Villiä parsapiirasta (resepti) ja koronadiagnooseja

Kuten ehkä varsinkin instaseuraajani tietävät, meidän taloudessa on ollut ristinä "long covid" eli kroonistunut koronan pitkä muoto, jo viime keväästä (2020). Vuosipäivä tuli ja meni, eipä ollut juhlinnan aihetta. Meitä ei silloin maalis-huhtikuussa testattu, kuten ei muitakaan kotona alkuvuodesta 2020 koronaa tai muuta flunssaa lievästi sairastavia. Oma "koronani" oli lievästi vuotava nenä ja muutaman päivän outo ihottuma kasvoissa. Erittäin lievä siis. En pitänyt siinä vaiheessa koronana, kun vielä THL:kin tiedotti silloin, ettei nuha ole koronan oire. Jälkitauti alkoi kuitenkin n. 7vko päästä, eli huhtikuun loppupuolella ja sen kanssa on sitten suurimmalti osin saikutettu nyt jo vuoden päivät!

Positiivisen testituloksen puute on aiheuttanut päänvaivaa, mm kun uudelle lääkärille täytyy yrittää vartin vastaanotolla selittää koko vuoden tapahtumat, saadakseen hoitoa oikealta pohjalta. Ja kun hoitoa saa vaan oireen mukaisesti, niin lääkärit on tyypillisen kirjavan pitkän koronan oirekartan takia, vaihtuneet tuhkatiheään. Milloin olen ollut sydänsairaalan asiakas, milloin ihopolin ja aina uudelleen pitää selittää, ettei ole ainoasta päällä olevasta oireesta kyse.

Long covid ei onneksi ole mikään outo ilmiö enää maailmalla ja sitä on aika paljon jo tutkittu. Ainakin kun ajatellaan, ettei koko covid-19 vielä kauaa ole globaalisti ehtinyt pitkin maita ja mantuja retostella. Toki kysymyksiä on edelleen enemmän kun vastauksia. Se tähän mennessä tiedetään, että vähintään 10% saa koronatartuntansa kaupanpäälle tämän pitkän version, myös oireettomista tartunnan saaneista, ja pitkästä versiosta aletaan puhua, kun oireita on edelleen 12 viikon päästä varsinaisesta akuutista vaiheesta. Surullisen monilla on tämän kanssa mennyt jo vuoden päivät. Vaikka tilastot aiheesta puuttuu, niin vertaistukiryhmissä huomaa, että "longhaulereita" on paljon ja enenevissä määrin.

Pitkästä koronasta on tulossa siis seuraava iso kansansairaus ja kuten veikkasin jo kuukausia sitten, lasku tulee olemaan yhteiskunnalle kova. Niin yleinen tämä vitsaus on, että suomessakin on määritelty diagnoosikoodi pitkälle koronalle. Ja nyt tekee mieli sitten jo juhlia, sillä minullekin se nyt vihdoin kirjattiin omakantaan, joten kellekään ei tarvi enää selitellä! Sain siis jälkikäteen sekä oireiden perusteella tehdyn koronadiagnoosin, että diagnoosin "long covidista". Laitan loppuun muutamia linkkejä, josta voit hakea tietoa ja apua, mikäli olet tilanteessa jossa epäilet itselläsi pitkittynytttä koronan muotoa.

No sitten siihen villiin piiraaseen :D Absurdiahan se on uutta diagnoosiaan juhlia! Mutta helpotti henkisesti niin paljon, että teki heti mieli jotain herkkua kehitellä. Aamufiilikset, joten suolaiseen herkutteluun mieliteko veti. Nähdyksi, kuulluksi ja tunnustetuksi tuleminen on hirmuisen tärkeää. Ja kun vielä tajusin, etten joudu seuraavalle lääkärille koko koronatarinaani aasta ööhön selittämään, niin kyllä nousi fiilis kertaheitolla kokkailu ja kehittely -tasolle, heh! Jääkaapin inventaario, pientä inspiraatiota ketoryhmistä ja pikkuisen villi, gluteeniton ja viljaton parsapiirakka tulille!

Valmistin ensin kuusenkerkkäpeston, löydät ohjeen TÄSTÄ linkistä. 

Ohjeesta tulee n 2-2,5 kertainen määrä piirakkaan tarvittavaa pestoa. Kerkkien keräämisen aika, riippuen millä korkeudella suomea asuu, on touko-kesäkuussa. Kuusenkerkkä on siis kuusen vuosikasvu, se vaaleanvihreä pehmeä neulastupsukka. Keräämiseen tarvitsee maanomistajan luvan, mutta ne ovat osa maistuvaa ja ravitsevaa luonnon aarreaittaa, joten niitä kannattaa kerätä pakkaseen talvenkin varalle. Oman pestoni valmistin siis tällä kertaa pakastetuista kuusenkerkistä, mutta mikäli niitä, tai nokkosensiemeniä, ei satu olemaan ja piirakkaa tekee mieli, voinee kokeilla valmiita kaupan pestoja tähän reseptiin. Nokkosen siementä saa ostettua ainakin Yrttipajalta ja olen nähnyt mm Lapin Marian villipestoja tavallisissa ruokakaupoissa. Ne saattaisivat käydä reseptiin, ja miksei ihan perinteinenkin pesto.

Kirsin KETO Villi Parsapiirakka

Pohja:

225g punaleima emmentalraaste

150g pehmeä ja täyteläinen (2,3%) maitorahka

2 isohkoa munaa

1,5dl pofiber

0,5tl ruusu- tai vuorisuolaa

Sekoita taikinaksi ja levitä leivinpaperille pellille käsin taputellen haluamaasi muotoon. Taputtele pohjasta n. 0,5cm paksu ja muotoile  n.1,5-2cm korkeat reunat täytettä varten.

Täyte:

1dl Kirsin KETO Kerkkäpestoa (linkki ylempänä)

400g Philadelphia tuorejuusto maustamaton

n.200g vihreää tuoretta tankoparsaa

Sormisuolaa

Rosepippuria

Styrian kurpitsansiemeniä

Vuohenputken nuoria lehtiä tai muuta kauden villivihannesta (esim Rentunruusun, eli Horsman lehdet käy hyvin tällaiseen koristeluun)

Reunan voiteluun muna ja n. 1rkl seesaminsiemeniä.

Sekoita pesto ja philadelphia ja levitä piiraan pohjalle. 

Huuhdo parsat ja napsauta katkaisemalla tyvi biojätteeseen. Parsa napsahtaa poikki oikeasta kohtaa. (Vihreitä tuoreparsoja ei kuulu kuoria, joten älä kuori :) ) Asettele pinnalle parsaa, vuohenputkea, tai muuta kauden villiä ja kurpitsansiemeniä yms haluamaasi malliin. Jos paksuja parsoja niin ne kannattaa halkaista, ohuet kypsyy kokonaisinakin kyllä. Ripottele koko komeudelle sormisuolaa sopivasti (ota huomioon käyttämäsi peston suolaisuus, mutta parsojen suolattomuus) ja rosepippuria lisäksi väriksi. Voitele taikinareuna ja ripottele sille seesaminsiementä.

Uunissa 200'c kiertoilmalla suunnilleen keskellä 20min, tai oman uunin mukaan, kunnes taikina on kypsä. Kantikkaan piiraan voi jakaa varmaan pienempiinkin annoksiin, meillä tästä sydämestä tuli 7 sopivaa palaa.

Makrot Kirsin KETO Kerkkäpestolla tehtynä per 100g:

HH 2,3g, Prot 10,4g ja Rasva 19,9g

Löydät piirakan Sulamosta TÄSTÄ.

Parsapiirakasta takaisin pitkään koronaan. Tässä ne lupaamani linkit, joista tietoa voi vaikka tulostaa lääkärille, mikäli oma lääkäri on asiasta aivan ulalla. Kukaan ei vielä tiedä mitä pitkä korona voi tuoda tullessaan. Itse koin tässä vaiheessa diagnoosin tärkeäksi, kun positiivinen testi jäi puuttumaan, kunnallisesti ei vasta-ainetestejä tehdä ja käsittääkseni tämä virus voi haitata elämää ja elimistöä vielä vuosienkin päästä. Nyt tiedot, oireet jne ovat omakannassa terveydenhuollon saatavilla, eikä minun tarvitse enää lähteä lääkäriin koronaelämänkerta Post It -lappusille kirjoitettuna :D

Anatomian professori Seppo Parkkilan katsausartikkeli Duodecim Yleistä hyvää asiaa luotettavalta taholta.

Useiden kirjoittajien katsausartikkeli Lääkärilehti.fi Tämä sisältää paljon tärkeitä pointteja! Kirjoittajat todellakin asiantuntijoita. Lääkäriin tuloste mukaan, kumman harva lääkäri tuntuu lääkärilehteä lukevan ;)

(Kirjoittajat:

MARI KANERVA

LT, dosentti, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri, osastonylilääkäri

HUS Tulehduskeskus, infektiosairauksien linja

TIINA SAIRANEN

LT, dosentti, neurologian erikoislääkäri, ylilääkäri

HUS Neurokeskus, neurologian linja

PAULA KAUPPI

LT, dosentti, keuhkosairauksien ja allergologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri

HUS Sydän- ja keuhkokeskus, keuhkosairauksien linja

HELENA LIIRA

LT, dosentti, yleislääketieteen erikoislääkäri, ylilääkäri

HUS Perusterveydenhuollon yksikkö)

Sanna Ukkola Live: 

Haastateltava Risto O. Roine, Neurologian emeritusprofessori Turun Yliopisto, Suomen Aivot ry puheenjohtaja. Haastattelu kirjoitettu luettavaan muotoon ja lopussa linkki tallennettuun haastatteluun. Lämmin katselusuositus! Apuakoronaan.fi sivustolla paljon muutakin mielenkiintoista.

Tukiryhmä potilaille Facebookissa ja mahdollisesti myöhemmin potilasjärjestö longhaulereille täällä. Ainoastaan tilanteesta itse kärsivien hienotunteinen ja luottamuksellinen ryhmä. Asiantuntevat ylläpitäjät.

Yleinen Facebookryhmä sekä koronaa sairastaville, perheenjäsenille yms. täällä. Paljon kokemusta ja paljon tietoa.

Missä luraa moni hyvinvointiskenen vaikuttaja, kun tarve olisi suurin?

Pandemia on stressaava laji. Moni kokee uutisoinnin pelotteluna, mitä se ei mielestäni ole. Realismista ja totuudesta voidaan puhua, mutta olla myös montaa mieltä. 

Minäkään en halua pelotella, enkä suostu pelkäämään, viisas varovaisuus on oma taktiikkani.

Voin kuvitella hoitohenkilöstön lisästressin sen vuoksi, ettei useinkaan ole tarjota sairastuneille apua. Osa hengistä sentään pystytään lopulta tehohoidolla säästämään, mikä on hienoa! Mutta sairaalaan joutumisen riski koskee vain pientä osaa väestöstä ja suurella osaa lopuista, tyytymättömyys nostaa päätään.

Jotkut eivät usko koko pandemiaan ja useat eivät saa apua. Rajotustoimien perustelu keskustelun tasolla, ehkä osaksi konkreettiset toimetkin, keskittyy ihan liikaa tähän pelkkien henkien pelastamiseen. Tähän painottuva keskustelu sitten taas jakaa porukkaa eri leireihin, osa on sitä mieltä että hienoa, rajotustoimet puree ja osa sitä mieltä että oltas selvästi pärjätty ilmankin, lisäksi salaliitot jyllää epätyytyväisyyden heittäessä bensaa moniin rovioihin. 

Tässä käy myös niin, että todelliset, meitä terveitä, työikäisiä ja hyväkuntoisia, (sekä kaikkia veronmaksajia), koskevat oikeat riskit, jäävät epähuomiossa näiden leirien välisen sodan melskeessä, jonkinlaiseen outoon tiedotuksen pimeään kulmaan. Enää ei riitä, että joku muutakin näkökantaa yrittää kuuluville tuoda, sitä jopa huutaa. Sodan melske on maassamme liian kova, eikä toisiinsa keskittyneet osapuolet enää juuri vilkuile sivuilleen. On luotu oma todellisuus, oma taistelukupla, johon keskitetään kaikki energia.

Tilanne on tässä vähemmän vaihtoehtoisessa todellisuudessa kuitenkin se, että enenevissä määrin on havaittu myös erittäin lievänä covid-19:n sairastaneilla jälkitauteja, jotka vievät työkyvyn, myös ennen perusterveiltä ja hyväkuntoisilta kuukausiksi ja joku tämänkin lystin lopulta maksaa. Itse kuulun tähän ensin lievästi, sitten pitkän kaavan mukaan oirehtivien kasvavaan ryhmään, jolla kohtalotovereita jo keväältä, pelkästään täällä suomessa on tuhansia. Mm Ruotsissa jossa asia on paremmin huomioitu ja jonkin verran jopa tutkittu, arvioidaan tässä jamassa olevia olevan jo yli 100 000, joukon sielläkin koko ajan vaan kasvaessa.

Ilmiön yksilöstä puhutaan nimellä Long hauler #longhauler ja kyse on siis tavallaan koronan pitkittyneestä tautimuodosta, eli nimeltään Long covid #longcovid Ja koronaan sairastuneista oletetaan vähintään 10-30% saavan tämän pitkän tautimuodon riesakseen, hurjimpien veikkausten mukaan jopa 60% kärsii, tai tulee kärsimään, oireistaan yli 3kk.

Kukaan ei tiedä, piilotteleeko varsinainen virus edelleen elimistössä, aiheuttaen herpeksen tyyppisesti, välillä aktivoituessaan moninaiset oireet, vai onko kyse pelkästään erillisistä jälkitiloista (joita on toistaiseksi todettu neljää eri tyyppiä). Se tiedetään, ettei tällä jälkitilalla ole juurikaan yhteyttä siihen, kuinka vakavasti alunperin koronaan sairastui, omia oireitani luulin pitkään allergiaksi ja flunssaosuus voi olla jopa kokonaan oireeton. 

Tällaisessa tilanteessa sitten, kun huomaakin varsin kevyen virustaudin jäljiltä elämänsä takkuavan kuukausia, eikä lääketieteellä ole tarjota muuta apua kun sairaslomalappuja, sitä potilas alkaa tietysti etsimään apua toisaalta. Onhan suomessakin vahvasti valtavirran ajatuksia vastaan uivia ”terveysalan guruja” vino pino! Heidän puoleensahan sitä on ennenkin kääntynyt, kun on terveytensä omiin käsiinsä syystä tai toisesta joutunut ottamaan?

Mutta mihin keskittyy nyt monet näistä ennen niin pyyteetöntä, vaihtoehtoista tapaa ja selfhelppiä tarjonneet mm. ravitsemuksen ja terveyden, joskus itseoppineet gurut? He keskittyvät sotaan! Omien leiriensä vahvistamiseen, omien aseidensa terottamiseen ja me vastaan muut jaotteluun. Heidän julkaisuissaan ei enää keskitytä hyvinvointiin ja SupermarketSurvivalin kaltaisiin ”paranna itsesi omilla valinnoillasi” -ideoihin, vaan barrikadeilla seisoo rinnat röheenä  ”foliohatut” vastaan arkkivihollisensa ”maskipellet”.

Vihollinen ei ole lopulta edes todellinen, sillä maskipellejen puolelta ainoastaan puolustaudutaan, harvemmin hyökätään. Jatkuvan hyökkäyksen hoitaa sitäkin innokkaammin foliohattujen joukkue. Julkaisut tällä joukolla enää harvemmin sisältää mitään terveyteen tai hyvinvointiin viittaavaa, vaan ne vilisevät vastapuolen dissaamista, katkeria kommentteja, muka sukkelia älynväläyksiä vastapuolen tavasta toimia, kaikenkirjavia salaliittoja, ”valtamedian” syyttämistä kaikesta, mahdottomastakin ja erityisesti keskitytään epäolennaisiin asioihin, kuten yksittäisten tilastojen tai toimintatapojen kritisoimiseen.

Tämä sotako nyt vie terveyttä ja hyvinvointia eteenpäin? Se leirikö voi parhaiten, jossa onnistutaan sarkastisin vitsi vääntämään vastapuolesta? Ja eri leirien pommittaessa toisiaan, väliin jää kokonainen taistelutanner täynnä viattomia koronan uhreja. Heitä on näistä molemmista leireistä, sekä leirien ulkopuolisista vapaista ajattelijoista, niitäkin, joilla ei ole hajuakaan mistä oireet johtuu, eikä kumpaakaan leiriä kiinnosta näiden haavoittuneiden auttaminen pätkän vertaa. ”Eihän ne oo kuollu, niillä oli vaan lievä flunssa.” Foliohatut lisää edelliseen kommenttiin, ”tietenkin lievä, tämähän oli tieto” ja maskipellet ”onnekkaat säästyivät sairaalalta”. Mutta kumpikaan puoli ei näytä heräävän siihen että haavoittuneita alkaa olla massoittain. 

Miten tää on voinu mennä tähän? Toisaalla syynä lienee liian kapeakatseinen, pelkän pahimman skenaarion välttely, toisaalla käytös vaikuttaa puuhtaasti sokealta raivolta. Johonkin pitää päästä purkamaan paha olo ja turhautuminen. Ymmärrän sen, että on ahdistavaa kun ei ole tarjota varmoja vinkkejä kenenkään auttamiseksi. Mutta miksi hyvinvointivaikuttajista vain pienen pieni osa edes yrittää pysyä asiallisesti aiheessa? Miten jollekin muka ennen tärkeä elämäntehtävä auttaa ihmisiä voimaan paremmin, on nyt yhtäkkiä vaihtunut pelkkään sanasotaan ja erilaisilla, usein keskenään vertailukelvottomilla tilastoilla, toisen osapuolen torpedointiyrityksiin? Eipäsjuupasvääntö ja siinä hetkelliset, oikeassa olemisen harhan välivoitot, on nyt se uusi elämäntehtävä ja siitä hyötyy.. -Niin, kuka?

Ei ainakaan yhdenkään yksilön hyvinvointi lisäänny pätkän vertaa, oli sitten kyseessä riskiryhmää, terve, koronaa sairastava, tai long hauler. 

Longcovidista tiedetään, että työkyky voi mennä kuukausiksi ja jopa vuosiksi.  Yksi näistä neljästä pitkittyneestä tautimuodosta on monilta oireiltaan kuten kiistelty CFS, joka saattaa puhjeta muidenkin virustautien jälkeen, joten siltä osin asiasta on jo kokemusta myös niinkin pitkittyneenä tilana, kun lopun elämän sairautena. Ja pääosin tämä kohtalo tuntuu iskevän juurikin työikäisiin ja perusterveisiin, joiden kuvitellaan pääsevän helpolla pandemiasta, kuoleman riskin ollessa lähes olematon.

Kuka tämän tärkeän veronmaksajaryhmän saikuttelun lopulta maksaa? Yhteiskunta saattaa kyykätä myös tästä syystä pahasti -ja pitkäkestoisesti. Joku voisi haluta ottaa tämän huomioon tavassaan toimia. Mutta kun THL vähättelee ongelmaa ja suuri osa toisesta osapuolesta, siitä joka ennen oli kiinnostunut terveydestä ennen sairautta ja sympatiseerasi myös tavanomaisen sairaudenhoidon ulkopuolelle putoavia potilasryhmiä, on nyt keskittynyt vain omaan sotakuplaansa, jää asiasta tiedottaminen jo jopa kroonisesti oireilevan ja varsin uupuneen potilasryhmän kontolle.

Minä edes yritän. Levittää sitä tietoisuutta, että koronalla voi olla yllättäviäkin ja varsin pitkäaikaisia seurauksia ja saatat haluta ottaa käyttöön hereillä olevan, muttei kuitenkaan pelokkaan, viisaan varovaisuuden. Se korona kun ei ollutkaan pelkkä flunssa, vaikka niin kovasti tekisi mieli uskoa. Covid-19 tuo mukanaan muitakin todellisia vaaroja, kun kuoleman. 

Yritän myös herätellä tämän maan ns. terveysvaikuttajia. Tsekatkaapa omat viimeaikaiset tuotoksenne, tilanne kun saattaa olla se, ettei  just sun somemateriaali hyödytä enää juuri ketään. Toki, tykkääjiä varmasti riittää, sillä tässä maassa on edelleen monia, joille juuri sinun sanomisillasi ja mielipiteilläsi on merkitystä. Jos ennen olitkin terveysvaikuttaja, niin oletko sitä oikeasti enää? Voisit ehkä miettiä, mitkä sanomisesi vievät aidosti terveyttä ja hyvinvointia eteenpäin ja mikä on lopulta pelkkää tyytymättömyyttäsi ja pahan olon paasaamista, jonka vuoksi eteenpäin sokeana marssiessasi liian moni jää jalkoihin.

Ps. Suomessa (kuin monissa muissakin maissa) on tehty kyselytutkimusta pitkään oireilevien kesken. Tuloksia löytyy mm. www.apuakoronaan.fi sivustolta niille, keitä realiteetit kiinnostavat.

Mikä vikana, jos ei meinaa päästä ketoosiin?

Tässä tekstissäni tulee nyt paljon sellaistakin kokemusperäistä tietoa, jota ei mikään tiede tue. Kannattaa silti lukaista, mikäli olet aloittanut ketoilun, eikä kroppa tunnu mitenkään pääsevän ketoosiin.

Kuten seuraajilleni on käynyt moneen kertaan selväksi, itselläni on säästöliekkitausta. Söin vuosia, ellen vuosikymmeniä, aivan liian vähän. En tarkoituksella niukistellut, mutta söin pääasiassa puhdasta ja terveellistä ruokaa, jossa annokset oli kyllä isoja, mutta rasvamäärä pieni. Sapuskassani siis ei vaan kertakaikkiaan ollut riittävästi kaloreita, mikä ajoi kehon säästöliekille. Myös erittäin epäonnistunut karppauskokeilu sai varsinkin kilpirauhaseni epätyytyväiseksi ja hidasti aineenvaihduntaa entisestään. Tilaani on korjattu vuosia. Matkalla on myös käynyt kristallin kirkkaaksi monta syy- ja seuraussuhdetta, eikä ne aina ole kovin loogisesti perusteltavissa.

Tätä kirjoittaessani, olen ollut yli 2v ketolla ja monessa ryhmässä ja valmennuksessa mielenkiinnosta mukana. Tietoa on käytännön mukana kertynyt ja ryhmissä toki sekä opin, että seuraan muidenkin ketoilijoiden kokemuksia.

Monella kilpparivajiksella ja ennenkaikkea, jos on säästöliekkiä kehissä (ilmankin kilppariongelmia), ketoosi saattaa olla niinkin epäloogisesta jutusta kiinni, kun liian isosta kalorivajeesta. Tämä ei oikein meinaa mennä kaaliin, sillä normaalistihan hiilarin vähentämisen ja kalorivajeen yhdistelmällä pääsee vaan nopsemmin ketoosiin. Homman sotkee kuitenkin ilmeisesti -ja tämä omaa päättelyäni, kortisoli.

Eli kun kalorivaje on aina jonkinlainen stressireaktio kropalle, niin säästöliekistä kärsineelle kropalle se on sitä vielä moninverroin. Olen myös usein korostanut, että kilpirauhaseni ei kärsinyt taannoisesta karppauksestani hiilarivajeen takia, vaan siksi, ettei ruokavaliosta poistettujen hiilihydraattien tilalle otettu silloin rasvaa. Kalorivajeessa siis mentiin, vailla tuon taivaallista käsitystä ruokavalion kokonaisuudesta ja sen(kin) kokeilun jälkiseurauksia olen korjannut vuosia. Tämä kalorivajeen vaikutus kilpparivajiksille vahvistetaan mm. Ville Pöntysen "Tasapainoa Kilpirauhaselle" -verkkokurssilla. Sielläkin painotetaan, että millä tahansa ruokavaliolla on mahdollista saada kilpirauhanen toimimaan hyvin, mikäli kaloreita ja ravinteita tulee tarpeeksi. Ketogeenisellä moni Villenkin potilas voi paremmin,  joku on päässyt jopa kilpirauhaslääkkeistä eroon, mutta Ville korostaa, että kalorivajeesta vajaatoimintainen kilpirauhanen ei tykkää. Eli iso kalorivaje on myös kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivälle normaaliakin isompi stressori.

Stressi sitten taas, nostaa kortisolin eritystä ja kortisoli on insuliinin vastavaikuttajahormoni. Stressin aikana myös maksa yrittää olla avulias ja tehtailee varsinkin aamupalaksi glukoosia, vaikka lihasten proteiinista, jos muuta matskua ei käsillä ole. Tämän operaation nimi on glukoneogeneesi, jonka jälkeen siis verensokeri nousee ilman että söisi hiilarin hiilaria. Joissakin diabetekseen liittyvissä lähteissä tämän verensokerin nousun nimi on aamunkoittoilmiö, sillä syyksi saattaa riittää muutaman tunnin paasto, useimmiten siis yöuni. Tämä siis on ongelma, tai vähintään ilmiö, mikä ei sinänsä liity ketoiluun millään tavalla. Mekanismi on todettavissa verensokerimittarilla ja ilmiö on siis todellinen, joskaan ei vaivaa jokaista.

No miten tämä sitten liittyy ketoosiin ja ennen kaikkea siihen, jos se tarkasta ruokavaliosta huolimatta loistaa poissaolollaan? Sellaisen yhtälön kautta, että stressi, oli sitten kalorivajeeseen liittyvää tai ihan vaikka avioero, aiheuttaa sen, että kroppa valmistaa runsaasti stressihormoni kortisolia ja saa aikaan tuota maksan aamupalatehtailua (joskus se valmistaa myös välipaloja ja iltapaloja, ahkera kaveri ;) ). Ja kun verensokeri nousee glukoneogeneesin takia samaan aikaan, kun kortisoli insuliinin vastavaikuttajana torppaa insuliinin toimintaa, niin lopputuloksena verensokeri saattaa olla niin korkea, että kroppa ei vaan kertakaikkiaan pääse ketoosiin, taikka pysy siellä.

Kun elimistöllä on mistä tahansa syystä riittävästi glukoosia polttoaineena, se suosii sitä, eikä edes yritä valmistaa siinä tilanteessa tarpeettomia ketoaineita. Jos näitä olisi yhtä aikaa elimistössä, olisi tilan nimi ketoasidoosi ja se on henkeä uhkaava tilanne. Tästä syystä  niitä ei yhtä aikaa elimistöön "mahdu". Poikkeuksena ykköstyypin diabeetikko, joka voi kyllä ketoilla, mutta jonka täytyy tuolloin olla ruokavalionsa suhteen äärimmäisen pedantti, ilman poikkeuksia. Meillä muilla ketoasidoosia ei pääse ainakaan ruokavalion takia muodostumaan ja siksi verensokerin tarpeeksi iso nousu, mistä tahansa syystä, tipauttaa ketoosista.

Tällöin on joskus ratkaisuna syödä riittävästi, mistä lienee syntynyt tieteeseen perustumaton, mutta kokemusasiantuntijoiden vahvistama urbaanilegenda, että "rasva polttaa rasvaa". Mm. itselläni ja kymmenillä muilla joihin olen ketogeenisen kautta somessa näissä tilanteissa tutustunut, on siis niin, että vasta riittävä määrä rasvaa saa aikaan ketoosin. Nurinkurista, mutta kokemus ja käytäntö usein on, tieteellisesti todistettuun tai matemaattisesti laskettuun verrattuna. Tämä siis joskus tapahtuu riippumatta siitä, paljonko kropalla olisi omia eväitä vatsamakkaroina ja alleina. Eli joillakin se rasvanpoltto ja ketoosi käynnistyy kunnolla vasta, kun syö riittävästi rasvaa. Ei yli tarpeen, vaan pikemmin lähelle kulutusta.

Samalla kannattaa keskittyä poistamaan muita sressin aiheuttajia elämästä, eli riittävä uni, riittävä juominen, riittävät elektrolyytit, laadukkaat ruoka-aineet, ihmissuhteet ja työasiat kuntoon jne jne. Avainasemassa näyttää kuitenkin yllättävän monilla olevan tuo riittävä määrä rasvaa. Törmään tähän yhtenään. Moni laihtumista ahneesti tavoitellessaan aloittaa ketogeenisen ihan valtavilla, jopa yli 25% kalorivajeilla. Toisella tämmönen vaje yhdistettynä pieniin hiilareihin, takaa nopsan ketoosin, toisella se näyttää torppaavan ketoosin kokonaan ja jos ketoosiin pääseekin, niin ainakin säästöliekkitaustaisilla liian iso vaje saattaa aiheuttaa joka tapauksessa painojumin. Tuolloin ei paino nesteiden poistuttua liikahda, vaikka kalorivaje olisi valtava. Tai siis "ehkä juuri sen valtavan kalorivajeen takia".

Myös kasvuhormoni on insuliinin vastavaikuttaja. Kasvuhormonin tuotantoa boostaa mm. pätkäpaasto ja tietyt liikuntalajit. Verensokeri saattaa siis nousta ja ketoosi laskea. Näihin tilanteisiin liittyen ketoosi on yleensä kateissa pätkäpaastolla ennen ensimmäisiä syömisiä ja urheillessa heti ja jonkin aikaa liikunnan jälkeen. Jännästi toisilla nämä samat tilanteet tukevat ketoosia. Yksilöitä ollaan.

Myös infektiot voivat estää ketoosia. Sama syy, eli elimistö pitää yllä glukoosin tuotantoa ja tämä sitten taas on tieteellisestikin todistettu :D Harvinaista, mutta mahdollista.

Kortisonikuuri saattaa aiheuttaa ongelmia päästä ketoosiin. Tämäkin tieteellisesti tunnustetaan, mistä syystä ihmettelen, ettei monikaan tieteeseen nojaava "ketoosiguru" usko teoriaa siitä, että joskus syödyn rasvan lisääminen helpottaa ketoosiin pääsyä. Syy ja vaikutus on kortisonilla mielestäni sama kuin kropan omassa kortisolintuotannossa, eli kun se on insuliinin vastavaikuttaja, jne jne. Nämä eivät onneksi ole uskon asioita, eikä tieteellistä varmistusta tarvita. Yksilö voi kokeilla, miten omalla kohdalla asian laita on ja jos lisätty rasva (eli lisätyt kalorit) avittaa tyytyväisemmän kropan kautta sen ketoosiin pääsyssä, niin Good For You! Älä anna toisten kusta muroihisi, vaan jatka oman kroppasi ehdoilla! Pienenä lisähuomautuksena, astmalääkkeenä käytetyt inhaloitavat kortisonit eivät ilmeisesti päädy juurikaan verenkiertoon ja ovat siten harvemmin ketoosin puuttumisen syy. Etsi siis syytä ensin muualta, vaikka inhaloitavaa kortisonia käyttäisitkin.

Jostain syystä melatoniini saattaa hankaloittaa ketoosia. Varsinkin siis aamupäivän ketoosia. Lähteenä HUS, eli ei liene humpuukia. Ovat tutkineet, että melatoniinin käyttäminen estää insuliinin eritystä ja siten lisää verensokeripitoisuutta. Saman lähteen mukaan näin tapahtuu erityisesti noin 30%:lla suomalaisista, jotka kantavat tyypin 2 diabetekselle altistavaa geeniä. Itse vaihdoin melatoniinini sellaiseen, jossa on murto-osa entiseen melatoniiniini verrattuna sitä itse melatoniinia (0,6mg per annos) ja lisänä siinä on 20mg niasiinia. Siitä huolimatta, että tuotteessa on "ei ketokelpoinen makeutusaine", on tää vahvaan entiseen melatoniiniini verrattuna, toiminut unta helpottavasti, mutta myös ketoosin kannalta paremmin. Minulla kun on vahva tuo aamunkoittoilmiö, vaikken ole diabeetikko ja päälle olen melkoinen stressiessi ;) Ja maksanikin taitaa olla varsinainen glukoosikokkivirtuoosi! Eli haasteita ja ihmeteltävää on minunkin ketomatkallani riittänyt.

Muita syitä, ettei pääse ketoosiin, on väärät luulot syödyn sapuskan makroista, eli mm. piilohiilarit, liian suuri määrä proteiinia (kroppa kun saattaa valmistaa ylimääräisestä prodesta glukoosia), tai vaikkapa liian suuri kokonaisenergian määrä, jonka syynä voi olla liian sapuskan lisäksi tai sijaan, vaikkapa alkoholi. Ketoosissa saattaa pysyä vaikka kuinka isolla kaloriylimäärällä, eikä ketoosi estä lihomista. Mutta kun niin moni asia vaikuttaa tähän upeaan koneeseen nimeltä ihmiskeho, niin jos etsii syytä sille missä ketoosi luuraa, kannattaa tarkistaa myös se, ettei syö ylenmäärin liikaa kulutukseen nähden. Joskus kroppa vaan toteaa, ettei sen tarvitse valmistaa ketoaineita, kun polttoainetta tulee suusta alas tankaten ihan riittävästi, ellei jopa liikaa.

Tämän yleisyydestä on kahdenlaisia kokemuksia. Se on yhteistä, että nähtävästi yksilö aika harvoin arvioi kulutuksensa oikein. Esimerkkinä kaksi ketovalmennusta, joissa olen mukana. Ketokickstartissa on yleisempää, että kulutus arvioidaan liian vähäiseksi. Yksilöt esim. arvioivat kulutustaan laskiessaan energiankulutuslaskureihin, etteivät ole aktiivisia, kun eivät harrasta liikuntaa. Yleensä laskureiden "ei juuri ollenkaan aktiivinen" tarkoittaa kuitenkin petipotilasta. Jo istuma-asento kuluttaa enemmän kaloreita. Makrolaskurit taas ehdottelevat isoja kalorivajeita ja väittävät, että ne ovat "kohtuullisia". Tässä valmennuksessa vetäjät varoittelevat tämän tästä liian niukan syömisen tuomista ongelmista ja hyvinvointivalmentajina heidän asiakkaansa, varsinkin naiset, tyypillisesti niukistelevat kaloreita liikaa. Jakob Valdmalla taasen on potilastyöstään erilaista kokemusta, joten hänen luotsaamassa Keto Akatemiassa, varoitellaan enemmän siitä, että yksilö useammin arvioi kulutuksensa yläkanttiin. Suo siellä, vetelä täällä. Molemmissa valmennuksissa porukka saa huikeita tuloksia! Yksilöiden välillä on kuitenkin isoja eroja siinä, mihin suuntaan pitää tekemisiään korjata, jos homma ei toimi. Kannattaa rauhassa perehtyä ja pohtia vaikka asiantuntijan avulla, että onko omat syömiset balanssissa, mahdollinen kalorivaje sopiva jne. Kalorien ja makrojen laskeminen ei kuitenkaan kuulu ketoiluun elämäntapana, vain "omien sudenkuoppien löytämiseen" ja uuden syömismallin opettelun vaiheeseen. Jokaisen on hyvä pyrkiä kohti intuitiivista syömistä, vaikka mahdollisten ketoosihaasteiden takia joutuisi käyttämään ruokapäiväkirjaa jonkin aikaa apuna.

Joillakin jostain syystä melkein kaikki makeutusaineet nostaa verensokeria, nekin, joiden ei kuuluisi imeytyä. Eli jos olet sulkenut itsestään selvempiä syitä ketoosinmetsästyslistaltasi, niin kannattaa hetkeksi jättää kaikki makeutus pois. Tääkin niitä kummia juttuja, joiden ei pitäisi toimia näin, mutta minkäs teet, jos oma kroppa tekee välillä taikatemppuja! Tästä on spekuloitu, että voiko pelkkä makea maku tehdä aivojen kautta jonkun tepposen verensokerille, tai huijata kroppaa luulemaan ettei tarvitse valmistaa ketoenergiaa, kun on "makeaa energiaa" saatavilla, mutta siis todellakaan virallisia todisteita tästä ei ole.

Itselle sopimattomat ruoka-aineet ovat ilman muuta stressitekijä elimistölle. Sopiiko sinulle esimerkiksi kaikki maidon ainesosat, vai voisiko ketojumin taustalla olla kenties suolistoa, kilpirauhasta, yms häiritsevä ja elimistöön tulehdustilan aiheuttava maitotuote? Maito tässä ainoastaan esimerkki, monelle ketoilijalle juustot ovat erinomaista ketoruokaa. Mikä tahansa ruoka-aine saattaa olla juuri sinulle huono juttu. Gluteeni saattaisi aiheuttaa samaa, mutta harvemmin kukaan ketoilee niin, että ruokavaliossa olisi viljoja. Kannattaa kuitenkin tarkistaa ainesosat pakkauksista. Esim "siemennäkkileipä" sisältää usein niin viljoja kuin jopa makeutusta.

Apuja voi olla MCT-öljystä (joka auttaa elimistöä tuottamaan vähän ketoaineita ilman ketoosiakin), liikunnan hetkellisestä lisäämisestä (kunhan se ei ole kropalle selkeästi stressori), kalorien vähentämisestä (jos syynä liiat kalorit), kalorien lisäämisestä rasvoilla (jos syynä kilppari tai/ja säästöliekki ja/tai liian pienet kalorit). Tuoteselosteet pitää luurata tarkkaan. Sokereita, tärkkelystä ja viljoja on niin leikkeleissä kun marinadeissa yms, missä niitä ei ehkäpä olettaisi olevan. Tiesitkö esimerkiksi, että monessa kebablihassa on viljaa ja vielä gluteenipitoista viljaa? Kysyvä ei tieltä eksy ja ravintoloiden kuuluu kertoa tarjoamiensa ruokien ainesosat kysyttäessä. Ruokapäiväkirjan pito jonkin sovelluksen avulla esim viikon tai kaksi, saattaa valaista asioita, jos sellaista ei ole aiemmin pitänyt. Itse yllätyin esim siitä, kuinka paljon kahvimaidoistani kertyi päivässä hiilareita.

Ketoosia kannattaa kuitenkin tavoitella. Muutamankin ketogeenisellä rkvaliolla potilaitaan hoitavan lääkärin mielestä, ketoosi on turvallinen (myös kilpparivajiksille), toisin kuin vhh ilman ketoosia, joka saattaa olla tie aineenvaihdunnalliseen turmioon. Ketoosi suojaa esim lihasmassaa ja muita aineenvaihduntaa ylläpitäviä elementtejä. VHH saattaa toimia juuri toisinpäin. Alle 0,5 ketoarvo verimittarilla mitattuna, tarkoittaa, ettei aineenvaihdunnalla ole ketoosin suojaavaa vaikutusta ja ongelmia saattaa tulla, vaikkei aiemmin olisi säästöliekistä tai muista aineenvaihdunnan ongelmista kärsinyt. Mukaan luettuna kilpirauhasen vajaatoiminta. Tavoitteena kannattaa siis olla yli 0,5 ketoarvo, mutta mikäli ketoosi on pitkään liki tai yli 3, niin se viittaa liian pieneen proteiinin saantiin ja kroppa kyllä ottaa sen silloin hanakasti lihaksista, ketoosin suojavaikutuksesta huolimatta.

Yksi huomioitava seikka on se, millä mittaa ketoosin. Pissatikut eivät ole kovin luotettavia. Ensinnäkin juodun nesteen määrä vaikuttaa siihen mitä ne näyttää. Jos juo runsaasti, on virtsan määrä suurempi ja ketoaineet näkyy sen seassa laimeampana. Nestehukkainen saattaa taas olla tohkeisaan "vahvassa ketoosissa", vaikka näin ei todellisuudessa olisi. Toiseksi pissatikuissa näkyy ainoastaan ne ketoaineet, joita kroppa ei käytä hyödykseen. Kun on huolellinen ja ketoadaptoituu, ei kroppa heitä enää ketoaineita pönttöön, vaan käyttää ne energiaksi. Olen myös päätellyt, ettei adaptoitumisen jälkeen kroppa enää purskauttele ketoaineita tulemaan kovin randomisti, vaan tuotanto ikään kuin vastaa kysyntään paremmin. Adaptoiduttua pissatikut eivät useinkaan näytä merkkiäkään ketoosista, vaikka ketoosi todellisuudessa olisi vahva. Adaptoituminen saattaa tapahtua parista viikosta muutaman kuukauden sisällä. Jos on ollut ketoosissa aiemminkin, jopa nopeammin. Suosi siis verimittaria, vaikka sen käyttö onkin kalliimpaa.

No niin! Tulipa tekstiä, toivottavasti kestit mukana. Toivottavasti tästä oli myös monelle lukijalle hyötyä.

Ei muuta kun tsemppiä ketoosin metsästykseen!

Ketoterkuin @kirsinketo



Ps. Oon ollu huikeella ketomatkalla keväästä 2018. Sydämellisesti voin suositella pariakin valmennusta. TÄSTÄ pääset lisätietoihin, tai menemällä osoitteeseen www.seeyou.fi
Muutetaan sun elämä!

Helpot vuohenjuustopekonit

Tämä resepti on yli 20 vuoden takaa ja aina ollut yhtä hyvää. Ketolle täydellistä, vielä jos löytää luomupekonia. Tosi kiva suolapala niin noutopöytään, kuin vaikkapa saunan jälkeiseksi herkuksi.

Valmistus ei juuri voisi olla helpompi. Paketti President Vuohenjuustosiivuja, se paketti, jossa on kaksi pötköä juustoa esileikattuina kiekkoina, kääritään mahdollisimman huolellisesti pakettiin pekonia (12 siivua). Kiekot leivinpaperille ja päälle pestoa (n.50g). Samalla kypsyy kirsikkatomskuja oheen. Kiertoilmalla 220'c n.14-15min tai kunnes pekonit kypsiä.

Riippuen käyttämästäsi pekonista ja pestosta, yhden nyytin makrot ovat noin:
Proteiini 5,6g, Rasva 10,8g ja Hiilari 0,5g. Energia 121kcal.

Mikäli käytät Sulamoa, löytyy resepti sieltä nimellä Kirsin KETO Vuohenjuustopekonit.

Ps. Olet tervetullut liittymään samaan ihanaan Ketovalmennukseen, jossa itsekin olen löytänyt luotettavan ketotiedon äärelle. Tästä linkistä halvimpaan voimassa olevaan hintaan ja mun tuki kaupan päälle. Ikuinen jäsenyys yhdellä maksulla, valmennuksen tiedot päivittyvät koko ajan uusimman tutkimustiedon mukaan ja ihan maailman paras tukiryhmä Facebookissa, josta saa aina apua ja vastauksia mikä ikinä mieltä askarruttaakin. Lisäksi rahat takaisin 14pv -takuu. Lämmin suositus!

Mun ensimmäinen pidempi paastoni

Kuten mua Facessa ja Instassa seuraavat jo tietää, olen syönyt ketogeenisesti huhtikuulta 2018 ja koko tämän ajan on olennaisena osana ruokarytmiini kuulunut pätkäpaasto. Kroppani halajaa sitä luontaisesti ja on itseasiassa halunnut millä tahansa ruokavaliolla. Ketogeenisellä asia on vihdoin erittäin jees! Ketolla verensokeri pysyy pitkistä ruokailuväleistä huolimatta tasaisena ja ketoosi myös suojaa lihasmassaa, eli kohtuullisilla paastopätkillä ei lähde kovin helposti purkaantumaan lihaksista prodea ravinnoksi. Ketoadaptoitunut kroppa kun osaa käyttää tehokkaasti rasvaa ja tuottamiaan ketoaineita siihen tarkoitukseen.

Pisimmillään mun pätkikset ovat olleet 24-28h niin, että kahta yötä en ole putkeen nukkunut, syömättä siinä välissä edes jotain. Pätkäpaaston ideahan on, ettei syödä vähempää kuin yleensä, vaan se mitä syödään, syödään tietyssä aikaikkunassa. Useimmiten mulla menee rytmi iltavirkkuna niin, että klo 20-21 vimpat syömiset ja seuraavan kerran sapuskaa sitten 11-15 välillä. (Toki jos on taipumus ylensyödä, pätkäpaastoa voi käyttää myös energiamäärän rajoittamiseen. Tutkimukset osoittavat, että pätkäpaastolla intuitiivisesti syöty kalorimäärä on keskimäärin n.600kcal pienempi kuin useita kertoja päivässä syövällä. Jos kärsii säästöliekistä, kannattaa pätkistellessä tarkkailla, että tulee syötyä tarvittavat kalorit, ettei säästöliekki entisestään pahene.)

Oikeastaan koko ketoilun ajan, olen pyöritellyt päässäni ajatusta myös pidemmästä paastosta. Ketokickstartissa moni paastoaa kerran kk 60h ja asiaan liittyvät postaukset pyörivät Facebookryhmän seinällä. Kuten aiemmista kirjoituksistani on hyvin käynyt ilmi, mulla on kumminkin paha säästöliekki taustalla ja kroppani kannibalisoima lihasmassa vaivalla hankittuna takaisin.-Eikä ole ollut hinkua riskeerata sitä paastoamalla, sillä lihasmassa on yksi tärkeimpiä asioita tehokkaasti toimivan aineenvaihdunnan taustalla.

Terveyssummit 2020 -videoissa, paasto tuli taas esiin tämän tästä terveyttä monipuolisesti edistävänä keinona. Samaten moni Youtubessa ketogeenistä aihetta pyörittelevä sivusto ja tyyppi, jota seuraan, kuten Thomas DeLauer, julkaisee tämän tästä paastotietoutta. Thomaksen videoissa on myös mukavaa knoppitietoa erikseen naisille paastoon liittyen, mikä rohkaisee kokeiluun, sillä naisten hormonitoiminta ottaa syömättömyydestä neniinsä aika paljon helpommin, kuin miesten.

Mulla oli vastikään itsellä hormonitoiminta jotenkin sekaisin kk-kiertoon liittyen ja ruokahalu aika heikossa. Vähän kaikki ruokaan liittyvä tympäisi, eikä vähiten kokkaaminen. Teen melkein kaiken syömäni ruuan itse. Kaikki osui sitten alkuviikosta kohdilleen, kun mieheni lähti työreissuun. Tiistai-iltana ei tehnyt mieli syödä ja ajattelin paastota 24h.

Tiistaina kuitenkin katselin paastovideoita illalla useampiakin ja keskiviikkona oli ajatus jotenkin kypsynyt siihen, että kokeilisinkin paastota 36h. Olo oli kuitenkin niin hyvä 34h:n kohdalla, että päätin jatkaa ensin 48h:n ja lopulta paastoni pituus oli 66h. Tuohonkaan ei olisi ollut tarvetta lopettaa, mutta olin lähdössä liikenteeseen illaksi ja halusin katkaista paaston kotioloissa, kun en tiennyt miten kehoni siihen suhtautuu. 72h olisi muutenkin ollut ehdoton maksimini, sillä sen jälkeen lihasmassaa vääjäämättä lähtee kehon glukoosimateriaaliksi, vaikka olisi kuinka ketoadaptoitunut.

Millaisia kokemuksia paastoni sitten toi. Ensimmäisenä on todettava, että paastoaminen oli ihan mielettömän paljon helpompaa, kun mitä etukäteen kuvittelin. Osaltaan sen ansiosta, että olen valmiiksi ketoosissa. Ei tarvinnut siis kärsiä hiilariviekkareista, nesteen rajusta poistumisesta, tai muista oireista, joita ns. normaalilta ruokavaliolta paastoon siirtyminen aiheuttaa. Osaltaan tässä saattoi olla puhtaasti hyvää säkää, moni säännöllisesti paastoava kertoo jokaisen paaston olevan vähän erilainen.

Keskiviikkona pelkäsin, että alan palelemaan, tai että voimat jotenkin lopahtaisivat. Varsinkin yö arvelutti, sillä jo liian vajaat kalorit päivänä, jolloin kuitenkin olen syönyt, saattavat aiheuttaa sen sortin palelua, etten saa nukuttua. Lueskelin viltin alla illan ja napsin vuoroin Guerandea (harmaa puhdistamaton merisuola) ja viinikiveä (helposti pieninä annoksina nautittava kaliumin lähde).

Illalla otin tavalliseen tapaan magnesiumia ja kaikkeen juomaani veteen laitoin MyProteinin elektrolyytijauhetta, joka on maustamaton ja jonka magnesium on oksidimuodossa. Arvasin, että suoleni toiminta lakkaa, joten toivoin magnesiumoksidin pitävän sitä liikkeellä. Näin ei kuitenkaan käynyt, joten tein sitten suolihuuhtelun kertaalleen hellästi käsisuihkun avulla. Olo oli kuitenkin näin eväin loistava, guerandea yhteensä 1-1,5tl vrk, viinikiveä vähän vähemmän ja kaikessa juomassani nesteessä pakkauksen ohjeen mukainen määrä elektrolyyttejä. Tuota elektrolyyttivettä meni useita litroja päivässä. Jotkut paastoavat maustetuilla elektrolyyteillä, joita itsekin käytän arjessa (Puhdistamo), mutta kun haen paastolla nimenomaan terveyshyötyjä, niin halusin pitää sen mahdollisimman puhtaana. Ei siis mitään marjoihin tai makeutusaineisiin viittaavaa.

Yö sujui ihan lämpimästi ja nukuin ihmeen hyvin. Päättämättömyyttään minua yli viikon kiusanneet kuukautiset alkoivat torstaina ja olosta tuli tosi mukava ja kevyt. Keitin vadelmanlehdestä, puna-apilasta, sitruunamelissasta ja poimulehdestä hormonitoimintaa tasoittavaa teetä ja litkin sitä elektrolyyttiveden ohessa pitkin päivää. Instan puolella totesin, että energiaa oli enemmän 40h:n kohdalla, kun edellisenä iltana 24h:n kohdalla. Torstaina en enää himmaillut, sillä minullahan oli "lupa" lopettaa paasto koska tahansa, ensimmäisen tavoitteen 36h oli täynnä. Touhusin normaaliin tahtiin. Pieni palelu ja nälän tunne katosi kun puin kunnolla päälle ja kävin reilun 40min reippaalla metsäkävelyllä.

Viikkosiivous sujui tavalliseen malliin, joskin yllätyksekseni normaalia hyväntuulisempana, siivousmusa tempaisi jopa mukaansa vähän väliä. Meillä menee imurointiin, lattianpesuun ja petivaatteiden vaihtamiseen semmonen reilu 3h ja petivaatteita tuuletellessani ihmettelin, kuinka tasaisesti energiaa vaan riitti ja riitti. Lopuksi nappasin saunan päälle ja tein vielä n.25min jumppasession hengästyttävillä sykkeillä ja käsipainojen avustuksella. Saunassa tiesin, etten katkaise paastoa vielä 48h:n kohdalla :D Huikeeta! Peilistä katsoi nukkumaan kömpiessä kieltämättä aika ryytyneen näköinen tyyppi, mutta oloa peilikuva ei vastannut yhtään ja olihan päivä ollut touhukas ja pitkä.

Seuraava yö oli levoton ja katkonainen unen osalta. Heräsin kuitenkin suht pirteänä perjantaihin ja palasin aamusta Thomaksen videoiden kimppuun, hakien nimenomaisesti tietoa mahdollisimman järkevään paaston lopetukseen. Uusimman tiedon (2019) mukaan, paasto (varsinkin naisen) kannattaa kuulemma lopettaa hakemalla kortisoli- ja insuliinitasoja kohdilleen, tässä apuna mm. ceyloninkaneli pitkin päivää nesteeseen lisättynä. Keittelin vihreää teetä johon sujautin reilusti kanelia. Kaneli toimii kehossa hieman kuin insuliini, kaikenlaista sitä oppii! Kyselin muutamassa ketoryhmässä ideoita paaston katkaisuun. Hauskasti sain vinkiksi Thomas DeLauerin videot! Kaveri on kuumaa ketopaastokamaa, heh! Varsinaiseen paaston lopetukseen Thomas kehoitti vähärasvaisella proteiinilla ja esimerkiksi merilevällä. Tähän oli monenlaisia perusteita, mutta kiteytettynä, keho on paaston jälkeen niin herkästi vastaanottavassa ja varastoivassa tilassa, että esim hiilihydraatti ja rasva etenkin yhtä aikaa nautittuna, johtaisi siihen, että solut herkästi avautuisivat hiilarille, ja sinne se rasvakin sitten sujahtaisi avoimista ovista. Lisäksi sinkin ja jodin tarve (koska kilpirauhanen) on iso ja niitä kannattaa tarjoilla keholleen heti kun mahdollista. Kaivelin kaappeja ja päädyin merilevään ja tonnikalaan vedessä. Varmistin kropan valmiuden ruokaan nappaamalla yleispäteviä ruuansulatusentsyymejä. Kaneliteen kera sitten eka ateria ääntä kohti.

Moni varoitteli, että paaston purku olisi hankalampaa kuin paasto itsessään, en kokenut sitä ainakaan tällä kertaa niin. Molemmat sujuivat mielestäni suorastaan yllättävän helposti. Söin rauhassa, eikä mitään erityisiä mielitekoja herännyt. Thomaksen ohjeiden mukaisesti odottelin pari tuntia vähärasvaisesta prodesta, ennen kuin tarjoilin kropalle sen kauan kaipaamaa rasvaa. Kuulemma on hyvä tarjota rasvoja monipuolisesti, vaikkapa neljää eri lähdettä. Sulatin pakastimesta lihaisaa luulientä, jota olen keittänyt luomunaudan niskasta, sekoitin siihen vähän laadukasta oliiviöljyä ja lisäksi söin avokadon Herbamarella ja pippurilla. Nappasin ravintolisistä reilun satsin vahvaa kalaöljyä, sinkkiä, D- ja B-vitamiineja, sekä ashwagandhaa (KSM66), jota mieheni kanssa kuuriluontoisesti ollaan tässä muutama viikko syöty, ajatuksena stressin ja unen biohakkerointi.

Olo oli tyytyväinen ja lähdin touhuamaan asioille. Oli "Pimeän kaupan ilta" ja iltapalalla kävin Lifestyle cafe Hemmassa, tapaksilla ja ketokakulla. Oliko ihan pikkuisen hyvää, kun oli aistit terävimmillään, voi hyvää päivää!

Kroppa oli tähänkin ihan tyytyväinen ja vaikka kävin shoppailemassa luomu& herkkukaupoissa pähkinöiden ja konvehtien keskellä, ei herännyt mitään herkkuhimoja. Tuoksut oli kylläkin huumaavia, tosi nautinnollista. Jätin päivän syömiset tähän, sillä ensimmäinen paaston jälkeinen päivä kannattaa useiden lähteiden mukaan syödä kevyesti. Paistoin vielä kalkunanpaistin uunissa ja touhuilin, ennen kuin kävin nukkumaan. Nyt unetkin oli taas kohdillaan!

Lauantaina rytmi on tähän mennessä ollut suht normaali. Pätkäpaastoa iltapäivän puolelle ja sitten rasvakahvi, sekä elektrolyyttiblendis marjoin ja villivihanneksin (tuttuja, jos seuraa mun instaa, kuvaan sinne kaiken minkä syön). Olo on aivan mainio, energinen ja mieliala hyvä. Vatsakin toimi ekan kerran sitten tiistain omin avuin, heh. Syömättömyys olisi nyt jopa vielä helpompaa kuin yleensä ja kun mulla on kaikkien ongelmien ja ylipainon taustalla nimenomaan liian pienet kalorit, niin tässä on vaaran paikka, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Käytän ruokapäiväkirjaa tällä hetkellä ja se selvästi tulee tarpeeseen.

En osaa vielä sanoa, alanko säännönmukaisesti paastoamaan. Meillä on sukurasitteena runsaasti syitä hakea apua autofagiasta, joka onkin nimenomainen pääsyy pidempään paastoon. Autofagia käynnistyy tarpeeksi pitkällä paastolla, se siivoaa rikkinäisiä ja viallisia soluja kropasta. En nyt kirjoita tästä sen enempää, sillä tietoa autofagiasta ja paaston hyödyistä on netti väärällään.

Itselläni paaston helppoudessa oli apua siitä, että olin valmiiksi ketoosissa ja taatusti -isosti- apua siitä, että olin muutaman päivän yksin kotona. En tiedä kuinka paljon hankalampaa olisi ollut paastota ja samalla kokata ruokaa muille. Uskonkin, että tulevat paastoni ajoittuvat samalla tavalla miehen työreissuihin. Nähtäväksi jää, paastoanko kerran vuodessa, vai puolen vuoden välein, vai miten, aika ja olotila sen näyttää sitten. Joka tapauksessa kokemus oli pelkästään positiivinen ja jos on syitä ja/tai kiinnostusta, eikä ole syömishäiriötaustaa, niin kehoitan kaivelemaan paastosta kaiken tiedon ja heittäytymään kokeiluun. Saahan paaston lopetettua koska tahansa, jos siltä tuntuu!

Pari linkkiä:

Thomas DeLauerin paastovideokokoelma tästä linkistä. Kannattaa keskittyä uusimpiin ja jos olet nainen, niin kaivele varsinkin naisille suunnatut pätkät.

Jos mainitsemani elektrolyyttijauhe kiinnostaa, etkä ole vielä asiakas MyProteinilla, niin tällä linkillä saat ensimmäisestä tilauksestasi alen ja voimassa oleviin kamppiksiinkin lisäalen. MyProteinilta saa mm. 0hh nuudeleita, L-Glutamiinia (Elite on hyvälaatuinen), BCAA:ta maustamattomana jne. Firma on melkoinen uutiskirjeellä pommittaja, joten välttämättä en liittyisi listalle.. -Vaikka ainahan uutiskirjeenkin saa peruttua.

Ja toki olet tervetullut liittymän samaan ihanaan Ketovalmennukseen, jossa itsekin olen löytänyt luotettavan ketotiedon äärelle. Tästä linkistä halvimpaan voimassa olevaan hintaan ja mun tuki kaupan päälle. Ikuinen jäsenyys yhdellä maksulla, valmennuksen tiedot päivittyvät koko ajan uusimman tutkimustiedon mukaan ja ihan maailman paras tukiryhmä Facebookissa, josta saa aina apua ja vastauksia mikä ikinä mieltä askarruttaakin. Lisäksi rahat takaisin 14pv -takuu. Lämmin suositus!

Kiistanalaiset Kookossuklaapikkuleivät, herkkua!

Ketogeeninen elämäntapa ei ole itselleni ehdoton uskonto, vaan tapa olla, syödä ja elää, voiden samalla mahdollisimman hyvin. Mielestäni ketogeeniseen elämäntapaan kuuluu herkuttelu, siinä missä elämiseen nyt ylipäätään. Ei joka päivä, mutta silloin tällöin ja ennen kaikkea ilman huonoa omaatuntoa.

Ymmärrän sen, että joku on saattanut olla sokerikoukussa puolet elämästään ja terveyden ylläpito vaatii silloin totaalista pesäeroa kaikesta makeasta, ihan siinä missä ymmärrän senkin, että alkoholistille ei sovi tippakaan alkoholia. Ja hei, pähkinäallerginen saattaa saada oireita jo pelkästä hajusta! Kaikki ei ole kaikille. Minun elämääni kuitenkin kuuluu herkuttelu siinä missä lasi punkkua, silloin tällöin.

En myöskään pidä sokeria niin pahana makeutusaineena, kuin useimpia keinotekoisia makeutuksia. Määrä tekee myrkyn, sanotaan ja omassa elämänasenteessani asia on juuri näin. Siispä saatan ostaa 85% tummaa suklaata ja nauttia siitä pari palaa, siitä huolimatta, että makeutusaine on sokeri. Tai saatan makeuttaa fatbombsini joskus taatelilla stevian tai karppisokerin sijaan, jos kokonaishiilarit jää kuitenkin tarpeeksi pieniksi. Puolikas omena, -miksipä ei! Jos päivän hiilareihin mahtuu.

Tällainen haastaa ketokeskusteluissa ja moni ketouskovainen provosoituu ihan käsittämättömille kierroksille, kun joku mainitseekin sokerin, tai ketoon kuulumattomat kasvikset. Samaten saatetaan tuomita ne ketokelpoisetkin herkut, sillä "herkuttelu on pilannut elämäni!" -Tai muuta vastaavaa. No niin, niin on monen elämän pilannut alkoholikin ja usein vielä alkoholistin läheistenkin elämä on siitä saattanut kärsiä, tavalla tai toisella. Saattaa kuulostaa karulta ja tylyltä ja jopa vähän ilkeältä, mutta tässä kohtaa on yksilö vastuussa ainoastaan itse omista valinnoistaan ja ratkaisuistaan. Jos itselle ei herkuttelu missään muodossa sovi, täytyy kuitenkin antaa tilaa sille, että toisilla elämäntapaan ne herkut luontevasti ja ilman ongelmia kuuluu. Niin se pähkinäallerginenkin luopuu siitä, mikä itselle ei sovi. Kun ei ole vaihtoehtoa.

Tiedän monia joilla syöminen lähtee totaalisesti lapasesta, kun aivot saavat pienenkin aistimuksen makeasta. Tiedän kuitenkin myös monia, joilla ketokelpoiset herkut pitävät liiat mielihalut kurissa. Kun ei tarvitse olla ehdoton, ei tule myöskään mitään totaalisia repsahduksia, joiden jälkiseurauksia sitten kerätään kasaan useita päiviä morkkiksissa velloen. Itselläni on aina ketoherkkuja pakkasessa, ihan siinä missä eiketoilevalle miehelleni pullaa. Ja omissa herkuissani kokonaishiilarit ratkaisee sen, sopiiko ne mielestäni ruokavaliooni vai ei.

No niin, sitten saarnasta pikkuleipään! Sillä tokihan nyt ansaitsette esimerkin siitä, millainen voi olla ihan hyvä ketogeeniseen elämäntapaan kuuluva ketoherkku. -Silloin kun ei ole kyse herkkuholistin ruokavaliosta, vaan meidän ihan tavallisten, terveellisempää elämää tavoittelevien ketoilijoiden. Älkää ymmärtäkö väärin, sympatiseeraan niin alkoholismia kuin herkkuholismia sairautena, mutta se ei ole minun tai muiden ketoilijoiden vastuulla, että herkut tai alkoholi pitäisi piilottaa näkösältä. Sillä useampi meistä kuitenkin on kohtuukäyttäjä.

Kirsin KETO Kookossuklaapikkuleivät

Näistä pikkuleivistä ei tule kauneuskisan voittajia, mutta jos pitää kookoksesta ja tummasta suklaasta, niin tässä on melkoisen maistuva herkkukeksi tee- tai kahvikupposen kylkeen.

Taikina:

4dl kookoshiutaleita

4rkl raakakaakaojauhetta (makeuttamaton)

2rkl kookosjauhoja

2tl leivinjauhetta

1/2tl vuorisuolaa/ruususuolaa/muuta laadukasta suolaa

1/4tl jauhettua kardemummaa

1/4tl Ceyloninkanelia

1/4tl Bourbon vaniljaa/muuta vaniljajauhetta

-> Sekoita

100g sulaa luomuvoita

7rkl karppisokeria/erythritolia

2kpl munia

-> Sekoita ensin yhteen ja sitten kuiviin aineisiin. Tässä vaiheessa voit maistaa, että taikina on mieleistäsi. Jos käyttämäsi voi on suolatonta, kannattaa laittaa vähän enemmän suolaa. Itse käytän yleensä Valion luomuvoita. Suola korostaa suklaan makua, älä jätä sitä pois. Aloitteleva ketoilija saattaa kaivata enemmän makeutusta, mutten suosittele, sillä vähempään makeuteen tottuu yllättävän nopsasti. Taikina hieman jämäköityy, kun sen antaa hetken seistä.

Pyörittele käsissä pieniä palloja ja tilanteen mukaan, muotoile niistä tasapohjaisia kuperia keksejä, tasaisia pikkuleipiä, tai sitten kololla varustettuja pikkuleipiä täytettä varten, kuten kuvassa.

Paista keksejä 200'c uunissa paksuudesta ja uunista riippuen 10-15min. Tarkkaile, ettet käräytä keksejä, ne palavat ihan hetkessä, jos ovat palaakseen :D Itselläni kiertoilmauunissa nämä kololla varustetut keksit ovat tulleet 11 minuutissa. Jäähdytä.

Jos teet taikinasta 26kpl koristelemattomia keksejä, niiden tähän astiset makrot ovat per kpl:

Rasva 7,5g, Proteiini 1,7g, Hiilihydraatti 1g ja energia 81kcal.

Keksit sopivat syötäväksi sellaisenaan. Kuperan malliset, tai lättänät keksit, voit myös raidoittaa ohuella nauhalla sulaa suklaata. Kololla varustettuihin käy paksumpi suklaatäyte, tai esim sokeriton marmeladi. Ihan sen mukaan mitä omaan ruokavalioosi ja hiilarimäärääsi sopii.

Mikäli välttelet valkoista sokeria kuin ruttoa, voit valmistaa itse raakasuklaata, tai ostaa esim. Stevialla makeutettua vhh-suklaata. Myös monien suklaafatbombsien taikina käy näihin täytteeksi.

Oma lempparini on kuitenkin valmistettu ylimmässä kuvassakin näkyvistä suklaista. Maraboun Premium minttu 70% suklaata 4 palaa (40g)  ja J. D. Grossin Arriba 85% suklaata 4 palaa (50g), on juuri sopivan täyteläinen määrä täytettä näihin 26 pikkuleipään. Sulata mikrossa tai vesihauteessa, sekoita hyvin keskenään, kaada jäähtyneiden pikkuleipien monttuihin ja sirottele pinnalle vähän kookoshiutaleita.

Tällä lempparitäytteelläni varustettujen pikkuleipien makrot per kpl:

Rasva 9g, Proteiini 2g, Hiilihydraatti 2g ja energia 100kcal.

Vertailun vuoksi yhdessä saman painoisessa kaupan kookospikkuleivässä, ilman mitään suklaita, olisi hiilareita n. 13-18g. Eli eipä tuosta sokerilla makeutetusta tummasta suklaasta, nyt niin tavattoman suuri ketorikos muodostu, ennemmin herkuttelen näillä hyvin mielin, kun taistelen mielitekoja vastaan ja lopulta mahdollisesti ratkeaisin sokeriherkkuihin. Stevialla mausteut suklaat eivät ole minun makuuni ja sen asian kanssa minun on elettävä. -Mikä ei kyllä itselleni tuota pahemmin tuskaa! ;)

Että sellaista! Itse pidän näitä pakkasessa, jos en vierasvarana heti kaikkia pois tarjoa. Kannattaa ottaa hieman ennen tarjoilua huoneenlämpöön, ettei suklaa ole toivottoman kova jäinen purtava.

Ps. J.D. Gross 85% suklaa Lidl, Marabou Premium minttu 70% suklaa ainakin K-Supermarket ja karppisokeria/erytritolia löydät niin isoista ruokakaupoista, kuin luontaistuotekaupoista.

Sulamon käyttäjät löytävät keksit sulamosta:

Ilman täytettä  ja Minttusuklaatäytteellä

Oon ollu keväästä 2018, mielettömässä ketoryhmässä, elämäni parhaita päätöksiä. Lähde mukaan! Tästä osotteesta halvimpaan voimassaolevaan hintaan ja mun tuki kaupanpäälle! Tehdään se yhdessä! (Kertamaksu, elinikäinen jäsenyys, 14pv rahat takas -takuu.) Muutetaan sun elämä ❤️

Mittaustuloksia 2.

Kun kertoo syövänsä ketogeenisesti, niin melko usein saa keskustelukumppanilta kommentin, että "hän ei kyllä ikimaailmassa lähtisi tuollaiselle epäterveelliselle ja suonet tukkivalle ruokavaliolle". Hämmentävän usein kommentti vielä jaetaan "pitsanpala suupielessä, toinen käsi kokispullolla ja toinen irtaripussilla". Ymmärtänette mitä tarkoitan. Ja kysymättä lainkaan, olenko käynyt, annetaan ohjeeksi käydä verikokeessa mitauttamassa kolesterolit, "sillä tilanteesi saattaa olla jo todella vakava".

Niin. Juonhan joka päivä kahvin, jossa on tyydyttynyttä rasvaa kahtakin lajia, puhumattakaan, että koko ruokavalioni energiamäärä koostuu yli 70% rasvoista. Panostan niissä(kin) toki monipuolisuuteen ja ennen kaikkea laatuun, mutten todellakaan tyydyttynyttä rasvaa välttele.

Olen kuitenkin jo vuosia ollut kiinnostunut siitä mitä kehossani tapahtuu ja kyllä, myös verikokeilla asioita mitaten. Aiemman, maaliskuussa 2019 kirjoittamani postauksen löydät tästä linkistä. Siinä avaan hieman millaisia elintapani ovat olleet aiempien mittausten aikaan.

Kävin taas eilen mitauttamassa kolesteroliarvoni, puhtaasti mielenkiinnosta. Ja mitäpä niille siis on tapahtunut tällä "suonet tukkivalla ruokavaliolla"? Muuta eroa edelliseen mittaukseen ei ole, kuin ehkä hieman korkeammat hiilarit. Syön nykyään syklisesti ja arkihiilarit pyörivät usein 35g tuntumassa.

Syklisestä ketosta en ole tainnut täällä kirjoittaa, mutta siis mikäli tuntee tarvetta, on mahdollista kunnolla ketoadaptoiduttuaan hyödyntää metabolista joustavuutta, tipauttaen itsensä ketoosista esim kerran kk, kahdessa viiikossa, tai jopa kerran viikossa, kuten itse nykyään teen. Se, kuinka usein on varaa syklitellä, on kiinni mm. omista tavoitteista ja rasvaprosentista. Syklisen hiilaripäivänä syödään runsaammin hh hyvistä lähteistä ja pidetään rasvat hieman matalampina. Tätä ei tule aloittaa, ennen adaptoitumista ketoon. Kun on kunnolla adaptoitunut, pääsee takaisin ketoosiin jopa alle vuorokauden. Keholle ei tee hyvää tilanne, jossa ollaan livetty päiviksi ketoosista ja taas ketoosin saavutettuaan, vedetään hiilarit kaakoon ja taas käynnistellään rasvanpolttoa päivätolkulla. Kalorivajeessa saatat myös menettää lihaskudosta, ilman ketoosin tuomaa suojaa. Adaptaatio siis ensin kuntoon. Itselläni oli ketoosia pohjalla n. 6kk ennen syklistä.

Kilpirauhasen vajaatoimintainen saattaa hyötyä syklittelystä. Toki sinun täytyy 100% hallita hiilareita, eikä toisinpäin. Jos olet hiilarien vietävissä, on järkevämpää pysyä tiukemmalla ketolla.

Mutta siis takaisin itse asiaan:

Voisin kuvitella, että tuosta moni pystyy vetämään johtopäätöksen, ettei tämän kohta 45v, 18kk ketogeenisesti syöneen naisihmisen suonet ole ainakaan nyt ihan just huomenna menossa tukkoon. Vaikka taatusti tästäkin se "paremmin minunkin asiani ja terveydentilani tajuava" löytää nyt jotakin moitittavaa ;) Mutta arvatkaapa mitä, ei kiinnosta :D

Let's focus on your own game.

Tarkoitus on otattaa kaikki muutkin verikokeet joskus lähiaikoina uusiksi. Nyt kuitenkin rahareikiä niin monia, että tuo operaatio saa odottaa. Varsinkin, kun jotenkin on kauhean vaikea uskoa, että mikään muukaan arvo olisi yhtäkkiä heittänyt kuperkeikkaa.. Ei siis ole nyt itsensä mittaaminen prioriteettilistalla ykkösenä. Kehonkoostumusmittauksessa aion käydä, kunhan löytäisimme mittaajan kanssa yhteistä aikaa kalentereistamme. Mittaus kun täytyy suorittaa aamulla syömättä ja juomatta. Palaan toki niihinkin tuloksiin sitten täällä ja kerron mikä on tilanne inbodyn mukaan.

Syömisiäni voi seurata instagramissa. Kuvia on useita joka päivältä. Muista, että ruokavalio on runsasrasvainen, eikä rasvan määrä useinkaan käy ilmi kuvasta.

Samaan ihanaan valmennukseen, jossa ketoilen ja ketoiluni aloitin, pääsee täältä. Valmennuksessa sinua odottaa mieletön paketti tietotaitoa ketogeenisestä ruokavaliosta ja sen toteuttamisesta, halutessasi vegaaniversio ketoiluun, halutessasi kuntosaliohjelmat, niin aloittelijalle kun jo edistyneelle salikävijälle, yms, käytössä on myös tietotaitoaan jatkuvasti kartuttavien, itse jo vuosia elämäntapanaan ketoilleiden vetäjien kokemus. Ja tietysti pääsy netin ehkäpä hyvähenkisimpään tsemppiryhmään, jossa saa vastauksen ihan kaikkeen mieltä askarruttavaan, ainakin jos se edes sinne päin liippaa ketoilua ;) Ja toki valmennuksessa on 14pv rahat takaisin -takuu, yhdellä kertamaksulla jäsenyys on ikuinen.

Voikaa hyvin! (Tähän sydän, tai muuta suloista, jota kankea blogialustani ei ymmärrä.)