keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Helpot vuohenjuustopekonit

Tämä resepti on yli 20 vuoden takaa ja aina ollut yhtä hyvää. Ketolle täydellistä, vielä jos löytää luomupekonia. Tosi kiva suolapala niin noutopöytään, kuin vaikkapa saunan jälkeiseksi herkuksi.

Valmistus ei juuri voisi olla helpompi. Paketti President Vuohenjuustosiivuja, se paketti, jossa on kaksi pötköä juustoa esileikattuina kiekkoina, kääritään mahdollisimman huolellisesti pakettiin pekonia (12 siivua). Kiekot leivinpaperille ja päälle pestoa (n.50g). Samalla kypsyy kirsikkatomskuja oheen. Kiertoilmalla 220'c n.14-15min tai kunnes pekonit kypsiä.



Riippuen käyttämästäsi pekonista ja pestosta, yhden nyytin makrot ovat noin:
Proteiini 5,6g, Rasva 10,8g ja Hiilari 0,5g. Energia 121kcal.

Mikäli käytät Sulamoa, löytyy resepti sieltä nimellä Kirsin KETO Vuohenjuustopekonit.

Ps. Olet tervetullut liittymään samaan ihanaan Ketovalmennukseen, jossa itsekin olen löytänyt luotettavan ketotiedon äärelle. Tästä linkistä halvimpaan voimassa olevaan hintaan ja mun tuki kaupan päälle. Ikuinen jäsenyys yhdellä maksulla, valmennuksen tiedot päivittyvät koko ajan uusimman tutkimustiedon mukaan ja ihan maailman paras tukiryhmä Facebookissa, josta saa aina apua ja vastauksia mikä ikinä mieltä askarruttaakin. Lisäksi rahat takaisin 14pv -takuu. Lämmin suositus!

lauantai 8. helmikuuta 2020

Mun ensimmäinen pidempi paastoni

Kuten mua Facessa ja Instassa seuraavat jo tietää, olen syönyt ketogeenisesti huhtikuulta 2018 ja koko tämän ajan on olennaisena osana ruokarytmiini kuulunut pätkäpaasto. Kroppani halajaa sitä luontaisesti ja on itseasiassa halunnut millä tahansa ruokavaliolla. Ketogeenisellä asia on vihdoin erittäin jees! Ketolla verensokeri pysyy pitkistä ruokailuväleistä huolimatta tasaisena ja ketoosi myös suojaa lihasmassaa, eli kohtuullisilla paastopätkillä ei lähde kovin helposti purkaantumaan lihaksista prodea ravinnoksi. Ketoadaptoitunut kroppa kun osaa käyttää tehokkaasti rasvaa ja tuottamiaan ketoaineita siihen tarkoitukseen.

Pisimmillään mun pätkikset ovat olleet 24-28h niin, että kahta yötä en ole putkeen nukkunut, syömättä siinä välissä edes jotain. Pätkäpaaston ideahan on, ettei syödä vähempää kuin yleensä, vaan se mitä syödään, syödään tietyssä aikaikkunassa. Useimmiten mulla menee rytmi iltavirkkuna niin, että klo 20-21 vimpat syömiset ja seuraavan kerran sapuskaa sitten 11-15 välillä. (Toki jos on taipumus ylensyödä, pätkäpaastoa voi käyttää myös energiamäärän rajoittamiseen. Tutkimukset osoittavat, että pätkäpaastolla intuitiivisesti syöty kalorimäärä on keskimäärin n.600kcal pienempi kuin useita kertoja päivässä syövällä. Jos kärsii säästöliekistä, kannattaa pätkistellessä tarkkailla, että tulee syötyä tarvittavat kalorit, ettei säästöliekki entisestään pahene.)

Oikeastaan koko ketoilun ajan, olen pyöritellyt päässäni ajatusta myös pidemmästä paastosta. Ketokickstartissa moni paastoaa kerran kk 60h ja asiaan liittyvät postaukset pyörivät Facebookryhmän seinällä. Kuten aiemmista kirjoituksistani on hyvin käynyt ilmi, mulla on kumminkin paha säästöliekki taustalla ja kroppani kannibalisoima lihasmassa vaivalla hankittuna takaisin.-Eikä ole ollut hinkua riskeerata sitä paastoamalla, sillä lihasmassa on yksi tärkeimpiä asioita tehokkaasti toimivan aineenvaihdunnan taustalla.

Terveyssummit 2020 -videoissa, paasto tuli taas esiin tämän tästä terveyttä monipuolisesti edistävänä keinona. Samaten moni Youtubessa ketogeenistä aihetta pyörittelevä sivusto ja tyyppi, jota seuraan, kuten Thomas DeLauer, julkaisee tämän tästä paastotietoutta. Thomaksen videoissa on myös mukavaa knoppitietoa erikseen naisille paastoon liittyen, mikä rohkaisee kokeiluun, sillä naisten hormonitoiminta ottaa syömättömyydestä neniinsä aika paljon helpommin, kuin miesten.

Mulla oli vastikään itsellä hormonitoiminta jotenkin sekaisin kk-kiertoon liittyen ja ruokahalu aika heikossa. Vähän kaikki ruokaan liittyvä tympäisi, eikä vähiten kokkaaminen. Teen melkein kaiken syömäni ruuan itse. Kaikki osui sitten alkuviikosta kohdilleen, kun mieheni lähti työreissuun. Tiistai-iltana ei tehnyt mieli syödä ja ajattelin paastota 24h.

Tiistaina kuitenkin katselin paastovideoita illalla useampiakin ja keskiviikkona oli ajatus jotenkin kypsynyt siihen, että kokeilisinkin paastota 36h. Olo oli kuitenkin niin hyvä 34h:n kohdalla, että päätin jatkaa ensin 48h:n ja lopulta paastoni pituus oli 66h. Tuohonkaan ei olisi ollut tarvetta lopettaa, mutta olin lähdössä liikenteeseen illaksi ja halusin katkaista paaston kotioloissa, kun en tiennyt miten kehoni siihen suhtautuu. 72h olisi muutenkin ollut ehdoton maksimini, sillä sen jälkeen lihasmassaa vääjäämättä lähtee kehon glukoosimateriaaliksi, vaikka olisi kuinka ketoadaptoitunut.

Millaisia kokemuksia paastoni sitten toi. Ensimmäisenä on todettava, että paastoaminen oli ihan mielettömän paljon helpompaa, kun mitä etukäteen kuvittelin. Osaltaan sen ansiosta, että olen valmiiksi ketoosissa. Ei tarvinnut siis kärsiä hiilariviekkareista, nesteen rajusta poistumisesta, tai muista oireista, joita ns. normaalilta ruokavaliolta paastoon siirtyminen aiheuttaa. Osaltaan tässä saattoi olla puhtaasti hyvää säkää, moni säännöllisesti paastoava kertoo jokaisen paaston olevan vähän erilainen.

Keskiviikkona pelkäsin, että alan palelemaan, tai että voimat jotenkin lopahtaisivat. Varsinkin yö arvelutti, sillä jo liian vajaat kalorit päivänä, jolloin kuitenkin olen syönyt, saattavat aiheuttaa sen sortin palelua, etten saa nukuttua. Lueskelin viltin alla illan ja napsin vuoroin Guerandea (harmaa puhdistamaton merisuola) ja viinikiveä (helposti pieninä annoksina nautittava kaliumin lähde).



Illalla otin tavalliseen tapaan magnesiumia ja kaikkeen juomaani veteen laitoin MyProteinin elektrolyytijauhetta, joka on maustamaton ja jonka magnesium on oksidimuodossa. Arvasin, että suoleni toiminta lakkaa, joten toivoin magnesiumoksidin pitävän sitä liikkeellä. Näin ei kuitenkaan käynyt, joten tein sitten suolihuuhtelun kertaalleen hellästi käsisuihkun avulla. Olo oli kuitenkin näin eväin loistava, guerandea yhteensä 1-1,5tl vrk, viinikiveä vähän vähemmän ja kaikessa juomassani nesteessä pakkauksen ohjeen mukainen määrä elektrolyyttejä. Tuota elektrolyyttivettä meni useita litroja päivässä. Jotkut paastoavat maustetuilla elektrolyyteillä, joita itsekin käytän arjessa (Puhdistamo), mutta kun haen paastolla nimenomaan terveyshyötyjä, niin halusin pitää sen mahdollisimman puhtaana. Ei siis mitään marjoihin tai makeutusaineisiin viittaavaa.

Yö sujui ihan lämpimästi ja nukuin ihmeen hyvin. Päättämättömyyttään minua yli viikon kiusanneet kuukautiset alkoivat torstaina ja olosta tuli tosi mukava ja kevyt. Keitin vadelmanlehdestä, puna-apilasta, sitruunamelissasta ja poimulehdestä hormonitoimintaa tasoittavaa teetä ja litkin sitä elektrolyyttiveden ohessa pitkin päivää. Instan puolella totesin, että energiaa oli enemmän 40h:n kohdalla, kun edellisenä iltana 24h:n kohdalla. Torstaina en enää himmaillut, sillä minullahan oli "lupa" lopettaa paasto koska tahansa, ensimmäisen tavoitteen 36h oli täynnä. Touhusin normaaliin tahtiin. Pieni palelu ja nälän tunne katosi kun puin kunnolla päälle ja kävin reilun 40min reippaalla metsäkävelyllä.



Viikkosiivous sujui tavalliseen malliin, joskin yllätyksekseni normaalia hyväntuulisempana, siivousmusa tempaisi jopa mukaansa vähän väliä. Meillä menee imurointiin, lattianpesuun ja petivaatteiden vaihtamiseen semmonen reilu 3h ja petivaatteita tuuletellessani ihmettelin, kuinka tasaisesti energiaa vaan riitti ja riitti. Lopuksi nappasin saunan päälle ja tein vielä n.25min jumppasession hengästyttävillä sykkeillä ja käsipainojen avustuksella. Saunassa tiesin, etten katkaise paastoa vielä 48h:n kohdalla :D Huikeeta! Peilistä katsoi nukkumaan kömpiessä kieltämättä aika ryytyneen näköinen tyyppi, mutta oloa peilikuva ei vastannut yhtään ja olihan päivä ollut touhukas ja pitkä.

Seuraava yö oli levoton ja katkonainen unen osalta. Heräsin kuitenkin suht pirteänä perjantaihin ja palasin aamusta Thomaksen videoiden kimppuun, hakien nimenomaisesti tietoa mahdollisimman järkevään paaston lopetukseen. Uusimman tiedon (2019) mukaan, paasto (varsinkin naisen) kannattaa kuulemma lopettaa hakemalla kortisoli- ja insuliinitasoja kohdilleen, tässä apuna mm. ceyloninkaneli pitkin päivää nesteeseen lisättynä. Keittelin vihreää teetä johon sujautin reilusti kanelia. Kaneli toimii kehossa hieman kuin insuliini, kaikenlaista sitä oppii! Kyselin muutamassa ketoryhmässä ideoita paaston katkaisuun. Hauskasti sain vinkiksi Thomas DeLauerin videot! Kaveri on kuumaa ketopaastokamaa, heh! Varsinaiseen paaston lopetukseen Thomas kehoitti vähärasvaisella proteiinilla ja esimerkiksi merilevällä. Tähän oli monenlaisia perusteita, mutta kiteytettynä, keho on paaston jälkeen niin herkästi vastaanottavassa ja varastoivassa tilassa, että esim hiilihydraatti ja rasva etenkin yhtä aikaa nautittuna, johtaisi siihen, että solut herkästi avautuisivat hiilarille, ja sinne se rasvakin sitten sujahtaisi avoimista ovista. Lisäksi sinkin ja jodin tarve (koska kilpirauhanen) on iso ja niitä kannattaa tarjoilla keholleen heti kun mahdollista. Kaivelin kaappeja ja päädyin merilevään ja tonnikalaan vedessä. Varmistin kropan valmiuden ruokaan nappaamalla yleispäteviä ruuansulatusentsyymejä. Kaneliteen kera sitten eka ateria ääntä kohti.




Moni varoitteli, että paaston purku olisi hankalampaa kuin paasto itsessään, en kokenut sitä ainakaan tällä kertaa niin. Molemmat sujuivat mielestäni suorastaan yllättävän helposti. Söin rauhassa, eikä mitään erityisiä mielitekoja herännyt. Thomaksen ohjeiden mukaisesti odottelin pari tuntia vähärasvaisesta prodesta, ennen kuin tarjoilin kropalle sen kauan kaipaamaa rasvaa. Kuulemma on hyvä tarjota rasvoja monipuolisesti, vaikkapa neljää eri lähdettä. Sulatin pakastimesta lihaisaa luulientä, jota olen keittänyt luomunaudan niskasta, sekoitin siihen vähän laadukasta oliiviöljyä ja lisäksi söin avokadon Herbamarella ja pippurilla. Nappasin ravintolisistä reilun satsin vahvaa kalaöljyä, sinkkiä, D- ja B-vitamiineja, sekä ashwagandhaa (KSM66), jota mieheni kanssa kuuriluontoisesti ollaan tässä muutama viikko syöty, ajatuksena stressin ja unen biohakkerointi.



Olo oli tyytyväinen ja lähdin touhuamaan asioille. Oli "Pimeän kaupan ilta" ja iltapalalla kävin Lifestyle cafe Hemmassa, tapaksilla ja ketokakulla. Oliko ihan pikkuisen hyvää, kun oli aistit terävimmillään, voi hyvää päivää!



Kroppa oli tähänkin ihan tyytyväinen ja vaikka kävin shoppailemassa luomu& herkkukaupoissa pähkinöiden ja konvehtien keskellä, ei herännyt mitään herkkuhimoja. Tuoksut oli kylläkin huumaavia, tosi nautinnollista. Jätin päivän syömiset tähän, sillä ensimmäinen paaston jälkeinen päivä kannattaa useiden lähteiden mukaan syödä kevyesti. Paistoin vielä kalkunanpaistin uunissa ja touhuilin, ennen kuin kävin nukkumaan. Nyt unetkin oli taas kohdillaan!

Lauantaina rytmi on tähän mennessä ollut suht normaali. Pätkäpaastoa iltapäivän puolelle ja sitten rasvakahvi, sekä elektrolyyttiblendis marjoin ja villivihanneksin (tuttuja, jos seuraa mun instaa, kuvaan sinne kaiken minkä syön). Olo on aivan mainio, energinen ja mieliala hyvä. Vatsakin toimi ekan kerran sitten tiistain omin avuin, heh. Syömättömyys olisi nyt jopa vielä helpompaa kuin yleensä ja kun mulla on kaikkien ongelmien ja ylipainon taustalla nimenomaan liian pienet kalorit, niin tässä on vaaran paikka, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Käytän ruokapäiväkirjaa tällä hetkellä ja se selvästi tulee tarpeeseen.

En osaa vielä sanoa, alanko säännönmukaisesti paastoamaan. Meillä on sukurasitteena runsaasti syitä hakea apua autofagiasta, joka onkin nimenomainen pääsyy pidempään paastoon. Autofagia käynnistyy tarpeeksi pitkällä paastolla, se siivoaa rikkinäisiä ja viallisia soluja kropasta. En nyt kirjoita tästä sen enempää, sillä tietoa autofagiasta ja paaston hyödyistä on netti väärällään.

Itselläni paaston helppoudessa oli apua siitä, että olin valmiiksi ketoosissa ja taatusti -isosti- apua siitä, että olin muutaman päivän yksin kotona. En tiedä kuinka paljon hankalampaa olisi ollut paastota ja samalla kokata ruokaa muille. Uskonkin, että tulevat paastoni ajoittuvat samalla tavalla miehen työreissuihin. Nähtäväksi jää, paastoanko kerran vuodessa, vai puolen vuoden välein, vai miten, aika ja olotila sen näyttää sitten. Joka tapauksessa kokemus oli pelkästään positiivinen ja jos on syitä ja/tai kiinnostusta, eikä ole syömishäiriötaustaa, niin kehoitan kaivelemaan paastosta kaiken tiedon ja heittäytymään kokeiluun. Saahan paaston lopetettua koska tahansa, jos siltä tuntuu!

Pari linkkiä:

Thomas DeLauerin paastovideokokoelma tästä linkistä. Kannattaa keskittyä uusimpiin ja jos olet nainen, niin kaivele varsinkin naisille suunnatut pätkät.

Jos mainitsemani elektrolyyttijauhe kiinnostaa, etkä ole vielä asiakas MyProteinilla, niin tällä linkillä saat ensimmäisestä tilauksestasi alen ja voimassa oleviin kamppiksiinkin lisäalen. MyProteinilta saa mm. 0hh nuudeleita, L-Glutamiinia (Elite on hyvälaatuinen), BCAA:ta maustamattomana jne. Firma on melkoinen uutiskirjeellä pommittaja, joten välttämättä en liittyisi listalle.. -Vaikka ainahan uutiskirjeenkin saa peruttua.

Ja toki olet tervetullut liittymän samaan ihanaan Ketovalmennukseen, jossa itsekin olen löytänyt luotettavan ketotiedon äärelle. Tästä linkistä halvimpaan voimassa olevaan hintaan ja mun tuki kaupan päälle. Ikuinen jäsenyys yhdellä maksulla, valmennuksen tiedot päivittyvät koko ajan uusimman tutkimustiedon mukaan ja ihan maailman paras tukiryhmä Facebookissa, josta saa aina apua ja vastauksia mikä ikinä mieltä askarruttaakin. Lisäksi rahat takaisin 14pv -takuu. Lämmin suositus!

maanantai 27. tammikuuta 2020

Kiistanalaiset Kookossuklaapikkuleivät, herkkua!

Ketogeeninen elämäntapa ei ole itselleni ehdoton uskonto, vaan tapa olla, syödä ja elää, voiden samalla mahdollisimman hyvin. Mielestäni ketogeeniseen elämäntapaan kuuluu herkuttelu, siinä missä elämiseen nyt ylipäätään. Ei joka päivä, mutta silloin tällöin ja ennen kaikkea ilman huonoa omaatuntoa.

Ymmärrän sen, että joku on saattanut olla sokerikoukussa puolet elämästään ja terveyden ylläpito vaatii silloin totaalista pesäeroa kaikesta makeasta, ihan siinä missä ymmärrän senkin, että alkoholistille ei sovi tippakaan alkoholia. Ja hei, pähkinäallerginen saattaa saada oireita jo pelkästä hajusta! Kaikki ei ole kaikille. Minun elämääni kuitenkin kuuluu herkuttelu siinä missä lasi punkkua, silloin tällöin.

En myöskään pidä sokeria niin pahana makeutusaineena, kuin useimpia keinotekoisia makeutuksia. Määrä tekee myrkyn, sanotaan ja omassa elämänasenteessani asia on juuri näin. Siispä saatan ostaa 85% tummaa suklaata ja nauttia siitä pari palaa, siitä huolimatta, että makeutusaine on sokeri. Tai saatan makeuttaa fatbombsini joskus taatelilla stevian tai karppisokerin sijaan, jos kokonaishiilarit jää kuitenkin tarpeeksi pieniksi. Puolikas omena, -miksipä ei! Jos päivän hiilareihin mahtuu.

Tällainen haastaa ketokeskusteluissa ja moni ketouskovainen provosoituu ihan käsittämättömille kierroksille, kun joku mainitseekin sokerin, tai ketoon kuulumattomat kasvikset. Samaten saatetaan tuomita ne ketokelpoisetkin herkut, sillä "herkuttelu on pilannut elämäni!" -Tai muuta vastaavaa. No niin, niin on monen elämän pilannut alkoholikin ja usein vielä alkoholistin läheistenkin elämä on siitä saattanut kärsiä, tavalla tai toisella. Saattaa kuulostaa karulta ja tylyltä ja jopa vähän ilkeältä, mutta tässä kohtaa on yksilö vastuussa ainoastaan itse omista valinnoistaan ja ratkaisuistaan. Jos itselle ei herkuttelu missään muodossa sovi, täytyy kuitenkin antaa tilaa sille, että toisilla elämäntapaan ne herkut luontevasti ja ilman ongelmia kuuluu. Niin se pähkinäallerginenkin luopuu siitä, mikä itselle ei sovi. Kun ei ole vaihtoehtoa.

Tiedän monia joilla syöminen lähtee totaalisesti lapasesta, kun aivot saavat pienenkin aistimuksen makeasta. Tiedän kuitenkin myös monia, joilla ketokelpoiset herkut pitävät liiat mielihalut kurissa. Kun ei tarvitse olla ehdoton, ei tule myöskään mitään totaalisia repsahduksia, joiden jälkiseurauksia sitten kerätään kasaan useita päiviä morkkiksissa velloen. Itselläni on aina ketoherkkuja pakkasessa, ihan siinä missä eiketoilevalle miehelleni pullaa. Ja omissa herkuissani kokonaishiilarit ratkaisee sen, sopiiko ne mielestäni ruokavaliooni vai ei.

No niin, sitten saarnasta pikkuleipään! Sillä tokihan nyt ansaitsette esimerkin siitä, millainen voi olla ihan hyvä ketogeeniseen elämäntapaan kuuluva ketoherkku. -Silloin kun ei ole kyse herkkuholistin ruokavaliosta, vaan meidän ihan tavallisten, terveellisempää elämää tavoittelevien ketoilijoiden. Älkää ymmärtäkö väärin, sympatiseeraan niin alkoholismia kuin herkkuholismia sairautena, mutta se ei ole minun tai muiden ketoilijoiden vastuulla, että herkut tai alkoholi pitäisi piilottaa näkösältä. Sillä useampi meistä kuitenkin on kohtuukäyttäjä.

Kirsin KETO Kookossuklaapikkuleivät

Näistä pikkuleivistä ei tule kauneuskisan voittajia, mutta jos pitää kookoksesta ja tummasta suklaasta, niin tässä on melkoisen maistuva herkkukeksi tee- tai kahvikupposen kylkeen.



Taikina:

4dl kookoshiutaleita
4rkl raakakaakaojauhetta (makeuttamaton)
2rkl kookosjauhoja
2tl leivinjauhetta
1/2tl vuorisuolaa/ruususuolaa/muuta laadukasta suolaa
1/4tl jauhettua kardemummaa
1/4tl Ceyloninkanelia
1/4tl Bourbon vaniljaa/muuta vaniljajauhetta

-> Sekoita

100g sulaa luomuvoita
7rkl karppisokeria/erythritolia
2kpl munia

-> Sekoita ensin yhteen ja sitten kuiviin aineisiin. Tässä vaiheessa voit maistaa, että taikina on mieleistäsi. Jos käyttämäsi voi on suolatonta, kannattaa laittaa vähän enemmän suolaa. Itse käytän yleensä Valion luomuvoita. Suola korostaa suklaan makua, älä jätä sitä pois. Aloitteleva ketoilija saattaa kaivata enemmän makeutusta, mutten suosittele, sillä vähempään makeuteen tottuu yllättävän nopsasti. Taikina hieman jämäköityy, kun sen antaa hetken seistä.


Pyörittele käsissä pieniä palloja ja tilanteen mukaan, muotoile niistä tasapohjaisia kuperia keksejä, tasaisia pikkuleipiä, tai sitten kololla varustettuja pikkuleipiä täytettä varten, kuten kuvassa.


Paista keksejä 200'c uunissa paksuudesta ja uunista riippuen 10-15min. Tarkkaile, ettet käräytä keksejä, ne palavat ihan hetkessä, jos ovat palaakseen :D Itselläni kiertoilmauunissa nämä kololla varustetut keksit ovat tulleet 11 minuutissa. Jäähdytä.

Jos teet taikinasta 26kpl koristelemattomia keksejä, niiden tähän astiset makrot ovat per kpl:

Rasva 7,5g, Proteiini 1,7g, Hiilihydraatti 1g ja energia 81kcal.

Keksit sopivat syötäväksi sellaisenaan. Kuperan malliset, tai lättänät keksit, voit myös raidoittaa ohuella nauhalla sulaa suklaata. Kololla varustettuihin käy paksumpi suklaatäyte, tai esim sokeriton marmeladi. Ihan sen mukaan mitä omaan ruokavalioosi ja hiilarimäärääsi sopii.

Mikäli välttelet valkoista sokeria kuin ruttoa, voit valmistaa itse raakasuklaata, tai ostaa esim. Stevialla makeutettua vhh-suklaata. Myös monien suklaafatbombsien taikina käy näihin täytteeksi.

Oma lempparini on kuitenkin valmistettu ylimmässä kuvassakin näkyvistä suklaista. Maraboun Premium minttu 70% suklaata 4 palaa (40g)  ja J. D. Grossin Arriba 85% suklaata 4 palaa (50g), on juuri sopivan täyteläinen määrä täytettä näihin 26 pikkuleipään. Sulata mikrossa tai vesihauteessa, sekoita hyvin keskenään, kaada jäähtyneiden pikkuleipien monttuihin ja sirottele pinnalle vähän kookoshiutaleita.

Tällä lempparitäytteelläni varustettujen pikkuleipien makrot per kpl:

Rasva 9g, Proteiini 2g, Hiilihydraatti 2g ja energia 100kcal.


Vertailun vuoksi yhdessä saman painoisessa kaupan kookospikkuleivässä, ilman mitään suklaita, olisi hiilareita n. 13-18g. Eli eipä tuosta sokerilla makeutetusta tummasta suklaasta, nyt niin tavattoman suuri ketorikos muodostu, ennemmin herkuttelen näillä hyvin mielin, kun taistelen mielitekoja vastaan ja lopulta mahdollisesti ratkeaisin sokeriherkkuihin. Stevialla mausteut suklaat eivät ole minun makuuni ja sen asian kanssa minun on elettävä. -Mikä ei kyllä itselleni tuota pahemmin tuskaa! ;)

Että sellaista! Itse pidän näitä pakkasessa, jos en vierasvarana heti kaikkia pois tarjoa. Kannattaa ottaa hieman ennen tarjoilua huoneenlämpöön, ettei suklaa ole toivottoman kova jäinen purtava.


Ps. J.D. Gross 85% suklaa Lidl, Marabou Premium minttu 70% suklaa ainakin K-Supermarket ja karppisokeria/erytritolia löydät niin isoista ruokakaupoista, kuin luontaistuotekaupoista.

Sulamon käyttäjät löytävät keksit sulamosta:


Oon ollu keväästä 2018, mielettömässä ketoryhmässä, elämäni parhaita päätöksiä. Lähde mukaan! Tästä osotteesta halvimpaan voimassaolevaan hintaan ja mun tuki kaupanpäälle! Tehdään se yhdessä! (Kertamaksu, elinikäinen jäsenyys, 14pv rahat takas -takuu.) Muutetaan sun elämä ❤️


lauantai 26. lokakuuta 2019

Mittaustuloksia 2.


Kun kertoo syövänsä ketogeenisesti, niin melko usein saa keskustelukumppanilta kommentin, että "hän ei kyllä ikimaailmassa lähtisi tuollaiselle epäterveelliselle ja suonet tukkivalle ruokavaliolle". Hämmentävän usein kommentti vielä jaetaan "pitsanpala suupielessä, toinen käsi kokispullolla ja toinen irtaripussilla". Ymmärtänette mitä tarkoitan. Ja kysymättä lainkaan, olenko käynyt, annetaan ohjeeksi käydä verikokeessa mitauttamassa kolesterolit, "sillä tilanteesi saattaa olla jo todella vakava".

Niin. Juonhan joka päivä kahvin, jossa on tyydyttynyttä rasvaa kahtakin lajia, puhumattakaan, että koko ruokavalioni energiamäärä koostuu yli 70% rasvoista. Panostan niissä(kin) toki monipuolisuuteen ja ennen kaikkea laatuun, mutten todellakaan tyydyttynyttä rasvaa välttele.

Olen kuitenkin jo vuosia ollut kiinnostunut siitä mitä kehossani tapahtuu ja kyllä, myös verikokeilla asioita mitaten. Aiemman, maaliskuussa 2019 kirjoittamani postauksen löydät tästä linkistä. Siinä avaan hieman millaisia elintapani ovat olleet aiempien mittausten aikaan.

Kävin taas eilen mitauttamassa kolesteroliarvoni, puhtaasti mielenkiinnosta. Ja mitäpä niille siis on tapahtunut tällä "suonet tukkivalla ruokavaliolla"? Muuta eroa edelliseen mittaukseen ei ole, kuin ehkä hieman korkeammat hiilarit. Syön nykyään syklisesti ja arkihiilarit pyörivät usein 35g tuntumassa.

Syklisestä ketosta en ole tainnut täällä kirjoittaa, mutta siis mikäli tuntee tarvetta, on mahdollista kunnolla ketoadaptoiduttuaan hyödyntää metabolista joustavuutta, tipauttaen itsensä ketoosista esim kerran kk, kahdessa viiikossa, tai jopa kerran viikossa, kuten itse nykyään teen. Se, kuinka usein on varaa syklitellä, on kiinni mm. omista tavoitteista ja rasvaprosentista. Syklisen hiilaripäivänä syödään runsaammin hh hyvistä lähteistä ja pidetään rasvat hieman matalampina. Tätä ei tule aloittaa, ennen adaptoitumista ketoon. Kun on kunnolla adaptoitunut, pääsee takaisin ketoosiin jopa alle vuorokauden. Keholle ei tee hyvää tilanne, jossa ollaan livetty päiviksi ketoosista ja taas ketoosin saavutettuaan, vedetään hiilarit kaakoon ja taas käynnistellään rasvanpolttoa päivätolkulla. Kalorivajeessa saatat myös menettää lihaskudosta, ilman ketoosin tuomaa suojaa. Adaptaatio siis ensin kuntoon. Itselläni oli ketoosia pohjalla n. 6kk ennen syklistä.

Kilpirauhasen vajaatoimintainen saattaa hyötyä syklittelystä. Toki sinun täytyy 100% hallita hiilareita, eikä toisinpäin. Jos olet hiilarien vietävissä, on järkevämpää pysyä tiukemmalla ketolla.

Mutta siis takaisin itse asiaan:


Voisin kuvitella, että tuosta moni pystyy vetämään johtopäätöksen, ettei tämän kohta 45v, 18kk ketogeenisesti syöneen naisihmisen suonet ole ainakaan nyt ihan just huomenna menossa tukkoon. Vaikka taatusti tästäkin se "paremmin minunkin asiani ja terveydentilani tajuava" löytää nyt jotakin moitittavaa ;) Mutta arvatkaapa mitä, ei kiinnosta :D

Let's focus on your own game.

Tarkoitus on otattaa kaikki muutkin verikokeet joskus lähiaikoina uusiksi. Nyt kuitenkin rahareikiä niin monia, että tuo operaatio saa odottaa. Varsinkin, kun jotenkin on kauhean vaikea uskoa, että mikään muukaan arvo olisi yhtäkkiä heittänyt kuperkeikkaa.. Ei siis ole nyt itsensä mittaaminen prioriteettilistalla ykkösenä. Kehonkoostumusmittauksessa aion käydä, kunhan löytäisimme mittaajan kanssa yhteistä aikaa kalentereistamme. Mittaus kun täytyy suorittaa aamulla syömättä ja juomatta. Palaan toki niihinkin tuloksiin sitten täällä ja kerron mikä on tilanne inbodyn mukaan.

Syömisiäni voi seurata instagramissa. Kuvia on useita joka päivältä. Muista, että ruokavalio on runsasrasvainen, eikä rasvan määrä useinkaan käy ilmi kuvasta.

Samaan ihanaan valmennukseen, jossa ketoilen ja ketoiluni aloitin, pääsee täältä. Valmennuksessa sinua odottaa mieletön paketti tietotaitoa ketogeenisestä ruokavaliosta ja sen toteuttamisesta, halutessasi vegaaniversio ketoiluun, halutessasi kuntosaliohjelmat, niin aloittelijalle kun jo edistyneelle salikävijälle, yms, käytössä on myös tietotaitoaan jatkuvasti kartuttavien, itse jo vuosia elämäntapanaan ketoilleiden vetäjien kokemus. Ja tietysti pääsy netin ehkäpä hyvähenkisimpään tsemppiryhmään, jossa saa vastauksen ihan kaikkeen mieltä askarruttavaan, ainakin jos se edes sinne päin liippaa ketoilua ;) Ja toki valmennuksessa on 14pv rahat takaisin -takuu, yhdellä kertamaksulla jäsenyys on ikuinen.

Voikaa hyvin! (Tähän sydän, tai muuta suloista, jota kankea blogialustani ei ymmärrä.)

maanantai 19. elokuuta 2019

Ketoisaa kaalilooraa


Eilen tekaisin treenisafkaa siitä mitä kaapista löytyi ja tuli melkoisen maukas ja varsin ketokelpoinen kaalilaatikko! Tää upposi miehellenikin hyvin.

Kaali oli keskikokoinen kerä, siitä jäi siivottuna n.800g käytettäväksi. 150g tuli kahdesta keskikokoisesta punasipulista. Meillä on iso paistinpannu, kaalisuikaleita mahtui siinä juuri ja juuri kääntelemään. Kaalikin vetäytyy paistaessa kasaan ja lötkööntyy, joten sipulit mahtuu myöhemmin samaan pannuun. Wokkipannu vois toimia paistamiseen hyvin.

Tässäpä ohje, annoksessa hyvä määrä rasvaa ja proteiinia ja kohtuulliset hiilarit. Varsinkin satokauden aikaan aika edullistakin ruokaa.

Laita uuni lämpenemään, kiertoilma 180'c.

Suikaloi kaali ja paista sitä voissa isolla pannulla (tai kahdessa erässä pienemmällä), kunnes alkaa pehmetä ja saada väriä. Lisää siivutettu punasipuli, 1tl herbamarea, 1tl timjami, 1tl rosmariini (tai sopiva määrä tuoretta rosmariinia silputtuna) ja kun sipulitkin kuullottuneet, siirrä voideltuun uunivuokaan.


Ruskista jauheliha voissa ja mausta: 1tl herbamarea, 1liemikuutio, 1tl juustokuminaa, eli jeeraa, 1tl paprikajauhetta ja 2tl mustapippurirouhetta. Kaada ruskistuneelle jauhelihalle kermapurkki ja anna keittyä hetki kasaan. Lisää fetakuutio murentaen tai paloina.

Kaada kastike vuokaan ja sekoita hyvin. Laita uuniin hautumaan n.20min.



Mikäli käytät Sulamoa, löytyy ruoka resepteistä nimellä "Kirsin KETO Kaalilaatikko".


Ketogeeniseen ruokavalioon on aivan mieletön valmennus, jossa on facebookin ehkäpä kannustavin ja hyvähenkisin tukiryhmä. Olen ollut myös itse mukana jo keväästä 2018. Liittymisen jälkeen jäsenyys on elinikäinen, eli yhdellä kertamaksulla pääset palaamaan kaikkiin materiaaleihin aina halutessasi. Jos haluat tutustua valmennukseen, voit tehdä sen riskittä, rahat takaisin 14pv takuulla. Mikäli lähdet mukaan juuri tämän linkkini kautta, saat valmennuksen halvimpaan mahdolliseen hintaan ja saat myös minun tukeni. Kirsin kanssa ketoosiin.

maanantai 6. toukokuuta 2019

Miten puretaan säästöliekki?


Tässäpä pulma pureksittavaksi. Omalla kohdallani säästöliekin purkuun meni reilut kolme vuotta, eikä aineenvaihdunta täysin ole edelleenkään "ikäiseni, painoiseni, vastaavalla lihasmassalla ja rasvaprosentilla" varustetun naisen tasolla.

Olen käynyt säästöliekin purkuun kursseja ja ostanut kirjoja, ja kahlannut varmaan satoja tunteja internetin syövereissä tietoa hamuten. Vaikka tietotaito oli jo kohdillaan, en kertakaikkiaan meinannut saada sitä tärkeintä perusasiaa kondikseen: tarpeeksi suurta kalorimäärää riittävän pitkään syödyksi, jotta kroppani uskoisi ja luottaisi "nälänhädän" olevan menneen talven lumia.

Alussa ruuan lisääminen oli toki jopa pelottavaa. Minulla ei ole syömishäiriötä, silti tuntui täysin järjen vastaiselta alkaa lisäämään ruokamääriä, tilanteessa, jossa tuntui ettei lihomista pysäytä mikään. Niillä minikaloreilla joilla olin tottunut elämään, siis lihoin. Laskennallista energiavajetta oli 600-1000kcal päivässä ja kroppani oli tähän jossain vaiheessa adaptoitunut. Keho tekee kaikkensa, sopeutuakseen vallitseviin olosuhteisiin. Lihomisesta ei ole aikoinaan ollut mitään haittaa, päinvastoin, sopiva fläsä varmisti henkilön selviämisen vaihtelevissa olosuhteissa. Ylenpalttisuus on vasta parin viime sukupolven "ongelma", eikä evoluutio ihan tähän kelkkaan ole ehtinyt. Edelleen aivot eivät ymmärrä tilannetta, jossa henkilö tarkoituksella laihduttaa. Elimistö tekee kaikkensa estääkseen vararavinnosta luopumisen ja jos se joutuu siitä luopumaan, pyrkii elimistö hidastamaan toimintojaan vielä pitkään kalorivajeen jälkeen, jotta se saisi vararavinnon nopsasti takaisin. Kauheasta nälänhätäkokemuksesta selvittyään, se yleensä huolehtii, että vararavintoa olisi vähän enemmän kun laihduttamaan lähtiessä, kun kerran "nipin napin tästäkin selvittiin".

Itselläni oli ongelmana se, että pyrin syömään niin terveellisesti, ettei aterioissani ollut loppujen lopuksi riittävästi kaloreita, vaikkakin annoskoot olivat melkoisen miehekkäitä. Kun en ollut koskaan oikeastaan laihduttanut, tai ainakaan laskien makroja, en täysin käsittänyt tilannettani. En millään meinannut uskoa, että ongelmani on liian pieni syöminen. Vuosia olin ajatellut, että taidan syödä liikaa, liikkua liian vähän ja kilpirauhasen vajaatoiminta sai toki osansa syytöksistä, vaikka lääkitys olikin ns. kohdillaan. Kun vihdoin bongasin lääkärin, joka ymmärsi mistä kyse, oli henkisesti aika paha paikka alkaa lisäämään ruokaa. Näin kuitenkin tein. Tämä vaati suunnattoman uskonloikan, toisaalta olin mielestäni myös pakon edessä. Halusin siis jatkaa terveellistä syömistä, itseasiassa säästöliekki oli aiheuttanut minulle jo erinäisiä puutostilojakin, joten halusin viilata ruokavaliotani vieläkin ravinnerikkaampaan suuntaan. Kevyttuotteet vaihdoin täysrasvaisiin, aloin syömään kasapäin heviä ja käytin Sulamon ruokapäiväkirjaa, varmistaakseni että syön tarpeeksi. Helpommin sanottu kun tehty.

Usean vuoden ajan siis opettelin syömään riittävästi. Kun kaloreitaan ei hamunnut mäkkärinluukulta, oli annokset melkoisia ja nolona tunnustan, etten saanut kolmen vuoden aikana kaloreita kohdilleen pidempään kuin kahden viikon pätkissä. Muutaman kilon pullahduskin tuli, mutta uskoa siihen että olin oikealla reitillä, loi se, että lihominen kuitenkin lopulta loppui, vaikka söin enemmän kun vuosiin. Liikuntakin maistui, eikä tarvinnut sättiä itseään laiskaksi ja aloin myös saamaan lihasmassaa takaisin. Kiinteytymistä siis tapahtui, mutta tuntui että läski on ikuista. En kuitenkaan enää haaveillut laihtumisesta, kuinka olisin voinut kalorivajetta kokeillakkaan, kun kerran en vielä ollut saanut kaloreita pitkäkestoisesti edes kulutuksen mukaiseksi? Ja elämä tuntui olevan yhtä syömistä :D Syöminen on toki ihan kivaa, mutta se, kun yrittää illalla seistä jääkaapilla jotain pupeltaen, saadakseen vajeen edes hieman pienemmäksi, saattaa turhauttaa siinä missä kertynyt fläsäkin.

Jotain kautta ketogeeninen ruokavalio sitten ui kuvioon, vaikka ketokarppaamalla olinkin saanut aiemmin säästöliekin nimenomaan pahenemaan. Tästä olen kirjoittanut aiemmin, joten ei siitä sen enempiä. Ymmärsin, että olen tehnyt asioita aiemmin väärin (ketokarppauskokeiluni oli runsasproteiiininen, ei runsasrasvainen) ja heittäydyin nyt uuteen kokeiluun, kun koin, etten ainakaan mitään menetä. Ja muutamassa kuukaudessa ihme tapahtui. Rasvalla on helpompi saada kalorit kohdilleen ja kun vihdoin söin pitkäkestoisesti riittäviä määriä, alkoi painoni hakeutua normaalimmaksi kuin itsestään.

Säästöliekin purkuun ei ole mitään muuta tietä, kuin syödä riittävän pitkään riittävästi. Ja säästöliekin välttämiseen, ei ole mitään muuta tietä, kuin laihduttaa mahdollisimman suurella kalorimäärällä. Kuitenkin keskivertolaihduttaja innoissaan jättää yli 20% jopa puoletkin kaloreistaan pois tuosta vaan, ilman huolen häivää ja usein kuulee perusteluna, että "mulla on kyllä omat eväät kropassa mukana". Se ei kuitenkaan säästöliekiltä suojele, pitää ymmärtää, että elimistölle on hätätila joutua luopumaan rasvavarastoista.

Lupailin kirjoittaa säästöliekin purusta hieman tieteellisemmänkin tekstin, mutta siihen ei elämäntilanteessani ole juuri nyt aikaa. Onneksi suomeksikin löytyy jo paljon tietoa ja linkkaankin tähän Olli Haatajalta muutaman erinomaisen tekstin, jotka kannattaa lukea ajatuksella läpi. Hän ei tietenkään käsittele asiaa erityisesti ketogeenisestä näkökulmasta, vaan avaa säästöliekkiä ilmiönä yleensä ja selittää myös ns. käänteisen dietin metodia, joten minun olisi turhakin samaa asiaa tässä toistella. Kalorit ovat pääasiassa säästöliekkiä purkaessa, tuli ne sitten pääosin rasvasta tai hiilarista. Uskon, että jokainen osaa soveltaa ajatusta omaan ruokavalioonsa, kunhan siihen tutustuu huolella. Reverse diet, tarkoittaa siis sitä, että säästöliekiltä yritetään kääntää syöminen normaaleille kaloreille pikkuhiljaa kaloreita lisäten, että vältetäisiin pullahdus. Käytännössä kuitenkaan mikään ei estä kaloreiden nostoa kulutuksen mukaisiksi kertarysäyksellä, kärsimätön saattaa saada siinä ohimennen muutaman kilon fläsää, mutta toisaalta saa purettua säästöliekkinsä nopsemmassa tahdissa. On ihan mielipidekysymys, tekeekö käänteisen dietin missä tahdissa. Ja osittain luonnekysymys myös ;)

Kuinka kauan sitten säästöliekkiä pitää purkaa? Tähän ei ikävä kyllä ole mitään taulukkoa tai laskukaavaa. Monissa lähteissä olen törmännyt lausahdukseen, että säästöliekkiä joutuu purkamaan yhtä kauan, kuin sitä on kehitellyt. Omalla kohdallani olen syönyt nirkoisesti siitä asti, kun nuoruuden poikaystäväni alkoi annoskoistani huomautella. Ylipainoa ei siis ollut, vaan osasin tuolloin syödä luonnostani kulutuksen mukaan ja se nyt vaan sattui olemaan määrällisesti enemmän, kun poikakaverini kulutus ja annokset sitä myöden suurempia. Voi kun tuolloin olisin tiennyt sen minkä tänään! No, joka tapauksessa, jos ajattelee, että olin säästöliekillä ehkä parikymmentä vuotta ja pahalla säästöliekillä ehkä sellaiset 6-8v, niin en joutunut samaa aikaa säästöliekkiä purkamaan, että pääsin terveyttä uhkaavasta ylipainosta lievän ylipainon puolelle. Mutta epäilemättä aineenvaihduntani käy edelleen hitaammalla vielä pitkään, ehkä jopa vuosia. Nyt kuitenkin ymmärrän huolehtia riittävistä kaloreista, enkä päästä tilannetta ainakaan pahenemaan. Pieni pyöreys ei minua haittaa pätkääkään. Paljon jo sulaneita kiloja onnellisemmaksi minut on tehnyt palautunut terveys. Ja annan kroppani päättää. Jos paino laskee (ylipainoa BMI mukaan on kuutisen kiloa), niin laskekoon, mutten tee nyt mitään muuta sen eteen, kuin koitan syödä johdonmukaisesti ja pitkäkestoisesti tarpeeksi. Omalla kohdallani jo muutaman päivän yli 400kcal vaje, jumauttaa kroppani totaalisesti. Se on siis säikkynä edelleen. Ketogeenisesti olen syönyt nyt yli vuoden. Nämä asiat siis eivät korjaannu helposti. Laskennalinen kulutus on päivästä riippuen n. 2000-2300kcal. Jos haluaisin kalorivajeella laihduttaa, sen vajeen tulisi siis olla hyvin hyvin pieni. Mutta en halua kroppaani kiusata tarpeettomasti, tarpeeksi syöminen edellyttää edelleen töitä ja juuri nyt kaikki "toimii". Tämäkin tilanne riittää itselleni hyvin.

Hän, joka on ylipainonsa kanssa ehkäpä kärsimättömämpi ja jonka säästöliekki ei ole likikään samalla vaikeusasteella kuin minulla oli, voi korjata kaloreitaan esim kuukauden tai pari ja kokeilla sitten kohtuullista kalorivajetta. Ja oikeasti kohtuullisella tarkoitan tyyliin 10-15% kulutuksesta. Jos paino oli jo alhaisilla kaloreilla jumahtanut paikalleen, mutta sen jälkeen on syöty orjallisesti kulutuksen mukaan, niin aineenvaihdunnalla, joka ei vielä ole rikkoontunut, riittää tuon jälkeen maltillinenkin, sen kymmenen prossan luokkaa oleva vaje. Painon pitäisi sillä kääntyä laskusuuntaan parissa viikossa. Jos tätä ei tapahtu, on pakko jatkaa kulutuksen mukaisilla kaloreilla pidempään. Mikäli et saa millään muutosta aikaiseksi ja makrot ja kokonaiskalorit ovat varmasti juuri sinulle oikein laskettuna, niin käy ihmeessä tarkistamassa verikokein, ettet ole jo rikkonut kilpirauhastasi. Itselläni kävi niin, että kun minulla oli ollut jo parikymppisestä kilpirauhaslääkitys, niin se lakkasi tehoamasta pahimpina säästöliekkivuosinani. Thyroxinannostani hilattiin jatkuvasti ylöspäin, eikä moni lääkärikään ymmärtänyt mistä on kyse. Lopulta T3-pitoisuus oli kellahtanut kumoon ja tarvitsen nykyään yhdistelmälääkitystä kilpirauhaseni tukemiseen. -Ja ihan saan peiliin katsoa miksi! Onneksi pärjään pienemmällä lääkemäärällä nyt kun tajuan syödä tarpeeksi.

Ollin tekstit kannattaa lukea. Sieltä löydät selityksen moneen juttuun ja ymmärrys auttaa rohkeasti pysymään suunnitelmassa. Säästöliekistä on aika vähän saman tason helposti ymmärrettäviä kirjoituksia, mutta hyviä hakusanoja on esim reverse diet ja metabolic adaptation. Ihan pelkästään säästöliekkiä googlaamalla löytyy myös suomeksi artikkeleita, jotain mielenkiintoisia muistan lukeneeni ainakin Pöperöproffan blogista, kannattaa googlailla.

Ps. Vaikka kuinka olisi motivaatio laihtua hurjasti ja yhtäkkisesti, vaikkapa häihin tai mihin ikinä, niin suurella kalorivajeella laihduttaminen on kuin pikavippi, tulet maksamaan siitä hirvittävän suuren koron. Matkalla saattaa pudota niin hiukset kuin aineenvaihdunnan taso, vuosiksi eteenpäin. Et ole lihonut muutamassa kuukaudessa. Et voi olettaa, että voisit palata normaalipainoon turvallisesti juurikaan sen nopeammin. Pysyvät tulokset tehdään rauhassa ja pitkäkestoisesti. Samalla tulet tehneeksi järkevän elämäntaparemontin, sillä järkevällä tahdilla edetessäsi, kuin vaivihkaa, totut uusiin tapoihin ja itsellesi sopivaan määrään ruokaa. Ja mikä mukavinta jos on todella reilusti ylipainoa, ihosi pysyy järkevässä painonpudotuksessa helpommin mukana, etkä päädy oleskeluun ylisuuressa, roikkuvassa ihmispuvussa.

Tästä Olli Haatajan Säästöliekkikirjoitukseen

Tästä Olli Haatajan Korjausehdotukseen 1

Tästä Olli Haatajan Korjausehdotukseen 2



Ketogeeniseen ruokavalioon on aivan mieletön valmennus, jossa on facebookin ehkäpä kannustavin ja hyvähenkisin tukiryhmä. Olen ollut myös itse mukana jo keväästä 2018. Liittymisen jälkeen jäsenyys on elinikäinen, eli yhdellä kertamaksulla pääset palaamaan kaikkiin materiaaleihin aina halutessasi. Jos haluat tutustua valmennukseen, voit tehdä sen riskittä, rahat takaisin 14pv takuulla. Mikäli lähdet mukaan juuri tämän linkkini kautta, saat valmennuksen halvimpaan mahdolliseen hintaan ja saat myös minun tukeni. Kirsin kanssa ketoosiin.

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Koutsauksella "aivot auki"


Jo on ollut kevät! Itselläni on ollut suurimman osan aikaa olo, että päivät ovat tietyssä mielessä "selviytymistä" aamusta iltaan! Joskus elämä on. En uskalla edes ajatella, miten olisin selvinnyt, mikäli ruokavalio olisi hunningolla. Onneksi ketogeeninen pelkästään tuo, ei vie.

Ihan pelkällä ruokavaliolla en enää olisi selvinnyt. Väsymystila alkoi kertyä ja aivot jumittaa. Asioita alkoi kertyä rästiin ja vaikka tiedostin ongelman ja jätin suosiolla monta asiaa tuonnemmaksi (kuten esim tämän blogin päivittämisen), niin kummasti niistäkin tekemättömistä asioista oli huono omatunto. Mitä väsyneempi on, sitä enemmän näkee ongelmina asiat, jotka eivät niitä oikeasti tietenkään olisi. Aloin tunnistaa burnoutin merkkejä.

Pariin kertaan burnoutin läpikäyneenä, päätin tehdä asialle edes joten kuten ajoissa jotain. Mitä keinoja sitten on käytettävissä, kun hallitsee itse NLP:n ja monen muun mielten lukkojen aukaisukeinot, mutta on ikäänkuin liian väsynyt käyttämään niitä tehokkaasti? Mieleen tuli psykologin vastaanotto. Tuumasta toimeen ja soittamaan aikaa julkiselta. Nopeasti kävi selväksi, ettei asiat ihan toivomassani aikataulussa etene. Psykiatrian sairaanhoitajia on tällaisia tilanteita varten (täällä Hämeenlinnassa) alueellisesti yksi per terveysasema. Heillä on puhelinaika 11-12 arkisin, jolloin vastaavat ja antavat itselleen aikoja. Olin asialla perjantaina ja puolenpäivän jälkeen. Asia siirtyi siis maanantaille.

Maanantaina ja tiistaina yritin päästä soittoaikana läpi, turhaan. Keskiviikkona loppui usko ja soitin terveysasemalle, eli jätin soittopyynnön ja kun puhelukontaktiin pääsin, sain kuulla, että heidän asemansa psykhoitsu on koulutuksessa seuraavaan päivään. Kun vihdoin sain hoitajan kiinni annettuna puhelinaikana, oli kulunut täysi viikko ja ensimmäisen 45min tapaamisajan sain tuosta puhelusta kymmenen päivän päähän. En voi olla säälimättä heitä, jotka vaikkapa itsetuhoisina yrittävät saada apua tällaisesta järjestelmästä. -Aina kai voisi kävellä ensiapuun. Toivon että oikeasti hätätilassa oleva todella tekee niin.

45min parin viikon välein oli mielestäni yhtä tyhjän kanssa, varsinkin kun hoitaja koulutuksensa mukaan aloittaa tasolta "kerro kuka olet ja perhesuhteet". Oma elämäni on ollut varsin vaiherikasta, minulla menisi ensimmäinen vuosi tähän tahtiin selittää mennyttä elämääni, ennen kuin hoitaja olisi suunnilleen kartalla ja päästäisiin tähän päivään kiinni. Melkoisen turhauttavaa. Otin toki seuraavan ajan kalenteriin ja kolmannenkin. Mutta kun sitten juttelin erään rakkaan ja viisaan läheiseni kanssa asiasta ja hän toi esiin mahdollisuuden osallistua International Coach Federationin sertifioimaan koutsaukseen puhelimitse, ajattelin, ettei se ainakaan ota ellei anna. Ja aikakin saatiin sovittua muutaman päivän päähän.

Millaista koutsaus sitten on? Mielestäni ainakin paljon tehokkaampaa, verraten kokemukseeni psykiatrian puolelta (vaikka minulla on ollut erittäin myönteisiäkin kontakteja psykiatriseen sairaanhoitoon elämäni varrella). Koutsi haastattelee ja kaivelee vaitiolovelvollisuuden alaisena, lopputuloksena asiakkaan omat oivallukset. Mitään valmiita ideoita koutsi ei saa antaa, vaan asiakas tekee ohjattuna ajatustyön ja löytää ratkaisumallit ja ideat itse. Olen nyt ollut neljällä tunnin mittaisella koutsaussessiolla ja jokaisesta on seurannut mieletön aivomyrsky ja monta ahaa-elämystä. Palkitsevaa, oivaltavaa, aivoja ja ajatuksia avaavaa ja monessa mielessä voimaannuttavaa. Vaikkakaan sessiot eivät sinänsä ole mitään kevyttä kamaa ja voivat tuoda hetkellistä väsymystä, tai jopa uupumisen tunteita, niin perusvireeni on kuitenkin selvästi positiivisempi aina session jälkeen. Ajatustyö vaatii energiaa ja sitä kropalle kannattaa tarjoilla, levon ja ravitsevan ruuan muodossa. Sillä aivomyrsky ei jää tähän tunnin puheluun, vaan jatkuu vielä pitkään. Totaalinen aivojumini on nyt avautumassa selkeämmäksi ajatuksenjuoksuksi, session aikana töhertämässäni ruutuvihossa on konkreettisia ratkaisuja ja ideoita, joita tehdä harjoituksina ja joilla palauttaa itseään "ruotiin" viikon mittaan ja tämä kaikki edistys samassa ajassa, kun psykiatrinen sairaanhoitaja on saanut piirreltyä papereihinsa suurpiirteisen kartan perhesuhteistani.

Sinällään en haluaisi sättiä hyvinvointivaltiomme ilmaista terveydenhuoltoa, mutta välillä ei voi olla ihmettelemättä, kuinka tavattoman tehotonta se on. Ja haluan uskoa, että jos olisin oikeasti henkeä uhkaavan "romuna", osaisi sairaanhoitaja asiaan puuttua ja ohjata eteenpäin ajoissa. Mutta hieman epäilyttää, pakko myöntää. Oma onneni on, ettei asiat ole ihan niin huonosti ja alkava burnoutkin lienee selätettävissä. Nyt kun on selkeämmät sävelet ja ymmärrän koutsauksen ansiosta taas omien ajatusmallieni sudenkuopat, uskon, että pystyn voimavarojeni puitteissa ne kiertämään.

Pitää tunnistaa, ettei oikeasti ole eroa fyysisellä ja psyykkisellä jaksamisella. Jos paukut on loppu, ne on. Mutta ajatukset voi olla kuin säkki täynnä sekalaisia monenkirjavia matonkuteita. Kutoakseen niistä vaikkapa kolmella värillä maton, on matonkuteet kaivettava esiin yksi kerrallaan, keskittyen tietyn värisiin kuteisiin. Säkissä on toki matskua lukuisiin mattoihin. Kaikkien kuteiden aika ei ole nyt ja vaikka järjestyksessä olevat asiat ovat kivoja, niin jos keskittyy ensin koko säkin setvimiseen, jää se ensimmäinenkin matto kutomatta, matonkuteet kun eivät tästä säkistä lopu koskaan, niitä tulee aina vaan lisää.

Jos siis ajatukset on yhtä matonkudesähellystä, kuten minulla oli, niin ajattele niin, että säkissä kaikki on tarpeellista, mistään ei tarvitse luopua, kaiken aika vaan ei ole juuri nyt. Ja ota sen jälkeen sieltä käyttöön järjestyksessä niitä kuteita, joilla juuri nyt on eniten merkitystä. Muu matsku säilyy kyllä säkissä. Voit käyttää ne, kun niiden aika on.

Moni tekee "to do -listoja". Sanoisin, että jos yhtään on tuntua, että miten kaikesta selviää voiton puolelle, niin on tärkeää jättää osa tuon listan "matonkuteista" suosiolla säkkiin, tavallaan "not to do- listalle", mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ne olisivat unholassa ainaiseen. Kaikelle on vaan aikansa ja paikkansa. Jos ei tänään, niin ehkä huomenna tai ensi vuonna. Liika on liikaa ja väsymystä pitäisi hoitaa siinä missä sairautta, niistä molemmista selviäminen on terveyden edellytys. Koutsauksen alkumetreillä aivoistani putkahti slogan, johon haluan pyrkiä. "Hallittu hyvinvointi, tavoitettu terveys." Se, että "selviää arjesta", on kaukana tästä. Olen nyt muistuttanut ja päivittäin aion itseäni muistuttaa, että vaikka sinnikkyydellä ja sisulla on mahdollista saada tuhat ja sata asiaa aikaiseksi, niin tahdonvoimalla ei pidä itseään terveenä. Ja sekä fyysisesti, että psyykkisesti, meillä kaikilla on käytössä vain rajallinen määrä resursseja. Aina voi venyä? Toki, ainakin tiettyyn pisteeseen saakka. Yleensä lopulta kroppa pysäyttää tavalla tai toisella. Pikavipeistä harvoin seuraa mitään hyvää. Kuten tiedetään, niiden korot on melkoisia maksettavaksi. On opittava sanomaan ei. Mutta monen meistä, on myös opittava asettamaan rajoja itselleen, lähinnä siis omiin vaatimuksiinsa. Tämä on helpommin sanottu kun tehty, mutta kuitenkin täysin mahdollista.

Lapset tarvitsevat rakastavia rajoja. Suurin osa ymmärtää tämän. Mutta tällä somettamisen ja ulkoisten impulssien ilotulituksen aikakaudella, meidän pitää asettaa rakastavat rajat myös itsellemme. Kuka sitten missäkin asioissa rajoja tarvitsee, niin harvalla meistä oikeasti on kovin pitkään voimia siihen kaikkeen, mitä mieli haluaisi tehdä ja toteuttaa. Ja huono omatunto siitä, ettei ole kaikkivoipainen, se vasta hullua onkin! Muista, että kaikki tekemätön ja kaikki ajatuksesi ja ideasi, ovat vain matonkudesäkki, joka on hyvässä tallessa. Kudo matto kerrallaan ja anna muun odottaa aikaansa. Joka päivä ei ole pakko kutoa mitään. Ja jos olet väsynyt, hoida väsymystäsi kuten sairautta. Älä ainoastaan toivo, että se menisi itsestään ohi, äläkä yritä ainoastaan elää ja selvitä. Keinoja löytyy kyllä, väsyneenä vaan ongelmat tuntuvat moninkertaisilta.

Väsymys saattaa olla myös piiloutuneena ylisuorittamiseen, mikään ei ole rästissä, mutta kaikesta selvitäkseen ikään kuin käy ylikierroksilla. Tavallaan se oma to do -lista ja kaikki ylipursuilevat ajatukset, ovat kuin se matonkudesäkki, mutta pullotettuna. Ja kun kaiken pyrkii kaatamaan pullosta kerralla ulos, ei sieltä tule kuin "pelkkä liru", lopulta ei mitään. Ja siihen pelkkään liruttamiseen tarvitaan kohtuuttoman paljon pullon ravistelua. Koko ajan on olo että tapahtuu, mutta käytännössä sen kaiken aikaansaamiseen kuluu koko ajan kohtuuttomasti voimavaroja. Yritä saada ajatukset ja tekeminen järjestykseen, ota säkistä tai pullosta kuteita yksi kerrallaan ja vähemmän reagoiden käsiin sattuvaan väriin, enemmän harkitussa järjestyksessä. Tavoittele oman hyvinvointisi hallintaa. Näin tavoitat terveyden ja tasapainon. Ja pysäytät itsesi, ennen, kuin kroppasi on siihen pakotettu puolestasi. "Jos nyt ei ole aikaa pysähtymiseen, on myöhemmin oltava aikaa sairastamiseen."

Ja jos tuntuu, ettet saa aivojasi auki, kierroksiasi laskemaan, tai tekemistäsi tehokkaaksi ja järkeväksi omin avuin, koutsauksesta saattaa olla iso apu. Sekä ammatillisesti, että yksityisesti.

Tämä on vielä tuotava esiin. Psykiatriselle sairaanhoidolle on taatusti paikkansa. Jos voit todella huonosti, otat toki yhteyttä terveydenhuoltoon. Koutsi ei ole terapeutti eikä edes mentori. Koutsausprosessissa katse on tulevassa. Kuitenkin, vaikka joskus ahdistuksen takana voi olla kemiallinen aivojumi, niin usein se jumahdus onkin "mekaanisemmin purettavissa oleva" ja jälkimmäiseen tällaista eisairaanhoidollista ja varsin tehokkaalta tuntuvaa koutsausta, uskallan lämpimästi suositella!

No mites tämä kaikki sitten liittyy ketoiluun? :) Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Olet ehkä ketoilija, joka haluaa saada viimeisetkin palikat hyvinvoinnistaan kuntoon. Ehkäpä olet jo aloittanut ketoilun, mutta palaat tämän tästä "vanhoihin tapoihisi", tai sitten vasta pallottelet ajatuksella aloittaa ruokavaliomuutos ja ehkäpä jopa elämänmuutos, muttet osaa tulla mihinkään järkevään lopputulokseen siitä, pitäisikö vai eikö ja mistä on enemmän hyötyä kun haittaa. Usko minua, tiedät jo ratkaisun. Tarvitset ehkä vain vähän apuja ajatustesi järjestämiseen ;)

Kokemuksesta tiedän, ettei mikään murhe suista täysin raiteilta, edes todella rasittuneena ja väsyneenä, kun ei samalla kiusaa kroppaansa sopimattomalla sapuskalla. Yksi matonkude säkistä kerrallaan. Jos kärsii vaikkapa jatkuvista suolistovaivoista, voi sen tuoma rasitustila olla niin suuri, että enemmän vähemmän kaikki saattaa tuntua ylivoimaiselta. Ketoperheessämme on kuitenkin koettu useita parantumisia hyvin monenlaisten vaivojen osalta. Puhuin juuri Pääsiäisen jälkeen ketoilun aloittaneen ystäväni kanssa ja hankalat vatsavaivat ovat hänelläkin muisto vain. Kahdessa arkiviikossa! Tällainen edistyminen vapauttaa valtavasti resursseja jaksamisen osalta muuhun.



Pari linkkiä:

Koutsauksesta kiinnostuneen kannattaa käväistä täällä.


Ketogeeniseen ruokavalioon on aivan mieletön valmennus, jossa on facebookin ehkäpä kannustavin ja hyvähenkisin tukiryhmä. Olen ollut myös itse mukana jo keväästä 2018. Liittymisen jälkeen jäsenyys on elinikäinen, eli yhdellä kertamaksulla pääset palaamaan kaikkiin materiaaleihin aina halutessasi. Jos haluat tutustua valmennukseen, voit tehdä sen riskittä, rahat takaisin 14pv takuulla. Mikäli lähdet mukaan juuri tämän linkkini kautta, saat valmennuksen halvimpaan mahdolliseen hintaan ja saat myös minun tukeni. Kirsin kanssa ketoosiin.