Juustosämpylöitä ja ketofiiliksiä

Tiiättekö mikä on parasta ketoosissa? Siis silloin kun on ravinteet juuri oikein kohdillaan, elektrolyyteissä tasapaino jne.

On ihan älyttömän hyvä mieli!

Vähän väsyneenäkin jaksaa usein asioita, jotka ennen olisi suosiolla jättänyt seuraavaan päivään, ulkoilemaan päättää lähteä, vaikkei olisi mitään tietoa säästä -säähän on vain pukeutumiskysymys, ja ylipäätään on semmonen kokonaisvaltaisesti levollisempi olo.

Kaikenlaista on vielä illaksi suunnitteilla, mutta päätin piipahtaa kirjoittamassa postauksen, samalla ehtii juoda kupposen teetä kookosöljyllä.

Tänään on parikin ihmistä kysynyt, että onko mitään muuta yhtä nopsaa ketokelpoista leipää, kuin mikroversio, jonka postasin muutama päivä sitten. Ainakin melkein yhtä nopsa löytyy toki! Ketoreseptejä alkaa mystisesti löytämään (ja keksimään) sitä mukaa kun ruokavalio käy tutuksi. Tänään leipasin juustosämpylöitä, pieniä vähähiilarisia leipäsiä, joiden tekemiseen menee muutama minuutti, paistoaikoineen reilu vartti. -Toki uunin pitää ensin lämmetä ;) mutta sen jälkeen leivät ovatkin nopsasti lautasella ja niitä voi tarvittaessa pakastaa.

Ainesosia on neljä ja valmistaminen on taas todella hankalaa ja hermoja raastavaa ;)

Sekoita kipossa

1,5dl Pofiberiä
3tl leivinjauhetta

Lisää kippoon 1pss (150g) punaleima emmentalraastetta
ja 4kpl munia.

Vatkuloi vaikka lusikalla taikinaksi ja nosta taikina leivinpaperille kahdeksaksi "kasaksi". Kasoja voi lusikalla sitten hieman muotoilla siistimmiksi, ettei töröttelevät juustonpalat turhaan kärähdä.

225'c kiertoilmalla leipäset uuniin, kunnes ovat saaneet kauniisti väriä pintaan, noin 10-12min.

Taaskaan et tarvitse valmiille leivälle levitettä tai juustoa, ellet halua. Kukaan ei kiellä sipaisemasta lämpimälle leivälle vähän voita, mutta ilmankin menee!

Nyt moni miettii mitä on Pofiber ja näppärin ehti sen jo googlettaa. -PERUNAkuitua ja muka ketoresepti! Kyllä vaan. Hiilareita on liukenevia ja liukenemattomia, kuten makropostauksessa selitin ja tämän tuotteen kuidut ovat juuri sitä suoliston eläintarhan lempiruokaa, joten ole hyvä, ruoki lemmikkisi samalla kuin itsesi, nämä pikkuleipäset ovat loistavaa ketoruokaa ja yhdessä leipäsessä on vain 1g hiilaria!

Mikäli olet niin pitkällä että käytät Sulamoa, löytyy ohje myös sieltä resepteistä makroineen, nimellä "Kirsin KETO Ammattilaisleipäset". Miksi ammattilaisuus? Tämä ohje (jonka alkuperä ei ole tiedossa) postattiin kerran ketoryhmään niin, että ainesosaluettelossa oli pieni typo. Pofiberin kohdalla luki "Pro Fiber". Ja minähän tietysti kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kiinnostuneena innoissani kyselemään, että mitäs tuo ammattilaiskuitu on ja mistä sitä saa :D Oli hyvinkin todennäköisesti sen viikon parhaat naurut, kun tajusin että tuttu tuote kyseessä.

Tämän tarinan ansiosta muistat  tuotteen nimen, kun lähdet sitä gluteenittomien leivontatarvikkeiden hyllyltä shoppailemaan. Ainakin isoimmista kaupoista pitäisi löytyä, ellei jo omasta jauhokaapistasi!

Yksi leipänen painaa n.50g ja sisältää proteiinia 8,7g, hiilaria 1,2g, rasvaa 7,7g, siis yhteensä 110kcal.

Makrot kuvassa näkyvään annokseen.

Pari linkkiä:

Musavalinta näihin fiiliksiin

Sulamoon pääset tutustumaan tästä (montaa ruokapäiväkirjasovellusta kokeiltuani, olen todennut Sulamon todellakin rahan arvoiseksi ja luotettavimmaksi).

Ketogeeniseen ruokavalioon voit lähteä mukaani verkkokurssin kautta. Kurssilla on rahat takaisin 14pv takuu. Materiaalit, kuten myös yhtään liioittelematta, ehkäpä facebookin hyvähenkisimmän tukiryhmän jäsenyys, ovat ikuisia yhdellä edullisella kertamaksulla. Olen itse ollut valmennuksen jäsen keväästä 2018 ja mikäli käytät juuri tätä kumppanilinkkiäni, lupaan auttaa sinua sähköisesti ketomatkasi alkutaipaleella mahdollisimman paljon: Kirsin kanssa ketoosiin

Miksi aloitin ketogeenisen ruokavalion?

No nyt jatkoa sille ensimmäiselle helmikuun tekstilleni, jossa siis käväisin todella huonossa kunnossa, mutta suunnilleen jaloilleni pääsin.

Tässä kohtaa siis olin hankkinut melkoisia aineenvaihdunnallisia haasteita, ennenkaikkea syömällä liian vähän. Mutta nyt kilpirauhaselleni oli uusi lääkitys, kulutukseni selvillä ja sen mukaiset kalorit tavoitteena ja aivan järkyttävä motivaatio hoitaa itsensä kokonaisvaltaisesti kuntoon. Imin tietoutta kuin kuivaksi päässyt kaktus vettä ja kävin verkkokurssin ja -valmennuksen toisensa jälkeen mielenkiintoisista aiheista. Aloitin kehonpainoharjoittelun selkäni sallimissa rajoissa ja huolehdin että syömäni ruoka oli paitsi runsasta, myös värikästä ja laadukasta. Hifistelin lisäravinteilla, smoothieilla, kartutin ravitsemustietoani ja kaikenkaikkiaan elämä hymyili. Säästöliekin tuomat lisäkilot kulkivat mukanani, mutten niistä jaksanut välittää, tärkeintä oli että suunnilleen jaksoin ja sain kuntoa ja lihasmassaa takaisin.

Vuodet vieri, kunnes eräällä espanjanreissulla tuttavia moikkaamassa, sain kuumeettoman keuhkokuumeen. En ollut vuosiin mitään pöpöä sairastanut, joten enhän sitä keuhkokuumeeksi ensin tajunnut epäillä. Ilmeisesti panostukseni ravintoon piti tämänkin taudin kourissa minut suht tolpillani, pieni lämpöily ei juuri vauhtia hidastanut ja meni reilusti toista kuukautta, ennekuin menin lääkäriin, tuolloin pitkittyneen yskän takia. Oli toukokuu ja sain keuhkokuumeen häätävän antibiootin. Yskä ei tällä täysin lähtenyt, vaan ilmeni tämän tästä, varsinkin rasituksessa ja aloinkin epäillä rasitusastmaa.

Syyskuun lopulla erään kehnokelisen prätkäreissun päätteeksi tunsin oloni hieman ventiksi, mutta lähdimme kuitenkin taas pimeyttä pakoon espanjaan ja siellä tulinkin sitten ihan kunnolla kipeäksi. Tällä kertaa keuhkoputkentulehdus muuttui suomeen saavuttuamme keuhkokuumeeksi, joka ei taaskaan ollut kuumeinen, mutta veti totaalisen voimattomaksi ja söin tuohon keuhkokuumeeseen viimeisiä antibiootteja vielä juuri ennen vuodenvaihdetta. Uudenvuoden lupaukseni oli tehdä kaikkeni suolistoni eläintarhan eteen, sillä antibiootit oli jotain, mitä en mielellään elimistölleni tarjoillut. Kaikkea on kuitenkin valmis kokeilemaan, kun suihkussa seisoessaan ei meinaa käsiä jaksaa nostaa hiuksia pestäkseen ja kauppareissuilta lähti mukaan tenapaketti jos toinenkin, kun jo kestokramppiin yskimisestä jääneet lihakseni eivät jaksaneet vastustaa pallean painetta yskänkohtauksissa. Jos antibiootein saatiin pöpöjä häädettyä, niin takuulla tuossa kolmen kuukauden jaksossa kuollakupsahti myös suurin osa suolistoni toivotuista asukeista, vaikka Precosan otin käyttöön heti jo antibiootin ohessa ja panostin ruokavaliooni ehkäpä enemmän kun koskaan aiemmin. Korjausoperaatio on mikrobiomini tiimoilta käynnissä edelleen ja jatkunee vielä pitkään.

Tammikuu 2018 meni päivien läpi raahustaessa, kuun lopussa totesin, että oli jo helpompi hengittää ja kävimme kävellen äänestämässä Presidenttiä noin kilsan päässä sijaitsevalla koululla. Joka paikka meni pelkästä kävelystä hapoille, mutta pienestä pakkasesta huolimatta ei keuhkoni saaneet mitään draamakohtausta. Tästä rohkaistuneena otin lyhyet kävelylenkit pitkästä aikaa ohjelmaan ja elämä alkoi taas voittaa. Mutta ei ollut vielä kaikki minulle varatut haasteet takana. Ei todellakaan.

Olimme pojan sotilasvalatilaisuudessa Parolannummella helmikuun loppupuolella ja oloni oli parempi kuin kertaakaan viimeisen 11kk aikana. Valatilaisuuden jälkeen oli kasarmeilla kahvit ja käytiin poikien tupiin tutustumassa. Koko kasarmi yski, tuntui kuin olisi kävellyt keuhkotautiparantolan käytävillä. Mainitsin miehelleni, että nyt kyllä pelottaa, kun seuraavalla viikolla olimme lähdössä taas vaihteeksi eteläiseen eurooppaan ja tuli sellainen olo, että "kolmasko kerta toden sanoo". Pakkasin matkalle mukaan loppuvuodelta jääneet kortisonia sisältävät inhalaattorit yms, jotka ajattelin ottaa käyttöön sitten heti jos huonosti käy. Ja niinhän siinä sitten kävi, että molemmat mieheni kanssa sairastuttiin ja kotimaahan päästyä kulutimme kilpaa nessuja sohvannurkassa reilut kolme viikkoa. Kävin varoiksi keuhkokuvassa, mutta keuhkokuumetta ei tällä kertaa näkynyt. -Kannatti aloittaa kortisonin inhalointi ajoissa, ajattelin! Jopa pientä onnistumisen iloa oli ilmassa, kun säästyin antibiootilta. Pari viikkoa myöhemmin yskin ehkä pahemmin kuin koskaan, vaikken "enää ollut kipeä".

Jatkuvaan viikkoja kestävään yskään alkoi mennä hermot, puhumattakaan jos pysähtyi ajattelemaan, että pientä pätkää helmikuussa lukuunottamatta, olin yskinyt yli vuoden putkeen. Kuvautin kaiken ylähengitysteistä keuhkoihin. Kaikki muu käytiin parhain mahdollisin kuvantamismenetelmin läpi, ainoastaan keuhkojen tähystystä ei tehty. Astma suljettiin pois, kävi itseasiassa ilmi, että minulla on poikkeuksellisen avonaiset ja voimakkaat keuhkot. Verikokeitakin otettiin lopulta vino pino, eräs lääkäri halusi sulkea pois mm. hinkuyskän, joten pahalta taisi kuullostaa toistenkin korvaan yskimiseni. Kävi ilmi että olin sairastanut "lähiaikoina" mykoplasman. Jos en itse ja kaikki minua hoitaneet lääkärini eivät olisi, ajatelleet "kolmas kerta toden sanoo" mentaliteetilla minun sairastavan sitä yhtä ja samaa vuoden takaa alkanutta "keuhkokuumeilua", olisi varmaan se mykoplasman mahdollisuus saatettu tutkia ajoissa ja vaikka sitten olisinkin taas syönyt antibiootteja, olisi se ehkä kokonaisuuden kannalta ollut parempi kun tilanteen pitkittyminen ja kymmenet turhat tutkimukset.

No, niillä korteilla pelataan, mitkä on jaettu ja näin tässä asiassa edettiin. Kevään edetessä olin todella loppu yskimiseen, johon ei tuntunut auttavan mikään. Selän hermovaurio ja raju yskä ei ole kovin hyvin yhteen pelaava pari nekään. Vaikken öisin juuri yskinyt, vei kipuinen selkä yöunet. Kesän alussa oli tiedossa usean viikon prätkäreissu pitkin eurooppaa. Tiesin, etten voisi sinne lähteä, jos en saisi muutosta tilanteeseen. Olin valmis kokeilemaan ihan mitä tahansa, siis ihan kuinka hullua tai hankalaa ideaa tahansa, jos olisi pienikin mahdollisuus että apua saisin. Ruokavalioni oli hiottu timantiksi, eikä hiljaista tulehdusta pitänyt kyteä missään, silti yskä piteli kourissaan. Lähettelin universumille pyyntöjä ratkaista asia ja sitten se alkoi älylaitteiden evästeissä tupsahdella näköpiiriini. Ketogeeninen ruokavalio! Ensimmäinen ajatus oli, ettei sovi minulle, sillä juuri ketokarppaamalla olin saanut pahimmat vahingot elimistössäni aikaiseksi (se osa tarinaani täällä). Universumi oli kuitenkin sinnikäs ja lopulta aloin tutustua aiheeseen paremmin.

"Kun on avoin uuden oppimiselle ja valmis ottamaan oppeja vastaan, opettaja löytää sinut". Tämä buddhalainen viisaus mielessäni tartuin Ketokickstartin mainokseen, kun se ties kuinka monetta kertaa näköpiiriini ilmestyi, sitä tietoisesti hakemattani. "14 pv rahat takaisin takuu". Ajattelin, että en siis menetä mitään, kun käyn tsekkaamassa, voisiko tällainen kilpparinvajis-säästöliekki-mykoplasmarampa löytää edes jollain lailla sovellettavissa olevia apuja eloonsa ja oloonsa. Lähes kaikki mainonta ketogeenisen ruokavalion tiimoilta keskittyy laihduttamiseen ja oli itsestään selvää, etten kalorivajeella voi alkaa leikkimään, kun säästöliekki edellisten "kokeilujen" jäljiltäkin oli vielä lopullisesti purkamatta. Mitä enemmän valmennuksen materiaaliin tutustuin, sitä enemmän tajusin, että ei ketoosi kalorivajetta kaipaa. Tajusin myös miten radikaaleja virheitä olin ominpäin ketokarpatessani tehnyt. Ketogeenistä ruokavaliota ei voinut verrata vuosien takaiseen karppailuuni.

14pv tuli ja meni, en uskaltanut aloittaa, mutta toisaalta avun tarve oli valtava, enkä todellakaan ollut myöskään pyyhettä heittämässä kehään. Valmennuksen matskujen kanssa ei onneksi ole kiire. Yhdellä liittymismaksulla ne ovat käytössä lopun ikää. Ketokickstartin aivan ihanassa vertaistukiryhmässä, sain vinkin, että lukaiseppa Elviira Krebberin "Parantava Ketoosi" -kirja. Tein työtä käskettyä ja vaikken kirjasta suoria apuja ongelmiini löytänytkään, niin se vahvisti mindsettiani siitä, että olin oikean asian äärellä. Muistan mieheni ilmeen, kun laskin kirjan luettuani sen käsistäni ja lausahdin hänelle, että "aion kokeilla ruokavaliota, joka ei voi olla sinunkin arkeesi vaikuttamatta, mutta tästä yskästä on päästävä". Se silmien pyöräytys :D Hihhih! Myöhemmin hän on ITSE muistellut useille ruokavaliotani ihmetteleville tuota ensireaktiotaan. Tuolloin mielessäni oli siis, että aloitan, mutta ajattelin kesää marjoineen ja menetettyjä smoothieita, tulevan reissun syömisiä, Italiaa pizzoineen jne jne. Syksy tuntui paremmalta ajankohdalta. Toisaalta juuri esimerkiksi se prätkäreissu lähestyi nopsaa vauhtia enkä oikein ollut kunnossa sinne lähtemään. Ajattelin kokeilla, että kuinka helppoa tai vaikeaa olisi tipauttaa ruokavalio noille hirmuisen pienille hiilareille (20g) ja oikeastaan ennen kuin kunnolla huomasin, oli ketoiluni jo täydessä vauhdissa! Käväisin kattavissa verikokeissa, että voisin kroppani muutoksista saada mustaa valkoisella. Lähtötasot esimerkiksi kolesteroliarvoistani ja maksan ja munuaisten toiminnasta oli siis ylhäällä.

Yskiminen loppui kahdessa viikossa. Kyllä! Yksi kaunis kevätpäivä vaan huomasin, ettei enää tarvitse yskiä. Olin niin huolella perehtynyt ruokavalioon elektrolyytteineen jo ennen aloitusta, ettei ketoflunssista juuri tarvinnut kärsiä. Fillarilenkeillä kun koitin käydä, niin totesin, että suoraa kyllä sitkutan, mutta ylämäissä menee mummotkin ohi.. Voimantuotto oli hukassa, mutta ajattelin tämän johtuvan enemmän siitä, että olin sairastanut yli vuoden putkeen, enkä millään matematiikalla edes voinut olla kunnossa. Mutta neljännellä ketoiluviikolla tapahtui jotain rasva-adaptaatiossa ja olin kuin Superhessun superpähkinöissä, virtaa oli liikkumiseen yhtäkkiä "kuin joskus ennen", ellei jopa enemmänkin! Ja hieman myöhemmin kurvailin harrikallani pitkin Italian alppiteitä onnesta soikeana.

Kaikki uhraukset mitä syömisiin tulee, olivat todellakin tuon kaiken arvoisia. Italiassa tuli kerran vastaan paikka, jossa ei pizzan lisäksi ollut muuta tarjolla. Valitsin pizzaani runsaat täytteet ja söin pizzastani ne. Pohjan syömättä jättäminen ei näyttänyt edes hämmentävän pizzerian tarjoilijaa. Kesän mittaan joissain paikoissa söin hampurilaisen muiden mukana. Pyysin vain kokkia vaihtamaan paistetut munat sämpylän tilalle ja perunalisäkkeen sijaan kasviksia, parsaa, vuohenjuustoa tms ja vaikkapa extra-annos majoneesia. Yleensä annokseni on aiheutanut kanssaruokailijoissa annoskateutta, ei toisinpäin.

Jos olet jaksanut lukea tänne saakka, niin olen tästä erittäin onnellinen ja otettu. Toivon tarinani jakamisen ja terveydestäni avautumisen auttavan muita vastaavien asioiden kanssa kamppailevia. Olen saanut ketoilusta apua myös erilaisiin kiputiloihin, kehon koostumus on parantunut ihan itsekseen, hitaasti, mutta varmasti ja noin puolen vuoden ketoilun kohdilla otatin uudet verikokeet, kaikki arvot olivat parantuneet entisestään! Tämän vuoden -19 puolella olen alkanut ajattelemaan, että ketogeeninen ruokavalio on minulle enemmän elämäntapa kun kokeilu. Ketoosissa moni asia on aiempaa helpompaa ja esimerkiksi liikunnasta on tullut päivän kohokohta, joskus kun se on ollut enemmän sellaista itsensä patistamista liikkeelle. Kokonaan en terveyden haasteista ole päässyt, eikä voi näin lyhyessä ajassa olettaakkaan, kohtelinhan kehoani väärin useita vuosia. Hermovian kanssa elän edelleen, mutta senkin kanssa ketoosissa on helpompaa. Normaalipainoonkin olisi matkaa kuutisen kiloa. Mihinkään ei kuitenkaan ole nyt kiire, annan aineenvaihdunnan eheytyä ja palautua omaan tahtiinsa ja jatkan terveellistä ja kehoa korjaavaa syömistä.

Ketokickstarttiin mukaan lähteminen on ehdottomasti yksi tähän astisen elämäni parhaita päätöksiä!

Pari linkkiä:

Elviiran kirjaa, joka kuvassa, ei ole enää saatavilla kuin kirpputoreilta, jos joku omastaan on raaskinut luopua. Mutta Elviira lupasi muutama kuukausi sitten Kickstartin haastattelussa, että uusi painos on tulossa uunista ulos! Ja se onkin nyt ennakkotilattavissa ja jos heti tartut tarjoukseen on Adlibriksessa ystävänpäivän alekoodilla YSTÄVÄ saatavissa -15% alennuskin :) Kirjan voi ennakkotilata varmasti mistä tahansa kirjakaupasta ja myöhemmin se löytynee niin kirjakauppojen hyllyiltä kuin kirjastoistakin. Kirjan ennakoitu ilmestymisajankohta on viikolla 9. Tästä Adlibriksen ennakkotilaukseen.

Ketogeeniseen ruokavalioon voit lähteä mukaani liittymällä Ketokickstarttiin. Materiaalit, kuten myös yhtään liioittelematta, ehkäpä facebookin hyvähenkisimmän tukiryhmän jäsenyys, ovat ikuisia yhdellä edullisella kertamaksulla. Olen itse ollut valmennuksen jäsen keväästä 2018 ja mikäli käytät juuri tätä kumppanilinkkiäni, lupaan auttaa sinua sähköisesti ketomatkasi alkutaipaleella mahdollisimman paljon. Tästä Kirsin kanssa ketoosiin!

Rasvanpoltto käyntiin rasvalla!

Tulipa juuri hauska sattumus. Tänään mieleni teki leipää, ja salamia jostain syystä, ehkäpä jäi mieleen kummittelemaan jossain edellisistä kirjoituksistani mainitsemani salamisnacksit! Olin siis juuri näitä leipätarpeita kaivamassa esiin, kun sain meseviestin, jonka sisällön luvan kanssa teille tässä jaan:

"Luin noita sun ketojuttuja ja kiinnostais kauheesti kokeilla, mutta enhän mä VOI elää ilman leipää! Siis mitä sä syöt aamuisin? Kyllä edes viikonloppuaamuina pitää saada leipää!"

Ja muutama itkevä, hikoileva ja silmiään pyöritteleväkin emoji, oli lopussa painottamassa tätä mahdotonta yhtälöä. Turha murhe, ei ketoillessa mistään oikeastaan tarvitse luopua. Lähes kaikkeen löytyy ketoversioita. Otetaan nyt esimerkkinä tämä yrttimantelileipä, jota olen juuri "leipomassa". Leipominen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että sekoitan muutaman aineen mikronkestävään astiaan ja laitan mikroon. Kokkaus + kypsennys = 3 minuuttia. Tässä ajassa kahvi ehtii juuri ja juuri tippua.

Esimerkkileipäseni on tyypillinen ketoeväs, eli viljaton, runsasrasvainen ja vähähiilarinen. Kaloreita piisaa ja nälkä pysyykin hyvin poissa. Miten tämä sitten voi olla myös laihduttajan ruokaa? Laitoinhan päälle runsaasti leikkeleitä ja jopa salamia! Vaikken itse laihduttamaan lähtenyt kun ketoilun aloitin, niin moni lähtee tälle ruokavaliolle nimenomaan jopa kymmenien kilojen ylipainoa pois hätistellen. Postasin tuossa pari päivää sitten makroista, ja niin se vaan on, että ketogeenisellä ruokavaliolla ei pelkästään saa syödä rasvaa, vaan sitä pitää syödä. Ja se on juuri se, mikä rasvanpolton käynnistää.

Tähän tällä ruokavaliolla pyritään, muutetaan koko kehon polttoainejärjestelmä glukoosipolttoisesta rasvapolttoiseksi. Joten kyllä, sunnuntainen aamupalani sisältää noin puolet päiväni kaloritarpeesta, itseasiassa leipä kera ison rasvakahvin, yhteensä 1060kcal. Perinteisesti kaloreita laskeneita hirvittää ajatus syödä niin paljon kerralla, mutta tällä ruokavaliolla ei ole hätää. Ensinnäkin satsilla pärjää tuntitolkulla, sillä ketoruuasta vapautuu tasaisesti ja pitkäkestoisesti energiaa, eikä verensokeripiikkejä tule. Toiseksi, muutaman viikon kun on ketoillut ja polttoainejärjestelmä on saatu vaihdettua rasvapolttoiseksi, niin ruokavälit automaattisesti pitenevät. Silloinkaan ei tule niin kouriin tuntuvaa nälkää, kun ruokaväli venyy tarkoitettua pidemmäksi. Jokaisella kun on ne omat eväät mukana. Kellä persuksissa, kellä uimarenkaana, tai vaikkapa alleissa höllymässä. Kroppa osaa tässä vaiheessa napata niistä, ilman että henkilö itse ehtii kiukutella itseään nälkäkiukussa ulos parisuhteestaan ja ystäväpiiristään.

Glukoosilla, eli hiilarilla, eli sokerilla käyvät ihmiskoneet, ovat varastoineet glukoosia kroppaansa. Sitä on glykogeenina lihaksissa ja maksassa, josta maksa sitten aterioiden välillä pilkkoo sitä glukoosiksi verenkiertoon energiaksi. Lihaksissa glykogeenia on runsaasti, mutta se on myös käytössä oikeastaan juurikin vain niitä lihaksia varten, maksa ei kovin helposti niistä glukoosia muuhun käyttöön saa napattua. Kokonaisuudessaankin näissä glykogeenivarastoissa on energiaa vain murto-osa rasvavarastoista, yleensä reilusti alle päivän kaloritarpeet, joten niiden varassa ei pitkälle pötki. Kun sitten syö hiilaripitoisesti, verensokeri ensin nousee ja sitten romahtaa melko pian ja nälkä alkaa muistuttelemaan tyhjästä tankista. Hiilaripolttoista konetta joutuukin tankkaamaan tämän tästä. Mitä nopeammasta hiilarista ravinto kostuu, sen jyrkempiä ovat nousut ja laskut. Jos sitten on pidempään syömättä, on nämä kropan omat glykogeenivarastotkin kulutettu loppuun melko pian. Keho ei mielellään niistä luopuisi, vaan koittaa kaikin keinoin saada omistajaansa tankille. Useimpien kroppa tässä vaiheessa jo huutaa varsinkin sokerin perään ja vaikkapa kestävyysliikkuja joutuu napsimaan hiilaripitoisia polttoaineannoksia, pitääkseen koneensa käynnissä.

Mites sitten kun syödään pääasiassa rasvoja ja on nähty vaivaa adaptoida koneisto käymään rasvapolttoisena? Rasva ei verensokeripiikkejä aiheuta. Itseasiassa verensokeri tasaantuu niin hyvin, että moni 2-tyypin diabeetikko saa jopa parissa kuukaudessa diabeteksensä remissioon. Ei mikään pikkujuttu! Ketogeeninen ruokavalio, jossa siis matalat hh, kohtuullinen proteiini ja runsaat rasvat, luovuttaa syödystä ruuasta pitkäkestoisesti ja tasaisesti energiaa ja joustavasti siirtyy käyttämään seuraavaa rasvan lähdettä aina tarvittaessa, eli kropan omia varastoja. Ja jopa normaalipainoisella ihmisellä näistä varastoista riittää energiaa ihan uskomattomia määriä.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö nälkää tulisi ollenkaan, tai etteikö syödä pitäisi. Syödyssä ruuassa tulisi olla myös tiuhasti ravinteita energian lisäksi, pelkkä kehon rasva ei riitä kropan toimimiseen oikein. Lisäksi rasvan runsas osuus päivän kaloreista, pitää kehon moottorin nimenomaan rasvapolttoisena. Rasvoisa siis ei voi nipistellä, tai homma ei toimi. Ilman muuta keho koittaa huomautella myös siitä että muut rakennuspalikat ovat vähissä, tämä tekee ison osan näläntunteesta. Ketogeeninen ruokavalio on todella tasapainottava ja jos nälänsäätely onkin aiemmin ollut pielessä, niin viimeistään kun ketoilija on lähellä normaalipainoa, toimii kropan nälkähormonit yleensä oikein ja nälän-, sekä kylläisyyden tunteisiin voi aika rennosti alkaa luottamaan. Kun ylipainoisellakin energiansaanti on ketoillessa junarata, verrattuna hiilarimoottoreiden vuoristorataan, niin siinä vaiheessa kun kroppa alkaa hienovaraisesti huomautella, että olisi hyvä saada ravinnon rakennuspalikoita käyttöön, niin hiilarimoottorilla kulkeva on jo nälkäkiukussaan marssinut kaapeille tai kaupan kassalle ja vetäissyt pahimpaan ketutukseen suklaapatukan, keksipaketin tai possumunkin.

Varsinkin he, joille aamupala ei koskaan oikein ole luontevasti maistunut, ovatkin näistä tiedoista mielissään. Samaten kaikki he, jotka ovat aina joutuneet tekemään suunnitelmansa sen mukaan, koska saa seuraavan kerran ruokaa. Ja sitten ne kestävyysurheilijat.. Itse vedän pitkää fillarilenkkiä kesäisin ja meni kyllä pari viikkoa adaptoitumisesta, ennen kuin uskoin, ettei evästä tarvi mukaan ottaa ja samalla lenkit vaan piteni pitenemistään. Hikoillessa poistuu suoloja, joten elektrolyytit vedessä tai vaikkapa muutama merisuolarae, on mukana hyvä olla. Ketoilija voi siis huoletta syödä vasta kun on nälkä, eikä päivän ensimmäinen ketoateria iltapäivänkään puolella syötynä, meinaa nukuttaa pystyyn. Moni ketoilija syö muutama kuukausi ketoiltuaan 2-3 ateriaa päivässä, vaikka ennen olisi mennyt kuudella. Eikä näiden aterioiden välillä tekeminen tai fiilikset pääse lopahtamaan samaan tyyliin kun hiilarimoottorisilla. Ketoaterian syöminen ei myöskään aiheuta ähkyä tai väsymystä. Tässä kaikessa säästyy niin aikaa, kuin usein myös rahaa. Ja moni napostelija ja karkkihiiri huomaa muuttaneensa käytöstään kuin itsestään.

No, nyt päästään siihen että mitäs minä nyt sitten yleensä syön aamupalaksi? Kuulun juuri niihin, jotka ovat puolet elämästään yrittäneet opetella syömään aamupalaa, "sillä se olisi viisasta". Opiskelu tällä rintamalla on ollut pelkkää tervanjuontia ja kivisen pellon kyntöä. Ei suju. Harvemmin siis syön aamulla varsinaisesti mitään, eli ns. pätkäpaastoilen edellisestä illasta seuraavan puolenpäivän paremmalle puolelle. Joskus juon kupin kahvia tai teetä, muu harvemmin maistuu ennenkuin keho kertoo niin. Tämä on nimenomaan ketoillessa erittäin ok. Yhtä ok on se, jos haluat syödä aikaisen aamupalan. Ketoillessa aikataulu syömisessä ei ole koskaan ongelma, etkä tee mitään väärin, syöt missä aikataulussa haluat. Aikatauluthan usein menee myös mönkään, koska elämä, eikä sekään sekoita päivän palettia niin pahasti, kuin hiilaripolttoisille saattaa käydä.

No sitten kun syön, niin mitäs sitten syön? En välttämättä edes kertaa viikossa leipää, vaikka ketoleipiä voisi halutessaan syödä niin paljon kun omiin makroihin mahtuu. Kuten jossain tekstissä mainitsin, viisaasti ketoilevan annoksen volyymi tulee vihreistä kasviksista. Usein ensimmäinen päivän ateriani on näitä kasviksia, raastettua kesäkurpitsaa, kurkkua, baby leafeja, rucolaa, toisinaan lisänä vähän tomaattia tai paprikaa, usein avocadoa, 0g hh juustoja, paistettua tai keitettyä munaa, joskus jotain lihaa tai leikkelettä ja kaiken päälle runsaasti laadukasta oliiviöljyä ja RAW:n ihanaa omenasiiderietikkaa. Usein juon samassa yhteydessä rasvakahvin ja toisinaan vihersmoothien. Rasvakahvi on yksinkertaisimmillaan voinpala kahvissa, blenderin tai vispilän kautta mukiin kaadettuna. Omassa rasvakahvissani on luomuvoita tai gheetä, MCT-öljyä, joskus kookosöljyä, kollageenia, kurkumaa ja mustapippuria, usein muita yrttejä, vähän laadukasta suolaa ja toisinaan raaka muna. Voin avata näitä rasvakahvin salaisuuksia jossain toisessa postauksessa, mutta myös google on melkoinen rasvakahvin aareaitta!

Tämän kertaisena pätkäpaastonpäättäjänäni oli siis maukas, helppo, mikrossa nopsasti paistettu leipä, jonka pohjana on mantelijauho. Kelvannee myös gluteenittomalle kaverille, jos manteli ei ole ongelma. Resepti on seuraavanlainen:

3rkl mantelijauhoa
1rkl kookosjauhoa
2rkl Macadamiaöljyä
1 muna
1/2 tl Provencen yrttimausteseosta
1/2 tl leivinjauhetta
1/4 tl laadukasta suolaa

Kaikki haarukalla sekaisin mikron kestävässä kipossa ja täydellä teholla 90 sekuntia. Jos haluat optimoida tasaisen massan, voit sekoittaa kuivat jauheet ensin keskenään. Levitettä et tarvitse ollenkaan ja päälle kasaat ne päälliset, jotka omaan makuun sopii parhaiten. Alla lasketuissa makroissa (kuvakaappaus ruokapäiväkirjastani sulamossa), on esimerkin vuoksi juuri leipäkuvassa näkyvät runsaat päälliset. Annos on melko reilu, puolikaskin saattaa aamupalaksi riittää. Omassa ateriarytmissäni tämä on kuitenkin samalla myös lounas.

(Käyttämäni mikroastia on n.15x15cm.)

Jos olet niin pitkällä, että käytät Sulamoa, löytyy tämä resepteistä nimellä "Kirsin KETO Yrttimantelileipä". Näin et joudu täyttämään jokaista ainesosaa ruokapäiväkirjaasi erikseen.

Pari linkkiä:

Tästä Sulamoon.

Sulamon kanssa minulla ei ole yhteistyötä, mutta lämpimästi suosittelen!

Tästä Kirsin kanssa ketoosiin!

Ketogeeniseen ruokavalioon voit lähteä mukaani myös tämän verkkokurssin kautta. Kurssilla on rahat takaisin 14pv takuu. Materiaalit, kuten myös yhtään liioittelematta, ehkäpä facebookin hyvähenkisimmän tukiryhmän jäsenyys, ovat ikuisia yhdellä edullisella kertamaksulla. Olen itse ollut valmennuksen jäsen keväästä 2018 ja mikäli käytät juuri tätä kumppanilinkkini osoitetta, lupaan auttaa sinua sähköisesti ketomatkasi alkutaipaleella mahdollisimman paljon.

Ketoisaa lounasta kotoisasti

Oli tuossa erään ystävän kanssa puhetta ketoilun ekologisuudesta. Tai pikemmin hän oli huolissaan sen puutteesta. "Kun keto on niin painottunut eläinperäiseen ruokaan". Tämä on kyllä jonkinlainen urbaani legenda, josta syytän lööppejä ja ennen kaikkea ihan ketoilijan omista valinnoista kiinni.
Ensinnäkin, ketogeeninen ruokavalio ei ole runsasproteiininen, vaan runsasrasvainen. Rasvoja ei ole pakko ottaa ollenkaan eläinperäisistä rasvoista, ellei tietysti itse halua nimenomaan niin tehdä. Viisaampaa on jo kokonaisuudenkin kannalta panostaa laajaan rasvojen kirjoon ja niissä laatuun.
Toiseksi, puhtaasti ketogeenisesti syövän lautasen volyymi tulee kasviksista. Eli kaikenlaista vihreää maan päällä kasvavaa, poislukien esim herneet. Tätä vihreää mahtuu ruokavalioon melkein enemmän kun pystyy syömään. On mahdollista, vaikkakin hieman haastavampaa, olla myös täysin vegeketoilija.
Itse panostan yleensä kaikessa mahdollisimman lähiin ja luomuun ja puhtaaseen, oikeastaan lähinnä lompakonnyörien ja saatavuuden rajoissa. Joskus on kuitenkin kiva oikasta jossain, kuten nyt, kun syön ketoisaa lounastani, munia ihan tuubista puristetulla lohimajoneesilla. (Munat ja versot on kyllä luomuja.) Ohessa rasvakahvi, joka puuttuu kuvasta. Helppoa ja hyvää!
Omat "ei niin kovin ekologiset" ketovalintani olivat käytössä jo ennen ketoilua. Lähinnä kylmäpuristetut ja neitsyet oliivi- sekä kookosöljy, MCT-öljy, erilaiset pähkinät, jotkin makeanveden levät ja avocado. Kukaan ei käske edellämainittuja tällä ruokavaliolla syömään, mutta laadukasta ravintoa ne ovat. Oliiviöljyn terveyshyödyt ovat kiistattomia ja esim kookosöljystä on myös ketoosin kannalta hyötyjä, ikävä kyllä vaan näitä ei löydy sinivalkoisena. Olen myös tilannut muutaman lisäravinteen rapakon takaa. Ostan kuitenkin 99% kaikista lisäravinteistakin, mieluiten suomalaisena, mutta vähintään suomalaisista verkkokaupoista. Sinunapteekki on hyvä, suomalainen ja halpa. Sieltä voi tehdä edullisia ostoksia, mitä lisäravinteisiin ja luontaistuotteisiin tulee.
Jos nyt syönkin muualta tuotuja juttuja, kuten avocadot, niin paljon vastaavia rekkarahdilla kulkevia on jäänyt pois, eihän tähän ruokavalioon kuulu esim sellaiset ketopahikset kuin banaani tai appelsiini.. Tällainen edes hieman tasoittaa pakkaa! Ja jos ajattelee, että tuo antiekologinen ruokalistani oli käytössäni jo ennen ketoilua, niin pelkästään ekologisempaan suuntaan ovat minunkin syömiseni siis menneet!
Joku saattaa syödä ns. Dirty Ketoa noudatellen, eli pitkälle prosessoituja juttuja tyyliin pekonia ja kestomakkaroita. Tällainen "kerma+pekonidieetti" ei tietenkään kenenkään terveyttä mitenkään erityisesti edistä. Epäilen, ettei tällaisen henkilön valinnat ole järkevimmästä päästä millään muullakaan ruokavaliolla. Ne ovat kuitenkin omia valintoja (joita tässä sinänsä en arvostele). Turha sen enempää tuollaisista valinnoista, kun niiden seurauksistakaan, on ketogeenistä ruokavaliota syyttää.
Toisinaan itsekin sorrun. Kassoilla on yleensä houkutuksina jos jonkin sortin namuja, mutta joiltakin Lidlin kassoilta löytyy myös näppäriä salamisnackseja. Kesähelteillä sellaisen syötyään oli kuin uusi ihminen! Ehkä maailma ei pelastunut, mutta olisiko se pelastunut enempää, jos olisin jollakin toisella ruokavaliolla ja valinnut sen suklaapatukan?

Ps. Tässä annoksessa proteiini 16g, hiilarit 1g ja rasva 22g. Perfectly Keto!

Pari linkkiä:

Tästä Sinunapteekkiin

Yllä mainitun kanssa minulla ei ole yhteistyötä, mutta lämpimästi suosittelen!

Tästä Kirsin kanssa ketoosiin

Ketogeeniseen ruokavalioon voit lähteä mukaani myös tämän verkkokurssin kautta. Kurssilla on rahat takaisin 14pv takuu. Materiaalit, kuten myös yhtään liioittelematta, ehkäpä facebookin hyvähenkisimmän tukiryhmän jäsenyys, ovat ikuisia yhdellä edullisella kertamaksulla. Olen itse ollut valmennuksen jäsen keväästä 2018 ja mikäli käytät juuri tätä kumppanilinkkini osoitetta, lupaan auttaa sinua sähköisesti ketomatkasi alkutaipaleella mahdollisimman paljon.

Makrolaskurihelvetti? Vai erinomainen työkalu syödä oikein?

Lupailin kirjoittaa seuraavaksi elämänsattumuksista, joiden kautta päädyin ketoilijaksi, mutta lukijan hartaasta toiveesta avaankin nyt tässä välissä asiaa, joka montaa aloittelevaa ruokaremonttilaista mietityttää ja jopa ahdistaa.

Nimittäin makroravinteet. Osalle selvää pässinlihaa, osa kokee ihan hirmuisen monimutkaisena ja hankalana ja jopa ketogeenisen syömisen esteenä tämän koko ”makrohelvetin”! Tästä(kään) ei kannata lannistua. Lisähuomautuksena, mikäli olet tajuamattasi hiilareista pikku pöhnässä kuin tilhi pakkasenpuremista pihlajanmarjoista, mutta urakoit itsesi urheasti ketoosin puolelle, niin trust me! Kaikesta tuppaa tulemaan jatkossa astetta tai paria helpompaa!

Mitäs ne makrot nyt sitten ovat? Ne ovat polttoainetta jolla kuljet, eli kehon energianlähteenä toimivaa ravintoa ja näitä eri polttoainelaatuja on neljä. Hiilihydraatit, proteiinit, rasvat ja alkoholi. Näistä makroravinteista koostuu päiväsi energiansaanti, elikkäs kalorit. Tavallisesti varsinkin laihduttamaan lähtevät, keskittyvät kokonaiskaloreihin ja niiden nipistämiseen. Perinteinen (ja usein tuloksia tuottamaton) ”liiku enemmän kuin syöt, niin laihdut” -ajattelu on siis lähinnä kalorien laskemista ja niin allekirjoittanut kuin lukemattomat muut, ovat jo aika päiviä sitten huomanneet, ettei tämä toimi kuin muutamalla harvalla. Yleensä tämän hoksaamista odotellessa, on kertynyt ylimääräisiä kiloja, hormonitoiminnan haasteita, säästöliekkiä ja muuta harmia, mutta palataan siihen joskus myöhemmin.Ketogeenisellä ruokavaliolla et välttämättä tarvitse edes kalorivajetta laihtuaksesi. Kertynyt ylipaino voi johtua monesta muustakin seikasta kun liiasta syömisestä. Ketoosi korjaa sinua kohti tasapainoa. Lisäksi ketogeenisellä ruokavaliolla elimistö kuluttaa 200-250kcal enemmän kuin muulla tavalla syömällä. Ketoillessa voi normaalipainoinen siis joutua syömään jopa hieman enemmän kuin aiemmin.

Makrolaskentaan perustuvassa ajattelussa, lasketaan kullekin yksilölle sopiva kalorimäärä ja jaetaan se tavoitteiden ja kehonkoostumuksen mukaisiin makroihin, joiden mukaisesti sitten syödään. Tässä kohtaa siellä on jo monella kädet pystyssä antautumisen merkkinä, mutta älkääs nyt säikkykö, kannattaa uhrata asialle muutama hetki vaikka hyvän kahvikupposen äärellä, kyllä se ymmärrys sieltä alkaa aueta.

Makrolaskentaan perustuva ruokavalio voi olla mikä tahansa. Me täällä tietysti pureskellaan nimenomaan ketogeenistä ruokavaliota, sillä parantavaa ketoosiahan tässä tavoitellaan. Ketogeeninen ruokavalio on matalahiilihydraattinen, runsasrasvainen ja proteiinia syödään kohtuudella ja omien tavoitteiden mukaisesti. Halutessasi voit pitää mukana alkoholin. Elämää ei ole tarkoitus lopettaa, vaikka adaptoitumisen ajan on hyvä olla kokonaan alkotta.  Ketoosissa alkonkin kanssa pitää ottaa useampia asioita huomioon, absolutistiksi ei silti ole pakko ryhtyä, ellei alkoholi muuten satu olemaan ongelma. Asia alkoholiinkin voidaan palata toisella kerralla, jos se jotakuta mietityttää.

Alussa hiilihydraatin määrä pidetään maksimissaan 20g:ssa. Imeytyvän hiilarin tarpeeksi pieni määrä, on nimenomaan se, joka johtaa elimistösi ketoosiin. Syömättä ei siis tarvitse olla, tai edes kalorivajeessa, päästäkseen ketoosiin ja ketoosia voi pitää pitkäkestoisena elämäntapana näin halutessaan. Eli alkuun hh (=hiilihydraatti) 20g. Nyt pitää muistaa, ettei puhuta parinkymmenen gramman painoisesta vaikkapa tomaatin tai parsanpalasesta, ne ovat hiilihydraatin lähteitä ja sisältävät erilaisia määriä hiilihydraattia. Joskus ruoka-aineet voivat sisältää vaikkapa jokaista makroa ja varsinkin hevissä on lisäksi paljon vettä. No. Kun esim. lihassa voi pääsääntöisesti laskea olevan n.20g proteiinia 100g:ssa, ei siis riitä että punnitaan makrolähteiden painot, vaan on hyvä ottaa käyttöön jokin ruokapäiväkirjasovellus, joka tekee tuon makrolaskennan puolestasi. THL pitää yllä myös varsin luotettavaa sivustoa, josta voi ruokien ja ruoka-aineiden sisältämät makrot käydä luntsimassa. Eli Fineli käyttöön, mikäli haluaa suunnilleen kartalle, muttei missään nimessä halua ottaa käyttöön ruokapäiväkirjaa. Sivulta löytyy myös ilmainen (joskin hieman kankea käytettävyydeltään) ruokapäiväkirjamahdollisuus. Maksulliset ruokapäiväkirjat ovat aivan erilaisia käyttää, älä pelästy jos kokeilet tuota byrokraattisen kankeaa Fineliä ;)

Finelistä voi myös tarkistaa, mikäli epäilee jonkin muun ruokapäiväkirjan tietojen olevan väärässä. Varsinkin muissa ilmaisversioissa heittoja kyllä makrojen määrissä löytyy ikävän paljon.

Hh:n kohdalla, seurataan nimenomaan imeytyvän hiilihydraatin määrää. Ruoka-aineissa on myös liukenematonta hiilaria, esim. kuitua, hiilaria jota ei vältellä, vaan jota pitääkin saada runsaasti, sillä se on suolistomme mikrobiomin hengissä pysymisen edellytys. Suomalaisissa pakkausmerkinnöissä hh ja kuidut on ilmoitettu erikseen, se helpottaa hommaa. Finelistä jos katsot vaikkapa parsan tai avokadon hiilareita, huomaat, että nämä molemmat sisältävät runsaasti myös kuituja. Ulkomaisissa ohjeissa ja resepteissä nämä kaikki hiilarit on saatettu niputtaa yhteen ja tämä voi aiheuttaa pienen mietintämyssyn lukijalle. Monesti ulkomaiset ketoilijat noudattavat myös paljon väljemmältä kuulostavia hh-rajoja. Syynä on juuri se, että monessa maassa kaikki hh niputetaan yhteen. Tällaisessa epäselvässä tilanteessa, tarkista määrät Finelistä.

Liukenematon kuitu ei nosta verensokeria. Laadukas ruokapäiväkirja, kuten Sulamo, laskee puolestasi erikseen myös imeytyvän ja liukenemattoman hiilarin osuudet ja säästyt tältä päänvaivalta.

No niin, nyt on siis imeytyvän hiilarin raja tiedossa. Tällä rajalla starttaavat ketoilemaan lähes kaikki muut paitsi veget, joilla hiilareiden osuus on väkisinkin hieman suurempi. En ole vegeketoilun ekspertti, mutta valmennuksessa jossa olen siis ollut pitkään mukana ja johon olet tervetullut mukaan, on oma osionsa vegeille, eli ketoosin hyödyt on saatavilla myös kasvissyöjille. Muut makrot riippuvat sitten sukupuolestasi, kulutuksestasi, lihasmassastasi/rasvaprosentistasi (näiden arviotkin riittää), iästäsi, pituudestasi, painostasi ja tavoitteistasi. Mikäli tavoite on painonpudotus ja lihasmassaa ei erityisesti ole, on makrolaskenta melko helppoa. Lihaksikkaan ja todella paljon liikkuvan, kannattaa ottaa huomioon tarvittava proteiinin määrä, ei ole tarkoituksen mukaista syödä liian vähää proteiinia, jolloin kroppa tarvittaessa napsii sitä omista lihaksistaan. Proteiini on kuitenkin siitä jännä makro, että kroppa osaa valmistaa ylimääräisestä proteiinista glukoosia, jolloin verensokeri nousee ja saatat tipahtaa ketoosista, joten henkilökohtainen proteiinien määrä on tavoite, jota ei ihan surutta kauheasti saisi ylitellä.

No, kun on saatu proteiinin määrä selville (laitan tekstin loppuun vielä suuntaa antavia prodemääriä) ja hh määrä, sekä omat tavoitteet ovat tiedossa, niin loput syömästäsi energiasta tuleekin sitten rasvasta. Ja ketogeeninen ruokavalio on todellakin rasvainen. Suurimmalla osalla kuntoliikkujista (ja toki sohvaperunoista) rasvasta tulee ylivoimaisesti suurin osa päivän makroista. Urheilullisilla varsinkin normaalipainoisilla, saattaa joskus olla makroissa prodet ja rasvat suunnilleen samoilla viivoilla tai proden määrä jopa hieman korkeampi, mutta tämä on siis kaikenkansan keskellä poikkeuksellista. Yleensä rasvan osuus kaloreista on yli 70%. Ja rasva on se joka rasvanpolton käynnistää, korjaa ketoosin kanssa hormonitoimintaa, pitää hiukset päässä ja niin kropan kuin mielen tyytyväisenä. Tässä kohtaa monilla on suurimman aivotyöskentelyn paikka. Koko ikämmehän on käsketty välttelemään rasvaa ja nyt sitä syödäänkin sitten runsain mitoin ja monessa muodossa. Näin se menee, rasvat parantavat, ketoosi parantaa ja kun ketogeenisen ruokavaliosi kalorit ovat juuri sopivat, eli eivät liian suuret, eivätkä missään tapauksessa myöskään liian pienet, niin kroppa toimii ja korjaa itseään ja mikä parasta, mahdolliset ylikilot karisevat samalla kun nälkä pysyy poissa.

No onko niitä makroja nyt sitten aivan pakko laskea? Ei. Ei tässä elämässä ole pakko kun syntyä ja toistaiseksi kuolla ja jokaisen ruokavalio lähtee omista intresseistä ja pohjautuu vapaaehtoisuuteen. Ketoilla voi fiilispohjalta, mutta makrojen laskeminen ehkäisee niin mahdolliset ylilyönnit, kuin ennen kaikkea liian niukat kalorit, johon syöminen helposti lipsuu etenkin tämän kaltaisella nälkää pois pitävällä ruokavaliolla. Makrolaskenta sopii parhaiten ihmisille, jotka eivät ole taipuvaisia neuroottisuuteen.  Jos sinulla on syömishäiriötaustaa, tai tiedät etukäteen että alkaessasi seurata syömisiäsi, et pysty pian enää poikkeamaan tästä rutiinista, niin laskisin makroja vain sen aikaa, että alkaa hahmottumaan millainen se ketogeeninen lautasmalli on.

Itselleni on useiden kuukausien jälkeen edelleen hankalaa saada rasvat täyteen, en useinkaan onnistuisi siinä ilman ruokapäiväkirjaa. Rasva-adaptaation ajan, eli alussa nelisen viikkoa, kirjasin syömiseni joka päivä, tämän jälkeen hieman löysemmin rantein. Viikonloppuisin en yleensä ruokapäiväkirjaa täytä, enkä reissussa. Minulle henkilökohtaisesti ruokapäiväkirja on ennemmin stressiä poistava kuin lisäävä tekijä. Voin luottaa siihen että syön tarpeeksi ja oikein, enkä riko kroppaani ja aineenvaihduntaani, sekin kokemus kun on plakkarissa.

Jos jo ajatus laskemisesta saa hiuksesi nousemaan pystyyn, niin aloita karsimalla itsestään selvät höttöhiilarit, jotka tähän ruokavalioon eivät kuulu. Ei se ketoosi ole kaikille elämän ehto. Painon voit saada laskemaan jo sillä, että hylkäät ruokavaliostasi karkit, leivonnaiset, limsat, siiderit, oluet, mehut, viljat, makeat hedelmät, perunan ynnä muut juurekset, riisin ja tietysti pastan. Tilalle oliiviöljyä, rasvaista kalaa, avokadoa ja runsain mitoin vihreitä maan päällä kasvavia kasviksia, kurkkua, parsaa, pinaattia jne. Lopputulos ilman laskemista on kuitenkin todennäköisemmin VHH kuin ketogeeninen. Jos tällä ei ole sinulle väliä, niin anna mennä!  Taatusti saavutat tälläkin menetelmällä terveyttä elämääsi, varsinkin jos kärsit ylipainosta.

Mikäli kuitenkin on jo kaikenlaista kremppaa, mahdollisesti kakkostyypin diabetesta tai sen esiastetta, metabolista oireyhtymää, korkeaa kolesterolia tai korkeaa verenpainetta, suvussa riski muistisairauksille tai syöville, epäilet hormonitoimintasi tökkivän, suoliston kanssa on ongelmia, turvottaa, olet usein mieli maassa ja/tai väsymyksen kourissa, aivosumuinen tai muuten virtaa vailla, niin haluatko mieluummin jatkaa samalla linjalla, vai kokeilla miltä tuntuisi olla taas terveempi ja virkeämpi? Samaten, jos sinulla ei ole hajuakaan siitä paljonko edes nyt syöt ja kulutat, niin näiden tietojen selvittäminen kannattaa, ettei mennä terveyden kanssa ojasta allikkoon. Alku voi vaatia hieman vaivannäköä, mutta takaan, ettei kaikki ole niin hankalaa kuin miltä saattaa alkuun vaikuttaa.

Vaikka tavoitteenasi ei olisi laihtua grammaakaan, niin ketoosi on käsittämättömän tasapainottava tila. Ketoosi on niin paljon enemmän kun laihdutuskeino, että on sääli että ihmiset pitävät näitä synonyyminä. Itse en lähtenyt laihduttamaan, vaan nimenomaan parantamaan ja ehkäisemään sairauksia. Kuin itsestään kroppani on myös hakeutunut hieman pienempään kokoon. Pidän ketogeenistä ruokavaliota ennen kaikkea parantavana, mutta se on kieltämättä monille ylipainoisille myös helppo keino laihduttaa. Sopivan kalorivajeen valintaan laihduttajalle, palaan toisessa kirjoituksessa. Enemmän ei ole tässä kohtaa parempi. Älkää ihmiset ahnehtiko liian isoja kalorivajeita, niistä ei hyvä heilu!

Ps.

Proteiinin määrästä. Suuntaa antavat tarpeellisen proteiinin määrät ketogeenisellä ruokavaliolla ovat seuraavanlaiset.

1.  Jos ei liikuta juuri lainkaan, niin 0,6-0,8g per painokilo.
2.  Perus aktiiviset, fyysinen työ tai ulkoilua päivittäin jne. 0,8-1g per painokilo.
3.  Jos treenataan salilla tai urheillaan, niin 1-1,2g, jopa 1,5g per painokilo.
4.  Poikkeuksen tekee sairaalloisen lihavat, joiden proteiinin tarve ei ole ihan niin suuri kuin kilojen mukaan laskien tulisi. Yksilöitä siis löytyy, mutta yllä olevat sopii useimmille.

Pari linkkiä

Tästä Sulamoon

Tästä Fineliin

Yllä mainittujen kanssa minulla ei ole yhteistyötä, mutta lämpimästi suosittelen!

Tästä Kirsin kanssa ketoosiin

Ketogeeniseen ruokavalioon voit lähteä mukaani myös tämän verkkokurssin kautta. Kurssilla on rahat takaisin 14pv takuu. Materiaalit, kuten myös yhtään liioittelematta, ehkäpä facebookin hyvähenkisimmän tukiryhmän jäsenyys, ovat ikuisia yhdellä edullisella kertamaksulla. Olen itse ollut valmennuksen jäsen keväästä 2018 ja mikäli käytät juuri tätä kumppanilinkkini osoitetta, lupaan auttaa sinua sähköisesti ketomatkasi alkutaipaleella mahdollisimman paljon. Tyhmiä kysymyksiä ei ole ja pohditaan yhdessä niitä sinulle sopivia makroja ja kaloreita. Jos makroajattelu ahdistaa, niin kurssilta löyty 14pvn meal plan, josta voi ottaa mallia omiin annoksiin kunnes homma on tuttua.  

Avokado on täydellistä ketoilijan evästä. Imeytyvää hh 0,8g per 100g, runsaasti kuitua ja hyviä rasvoja.

Vastuuvapauslauseke ja tekijänoikeus

Ethän kopsaile ja jaa tekstejäni tai osia siitä ilman lupaa, kiitos. Kirsin KETO-sivulle faceen ja tähän blogiin saa kuitenkin aina linkata ja facessa olevan postauksen saa toki siellä halutessaan jakaa sellaisenaan eteenpäin.

En ole terveydenhuollon ammattilainen. Tekstejäni ja siinä esitettyä sisältöä ei voida pitää hoitosuosituksina, eikä tämä blogi, kirjoittamani tekstit, tai facebooksivun muukaan sisältö toimi lääketieteellisenä hoito-oppaana.

Säästöliekki ja matkani kohti ketogeenistä ruokavaliota

Terveyden tilipäivä. Koitti minulla tuossa noin palttia rallaa viisi vuotta sitten. En kunnioittanut lepoa, enkä täysin ymmärtänyt ravinnon merkitystä. Perustietoa oli, mutta käytäntöön oli siirtynyt vain osa.

Tajuamattani olin vuosia syönyt liian vähän. Kroppani yritti sopeutua tilanteeseen, ah, niin viisas ihmiskoneistoni, teki vaikka mitä temppuja selvitäkseen menossani mukana, kunnes kamelilta katkesi selkä. Aika kirjaimellisestikkin. Perättäisiä prolapseja kahdessa nikamavälissä, lopputulemana pysyvä hermovaurio ja rappeutuneet nikamat, mutta myös hyvin kovasti paljon viisaampi Minä.

Matkalla koin kaikenlaista muutakin kun selkäkipua. Yhtenä isoimmista elämäni oppikoulun kursseista, sain sotkettua aineenvaihduntani ja mm. suututettua jo valmiiksi vajaatoimintaisen kilpirauhaseni. Maalaisjärjellä ajateltuna silloinen ideani oli hyvä. Selkääni potiessani välillä petipotilaanakin ja kipuisten viikkojen vierähtäessä kuukausiksi, ajattelin että voisi olla viisasta rajoittaa syömistä. "Etten liho kun en kerran liikkumaan pääse." Tätä ennen olin suunnilleen normaalipainoinen, kosmeettista "kolmea kiloa" toisinaan tiputellen. Muodissa oli karppaaminen ja hiilarit minäkin sitten ruokavaliostani karsin. Paha moka. Paha, paha moka!

Karppitietoutta oli keskustelupalstat, erilaiset karppaussivustot netissä ja naistenlehdet pullollaan. Ketokarppaus ei ollut mitenkään erityisesti tavoitteena, mutta eräs ystäväni ystävällisesti kertoi mistä on kyse, kun henkeni alkoi haista lähinnä viemärille. Okei, siis ketoosi! Tervetuloa, ehkäpä nyt pysyn hoikkana ja kaupan päälle häipyy se missä tahansa painossa aiemmin häirinnyt "kolme kiloa". Särkylääkearsenaalini oli tuolloin kuin aloittelevan huumekauppiaan tuotesalkku. Tramalit, Tradelanit, Lyricat, Panacodit ja monet muut aikatauluttivat päiviäni ja ruokahalu oli todella vähissä. Ennen niin terveellinen ruokavalio alkoi saada outoja piirteitä. En jaksanut enää miettiä hiilareita tai mitään muutakaan vaan söin mikä helpointa oli ja mitä sai syötyä suunnilleen makuuasennosta poistumatta. Yhdessä vaiheessa elin lähinnä suklaalla. Muuhun ei ollut voimia. Muistan naureskelleeni kaverille (johon törmäsin ensiavussa kipupiikkiä ambulanssilla hakiessani), että "tästä ruokavaliosta ei hyvä seuraa". Pelkäsin näet moisesta suklaan syömisestä lihovani, mutta vähänpä ymmärsin mihin tilaan olin elimistöni ajanut.

Tuossa välissä vierähti parikin vuotta, välillä petipotilaana ja välillä vaivoin tolpillaan, järkyttävän pahasta kipuskolioosista kroppa kierona. Söin siis lopulta mitä sattuu ja milloin sattuu, usein vain kerran päivässä. Ja lihoin. Painoa ei niinkään kertynyt, mutta vaatekoko hiipi kuin huomaamatta jo kolmatta kokonumeroa isompaan. Syytin liikunnanpuutetta ja kilpirauhasta. Kilpirauhaslääkettäkin hilattiin ylöspäin, juostessani lääkäreillä, milloin kivunhoitoon liittyen, milloin tavattoman kaikenkattavan väsymyksen takia, milloin hiukset lähtivät tukuittain, milloin tarvitsin mystisten turvotusten takia nesteenpoistolääkettä, milloin mitäkin. Epäiltiin mm. masennusta ja jopa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, reseptejäkin näihin oli tyrkyllä ja tulipa sekin kokeiltua ettei masennuslääkket elimistölleni sovi. Jossain vaiheessa leikattiin refluksi, jonka jälkeenkin jouduin syömään happosalpaajia, infernaalisten ylävatsakipujen takia. Muutama lääkäri kysyi mitä syön, kukaan ei kysynyt "paljonko". Oletus varmaan oli että liikaa. Myös itse kuvittelin asian olevan näin, ei kai sitä muuten ihminen liho? Välillä tiedostin hetkellisesti, ettei suusta ollut mennyt juuri mitään alas lähes päiviin, mutta kun kerran paino silti oli ja pysyi tai jopa nousi, niin jos ei ollut syömisissä vika niin sittenkö kilpirauhasessa? Joku mätti, mutta mikä.

Nukkuminen oli ollut vuosia haastavaa, mutta edes yrityksen tasolla koitin siihen kaikkeni panostaa. Selkä antoi pikkuhiljaa armoa, kun nikamavälissä ei ollut enää mitä pullistua, niin prolapsikierre loppui. Sitä mukaa kun särkylääkkeet väheni, jouduin ottamaan avuksi nukahduslääkkeitä ja melatoniinia. Pidin niitä kuitenkin särkylääkkeitä pienempänä pahana. Yritin myös syödä terveellisemmin, voimien puuttuessa kokkaaminen oli kuitenkin työn takana ja välillä mentiin eineksillä. -Ei sentään enää suklaalla, kun kiputilanne oli helpompi, niin voimia oli sentään hitusen enemmän kuin foliokääreen aukaisuun. Paljon parjatuilla kilpirauhassivuilla sitten ratkesin avunhuutoon. "Poista ruokavaliosta gluteeni ja maitotuotteet" kuului neuvo. Sehän tarkoitti taas syömisten karsimista. Tällä matkalla tuli kokeiltua niin FODMAPit kun muut ja lopulta elimistö sai ihmeellisiä oireita lähes mistä tahansa. Olin uudelleen tilanteessa, jossa voimat olivat tyystin loppu, omalääkäri olisi laskenut kilpirauhaslääkitystä puolella, yksityinen yleislääkäri olisi nostanut lääkitystä puolella ja minä potilaana kahden tulen välissä, enkä jaksanut enää raahautua sängystä kun vessaan ja takaisin. Kokeilin molempia lääkitysvaihtoehtoja muutaman kuukauden ja olotila meni koko ajan hankalammaksi. Suvussani on paljon syöpää. Aloin olla varma, että sairastan vähintään syöpää, kun en kerran melkein tolpillani pysynyt. Kuolemanpelko oli vahvasti läsnä.

Ei ole kuitenkaan vertaistuen vertaista! Avunhuutooni vastattiin toisen kerran ja sain vihdoin vinkin lääkäristä, joka otti uusia potilaita (kilpirauhasasioissa se ei todellakaan ole itsestäänselvää) ja vastaanotto oli niinkin lähellä kun reilun 100km päässä. Hämeenlinnasta siis Helsinkiin "viimeisillä voimilla". Otettiin kaikenlaisia kokeita ja keskusteltiin syömisistäni. Ruokapäiväkirjaani tehdessäni olin ollut varma, että lääkäri haukkuu minut isoista annoskoista, mutta hänpä paljastikin, että päivistäni puuttui noin 1000kcal. En ollut pysähtynyt miettimään kulutustani, sillä enhän mielestäni kuluttanut. Makasin. Katsoin Netflixistä sarjan toisensa jälkeen. Makasin. Yritin löytää apua olooni netistä. Makasin. Söin kerran tai maksimissaan kahdesti päivässä. Kunnes taas makasin. Tarvittiin lääkäri vääntämään rautalangasta, että kokoiseni ja ikäiseni (silloin n.40v, 163cm, 77kg) ihminen kuluttaa terveellä aineenvaihdunnalla sellaiset 1400kcal ollessaan koomassa ja olin syönyt ties kuinka pitkään tämän "koomakulutuksen" alle. Itseasiassa en edes kehdannut kertoa kaudesta, jolloin päivän kalorit ja ravinteet olivat yhtäkuin Fatserin sininen, jos sitäkään. Jo tuo koomakulutus tuntui hurjalta määrältä ruokaa. Siihen kaikki toiminnat ripsien räpsyttelystä aivotoimintaan, tarvitsee kaloreita päälle. Ja toki sain huutia siitä, että olin karsinut alunperin hiilarit. Nyt myöhemmin ketogeeniseen syömiseen perehtyneenä ymmärrän, että olin nimenomaan karsinut hiilarit ottamatta mitään tilalle. Katsokaas kun keho tarvitsee joko glukoosia tai rasvaa. Hiilareita ei voi noin vaan pitkäkestoisesti napata pois ilman, että ottaa rasvaa tilalle. Varsinkin nainen sotkee tällä helposti paletin ja huolella. Hormonitoimintaa myöten. Tätäpä ei karppaajat olleet kertoneet.

Olin siis säästöliekillä ja pahasti. Tuo mystinen tilanne, että paino pysyi samana kokonumeron muuttuessa entistä suuremmaksi, johtui siitä, että kroppani oli kannibalisoinut lihaksensa. Lihas todellakin painaa enemmän kuin rasva. Paljastui ettei B12-vitamiini enää imeytynyt ja varastoraudat eivät olleet hyvässä jamassa nekään. Ja kilpirauhaslääkitys sekä kalorit laitettiin uusiksi. Perinteinen kilpirauhaslääke sisältää T4-hormonia, josta kropan pitäisi osata muuntaa myös T3:a. Kilpirauhanen tuottaa siis usempaa muotoa kilpirauhashormonia, joista nämä kaksi ovat avainasemassa. Minun elimistöni ei enää osannut sen enempää tuottaa, kuin hyödyntää T4:ää edes lääkkeenä. Tämä ei ollut minkään muun syytä kuin omaani. Elimistölläni ei ollut siihen(kään) kertakaikkiaan paukkuja. Rinnalle otettiin siis myös T3-valmiste ja T4:n annosta laskettiin radikaalisti. Sain lääkärin juuri minulle laskemat makroravinteiden määrät (makroravinne = energiaa tuottavat ravinteet, eli hiilihydraatti, proteiini, rasva ja alkoholi) ja näistä makroista koostuvat tavoitekalorit ."Ala nyt alkuun syömään 2300kcal".

Toki mukaan tuli reseptit myös mm B12-vitamiiniin jne. Syömisestä tuli suoranaista tankkaamista. Mutta muutamassa viikossa sain jättää pois vinon pinon lääkkeitä, aina nesteenpoistosta närästykseen. Olo koheni sitä mukaa kun onnistuin syömisessä. Ruokapäiväkirja "Sulamosta" tuli päivittäinen työkalu, kun koitin saada minulle komennetut makrot täyteen. Kiinnostuin minulta puuttuneista vitamiineista ja aloin opiskella aihetta ja minusta kehkeytyikin melkoinen lisäravinnenörtti. Opettelua oli myös syöminen, mikä ei onnistunut kolmen seuraavan vuoden aikana annettujen makrojen mukaan edes kahta viikkoa putkeen. Tuona aikana kuitenkin terveyteni ja oloni jaksamisineen, siirtyivät aivan eri levelille. Lääkkeistä jäi pois kaikki kilpirauhaslääkkeitä ja kesäistä allergialääkettä lukuunottamatta. Esim. nukahduslääkkeet vaihtuivat magnesiumiin ja muutamaan muuhun lisäravinteeseen ja kiinnostuin myös valtavasti lääkkeettömästä kivunhoidosta. Hiilihydraattien osuus tuosta minulle lasketusta kalorimäärästä oli 250g. Sain sen vain vaivoin täyteen, sillä syömäni ruoka oli varsin puhdasta ja terveellistä. Mitä enemmän kiinnostuin terveydestäni ja ruokavalion vaikutuksista siihen, sitä terveellisempään suuntaan syömäni ruokakin meni. Ja kun annetut hiilarit syö kasvispainotteisesta hevistä ja pienestä määrästä riisiä, on se melkoinen kuorma ruokaa johonkin ravitsemuksellisesti huonompaan hiilarilähteeseen verrattuna. Aloin oivaltamaan värien ja rasvojen merkityksen ja kahlasin oppaita ja verkkokursseja ravinteista, sitä teen antaumuksella edelleen. Säästöliekki alkoi purkaantua, mutta läski on ikuista, kuten sanotaan, tai niin silloin luulin. Kun en päässyt edes annettuun tavoitteeseen syömisissä, oli selvää, etten voinut edes kokeilla kalorien rajoittamista laihdutuskeinona. Liikkuminen onneksi maistui ja tienasin sillä kannibalisoimaani lihasmassaa takaisin. Olo oli pulukka, mutta hyväkuntoinen ja jaksava. On se kumma kuinka kaikki pelaa kun on tarpeeksi oikeanlaista bensaa tankissa :D

Joku on saattanut miettiä nyt lukiessaan, että miten ihmeessä tuo sitten päätyi ketogeeniseen ruokavalioon, kun kerran hiilarirajoitus ketokarppaamisineen sai aikaan aineenvaihdunnan rikkomisessa pahemman lumipalloefektin kuin 2019 alkuvuoden lumisateet! Piti taas jotain mennä rikki, että oli syy kokeilla jotain muuta. Tästä kirjoitan seuraavan postauksen.


Ps. Muutama hyödyllinen linkki:

Oman energiantarpeesi arvion voit laskea täällä.

Sulamoon pääset tutustumaan tästä (montaa ruokapäiväkirjasovellusta kokeiltuani, olen todennut Sulamon todellakin rahan arvoiseksi ja luotettavimmaksi).

Ketogeeniseen ruokavalioon voit lähteä mukaani verkkokurssin kautta. Kurssilla on rahat takaisin 14pv takuu. Materiaalit, kuten myös yhtään liioittelematta, ehkäpä facebookin hyvähenkisimmän tukiryhmän jäsenyys, ovat ikuisia yhdellä edullisella kertamaksulla. Olen itse ollut valmennuksen jäsen keväästä 2018 ja mikäli käytät juuri tätä kumppanilinkkiäni, lupaan auttaa sinua sähköisesti ketomatkasi alkutaipaleella mahdollisimman paljon: Kirsinkaaketoosiin

Katumusruusuja Kristillisdemokraateilta.

Alkuviikon potutus ja piristys tulivat samassa paketissa. Paketin nimi oli KD.

Minulla on ollut aina avara maailmankatsomus. Pohdin muun muassa uskonasioita monelta kantilta, mietin onko viisaus ja tieto käytettävissä yhteisessä tietopankkissamme jossakin aika-avaruudessa, voiko jokin olla todella "Jumalan" luomaa. Silti olen myös Darwinisti ja kuitenkin uskon jonkinlaiseen henkisyyteen, on se missä muodossa hyvänsä. Maksan kirkollisveroa koska koen olevani evlut. ja pidän mm. kirkkoon liittyvää nuorisotoimintaa tarpeellisena. Kaikkia vaihtoehtoja minkä keksin pidän mahdollisena, enkä kenenkään kanssa lähde kiistelemään siitä mihin kukakin uskoo ja onko se oikein vai väärin. "Uskonsodat ovat mielestäni turhimpia kaikista", tämän oman sloganini tuon usein esiin jos aihetta sivutaan. Jokainen uskoo mihin uskoo jos uskoo, ja sitä ei toisten käy kiistäminen. Kukaan ei voi todistaa olevansa enemmän oikeassa kuin joku muu.

Näistä täysin eriävä asia on sitten politiikka. Sitä välillä kehun välillä parjaan, kuten muutkin suomalaiset. Jokainen pitää niitä asioita tarpeellisina ja tärkeinä jotka osuvat tavalla tai toisella omaan elämään. Välillä kannatan puoluetta, useammin samoin ajattelevaa hyvää tyyppiä puolueesta riippumatta. Oli mittari mikä tahansa, Eija-Riitta Korholan jälkeen kukaan Kristillisdemokraatti ei ole jakanut kanssani samaa ajatusmaailmaa.

En ole kyseisen puolueen jäseneksi koskaan liittynyt, mutta epäilen edesmenneen äitini viimeisillä päivillään minut KD:n listoille ilmoittaneen. Tai sitten syy on jonkin yli-innokkaan puoluesihteerin, joka on joko olettanut tai sössinyt. Sekaannusta voi aiheuttaa mm. se että tyttönimeni jakavia on KD:n riveissä. On sitten historia millainen hyvänsä, niin tilipäivän uutiskynnyksen ylitti seuraavat kokemukset.

2008 rakensimme mieheni kanssa taloa. Tuolloin aloin saamaan jonkin näköistä KD:n puoluelehteä ja kaiken maailman kirjepostiakin tipahteli laatikkoon, milloin kevätkutsuja puoluekokoukseen, milloin kannatusmaksuehdotuksia ja milloin jotakin muuta. En asiaan kiinnittänyt huomiota, luulin että kyseessä on puolueen jäsenkosinta.

Talomme vielä ollessa rakennusvaiheessa, sain KD:n Hämeenlinnan puoluetoimistosta puhelun, minua pyydettiin kuntavaaliehdokkaaksi Kristillisdemokraattina. Yllätyin kutsusta, mutten perusteluista, veljelläni ja äidilläni on puoluetaustaa ja itsekin olen ollut monessa mukana. Kieltäydyin toki kohteliaasti. En ollut seurannut millään tavalla politiikkaa äitini saattohoidon, isäni hautajaisten ja hartiapankkitalonrakentamisemme viedessä huomioni täydellisesti. Sanoin myös etten edes kuulu puolueeseen, kuten mihinkään muuhunkaan puolueeseen, joten se viimeistään torppaa asian ja idean lähtökuoppiinsa. Puhelimessa ollut nainen oli yllättynyt etten löydy KD:n riveistä. Hänellä oli ollut eri käsitys asiasta ja pahoitteli tätä asianmukaisesti.

Tässä kohtaa aloin epäilemään että äidilläni olisi asian kanssa tekemistä, sillä postia alkoi tippua kiihtyvällä tahdilla. Taloomme muuton jälkeen osoitteenikin oli korjattu oma-aloitteisesti, joten minua kosiskeltiin ihan vakavissaan. Kaikki KD:n posti oli kuitenkin surullisesti omalta kannaltani roskapostiluokkaa, en edes avannut kirjeitä vaan siirsin paperinkeräykseen tai takansytykkeeksi. Kun kevätkokouskutsu taas tipahti laatikkoon, avasin kuoren ja soitin yhteystiedoissa, mielestäni kirjeen lähettäjiksi merkatuista korkeimmalta taholta vaikuttaneeseen, Helsingin puoluetoimistoon. Kerroin etten ole jäsen ja pyysin ettei postia enää lähetettäisi. Näin luvattiin toimittavan.

Ei mennyt kauaakaan kun taas tippui kirjettä. Soitin uudelleen Helsinkiin josta ohjattiin Hämeenlinnan paikallisosastoon, sillä minua ei Helsingin papereissa ollut näkyvissä. Hämeenlinnassa puhelimeen vastannut henkilö oli juuri aloittanut puoluesihteerinä ja pahoitteli listojen olevan varsin sekaiset edeltäjänsä jäljiltä. Asia luvattiin hoitaa kuntoon.

Ei tarvitse paljoakaan uhrata voimia päättelyyn, kun arvaa ettei kirjeitse lähestyminen suinkaan tähänkään loppunut. Naureskelin itsekseni että nyt KD vei voiton Fortumista, joka yritti vuosia toistuvasti laskuttaa minua sellaisen asunnon sähkönsiirrosta, jossa olin asunut 4kk ja jonka jälkeen olin ollut myös kahden muun osoitteen sähköasiakas. Yhteydenottojen lukumäärän ykköspystin, vei seuraavaksi Hämeenlinnan paikallisosastolle laittamani sähköposti. Pyysin että minut poistetaan listoilta ja kerroin asian alkavan jo hieman ärsyttämään. Hetkeksi posti loppui kokonaan.

Kun taas aloin saamaan lehteä ja kokouskutsuja, en pitkään aikaan jaksanut välittää asiasta vaan siirsin postin suoraan roskiin. Tämän viikon tiistaina kuitenkin maksoin taloutemme laskuja ja kuten nyt aina laskuja maksaessa, ei fiilikset olleet ylimmillään. Avasin urakalla kaikki kuoret ja siinä mukana vahingossa yhden KD:lta tulleen erittäin ystävällisesti esitetyn maksuhuomautuksen, puolueen jäsenmaksun hoitamatta jättämisestä.

Tässä vaiheessa sitten otin suoralinjan Helsinkiin ja siellä vastannut nais-ihminen sai kyllä niskaansa myös harmituksen muustakin laskukasasta. Tähdensin etten halua enää minkäänlaista postia, minua ei saa löytyä heidän ainoaltakaan listaltaan ja varsinkaan laskuja ei enää silmiini saa ajautua. Nainen lupasi hoitaa asian henkilökohtaisesti Hämeenlinnaan saakka.

Seuraavana päivänä sain puhelun vanhemmalta herrasmieheltä. Hän sanoi soittavansa KD:n puoluetoimistolta ja siksi, että oli saanut Helsingistä antamani palautteen. Hän oli huolissaan, sillä puolueen kevätposti Hämeenlinnan osalta, oli jo painettuna ja lähetettynä. Hän siis pahoitteli sitä että tulen saamaan vielä yhden kirjeen ja toivoi etten siitä pahoittaisi kovasti mieltäni. Juttelimme aiheesta ja vähän aiheen vierestäkin, hän oli mm. tuntenut isäni jonka kanssa oli samaa ikäluokkaa. Isäni on syntynyt vuonna -35, joten siksi tässä kohtaa uskallan luokitella juttukumppanini vanhemmaksi herrasmieheksi, 80v rajapyykki kun ei ole kaukanakaan. Olin puhelun jälkeen hieman pahoillani, sillä mies oli todella mukava ja voin hyvin ymmärtää, että kun tuon ikäluokan ihminen on asioita hoitamassa, niin vaikka kuinka olisi skarppi ikäisekseen, voi helposti jäädä yhteystietoja roikkumaan sekaviin ja päällekäisiin sähköisiin rekistereihin. Tunteeni kääntyivät sille mallille, että jos koskaan saan puolueelta vielä postia, en aiheesta välitä, enkä valita, ellei kyseessä ole lasku.

Saman päivän iltana ovellemme koputettiin. Kun menin avaamaan, oven takana seisoi minulle vieras mies käsissään ruusukimppu. Ajattelin hetken että hän on väärällä ovella, mutta hän tarkisti että kyseessä olen minä ja kertoi olevansa KD:n Hämeenlinnan paikallistoimistosta. Hän halusi näillä kymmenellä keltaisella ruusulla henkilökohtaisesti pahoitella sitä, että olen joutunut näin monta kertaa ottamaan yhteyttä ja siitä huolimatta tulen saamaan vielä yhden kirjeen. Tämä oli eri mies kun päivällä puhelimessa ja oli lukenut antamani palautteen tietämättä toisen miehen puhelusta. Hän oli kovasti huolestunut että joudun kokemaan vielä asiassa mielipahaa, sillä juuri hän oli samana päivänä tipauttanut kevätkutsut, minun kutsuni mukaanluettuna, postiin. Tässä vaiheessa voitte kuvitella että asia enää nauratti ja kerroin hyväksyväni anteeksipyynnön ja olevani kantamatta kaunaa asiasta.

Tällaisella vaivannäöllä ja antaumuksella ei asiaa varmasti toimistosotkujen jälkeen hoideta missään muussa puolueessa. Mies lupasi huolehtia tarkasti siitä etten ole enää postin saajien rekisterissä, enkä puolueessa kirjoilla. Hän myös tähdensi että nimenomaan heidän puolueessaan ollaan tarkkoja siitä ettei jäsenrekisterissä ole haamujäseniä tai esimerkiksi jäsenten lapsia, tämä kun tuntuu olevan monessa puolueessa käytäntö jäsenmäärän kasvattamiseksi paperilla. Tästä siis ei ole ollut kysymys ja silti hiljaa mielessäni "kiittelin äitiäni" jonka voin hyvin kuvitella olleen asian takana alunperin. Hän ei kuitenkaan ole toiminut, jos on edes asian takanakaan, jäsenmäärää kasvattaakseen, vaan varmaankin siinä toivossa että innostuisin lähtemään Kristillisdemokraatteihin, jossa äitini epäilemättä on ollut pitkään jäsenenä ja puoluetoiminnassakin mukana.

Ruusut kököttävät tyytyväisinä maljakossaan ja minulla ei ole enää minkäänlaista antipatiaa Kristillisdemokraattien puolueväkeä kohtaan. Se määrä hymyä joka irtoaa joka kerta kävellessäni tuon keltaisen katumusruusukimpun ohi... Tästä viikosta tuli iloisempi viikko.