Miten puretaan säästöliekki?

Tässäpä pulma pureksittavaksi. Omalla kohdallani säästöliekin purkuun meni reilut kolme vuotta, eikä aineenvaihdunta täysin ole edelleenkään "ikäiseni, painoiseni, vastaavalla lihasmassalla ja rasvaprosentilla" varustetun naisen tasolla.

Olen käynyt säästöliekin purkuun kursseja ja ostanut kirjoja, ja kahlannut varmaan satoja tunteja internetin syövereissä tietoa hamuten. Vaikka tietotaito oli jo kohdillaan, en kertakaikkiaan meinannut saada sitä tärkeintä perusasiaa kondikseen: tarpeeksi suurta kalorimäärää riittävän pitkään syödyksi, jotta kroppani uskoisi ja luottaisi "nälänhädän" olevan menneen talven lumia.

Alussa ruuan lisääminen oli toki jopa pelottavaa. Minulla ei ole syömishäiriötä, silti tuntui täysin järjen vastaiselta alkaa lisäämään ruokamääriä, tilanteessa, jossa tuntui ettei lihomista pysäytä mikään. Niillä minikaloreilla joilla olin tottunut elämään, siis lihoin. Laskennallista energiavajetta oli 600-1000kcal päivässä ja kroppani oli tähän jossain vaiheessa adaptoitunut. Keho tekee kaikkensa, sopeutuakseen vallitseviin olosuhteisiin. Lihomisesta ei ole aikoinaan ollut mitään haittaa, päinvastoin, sopiva fläsä varmisti henkilön selviämisen vaihtelevissa olosuhteissa. Ylenpalttisuus on vasta parin viime sukupolven "ongelma", eikä evoluutio ihan tähän kelkkaan ole ehtinyt. Edelleen aivot eivät ymmärrä tilannetta, jossa henkilö tarkoituksella laihduttaa. Elimistö tekee kaikkensa estääkseen vararavinnosta luopumisen ja jos se joutuu siitä luopumaan, pyrkii elimistö hidastamaan toimintojaan vielä pitkään kalorivajeen jälkeen, jotta se saisi vararavinnon nopsasti takaisin. Kauheasta nälänhätäkokemuksesta selvittyään, se yleensä huolehtii, että vararavintoa olisi vähän enemmän kun laihduttamaan lähtiessä, kun kerran "nipin napin tästäkin selvittiin".

Itselläni oli ongelmana se, että pyrin syömään niin terveellisesti, ettei aterioissani ollut loppujen lopuksi riittävästi kaloreita, vaikkakin annoskoot olivat melkoisen miehekkäitä. Kun en ollut koskaan oikeastaan laihduttanut, tai ainakaan laskien makroja, en täysin käsittänyt tilannettani. En millään meinannut uskoa, että ongelmani on liian pieni syöminen. Vuosia olin ajatellut, että taidan syödä liikaa, liikkua liian vähän ja kilpirauhasen vajaatoiminta sai toki osansa syytöksistä, vaikka lääkitys olikin ns. kohdillaan. Kun vihdoin bongasin lääkärin, joka ymmärsi mistä kyse, oli henkisesti aika paha paikka alkaa lisäämään ruokaa. Näin kuitenkin tein. Tämä vaati suunnattoman uskonloikan, toisaalta olin mielestäni myös pakon edessä. Halusin siis jatkaa terveellistä syömistä, itseasiassa säästöliekki oli aiheuttanut minulle jo erinäisiä puutostilojakin, joten halusin viilata ruokavaliotani vieläkin ravinnerikkaampaan suuntaan. Kevyttuotteet vaihdoin täysrasvaisiin, aloin syömään kasapäin heviä ja käytin Sulamon ruokapäiväkirjaa, varmistaakseni että syön tarpeeksi. Helpommin sanottu kun tehty.

Usean vuoden ajan siis opettelin syömään riittävästi. Kun kaloreitaan ei hamunnut mäkkärinluukulta, oli annokset melkoisia ja nolona tunnustan, etten saanut kolmen vuoden aikana kaloreita kohdilleen pidempään kuin kahden viikon pätkissä. Muutaman kilon pullahduskin tuli, mutta uskoa siihen että olin oikealla reitillä, loi se, että lihominen kuitenkin lopulta loppui, vaikka söin enemmän kun vuosiin. Liikuntakin maistui, eikä tarvinnut sättiä itseään laiskaksi ja aloin myös saamaan lihasmassaa takaisin. Kiinteytymistä siis tapahtui, mutta tuntui että läski on ikuista. En kuitenkaan enää haaveillut laihtumisesta, kuinka olisin voinut kalorivajetta kokeillakkaan, kun kerran en vielä ollut saanut kaloreita pitkäkestoisesti edes kulutuksen mukaiseksi? Ja elämä tuntui olevan yhtä syömistä :D Syöminen on toki ihan kivaa, mutta se, kun yrittää illalla seistä jääkaapilla jotain pupeltaen, saadakseen vajeen edes hieman pienemmäksi, saattaa turhauttaa siinä missä kertynyt fläsäkin.

Jotain kautta ketogeeninen ruokavalio sitten ui kuvioon, vaikka ketokarppaamalla olinkin saanut aiemmin säästöliekin nimenomaan pahenemaan. Tästä olen kirjoittanut aiemmin, joten ei siitä sen enempiä. Ymmärsin, että olen tehnyt asioita aiemmin väärin (ketokarppauskokeiluni oli runsasproteiiininen, ei runsasrasvainen) ja heittäydyin nyt uuteen kokeiluun, kun koin, etten ainakaan mitään menetä. Ja muutamassa kuukaudessa ihme tapahtui. Rasvalla on helpompi saada kalorit kohdilleen ja kun vihdoin söin pitkäkestoisesti riittäviä määriä, alkoi painoni hakeutua normaalimmaksi kuin itsestään.

Säästöliekin purkuun ei ole mitään muuta tietä, kuin syödä riittävän pitkään riittävästi. Ja säästöliekin välttämiseen, ei ole mitään muuta tietä, kuin laihduttaa mahdollisimman suurella kalorimäärällä. Kuitenkin keskivertolaihduttaja innoissaan jättää yli 20% jopa puoletkin kaloreistaan pois tuosta vaan, ilman huolen häivää ja usein kuulee perusteluna, että "mulla on kyllä omat eväät kropassa mukana". Se ei kuitenkaan säästöliekiltä suojele, pitää ymmärtää, että elimistölle on hätätila joutua luopumaan rasvavarastoista.

Lupailin kirjoittaa säästöliekin purusta hieman tieteellisemmänkin tekstin, mutta siihen ei elämäntilanteessani ole juuri nyt aikaa. Onneksi suomeksikin löytyy jo paljon tietoa ja linkkaankin tähän Olli Haatajalta muutaman erinomaisen tekstin, jotka kannattaa lukea ajatuksella läpi. Hän ei tietenkään käsittele asiaa erityisesti ketogeenisestä näkökulmasta, vaan avaa säästöliekkiä ilmiönä yleensä ja selittää myös ns. käänteisen dietin metodia, joten minun olisi turhakin samaa asiaa tässä toistella. Kalorit ovat pääasiassa säästöliekkiä purkaessa, tuli ne sitten pääosin rasvasta tai hiilarista. Uskon, että jokainen osaa soveltaa ajatusta omaan ruokavalioonsa, kunhan siihen tutustuu huolella. Reverse diet, tarkoittaa siis sitä, että säästöliekiltä yritetään kääntää syöminen normaaleille kaloreille pikkuhiljaa kaloreita lisäten, että vältetäisiin pullahdus. Käytännössä kuitenkaan mikään ei estä kaloreiden nostoa kulutuksen mukaisiksi kertarysäyksellä, kärsimätön saattaa saada siinä ohimennen muutaman kilon fläsää, mutta toisaalta saa purettua säästöliekkinsä nopsemmassa tahdissa. On ihan mielipidekysymys, tekeekö käänteisen dietin missä tahdissa. Ja osittain luonnekysymys myös ;)

Kuinka kauan sitten säästöliekkiä pitää purkaa? Tähän ei ikävä kyllä ole mitään taulukkoa tai laskukaavaa. Monissa lähteissä olen törmännyt lausahdukseen, että säästöliekkiä joutuu purkamaan yhtä kauan, kuin sitä on kehitellyt. Omalla kohdallani olen syönyt nirkoisesti siitä asti, kun nuoruuden poikaystäväni alkoi annoskoistani huomautella. Ylipainoa ei siis ollut, vaan osasin tuolloin syödä luonnostani kulutuksen mukaan ja se nyt vaan sattui olemaan määrällisesti enemmän, kun poikakaverini kulutus ja annokset sitä myöden suurempia. Voi kun tuolloin olisin tiennyt sen minkä tänään! No, joka tapauksessa, jos ajattelee, että olin säästöliekillä ehkä parikymmentä vuotta ja pahalla säästöliekillä ehkä sellaiset 6-8v, niin en joutunut samaa aikaa säästöliekkiä purkamaan, että pääsin terveyttä uhkaavasta ylipainosta lievän ylipainon puolelle. Mutta epäilemättä aineenvaihduntani käy edelleen hitaammalla vielä pitkään, ehkä jopa vuosia. Nyt kuitenkin ymmärrän huolehtia riittävistä kaloreista, enkä päästä tilannetta ainakaan pahenemaan. Pieni pyöreys ei minua haittaa pätkääkään. Paljon jo sulaneita kiloja onnellisemmaksi minut on tehnyt palautunut terveys. Ja annan kroppani päättää. Jos paino laskee (ylipainoa BMI mukaan on kuutisen kiloa), niin laskekoon, mutten tee nyt mitään muuta sen eteen, kuin koitan syödä johdonmukaisesti ja pitkäkestoisesti tarpeeksi. Omalla kohdallani jo muutaman päivän yli 400kcal vaje, jumauttaa kroppani totaalisesti. Se on siis säikkynä edelleen. Ketogeenisesti olen syönyt nyt yli vuoden. Nämä asiat siis eivät korjaannu helposti. Laskennalinen kulutus on päivästä riippuen n. 2000-2300kcal. Jos haluaisin kalorivajeella laihduttaa, sen vajeen tulisi siis olla hyvin hyvin pieni. Mutta en halua kroppaani kiusata tarpeettomasti, tarpeeksi syöminen edellyttää edelleen töitä ja juuri nyt kaikki "toimii". Tämäkin tilanne riittää itselleni hyvin.

Hän, joka on ylipainonsa kanssa ehkäpä kärsimättömämpi ja jonka säästöliekki ei ole likikään samalla vaikeusasteella kuin minulla oli, voi korjata kaloreitaan esim kuukauden tai pari ja kokeilla sitten kohtuullista kalorivajetta. Ja oikeasti kohtuullisella tarkoitan tyyliin 10-15% kulutuksesta. Jos paino oli jo alhaisilla kaloreilla jumahtanut paikalleen, mutta sen jälkeen on syöty orjallisesti kulutuksen mukaan, niin aineenvaihdunnalla, joka ei vielä ole rikkoontunut, riittää tuon jälkeen maltillinenkin, sen kymmenen prossan luokkaa oleva vaje. Painon pitäisi sillä kääntyä laskusuuntaan parissa viikossa. Jos tätä ei tapahtu, on pakko jatkaa kulutuksen mukaisilla kaloreilla pidempään. Mikäli et saa millään muutosta aikaiseksi ja makrot ja kokonaiskalorit ovat varmasti juuri sinulle oikein laskettuna, niin käy ihmeessä tarkistamassa verikokein, ettet ole jo rikkonut kilpirauhastasi. Itselläni kävi niin, että kun minulla oli ollut jo parikymppisestä kilpirauhaslääkitys, niin se lakkasi tehoamasta pahimpina säästöliekkivuosinani. Thyroxinannostani hilattiin jatkuvasti ylöspäin, eikä moni lääkärikään ymmärtänyt mistä on kyse. Lopulta T3-pitoisuus oli kellahtanut kumoon ja tarvitsen nykyään yhdistelmälääkitystä kilpirauhaseni tukemiseen. -Ja ihan saan peiliin katsoa miksi! Onneksi pärjään pienemmällä lääkemäärällä nyt kun tajuan syödä tarpeeksi.

Ollin tekstit kannattaa lukea. Sieltä löydät selityksen moneen juttuun ja ymmärrys auttaa rohkeasti pysymään suunnitelmassa. Säästöliekistä on aika vähän saman tason helposti ymmärrettäviä kirjoituksia, mutta hyviä hakusanoja on esim reverse diet ja metabolic adaptation. Ihan pelkästään säästöliekkiä googlaamalla löytyy myös suomeksi artikkeleita, jotain mielenkiintoisia muistan lukeneeni ainakin Pöperöproffan blogista, kannattaa googlailla.

Ps. Vaikka kuinka olisi motivaatio laihtua hurjasti ja yhtäkkisesti, vaikkapa häihin tai mihin ikinä, niin suurella kalorivajeella laihduttaminen on kuin pikavippi, tulet maksamaan siitä hirvittävän suuren koron. Matkalla saattaa pudota niin hiukset kuin aineenvaihdunnan taso, vuosiksi eteenpäin. Et ole lihonut muutamassa kuukaudessa. Et voi olettaa, että voisit palata normaalipainoon turvallisesti juurikaan sen nopeammin. Pysyvät tulokset tehdään rauhassa ja pitkäkestoisesti. Samalla tulet tehneeksi järkevän elämäntaparemontin, sillä järkevällä tahdilla edetessäsi, kuin vaivihkaa, totut uusiin tapoihin ja itsellesi sopivaan määrään ruokaa. Ja mikä mukavinta jos on todella reilusti ylipainoa, ihosi pysyy järkevässä painonpudotuksessa helpommin mukana, etkä päädy oleskeluun ylisuuressa, roikkuvassa ihmispuvussa.

Tästä Olli Haatajan Säästöliekkikirjoitukseen

Tästä Olli Haatajan Korjausehdotukseen 1

Tästä Olli Haatajan Korjausehdotukseen 2



Ketogeeniseen ruokavalioon on aivan mieletön valmennus, jossa on facebookin ehkäpä kannustavin ja hyvähenkisin tukiryhmä. Olen ollut myös itse mukana jo keväästä 2018. Liittymisen jälkeen jäsenyys on elinikäinen, eli yhdellä kertamaksulla pääset palaamaan kaikkiin materiaaleihin aina halutessasi. Jos haluat tutustua valmennukseen, voit tehdä sen riskittä, rahat takaisin 14pv takuulla. Mikäli lähdet mukaan juuri tämän linkkini kautta, saat valmennuksen halvimpaan mahdolliseen hintaan ja saat myös minun tukeni. Kirsin kanssa ketoosiin.