakoin olisi löytynyt seuraava ylipainoinen mysteeripotilas lääkärien vastaanotoilta, jolta kukaan ei olisi taaskaan tajunnut kysyä, että paljonko syöt. Mutta ei hätää, aina voi lykätä käteen reseptin mielialalääkkeitä, niin tuntee tehneensä potilaan eteen edes jotain. Ruuan tulisi olla lääkkeemme, mutta suurin osa lääkärikunnasta tuntuu ajattelevan ravitsemusta ihan täysin irrallisena osana ihmisen terveyttä. He, joilla juolahtaa mieleen kysyä terveellisestä syömisestä, eivät ole yleensä kiinnostuneista määristä, kun "osaavat päätellä jotain asiakkaan vyötärönseudun kelluntavarusteista". Ja pieleen saattaa mennä, rankasti.

Myös valmentajien pitäisi pidentää lausettaan "kokeile jättää maitotuotteet ja pähkinät", lauseeksi, "mikäli olet tarkistanut, että syöt tarpeeksi, voit kokeilla jättää maitotuotteet ja pähkinät". Sillä ihmiset kovin mielellään tekevät juuri kuten neuvotaan, kun apua hakevat.

No, viisaista valmentajista ja lääkäreistä ja heidän mokistaan viis, netissä pyörii kaikenlaisia ketokoutseja ja ketovalmentajia, on ketokuiskaajaa ja jos jonkin sortin ketovislaajaa. Satunnaisesti seuraan näitä sivuja ja ryhmiä, joskus osallistun keskusteluunkin. En pystynyt edes kommentoimaan keskustelua, jossa eräs "valmentaja" ihan muutamia päiviä sitten, antoi opiskelijabudjetilla elävälle vinkin, että ketogeenisesti syömällä voit syödä vähemmän kaloreita ilman näläntunnetta, keho tottuu pienempiin kaloreihin kyllä! Niin :D no niin tottuu! Sitä sanotaan säästöliekiksi! Voi herra isä tätä maailmaa ja sen kaiken sortin neuvonantajia.

Olin niin ällikällä lyöty tuosta neuvosta, ettei minulla kertakaikkiaan ollut voimia puuttua asiaan. Sääliksi käy tätä opiskelijaparkaa, jos vinkistä otti vaarin ja myöhemmin maksaa itsensä kipeäksi terveysongelmien kanssa taistellessaan. Kroppa ei ainoastaan "pudota hiuksia" energiaa säästellessään. Priorisoidessaan polttoaineen elintärkeisiin toimintoihin, se lakkaa imeyttämästä ravintoaineita, vitamiineja yms. Loppujen lopuksi keholle on ihan se ja sama, onko sillä edes aivotoimintaa, kunhan sydän ja keuhkot pelaa. Ja ei, se ei riitä hyvinvointiin, että jokaisella on mukana "omat eväät" alleihin ja takapuoleen rasvana pakattuna. Pienellä kalorivajeella voi oikeasti voida ihan kohtuu hyvin, varsinkin, kun muistaa toisinaan herätellä aineenvaihduntaa kulutuksen mukaisin kalorein. Tällöin keho luottaa sinuun ja ettei mitään hätätilaa ole ja laihtuminen on mahdollista. Mutta mitä suurempi vaje on, varsinkin pitkäkestoisesti, sitä varmemmin saat kehosi hälytystilaan. Ja kun saat kroppasi luulemaan, että on nälänhätä, se mielummin pudottaa hiuksesi, kuin luopuu näistä varastoista, joiden turvin se suunnittelee sinun selviävän hengissä nälänhädän yli.

Kunpa vain aivot tajuaisivat silmien näkemän runsauden olevan oikeasti ulottuvillasi ja mahdollisen kalorien nipistelyn oma valintasi, mutta tähän evoluutio ei meitä vielä ole tuunannut. Ei tarvitse mennä montaa sukupolvea taaksepäin, kun ihmiset joutuivat elämään toisinaan puutteessa. Ja sama tilanne on vallinnut sitä ennen kymmeniä, satojakin tuhansia vuosia. Kehomme toimii juuri kuten sen kuuluu, eikä sitä siitä tule torua. Jos on ylimääräistä mitä pudottaa, ei saa olla mihinkään liian kiire. Oikeasti kohtuullisella, eli ei niiden laskurien antamalla, vaan mietityllä kalorivajeella laihtuu kyllä, turvallisesti ja terveyttä vaarantamatta. Rasvakudokseen on myös varastoituneena kaikenlaista, aina vitamiineista mahdollisiin myrkkyihin. Et edes halua näiden aineiden liukenevan kehoosi liian rivakkaa tahtia, siitäkin voi seurata kaikenlaista.

Vaikka olisi mitkä häät tulossa ja motivaatiosi laihtua isompi kun koskaan, kannattaa hetki miettiä, että kun et kerran alkanut tähän projektiin aikaisemmin, niin onko oikeasti järkevää yrittää ehtiä urakoida tavoitetta täyteen kovin lyhyessä ajassa? Sillä säästöliekki ei ole mikään ohimenevä juttu, joka päättyy kun alkaa syömään tai saavuttaa jonkin tietyn vaa'anlukeman. Esimerkiksi "Suurimman pudottajan" jenkkiversion osallistujia tutkittaessa huomattiin, että aineenvaihdunta oli surkean pieni vielä 6 vuotta ohjelmanteon jälkeen. (Ja BTW vain yksi oli onnistunut pitämään saavutetun painon.)

Eli pikalaihdutus järjettömän suurella kalorivajeella, "onnistuessaankin", ajaa kehon tilaan, jolloin ei voi syödä enää murto-osaa entisestä lihomatta. Vaikka olisi kuinka motivoitunut, ei itseään tällaiseen muutaman viikon rääkkiin kannata piiskata.

Tee harkittu päätös ja muuta elintapojasi, tuloksia tulee kyllä! Ja jos päätät lähteä ketogeeniseen ruokavalioon, joka on myös painonhallinnan kannalta erinomainen keino "päästä halutessaan kesäkuntoon" jne. niin ota selvää, hankkiudu valmennukseen jossa ollaan kiinnostuneita terveydestäsi ja sen säilymisestä ja jossa sinulla on ryhmän tuki. Jos lähdet mukaani Ketokickstarttiin, juuri tämän linkin kautta, myös minä autan sinua matkallasi ja voit syödä joko annetun mealplanin mukaan, tai halutessasi laitetaan heti alusta alkaen yhdessä makrot ja kaloritavoitteet kuntoon. Kaikkea ei tarvitse jokaisen tehdä kantapään kautta. Kunnioita ja rakasta kehoasi, meillä on ainoastaan yksi kroppa ja siihen saatavilla hirmuisen vähän varaosia. Kannattaa toimia sen kanssa yhteistyössä, eikä hampaat irvessä kroppansa tahdon vastaisesti. Näin voit kiittää itseäsi vielä vuosiakin myöhemmin!

Ja kuinkas niille "suurille pudottajille" sitten kävikään? Tutkitusti. Tsekkaa täältä.