Melko kansainvälistä!

Mieheni poika käväisi tunnollisesti tuomassa perinteiset ala-asteelaisen isänpäivänäperryksensä. Viikonloppu oli oltu partioleirillä, ja väsy painoi melkeinteinin silmissä -valvottu selvästi oli. Ja oltu pihalla. Isänpäivä oli kuitenkin sunnuntaina, eikä myöhästynyt maanantaivierailu tullut pojan mielestä kuuloonkaan.

Mystisen, lapsen silmissä täysin ennalta-arvaamattoman sisältöisen paketin ohessa, oli kortti, jossa väkipakotetulla hieman haparoivalla "kaunokirjoituksella" (vai miksi "kaunoa" nykyään kutsutaankaan?) on raapusteltu teksti "Maailman parhaalle Isälle". Avattavasta kortista on askarreltu hieman kolmiulotteinen, ilmapallokoristeineen.

Kortin alareunassa on sitten varmemmalla otteella tikkukirjaimin kirjoitettu "YOU ARE THE BEST!". Tälle mieheni röhähti ja melkein minäkin, kun kortin luin hetkeä myöhemmin. Ihan reippaasti hymyilytti vielä pitkään. Tässä maailmassa pärjää takuulla paremmin jos ennakkoluulottomasti opettelee vierasta kieltä. Se saako käsialaansa istumaan jokaisen kaunokirjaimen pakollisen koukeron, on meillä länsimaisen merkistön kansalaisilla kielitaitoon verrattuna oikeastaan sitten ihan se ja sama.

Laitettiin sydänmunkkeja uuniin ja katettiin kahvipöytä. Poika ehti istua nojatuolissa kymmenkunta minuuttia kun uni tuli. Siinä voi isä miettiä miten tärkeänä häntä pidetään, kun tervehdys pitää jaksaa toimittaa perille ajallaan vaikka pystyyn meinaisi nukkua. "You are the best!".