keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Pankin holvin kätköistä
Vanhempieni kuolinpesien selvitys tehtiin kolmisen vuotta sitten.
Kaikki mahdollinen pistettiin nippuun ja jakoon, asianajajaakin tarvitsimme sillä isän kuolinpesä oli velkainen, eikä ollut selvää ehtikö isämme periä äitimme, poismenot kun olivat nopeasti peräjälkeen. Verottaja yllättäen halusi omansa ja osasi pitää puolensa, eikä kiveä jätetty kääntämättä omaisuuden arvoa laskiessa.
Muutama viikko takaperin postilaatikkoomme löysi tiensä kirje, jossa Osuuspankki ilmoittaa lopettavansa kauan käyttämättä olleen yrityksen sivutilin ja säilyttävänsä tilillä olleita varoja mikäli niitä joskus joku keksisi alkaa kyselemään.
Kirje oli lähetetty tämän kyseisen Ky:n katuosoitteeseen, eli siihen joka oli ollut voimassa tiliä perustaessa 1991. Sattuman kaupalla iteljooni oli tipauttanut kirjeen naapurin laatikkoon (paritalo), jossa asusti mies joka tunsi aikoinaan vanhempani ja hän lähetti kirjeen minulle.
Otin yhteyttä Osuuspankkiin, jossa ei suoralta kädeltä osattu sanoa onko tilillä ollut varoja. Jatkan vanhempieni yritystä ja osasin soittaa suoraan henkilölle joka tunsi vanhempamme hyvin. Hän lupasi selvittää asiaa.
Tänään hän soitti minulle asian tiimoilta. Kuolinpesät vanhempieni osalta setvittiin juurikin kyseisessä Osuuspankissa, mutta tämä tili ei ollut putkahtanut prosessissa esiin. Syy oli seuraavanlainen: Tuolloin yritysten tileihin ei välttämättä merkitty ketään erityistä käyttäjää/käyttöoikeuksia. Ja kun tilillä ei ollut erityistä käyttäjää, ei tili noussut esiin vanhempieni pesiä setviessä.
Olen aika yllättynyt asiasta, sillä tilin perustajana näkyy kuitenkin äitini. Itse en osannut tällaisen tilin perään aikoinaan kysellä, sillä kaupparekisterissä ei näkynyt enää kuolinpesiä setvittäessä kyseistä aputoiminimeä. Tämä oli siis monien sattumien summa, mutta mielestäni myös pienoinen porsaanreikä, joka olisi saattanut kääntyä pankin eduksi, eikä kukaan olisi välttämättä osannut edes kyseenalaistaa koko asiaa.
Tilillä ei ollut varoja sataakaan euroa, joten vahinko ei olisi meidän kannaltamme ollut suuri, mikäli asia ei koskaan olisi nähnyt päivänvaloa. Summa kuitenkin siirrettiin nykyiselle yrityksemme tilille ja hyvä näin, varat eivät todellakaan kuuluneet pankille ja he kyllä ottavat kulunsa tiliä lopettaessa.
Yhteenveto päähäni nousseista kysymyksistä
- Mitä jos kirje olisi mennyt oikeaan postilaatikkoon?
- Mitä jos Osuuspankissa ei olisi ollut tuttua ja ystävällistä ihmistä, joka jaksoi arkistoja tonkia?
- Mitä jos asia ei olisi nähnyt päivänvaloa ja tilillä olisi ollut tuhansia?
Ei voi kun sanoa että onni onnettomuudessa, ettei varoja enempää ollut. Mutta miten tällaisen tilanteen voi omaiset välttää? Ei mitenkään.
Vedätyksen makua..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ohhoh!!! Aika uskomaton kieppi kirjeellä! Ei kai tuosta joudu enää veroja maksamaan? IHanaa kuulla tässä ryvetyksien yhteiskunnassa, jossa juuri tuomioita lahjuksista ja kieroiluista langetetaan, että löytyy rehellisiä virkahenkilöitä!
VastaaPoistaNiinpä!
VastaaPoistaEn kyllä tiedä millaisena vientinä kirjanpitäjämme tuon kirjaa.
Rahahan siirrettiin nyt sellaisen firman tilille, jonka vanhempieni kuolinpesästä veljeni kanssa ostimme. Toimiala yrityksessämme on sama kuin ko. lopetetun tilin perustamisen aikoihin, se käy ilmi suoraan lopetetun tilin nimestä.
Silloinen Ky, jonka sivutilistä on kyse, on kuitenkin muutettu vanhempieni aikana Oy:ksi ja muutama muukin piruetti matkaan mahtuu.
Jos summa olisi suuri, vaikkapa tuhansia, niin veikkaan että verottaja yrittäisi olla korppina osingoilla. Kenen raha kuolinpesien näkökulmasta olisi ollut? Äitini, joka on tilin perustanut? Isäni pesä jäi verottajalle lopulta velkaa, olisiko verottajan näkemys (jos summa olisi suuri), se että isäni pesä perisi ensin kuolleen äitini pesää, jolloin verottaja siis saisi puolet summasta haaviinsa ja äitini pesä sitten maksaisi vielä omasta puolikkaastaan verottajalle perintöveroa?
Vai maksaisimmeko veljeni kanssa nyt sitten takautuvasti osakkeistamme lisää? Jos rahan katsotaan olevan tässä tilanteessa yrityksemme omaisuutta. Tällöinkin verottaja nappaisi omansa, sillä puolet yrityksemme osakkeista ostimme isäni kuolinpesästä ja ainahan on vielä varainsiirtoveroja ja vaikka mitä. Suurimman potin taitaisi kuitenkin viedä asianajaja, jota ilman päätöksiä ei varmaankaan voitaisi tehdä suuntaan tai toiseen.
Onneksi ei tarvitse kuin spekuloida, kun summa on niin pieni "ettei se kiinnosta ketään". Sen verran kimurantteja kiemuroita kuitenkin, että tästä saisi visaisen tehtävän jollekin lakia lukevalle opiskelijalle :D varmaan jopa vanhalle konkarille!
Mutta voittaja olisi ollut pankki, mikäli kirjeen väärä vastaanottaja ei olisi tilin nimen perusteella ("Carillo Kellosoitin") osannut yhdistää asiaa vanhempiini ja sitä kautta minuun. Kirjettähän ei oltu lähetetty/osoitettu henkilölle, vaan tilinomistajalle ja tässä tapauksessa siis tilinomistajana aputoiminimenkaltainen yritys jota ei enää kaupparekisterissä ole.
Kirjeessä ei viitattu myöskään tilin perustajaan (äitiini) tai kenenkään muuhunkaan henkilöön. Kaiken kaikkiaan sisältö oli niukka, vain ilmoitus, että kauan käyttämättä ollut tili lopetetaan ja varoja säilytetään op:ssa tilinomistajan lukuun, mikäli tilinomistaja ei ota pankkiin yhteyttä kahteen viikkoon kirjeen päiväyksestä. Lisäksi ilmoitettiin tarkka pvm, jonka jälkeen pankki on katsonut kirjeen vastaanotetuksi.
Eli jos kirje olisi mennyt siihen osoitteeseen joka "Carillo Kellosoittimelle" oli merkitty, ei nykyisillä asukeilla olisi ollut hajuakaan ketä se koskee, numerotiedotuksista tms ei olisi mitään tuolla nimellä löytynyt, joten kirje olisi tod.näk. toimittanut sytykkeen virkaa saunanpesässä.
Op olisi siis saanut "säilytettäväkseen" summan kuin summan,jos kirje ei olisi vahingon sanelemana päätynyt minulle.
Paljonkohan vastaavia tapauksia pankkejen holveissa makaa? Kirjeen sisältö vaikuttaa minun korviini aika rutiinitekstiltä.. Summat lienevät yleensä pieniä, mutta pisaroista se merikin koostuu.
Onni onnettomuudessa. Paljon on selvitettäviä asioita kuoleman jälkeen. Ystäväni täti menehtyi, ja he joutuvat nyt etsimään jonkun joka tekisi kuolinpesän tyhjennyksen. Myös paljon paperitöitä on tehtävänä perinnön suhteen.
VastaaPoista