Aikuisangstia.

Pitihän se Face vilkaista läpi, kun nukkumaan mennessä alkoi läppäriä siirtämään yöpuulle.

Minä heitän (ja siedän) hyvinkin roisia ja mustaakin huumoria. Kiroilu ei useimmissa paikoissa särähdä korvaani ja saatan jotain tulikivenkatkuista mainita herkästi itsekin ääneen. Ja sanani ovat suorat. Mutta nyt piti skrollata facebookin etusivua edes takas ja miettiä että mikähän planeetta tänään on vinossa, vai ovatko aikuiset ihmiset todella lievästi sanoen ajatusta vailla.

Etusivulla tuli ensin vastaan tyypillisiä hyvänyöntoivotuksia, Nukkumatin ja enkeleiden kuvia jotka paijaavat maailmaa kauniiden unten maille. Seuraavaksi muutama hevosenkuva ja lutuinen "köllötään koira kainalossa" -otos.

Sitten vuorossa se raaka ja leikkaamaton tosi-fb-pätkä kello 02:30 lauantaiaamua.

"joku meni juur makkariin ovet paukkuen syystä että????" (nainen 32v, ei kommentteja)

"Kysyy jälleen sen kysymyksen, mitä on kysynyt ennemminkin ja kuullut myös monen muunkin kysyvän-Miksi elämä on joskus niin helvetin vaikeaa?!?" (nainen >30v, ei kommentteja)

"jaa et mitenkö menee?Vuorossa ihanaa omaa aikaa ja csitä ja ja ja vitutus takavasemmalla...toistaiseksi ainakin" (sama "nainen 32V", ei edelleenkään kommentteja)

"Jännä miten voi tuntee itsensä hyväksi mieheksi ja isäksi kun hoiti lapsiaan monta kuukautta kun nainen juoksee vieraissa ja muksut tällä hetkellä juopossa mummulassa hoidossa....lesbo laiska sisko lätkii luuria korvaan ja sen pedo isä pyörii muksujen ympärillä....kohta rupee oikeasti tapahtumaan :)" (Mies melkein 40v, kymmenkunta kommenttia jotka herranjestattelevat ja käskevät hakea lapset turvaan. Itse jäin ihmettelemään hymiötä tämän huolestuneen isän statuspäivityksen perässä.)

Seuraavana piristävän neutraali ujohko keskustelunaloitus: "Iltaa..." (tämä oli ansainnut helpostilähestyttävällä olemuksellaan pari samansisältöistä ja yhtä vähäsanaista kommenttia)

"Ihanaa olla himassa alasti. Pahus kun kukaan ei ole katsomassa." (mies >40v, ei kommentteja)

"stepped off the bus out into the city's streets and it seems there's something wrong with the lights." (suomenkielinen mies n40v, suomalaisessa kaupungissa. Ei kommentteja)

"Vittu mitä porukkaa...!" (mies >30v, ei kommentteja)

"Olen nähnyt ja kokenut tässä elämässä jo melkein kaiken. olen saanut maksaa virheistäni kalliisti. Elämäni on hajonnut kokonaan palasiksi. Minut on isketty maahan mutta olen aina noussut ylös." (nainen >35v, monta tykkäystä ja 1 eteenpäin jako)

"Kai viisi jaksoa House of Cardseja riittää?" (mies >40v, kukaan ei ole vaivautunut kommentoimaan)

"vittu tätä elämää, siis VITTU tätä elämää!!!!!" (nainen n30v, kolme tykkäystä)

"voi jee siis rakastan tota mun kissaa siis kuinka se on nyreä heh heh oikein voi sielunsilmin nähä kuinka sitä ollaan pessimistinen ;)))" (nainen >35v, ei kommentteja)

Eräs poliitikko yrittää väliin kehittää keskustelua:

"Haluaisin uuden keskustelun TURPEESTA!" (kommentti: "aika uskaliasta", toinen: "turpeesta ei kannata puhua, se ei ole ympäristöystävällinen energiavaihtoehto")

Tavisgenre jatkaa:

"ei ois vielä aamulla osannu kuvitella, että työreissulla Messukeskuksessa joutuu katteleen virkamerkkiä viiden sentin päästä ja näyttään henkilöpaperit sen takia, että pari hyvää frendiä on käyny 2 vuotta sitten Etelä-Euroopan prätkäreissullaan viranomaisten mielestä väärässä paikassa kahvilla. Iso veli valvoo, todellakin! Meni jo niin koomiseks, ettei palanu edes hihat." (mies >40v, pitkä keskustelu jossa ihmetellään suomalaista natsivaltiota)

"Kuka laittoi kiviä pulkkaan, paskamainen teko, ei jaksa enää vetää." (mies >40v, kaksi kommenttia jossa suositellaan alkoholijuomia)

"Haistakaa tekin pitkä vittu saatanan kusipäät! Onko pakko tehä toisten elämästä helvettiä?!" (mies n30v, kaksi tykkäystä, yksi kehoitus ottaa esille lasinen laulukirja)

Viimeinen kommentti, joka perjantai-illan nimiin kirjoitettuna on näkyvissä etusivullani, oli lopulta iltani pelastus!

"Miksi mä en voi olla niinkuin TAVALLISESTI???? Jääkiekkoa katsomassa VIP tiloissa ja kausikortti kateissa ja sitä etsittin ja sehän oli kääntynyt mun selän taakse, NOLOA, NOLOA!!!! Meinasin kaataa vierustoverien kahvipöydän!!!! EI, EI, EI!!!! Sitten nolasin ilmeisesti mun yhden työkaverin, tosin hän kyllä sanoi kohteliaasti "hyvää illan jatkoa", että ehkä se ei mennyt ihan ketuilleenn. Loput jääköön kertomatta."

Tämän viimeisen statuspäivityksen oli jakanut nainen, joka on yli 50v ja kaikesta päätellen varustettu hyvällä itsetunnolla ja huumorilla. Elämässä näkyy olevan mukavaa sisältöä, hieman juhlimista ja rentoutumista ja "se loppu jätetään kertomatta". Hyvä niin.

Useimpien statuksien rivien välistä paistaa toivottomuus, yksinäisyys, ehkä jonkinlainen avunhuuto jopa, katkeruutta, tympääntymistä -aikuisangstia. On se hyvä juttu että perjantai-iltojen tuntojen purkuun on facebook. Eipä tartte aikusten ihmisten vedellä ranteitaan auki, kun voi facen seinälle sylkeä pahan olonsa. Ehkäpä hiljainen tukiryhmä toimii, sillä turhautuminen yrittää siirtyä näytön läpi lukijaan.

Onneksi seassa on ihmisiä jotka raottavat esirippua, mutteivät jaa passeja backstagelle. Ja onneksi facebook saa edelleen hymyilemäänkin, jopa sysipimeänä hetkenä lauantain ensimmäisinä tunteina. -Nyt äkkiä kone kiinni, ainakaan ei missään nimessä enempää facebookia, ihmiset kun palailevat parhaillaan ravintolareissuiltaan!

BANAANIKÄRPÄSET HUS POIS!

Taas on se aika vuodesta kun sekä sosiaalinen media että kahvipöytäkeskustelut pyörivät banaanikärpästen ympärillä. Ja tilanne ilmeisesti vaan pahenee, kun inkkarikesää iltapäivälehdet lupailevat = jatkumoa mätäkuulle.

Tässä pari tosiseikkaa, hyvää ohjetta ja pettämätön vinkki.

Tosiasioita, faktoiksikin kutsuttuja:

Kyseessä on ennemminkin "baarikärpänen" kuin "banaanikärpänen". Tähän johtopäätökseen olen tullut seuraamalla kyseisten ötiäisten toimintaa.

Tuore banaani = vihertävän keltainen tai korkeintaan keltainen -> ei aiheuta banaanikärpästen esiintymistä. (Meillä on aina tarjolla tuoreita banaaneja eikä kodissamme ole banaanikärpäsiä.)

Vähänkään ruskettunut/pilkullinen banaani = aloittanut käymisen kautta pilaantumisen -> muutamia baarikärpäsiä tsekkailemassa olisiko tarjolla halpa humala. Jos banaanitilanne pääsee kypsymään entisestään, alkaa kärpäsiäkin olla jo kolonna.

Juuri juotu oluttölkki tiskipöydällä loppukesästä -> jostain ikkunantiivisteen välistä se ahnein baarikärpänen ilmestyy alle tunnissa paikalle.

Illanistujaisten jälkeinen tölkkimeri tiskipöydällä syyskesällä, ynnä muutama lasinpohja viiniä ja siideriä -> satoja baarikärpäsiä ilmestynyt aamuyön tunteina jatkoille.

Omenan raato lautasella yön yli ja "vaikkakin omasta puusta niin pesemättöminä kipossa" -omenoita vadissa -> muutama baarikärpänen haaveilemassa kotiviinistä.

Lupaamani ohjeistus sitten:

TÄRKEIN siis ehdoton numero 1. Älä jätä tölkkiä tai mehunpohjaa tai muutakaan juoman jämää tiskipöydälle. Ollenkaan. Laita ne vähintään suljettuun muovipussiin tai kuljeta illalla ulos talosta.

2. Osta tuoreita banaaneja vain sen verran kuin jaksat ja ehdit tuoreena syödä. Jos meinaa jäädä syömättä, heitä ajoissa kompostiin.

3. Älä jätä banaaninkuoria, perunankuoria, salaattia tai omenan raatoja esille, vaan laita ne pussiin johon ei noin vaan lennellä.

4. Älä jätä pullaa tai muuta makeaa avoimena esille. (Kyllä vaan, baarikärpäset ovat herkkuperseitä..) Jos haluat pitää ihanuuksia jatkuvasti tarjolla osta kakkukupu. Laita tarjottavat kupuun heti avattuasi pakkauksen.

5. Pese omenat jo ennenkuin jätät ne tarjolle. Tämä ei ole niin kriittistä muuhun aikaan vuodesta. Huolehdi ettei omenavadissa ole "mustelmaisia" tapauksia tuottamassa baarikärpäsiä houkuttelevaa huumaavan humalluttavaa käyneen hedelmän tuoksua. Pidä esillä ainoastaan kiinteitä tuoreita tomaatteja. Pehmeämmät tapaukset heti jääkaappiin!

6. Ethän vain kerää tiskejä altaaseen lillumaan epämääräisesti vedessä? Nykyaikaiset astianpesukoneet selviävät urakasta esipesutta. Tiskeistä ruuantähteet haarukalla roskikseen ja astiat sellaisenaan/kuivina odottelemaan koneeseen laittoa, ellet ehdi niitä suoraan koneeseen laittaa. Jos peset astiasi käsin, pese ne heti tai liota kuivat astiat ruuantähteistä vasta juuri ennen pesua. Pikkukärpäset rakastavat ällöä tiskiveden tuoksua ja saapuvat kekkereihin porukalla. Ja varmaa on ettei kukaan nauti limaisten astioiden siirtämisestä koneeseen, jolloin ne lillunevat altaassa vielä vähän extraa? Ja ei kai tarvitse huomauttaa siitä että roskiksen tulee olla suljettu..?

Jos olet epäonnistunut kohdissa 1.-6:

7.Korjaa tilanne ylläolevien kehoitusten mukaiselle tasolle. Piste. Muuten olet kärpästen kyykyttämä.

Kaikkien vinkkien isä ja äiti, jolla pelastat tilanteen kuin tilanteen:

1. Huolehdi asiat yllä olevan listan mukaiselle tasolle (tästä et pääse luistamaan..)

2. TEE PESUMEHUA. Aseta vähintään öiden ajaksi esille pari 0,5l tuoppia puolillaan hieman ylimakeaa mehua (ihan tiivisteestä kunhan ei ole lightia) johon olet lorauttanut hieman fairya tai mäntysuopaa. Kun muuta ei ole tarjolla, kärpäset hukuttautuvat tähän pesumehuksi kutsumaani seokseen. Luomumyrkky parhaasta päästä ja tehoaa erinomaisesti, kunhan ympärillä ei ole "kilpailevia" juomavaihtoehtoja.

Muista että pesumehun valmistus ei ole hätävarjelua vaan jälkipyykkiä varten. Jos baarikärpästen invaasiota ei ole tapahtunut, on turha niitä luoksesi houkutella "varmuudenvuoksi" asetettujen pesumehumukien avulla.

Yhden viinilasin jättäminen tiskipöydälle elokuussa houkuttelee paikalle jo parikymmentä kärpästä yön aikana. Mysteeri on mistä ne tulevat, eivät banaaneista, sen olen todennut. Mutta jos et viinilasia jaksa pestä illalla, laita se vaikka jääkaappiin odottelemaan aamua, pääasia ettet jätä sitä esille. Sama pullojen kanssa.

Ja näin sinä ja (tuoreet) banaanisi saatte olla ja elää banaanikärpäsettömästi :) myös syyskesällä!

Pankin holvin kätköistä

Vanhempieni kuolinpesien selvitys tehtiin kolmisen vuotta sitten.

Kaikki mahdollinen pistettiin nippuun ja jakoon, asianajajaakin tarvitsimme sillä isän kuolinpesä oli velkainen, eikä ollut selvää ehtikö isämme periä äitimme, poismenot kun olivat nopeasti peräjälkeen. Verottaja yllättäen halusi omansa ja osasi pitää puolensa, eikä kiveä jätetty kääntämättä omaisuuden arvoa laskiessa.

Muutama viikko takaperin postilaatikkoomme löysi tiensä kirje, jossa Osuuspankki ilmoittaa lopettavansa kauan käyttämättä olleen yrityksen sivutilin ja säilyttävänsä tilillä olleita varoja mikäli niitä joskus joku keksisi alkaa kyselemään.

Kirje oli lähetetty tämän kyseisen Ky:n katuosoitteeseen, eli siihen joka oli ollut voimassa tiliä perustaessa 1991. Sattuman kaupalla iteljooni oli tipauttanut kirjeen naapurin laatikkoon (paritalo), jossa asusti mies joka tunsi aikoinaan vanhempani ja hän lähetti kirjeen minulle.

Otin yhteyttä Osuuspankkiin, jossa ei suoralta kädeltä osattu sanoa onko tilillä ollut varoja. Jatkan vanhempieni yritystä ja osasin soittaa suoraan henkilölle joka tunsi vanhempamme hyvin. Hän lupasi selvittää asiaa.

Tänään hän soitti minulle asian tiimoilta. Kuolinpesät vanhempieni osalta setvittiin juurikin kyseisessä Osuuspankissa, mutta tämä tili ei ollut putkahtanut prosessissa esiin. Syy oli seuraavanlainen: Tuolloin yritysten tileihin ei välttämättä merkitty ketään erityistä käyttäjää/käyttöoikeuksia. Ja kun tilillä ei ollut erityistä käyttäjää, ei tili noussut esiin vanhempieni pesiä setviessä.

Olen aika yllättynyt asiasta, sillä tilin perustajana näkyy kuitenkin äitini. Itse en osannut tällaisen tilin perään aikoinaan kysellä, sillä kaupparekisterissä ei näkynyt enää kuolinpesiä setvittäessä kyseistä aputoiminimeä. Tämä oli siis monien sattumien summa, mutta mielestäni myös pienoinen porsaanreikä, joka olisi saattanut kääntyä pankin eduksi, eikä kukaan olisi välttämättä osannut edes kyseenalaistaa koko asiaa.

Tilillä ei ollut varoja sataakaan euroa, joten vahinko ei olisi meidän kannaltamme ollut suuri, mikäli asia ei koskaan olisi nähnyt päivänvaloa. Summa kuitenkin siirrettiin nykyiselle yrityksemme tilille ja hyvä näin, varat eivät todellakaan kuuluneet pankille ja he kyllä ottavat kulunsa tiliä lopettaessa.

Yhteenveto päähäni nousseista kysymyksistä

- Mitä jos kirje olisi mennyt oikeaan postilaatikkoon?
- Mitä jos Osuuspankissa ei olisi ollut tuttua ja ystävällistä ihmistä, joka jaksoi arkistoja tonkia?
- Mitä jos asia ei olisi nähnyt päivänvaloa ja tilillä olisi ollut tuhansia?

Ei voi kun sanoa että onni onnettomuudessa, ettei varoja enempää ollut. Mutta miten tällaisen tilanteen voi omaiset välttää? Ei mitenkään.

Vedätyksen makua..

02100 Numeropalvelusta, hyvää päivää.

Kerronpas sapettavan tilitykseni tältä päivältä, vaikka ihan muille yrittäjille varoittavana esimerkkinä.

En onneksi koskaan ostanut mitään palveluita paljon kohutulta Directalta. Täysin samaa kakkaa kuitenkin tuppaa suuntaani, jo toistamiseen, 02100 numeropalvelusta.

Viimevuonna (2011) he kertoivat meidän olevan asiakkaanansa. Vastasin minulle soittaneelle henkilölle ettei tällaiseen palveluun ole kyllä mitään tarvetta ollut missään vaiheessa liittyä. Asiaa ihmetellessäni  selittivät että kyllä sopimus on ollut vuoden voimassa ja nyt tämä sopimus olisi pitänyt ymmärtää katkaista 14vrk sitten ettei uusi kausi olisi ehtinyt alkaa. Mitään ei kuulemma ollut tehtävissä, vaan lasku tulisi ja se olisi maksettava. Soittaja muistutti että he ovat lähettäneet vuosi sitten tilauksestani vahvistuksen ja samalla heidän palveluunsa käyttäjätunnarit ja salasanat ja vaikka mitä, joten olisin voinut halutessani reagoida ajoissa asiaan.

Kielsin mitään postia saaneeni, mutta soittaja oli kovin varma asiasta ja minä en uskaltanut täysin kyseenalaistaa tätä. Hoidan tällaiset asiat (2:hlön) yrityksessämme yksin, joten kukaan muu ei asiaa ollut voinut sössiä. Tapauksen ajankohdan aikoihin olimme juuri rakentaneet ja muuttaneet pariin otteeseen, joten mitä jos olin sittenkin tuollaiset paperit vastaanottanut ja hukannut? Soittaja kertoi näin todennäköisesti käyneen, mutta lupasi kuitenkin hunajaisella pahoitteluäänellään laittaa tarpeettoman palvelumme nyt poikki ettei "enää seuraavalla kaudella käy niin että myöhästytte". Sopimus siis luvattiin muuttaa määräaikaiseksi jne jne. Otin tapahtuneen tuolloin omaan piikkiini, ihmettelin vain että miten tällaiseen palveluun olen mahtanut alunperin tapojeni vastaisesti suostua. Maksoin siis laskun enempiä mukisematta, kun puhelimessakin oli vannottu että sopimuskausi laitetaan tässä ja nyt poikki eikä sama ongelma toistu.

Jälkikäteen tajusin firman olevan sama josta alunperin yli vuosi takaperin soitti miesmyyjä ja väitti heidän olevan 020202 numeropalvelu, jossa uuden yrityksen numero ei näy ilman maksua. Silloin kysyin että "anteeksi mistä palvelusta?" johon tuli vastaus takellellen että 0202öö 02100 numeropalvelusta, johon vastasin kiitos mutta ei kiitos. Tuolloin (2011) tämän tapauksen tullessani mieleen, olin kuitenkin jo maksanut yllä mainitsemani keskustelun pohjalta heidän laskunsa. Laiskuuksissani ajattelin, että tyhmästä päästä kärsii koko lompakko, mutta kun heidän yksipuolinen sopimuksensa kerran on nyt poikki niin en jaksa tapaukseen urhata enempää aikaani ja energiaani.

Tänään, helmikuussa 2012 sieltä sitten soitetaan, että huomenna jatkuu sopimus, joka olisi pitänyt 14pv aiemmin irtisanoa jos sen olisi halunnut poikki. Sanoin ettei mitään sopimusta ole ollut. Vastaus oli että ettekö te halua että numeronne näkyy numeropalveluissa, koskapa jos palvelun heiltä poistaa, ei  numeronne näy enää valtakunnallisessa numeropalvelussa. Sanoin että kyllä näkyy, soita vaikka heti 020202 jona tekin esiinnytte, ja kysy näkyykö meidän numero ja sen jälkeen maksammeko siitä. Hän ei kuulemma koskaan soittele sinne sillä puhelut ovat niin törkeän kalliita. Sanoin ettei yritykselle numeron näkyminen asiallisessa numeropalvelussa kuitenkaan maksa mitään ja että joka tapauksessa olette luvanneet että teidän palvelunne on meidän osaltamme laitettu poikki. Nainen väittää että numeropalveluissa näkyminen maksaa yritykselle aina ja että minulla on väärä käsitys ja ilmeisesti joku minua asiantuntevampi on firmassamme näitä asioita hoitanut. Vastasin että täyttä soopaa ja että meillä ei ole mihinkään hakupalveluun maksullista sopimusta, myöskään teille.

Sopimus kuitenkin oli heidän mielestään voimassa. Ei kuulemma ole tullut kirjallista irtisanomista. Sanoin että ei ole ei, koskapa teiltä sanottiin että sopimuskauden katkaisu menee sillä puhelulla poikki ja sillä selvä. Ei kuulemma ole näin sovittu eikä tehty (milläs todistan..), mutta että jos nyt maksan tuon 90,- +Alv laskun joka on tästä uudesta sopimuskaudesta, niin hän tällä puheella poistaa sitten tietomme järjestelmästä eikä ongelmaa uudestaan tule. Kysyin tarvitsevatko he sen NYT kirjallisena, ei kuulemma tarvi kun hän heti laittaa tästä näin sopimuksen poikki. Kysyin miten hitsissä se nyt sitten onnistuisi jos ei vuosi sitten onnistunut? Kuulemma toki onnistuu. Sanoin että miten ihmeessä sitten voitte vaatia kirjallista irtisanomista viimevuodelta jos kerran nyt onnistuu ilman? Vastaus että "No, en tietenkään voi kieltää teitä laittamasta sähköpostia mutta ei se kyllä olisi nyt tarpeellista"..

Olin aivan raivona. Pyysin sähköpostiosoitetta, tai esimiehen puhelinnumeroa. Sain sähköpostiosoitteen. Kirjoitin aika tulikivenkatkuisen reklamaation annettuun osoitteeseen, selitin asian (myönnän, ärräpäitä säästelemättä), mukaan liitin muutaman linkin Directacasea hoitaneista lakiasiaintoimistoista ja pyysin kirjallista vastinetta siihen millä perusteella heidän mielestään olemme ylipäätään koskaan olleet 02100:n asiakas ja velvollinen maksamaan enää yhtä ainutta laskua asiaa koskien. Mainitsin myös että jos edelleen seisovat naurettavan väitteensä takana, tulostan materiaalin, laitan eteenpäin ryhmäkanteita rakenteleville asianajajille ja teen poliisille tutkintapyynnön.

Vastauksena tuli viesti: 13.2.2012 asiakasnumerolla xxxxxx tekemänne sopimus on 13.2.2012 päätetty ja lasku mitätöity. Eli poikki on mutta ehdin jonkin sopimuksen tänäänkin heidän silmissään tehdä? Mielenkiinnolla jään odottamaan seuraako jatkoa asian tiimoilta.

Poikkeuksellisen törkeää huijausmeinikiä asiakkaiden saamiseksi ja pitämiseksi kiinni irtirimpuilusta huolimatta. Toki vähintään 1x/2vk joku vastaava firma soittelee "tietoja päivitelläkseen", mutta kun läpinät lopettaa lyhyeen ja sanoo tiukasti ettemme ole asiakkaanne emmekä ota mitään maksullisia palveluita, niin vastaus on yleensä että "selvä, kiitos, hei". Tuollaiset ovat jo arkirutiinia, eikä niistä mene enää edes päivä pilalle. Tänään olin aivan raivoissani. Sen kuuli kyllä tuo "tietojemmepäivittelijänainen" puhelimessa, joka aivan täysin minun vauhkoamisestani ja lopulta kiroilustani, välittämättä vaan luettelee siellä hakusanojamme, numeroitamme yms tietojamme, ja kun pyysin häntä olemaan hiljaa edes hetken ja kuuntelemaan,  oli aivan kuin olisin yrittänyt puhua nauhoitetulle viestille! Vasta kun korotin tarpeeksi ääntäni, eli HUUSIN muutaman kirosanan säestyksellä, pääsimme käymään edellä mainitun keskustelun.

Käsittämätöntä. Varokaa yrittäjät numerohakupalveluita. Ne yrittävät viedä aikanne, hermonne ja rahanne. Jos ovat jo vieneet, niin kerätkää voimanne ja rimpuilkaa päättäväisesti irti!

Hihhei ja uusia vastaavia kokemuksia tammikuussa 2013 postauksessani!

Moderni Postaus

Olen ollut ilmeisen pihalla jo keväästä saakka, sillä minulla ei ole nähtävästi ollut mitään tilitettävää!


Pihaa rakentaessaan näin voi käydä. Tietokone jää helposti kakkoseksi kun joutuu/saa lykätä kätensä multaan ja keskittyä asettelemaan kiviä mieleiseensä järjestykseen.


Eilen ystäväni "Moulin" -blogi herätteli todellisuuteen. On hämmentävää kuinka tietoteknistä elämämme nykyään on. Kommunikoinnista puhumattakaan, monet muutkin toiminnot ovat lipsuneet lopullisesti digiaikaan. Hämmentävintä on että digitalisoituminen näyttää ujuttautuvan jopa painettuun kirjallisuuteen. Huisaa! No, tästä saisi oman postauksensa, mutta palaan nyt Tytin blogin ensimmäiseen aiheeseen.


Postaus oli otsikon alla: "Onko Postmodernismi ohi?" 
Oijjoi, että voinkin inhota erilaisia -ismejä! Ne ovat aivan liian suuren sateenvarjon alla, -ismejä ja merkityksiä filosofisessa mielessä, kuten myös populaarikulttuurin kannalta, kaikki samassa läjässä, yhtä veteen piirrettyä viivaa!


Minulle itselleni postmodernismi on hyvin pitkälle populaarikulttuuria, jota leimaa hyvin pitkälle kulloinenkin ajanjakso. Mieluiten jaottelen nuo ajanjaksot vuosikymmeniin. Postmodernismi on mielestäni aina kuluvan vuosikymmenensä näköistä, eikä sitä kukaan pysty mihinkään yleismuottiin ahtamaan.

Oih! Niiiiin ihanan kasaria pomoa!

Itse olen eniten fanittanut postmodernismia muodin, muotoilun, musiikin ja kuvataiteen alueilla. Tietty vuosikymmen korostuu minulla sen vuoksi, että postmodernismin ollessa värikkäimillään 80-luvulla, satuin juuri olemaan teini, imeskellen vaikutteita suurien tunteiden saattelemana. Hetkellä huumaavaa ja inspiroivaa, jälkikäteen surkuhupaisan hauskaa, melkein loppuun naurettua.

Pomon tyylipomo

Sitaatti jättämästäni kommentista Moulin blogissa (nimimerkillä KRS):

"..Fiftiissi, sixtiissi, seventiissi, kasari, ysäri, pomon siirtyminen digiaikaan ja 2010: epätietoisuus siitä missä nyt mennään.

Pomo kärsii identiteettikriisistä (ehkä jopa ikäkriisistä) ja aivan turhaan. Pakolliset toimintatavan muutokset aiheuttavat pelkoa ja muutosvastarintaa, mutta milleniumbugia ei tullutkaan ja pomo siirtyi sujuvasti uudelle vuosituhannelle. Veikkaan populaarikulttuurin ilmiöiden ammentavan menneistä vuosikymmenistä hamaaseen tappiin, pomo kulkee sujuvasti mukana. Ei se mihinkään kuole, ei se ole ohi, eikä sen tilalle tarvitse uusia ismejä. Postmodernismioppaan sisällysluetteloon tulee vain uusia lehtiä.."

Omat mielipiteeni ja vaikuttimeni ovat kertyneet ainoastaan havainnoimalla, eivät opiskellen -ismejä tai filosofiaa. 

Virtuaalinen maailma ja elämämme digiajassa pitävät kuitenkin huolen siitä, ettei mikään tyylisuunta, muoti, tai aikansa ilmiö, enää pääse hautautumaan unholaan tai uuden alle, vaan on helposti kaivettavissa esiin kenen tahansa toimesta. Myös aiempia asioita ja ilmiöitä digitoidaan jälkikäteen kansakuntamme kaiveltavaksi ja löydettäväksi, ihailtavaksi ja inhottavaksi. Se minkä minä olen nauranut loppuun, on todennäköisesti jonkin myöhemmän sukupolven ihastelemaa. Aihe on erittäin mielenkiintoinen. Olen tänään pureskellut sitä kuin ihanan makuista pinkkiä purukumia!

Ihanan pomoa 1985. Ja 2010.

Populaarikulttuuri ei siis mielestäni kuole, kuten sitaatissanikin mainitsin. The Show Must Go On! Siinähän se, mielipiteeni kiteytettynä.


Itseasiassa mikään (tai kukaan) ei pääse enää kuolemaan. Jostakusta harvasta digiaikaan siirtymisen vastarannan kiiskestä, saattaa kertyä vähemmän tietoa, mutta vastustelu ei onnistu enää nuorilta sukupolvilta, eikä varsinkaan silmää tavalla tai toisella tekeviltä, oli kyse ilmiöstä, asiasta, taikka ihmisestä. Digiajan rattaissa mennään!

Pomosti digiajan rattaissa.

Postaukseni jälkiruokaherkkuna Musiikkivalinta, olkaa hyvä!

Virtaa pullosta

Oletko kiinnittänyt huomiota siihen mitä lähinuorisosi litkii?

Meilläpäin nuorista, jopa ihan lapsista on tulossa kovaa vauhtia energiajuoma-addikteja. Maassamme on ilmeisesti tämän suuntainen ongelma kauttaaltaan, asia kun on ollut otsikoissa useaan otteeseen.  Itseäni hämmästyttää se miten pöydälle nostettu kissa hätistetään siltä alas alta aikayksikön. Sen jälkeen taas silmät ummessa ollaan täysin välinpitämättömiä siitä missä katti kulloinkin luuraa!

Meilläpäin nuorisolla on jo selviä riippuvuuden merkkejä. Ihmettelen vanhempien välinpitämättömyyttä. Energiajuomia näkee jopa urheilukentillä lasten ja nuorten janojuomana, ts. "urheilujuomana". Tässä ei ole järjen hiventäkään, energiajuomat kun poistavat nestettä kehosta ja urheilujuoma toimii, ja sen tulisi toimia, juuri toisin päin.

Kauppiaille annettiin suositus 15v:n ikärajan asettamisesta energiajuomien myyntiin. Lähimmän kauppamme kauppias on sanonut suoraan ettei niin hyvämyyntisiin tuotteisiin heillä tällaisia vapaaehtoisia ikärajoituksia aleta soveltamaan. Aika härskiä sanon minä. Suuri ala-aste on ihan lähellä ja yhden jos toisenkin penskan näkee koulupäivän päätteeksi kotimatkalla reppu selässä ja pullo kourassa. Viides-kuudesluokkalaisilla energiajuomien kittaaminen tuntuu olevan myös imagokysymys, siinä on jotain reteetä. Niiden juomiseen on siis muodostumassa jo sosiaalinenkin paine.

Omassa taloudessa asuva 12 v ei tunnu pärjäävän päivää ilman energiajuomaa. Meillä niiden ostaminen on kielletty, mutta toisessa kodissa lupa on, joten minkäs teet! Nuoret toki halutessaan poikkeavat ostoksilla ominkin päin, varsinkin jos käytössä on omaa rahaa. Ylimääräistä piristystä nuoren ei pitäisi tarvita. Meilläkin yöunet ovat hyvät ja pitkät, eikä aktiviteetteja ole päivän aikana liikaa.

Alueemme yläasteen välittömässä läheisyydessä sijaitsee kaksi eri ketjujen kauppaa, joissa molemmissa energiajuomat on sijoitettu kassojen välittömään läheisyyteen. Ei tarvitse siis kuluttaa aikaa hyllyjen välissä kurvailuun, vaan saa nopeasti pullon kouraan ja ehtii sen välitunnin aikana vielä siemaisemaan kurkustaan alas.

Terveyshaitat ovat kiistattomia. Kuitenkin suurin osa viralliselta taholta tulleista suosituksista perustuvat hyvin yksittäisiin, joukosta esiin vedettyihin faktoihin. Esim. Elintarvikeviraston suositukset perustuvat juomien korkeisiin sokeri- ja kofeiinipitoisuuksiin. Tälle moni lotkauttaa korvaansa, onhan limuissakin sokeria. Kofeiinia sisältävissä energiajuomissa on kofeiinia suunnilleen saman verran kuin kahvissa. Aiheuttaa edelleen pelkkiä olankohautuksia vanhempien keskuudessa. Uskon että useampi vanhempi puuttuisi kuitenkin siihen, jos heidän neljäsluokkalaisensa joisi kahvia litran tai ylikin vuorokaudessa. Kofeiini kaiken lisäksi kalpenee energiajuomien synteettisten piristeiden listalla.

Meidän kuudesluokkalaisemme toivoi viimejouluna äidiltään lahjaksi minijääkaappia. Koulussa oli tiedotettu energiajuomien haitoista. Samassa yhteydessä kerrottiin, että kauppoihin on tulossa vuoden vaihteessa ikärajoja juomien myyntiin. Minijääkaappi siirsi pojan unelmissa tätä ongelmaa. Hän suunnitteli lataavansa välipäivinä minijääkaappinsa täyteen energiajuomia, isovanhemmiltaan joululahjaksi saamillaan rahoilla. Silloin ikärajan tuleminen ei haittaisi pariin viikkoon. Tämän suunnitelman paljastuminen nosti karvani pystyyn.

Energiajuomat ovat kuitenkin hyvä ja kasvava business. Suomen päivittäistavarakaupoissa myytiin vuonna 2004 >2,7 miljoonaa litraa energiajuomia. Vuonna 2009 vastaava luku oli 10 miljoonaa litraa.

Televisiossa kiellettiin pyörittämästä siiderimainosta jonka päätähtenä oli hauska ja sympaattinen kettuhahmo. Mainos kuulemma vetosi liikaa nuorisoon. Samalla mainoksissa kuitenkin pyörii esim ED- energiajuoman mainokset. Omansa suunnattuna miehille, naisille ja NUORILLE. -Vai mitä olette mieltä TÄMÄN LINKIN mainoslauseesta?

Onneksi löytyy (edes ulkomailta) myös mainontaa jolla yritetään saada lapset/ nuoret heräämään, KUTEN TÄSSÄ.

Toivon täydestä sydämestäni että lainvoimaiset ikärajat energiajuomien myyntiin saataisiin. Jokainen kai on lapsena epäillyt kuulemaansa ja kokeillut laittaa rautanaulan yöksi cocikseen. Nyt ei ole kyse samankaltaisista urbaaneista legendoista. Nyt on kyse ihan oikeasta ongelmasta. Muutamassa lähimaassa (Norja, Tanska ja Ranska) energiajuomien myynti on kielletty kokonaan. Kateeksi käy. Mahtaa olla kouluissakin keskittyneempiä ja vähemmän agressiivisia oppilaita. -Mutta köyhempiä kauppiaita?

Tästä: Energiajuomafaktaa

Laukun täytettä

Edellisiltana herkesin miettimään matkalaukkujen pakkaamista.

Oikeammin, kiinnitin huomioni siihen miten eri tavalla miehet ja naiset suunnittelevat matkalle otettavat tavaransa, ja mitä varsinaisiin laukkujen pakkaamisprosesseihin sitten kuuluu. Yleistän tietenkin rutkasti. Eri kategoriaan kuuluvat työkseen päivittäin matkustavat, sekä partiolaiset.

Aiemmin tuona päivänä kävimme ystävättäreni kanssa tuskaisen puhelinkeskustelun siitä, että lomareissullemme starttaamiseen on enää muutamia päiviä aikaa. Porukalla lähdemme viikoksi Leville. Kumpikaan ei ollut ehtinyt miettiä mitä matkalle ottaa mukaansa. Juuri tämän ystävättäreni kanssa unohdumme luurin varteen helposti, oli sitten kysessä työasiat tai kissanristiäiset. Seuraavien asioiden läpikäyminen kuuluu silti jokaiseen pakkaamisoperaatiooni, oli sitten joku keskustelukumppani tai ei.

Ensimmäisenä yleensä mietityttää sää. Nyt lumi on alkanut sulaa tällä longitudilla suorastaan kohisten, eikä sille ole tiedossa mitään hidastetta, ainakaan Iltapäivälehtien lööppien mukaan. Miten lienee asian laita viikon päästä ja pohjoisemmassa?

Enemmän kuin se onko laskettelurinteitä enää auki, mietitytti se millaisia toppavaatteita mukaan kannattaa pakata -vai kannattaako. Tyyliin "Ne yhdet toppikset olis niin kivat ja pirtsakat, mutta onkohan ne liian paksut?". Tai "Niillä tietyillä housuilla vois kyllä olla rinteessä, mutta ei ne kyllä oo niin kivat afterskissä." ja niin edelleen.

Lisäksi tällaiseen pakkaamispohdintaan naisella kuuluu mm:
- Montako erillistä takkia tarvitaan mukaan, ottaen huomioon käyttötarkoitus, säävaihtelut ja muu vaatetus.
- Monetko kengät aktiviteetteihin, ottaen huomioon käyttötarkoitus, säävaihtelut ja muu vaatetus.
- Monetko kengät yöelämään, ottaen huomioon "these I like most", säävaihtelut ja muu vaatetus.
- Montako pitkähihaista tarvitaan, ottaen huomioon käyttötarkoitus, muu vaatetus ja valitut takit.
- Montako biletysvaatekertaa tarvitaan, ottaen huomioon mahdollinen laukussa rypistyminen, sekä arvioitu pubi-iltojen ja yökerhoiltojen suhde.
- Montako erilaista käsilaukkua tarvitaan, ottaen huomioon "this I like most", käyttötarkoitus ja valitut kengät.
- Millaista oloasuvalikoimaa tarvitaan, ottaen huomioon arvioidut mökki-, pubi- ja yökerhoillat.
- Millainen yöpaita tarvitaan, ottaen huomioon majoitus ja matkakumppanit.
- Montako päähinettä ynnä muuta asustetta tarvitaan, ja millaisia, ottaen huomioon kaikki edelliset.
- Montako alusvaatekertaa tarvitaan, ja millaisia, ottaen huomioon kaikki edelliset.
- Ja mitäs vielä tehdään sille toppahousudilemmalle..?

Kaikkein eniten tämän vaiheen pakkaamisessa vie aikaa se, että jokaista vaatekertaa täytyy sovittaa. Tällä eliminoidaan totaaliset "mitä oikein ajattelin" -morkkikset, sekä pelottava mahdollisuus huomata vasta perillä vaatekokonsa muutokset. Lisäksi kivalla alaosalla ei tee mitään ilman kivaa yläosaa jne.

Yhteisen edun hyväksi nainen pohtii myös pakkaavansa kameran, kännykänlaturin, termospullon, kahvia ja suodattimia, särkylääkkeitä ja ensiaputarpeita, astioita, juuresharjan, mausteita, pyykin- sekä astianpesuaineet, käsi- sekä suihkusaippuat, käsipyyhkeitä, leivinpaperia, foliota, elmukelmua, petivaatteita, seurapelejä ja tietysti "jotain pientä kivaa" kuten musiikkia, kynttilöitä ja serviettejä.

Tämän lisäksi naisella on erillinen lista sisältäen henkilökohtaisia hygieniatarvikkeita, lääkkeitä, erilaista hiustenlaittoon liittyvää tarpeistoa, sekä meikkejä.

Jotain pakataan tietysti mukaan vielä hetken mielijohteesta tai varmuuden vuoksi.

Jos naisella käy hyvä tsäkä, hänen miehensä on huolehtinut mukaan molempien lasketteluvälineet. Niitä saa onneksi myös vuokrata laskettelukeskuksista.

MIES taas pakkaa usein samaan tyyliin kuin eilen oma mieheni, muutaman päivän Tahkonreissulle. Varttia yli kymmenen illalla vaimo alkaa kyselemään oletko jo pakannut, ja lopulta hätistää miehensä hieman ennen puoltayötä television äärestä pakkaamispuuhiin. Mies hakee kassin, pakkaa sinne noin kymmenessä minuutissa kaiken tarvittavan, ja istuu takaisin television ääreen. Mikäli matkakohde on hieman haastavampi, saattaa mies kysyä vaimoltaan että mitäs hänen pitäisi ottaa mukaansa. Tällaisessa vaativamman tason pakkaamisessa saattaa kulua jopa vartti. Vaatteiden oletetaan olevan sopivia ja puhtaita, kun ne kerran omasta kaapista suoraan laukkuun laitetaan.

Jos mies keskustelee ystävänsä kanssa pakkaamisesta, keskustelun sisältö on suunnilleen tällainen: "Tankkasin auton ettei heti tarvi pysähtyä. Pakataan kaikki mahdollisimman pieniin kasseihin että saadaan kaikki mahtumaan autoon. Ja ostetaan perillä sitten juotavat."

Jos miehellä käy hyvä tsäkä, hänen vaimonsa on silittänyt hänen paitansa ja huolehtinut mukaan kaiken tarpeellisen. Jos miehet ovat reissussa keskenään, he pärjäävät poikkeuksetta sillä mitä ovat mukaansa ottaneet.