Huhhuh! Coyote sucks!

Wappu tuli ja meni, onneksi liiemmittä kommelluksitta. Muuten niin mukavaan vappujuhlintaan tuli kuitenkin ikävä käänne kun erehdyin viemään tuttaviani syömään Hämeenlinnan Coyoteen.

Meitä oli 16 hlön ryhmä, jotka olivat toista päivää liikenteessä, eli olimme hyväntuulinen "väsyneen iloinen" ryhmärämä, jotkut ottaneena, toiset selvinpäin, mutta kukaan ei missään örvellyskunnossa todellakaan. Pitkän kaavan mukaan olimme menossa seitsemän maissa illalla syömään, joku otti valmiin menun ja joku toinen alkupalat erikseen. Ravintolassa oli suunnilleen oman ikäluokkamme asiakkaita muissa pöydissä.

Yhdellä seurueemme jäsenistä on uniikki puhetyyli. Hän on seurallinen ja paljon äänessä. Muukin porukka toki vilkkaasti keskusteli, 16hlöä pitkässä pöydässä aiheuttaa jonkin verran äänen korotusta että porukka pysyy jutun juonessa. Seurueemme pöytä oli ravintolan päädyssä seinän vieressä, eikä keskustelumme millään lailla voinut häiritä muita vapunjuhlijoita Coyotessa. Minä olin kuskina, mutta vappufiiliksissä mukana punainen peruukki päässäni. Täysin vesilinjalla jouduin olemaan siksi että selkäni vaivaa, enkä päässyt kunnolla kävelemään.

Muutama pariskunta oli alkuruokaa tilatessaan tilannut pullon punaviiniä, muutama oli ottanut oluen ja jokunen oli tilannut pelkän aperitiivin, tarkoituksena tilata ruokajuoma pääruoan kanssa. Alkuruokien jälkeen ravintolan henkilökunta tuli ilmoittamaan että pöytäämme ei enää tarjoilla alkoholijuomia. Tarjoilija kävi ilmoittamassa asian niin nopeasti ja yllättäen, ettemme edes ehtineet kysyä miksi, kun hän oli jo mennyt menojaan.

Tarjoilijan alkaessa tuomaan pääruokia, kysyin tarkennusta asiaan. Mikä voi olla syynä ettei alkoholia meille tarjottaisi? Tarjoilija selitti seurueen olevan liian humalassa. Kysyin yllättyneenä mistä he niin päättelivät ja vastaus kuului että sen kuulee puheesta ja näki kuulemma jo sisään tullessa esim. kävelytyylistäni. SELVÄ PYY. Kännissä siis kuin käet!

Minä selkävikainen kuljettaja.. Hmm.. Kävelytyylistäni pystyi päättelemään monta asiaa, mutta känniseltä kävelyni ei silti mielestäni voinut vaikuttaa. Mielestäni myöskään hurmaava peruukkini, pirunsarvineen, ei nimenomaan vappuna kenenkään alkoholitottumuksia paljasta. Jo jonkin verran tuohtuneena kerroin olevani vesiselvä, mutta että olisin lasin punaviiniä kyllä mieluusti karitsani seuraksi tilannut. Tarjoilijalle oli kuulemma aivan sama miksi kävelin niinkuin kävelin, koskapa seurueessani oli myös eräs jonka puhetyylistä kuuli meidän olevan liikaa ottaneita.

Ystävääni ei ole valettu samasta muotista kuin muita, eikä hän puhetyylilleen mitään mahda. Tarjoilijan viitatessa suoraan häneen, hän ymmärrettävästi loukkaantui ja ilmoitti lähtevänsä ja syövänsä ruokansa muualla. Loppuseurue piti pikapalaverin, ja tuli siihen tulokseen ettei paikkaa kannata lähteä koko porukalla siinä vaiheessa vaihtamaan, sillä muutama oli pääruokansa syömisen jo aloittanut. Juomia ei edelleenkään suostuttu tarjoamaan. Joillakin sentään oli viinit pihviensä seuraksi, kun olivat ymmärtäneet pullon heti alkuun pöytään tilata.

Tarjoilijana meillä oli nuorehko tyttö. Hänen (todennäköisesti esimiehensä) kollegansa auttoi ruokien kantamisessa pöytään. Paikassa myydään mm. monenlaisia ja -nimisiä hampurilaisannoksia. Kun hampurilaiset tuotiin pöytään, oli kulunut noin tunti tilaamisesta, pihviruokailijat olivat jo melkein pihvinsä syöneet. Osa seurueestamme oli lähtenyt käymään tupakalla, sillä odotus oli pitkä ja seurueemme kohtelun takia taisi hermosauhut olla paikallaan yhdelle jos toisellekin. Lähtiessään ulkona käymään, he olivat jättäneet meille tiedon siitä minkä menun kukin oli ottanut.

Tarjoilija kysyi mikä purilainen on kenellekin. Emme osanneet hampurilaisten nimen perusteella tätä kertoa. Kysyin eivätkö he ole kirjoittaneet ylös mihinkään, mikä annos kuuluu kenellekin.. Asiakkaan kuulemma pitää tietää itse mitä on tilannut, heillä on päivässä satoja asiakkaita eikä asiakas voi olettaa heidän muistavan mitä kukakin on tilannut.

-Tässä kohtaa en voinut enää hillitä itseäni. Kärkevästi kommentoin sitä, että he ovat jo loukanneet ja ajaneet syyttä suotta yhden ihmisen ulos ravintolastaan, muut joutuvat perusteetta syömään kalliit pihvinsä viinittä sekä hampurilaiset oluetta, ja että on aika kummallista että jos asiakas tilaa jonkin menun, niin hänen pitäisi myös olla selvillä siitä minkä niminen hampurilainen menuun kuuluu. Tarjoilijan ammattitaitoon kuuluu mielestäni ravintolan ruokalistan tuntemus.

Tässä vaiheessa meille sanottiin että tarjoilijatyttönen on töissä ensimmäistä päivää. Vastasin että silloinhan tämä ei tokikaan ole hänen vikansa, vaan sen joka työskentelyohjeet on antanut. Lisäsin että viimeiseksi vika kuitenkaan on asiakkaan. Kysyin myös tietävätkö he mitä laskutetaan keneltäkin. Tämä kuulemma oli tiedossa. Kerroin etten voi ymmärtää millä logiikalla he laskut osaavat kirjoittaa jos ei ole tiedossa kuka on tilannut mitäkin. Pyysimme jättämään hampurilaiset pöytään josta me itse setvimme mikä on kenenkin annos. Tässä vaiheessa olimme menettäneet täysin ruokahalumme, lähes jokaisella jäi ruoka tai suurin osa ruuasta syömättä. Jälkiruokaa ei kenenkään tehnyt mieli enää tilata (menuun kuuluneet jäi syömättömänä pöytään).

Käsittämätöntä toimintaa. Ravintolalla on oikeus valita asiakkaansa, mutta onko oikeus myös tylyyn ja loukkaavaan käytökseen? Ketä varten ravintola on -olen luullut että asiakasta? Onneksi asiakkaalla on myös oikeus valita ravintolansa. Vastedes tuttavapiirini boikotoi paikkaa, mutta siihen heillä ilmeisesti on varaa kun asiakkaita tuntuu olevan liikaa. Minä äänestän lompakollani, ja takuulla vien rahani vastedes sinne missä saa ruokaa ja palvelua varustettuna asianmukaisella ja ystävällisellä, edes neutraalilla, käytöksellä! Harmillista on se, ettei Hämeenlinnassa ole liikaa ruokapaikkoja. Jään kuitenkin mieluummin syömättä kun menen enää Coyoteen Hämeenlinnassa.